Kuten useasti todettua, uskonnollisuus pitää sisällään monia mielenkiintoisia ilmiöitä. Tänään ihmettelen sitä, miksi se resonoi eniten silloin, kun ajat ovat huonot. Sitten kun ajat paranevat tai kehitys muuten vain etenee, uskonnollisuuden merkitys vähenee.
Tämä taas johtaa logiikan lahjomattomilla laitumilla siihen, että yksilön pelastus on sitä epätodennäköisempää, mitä parempia aikoja elämme ja mitä paremmin ihmiset onnistuvat kehittämään yhteiskuntia.
Tästä seuraa, että pelastus riippuu merkittävissä määrin myös tuurista. Jos synnyt alueelle ja ajankohtaan, jossa kurjuutta ei ole aivan kaikkialla, olet huomattavasti todennäköisemmin uskonnoton kuin alueilla ja ajassa, jossa asiat ovat päin persettä.
Ja koska tämä on pelastusruletin henki, tekee se Jumalan suunnitelmasta vähemmän loppuun mietityn oikeudenmukaisuuden osalta.
Tuoreen tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista krstityiksi itsensä kokee enää 64 prosenttia väestöstä, kun vuonna 1972 kokemuksen jakoi 90 prosenttia väestöstä. Trendin odotetaan jatkavan laskusuunnassa. Osan muutoksesta toki selittää maahanmuutto ja uskontojen sekä uskonnollisten käsitysten polarisoituminen, mutta osa trendistä selittyy myös uskonnollisuuden merkityksen vähentymisellä.
Tutkimukseen viitaten voidaan myös todeta, ettei uskonnollisuuden ja kirkon aseman heikkeneminen ole mikään kotimainen erikoisuutemme. Se nyt vain on trendi, joka valtaa alaa väistämättä.
Siksi on mielestäni turhaa tärvätä resursseja sen miettimiseen, mitä kirkko voisi tehdä tai olla tekemättä, kuten blogeissa usein tehdään. Mielekkäämpää olisi tunnustaa tosiasiat ja analysoida tilannetta psykologian ja evoluutiopsykologian pohjalta, koska selitys löytyy sieltä. Selitys ei löydy siitä, mitä rippileireillä tehdään tai ollaan tekemättä tai siitä, mikä kirkon kanta on homoseksuaalisuuteen.
Mutta mitä mieltä olet: miksi Jumala suunnitteli ihmisen kyvyn uskoon siten, että hyvinvointi ja kehitys tappavat uskon ja sitä kautta mahdollisuuden pelastukseen? Vai uskotko, että Raamatun mukaan kaikki pelastuvat uskosta tai sen puutteesta riippumatta?
Tämä on tälläinen olkinukke, jolla ei ole mitään merkitystä. Ei kiinnosta, Aito kristillisyys, ei kulje tuulten mukana.
Kehitys ei ole Paananen mikään tuulenpuuska, vaika se noitaroviot sammuttikin.
Korjaan: Paajanen
Vinkiksi ihan tähän alkuun, että jos kommentoitavaa löytyy, mielellään sellaista analyyttistä ja asiallista mallia. Yllä oleva ei kuulu siihen kategoriaan.
Mielestäni logiikka on olemassa. Usko on hengellinen siinä mielessä aineeton asia, että se vastaa johonkin tarpeeseen, jota ei voi mammonalla hoitaa. Kun on sellaisen hädän aika, jossa ei ole inhimillistä ratkaisua, silloin hengellisyys voi puhjeta esille. Sodan aika, jolloin oli puutetta kaikesta. Silloin oli suurempi mahdollisuus, että pyydettiin apua Häneltä, joka voi auttaa. Näin uskottiin ja ehkä tehtiin lupauksiakin loppuelämää varten. Kun vaara meni ja menee ohi, niin ihminen luonnostaan alkaa etsimään nhimillisiä apuja. Ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppiä, saa valtaa. Kun on olemassa asioita, joissa ihminen voi auttaa itse itseään tekemällä työtä, niin mammonan tärkeys alkaa kasvaa ja se tulee jumalaksi, joka ratkaisee melkein kaikki ongelmat. Paratiisi maanpäällä eli hyvinvointivaltio antaa uskolliselle kansalaiselleen suojan kaikkea muuta paitsi kuolemaa vastaan. Kun on opittu materialistiksi, siihen on helppo liittää kuuolema niinkuin pilviin haihtumiseksi eli ei mitään. Siinä on vain se ongelma, sen voi kokea vain kerran, jos syntyy epäilys, ettei se ole totta on viisautta alkaa tutkia asioita.
Hukkuvat hapuavat oljenkorsia vaikka niitä ei olisi edes näkyvissä. Kuuluu itsesäilytysvaistoihin.
Syy siihen, että usko (= uskonto) resonoi eniten silloin, kun olot ovat huonot, on osaltaan, mutta ei tyhjentävästi siinä, että usko muistuttaa meitä parempien aikojen toivosta: uskomme ”…ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän”. Tosin uskonto ei ole välttämättä varsinaisesti katoamassa minnekään vaikka sen sisältö ja ilmiasu muuttuvat. Ihmispopulaation yksilö huomaa omalta osaltaan, että ”ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee”. Tämä siis näin kristityn uskontotyöläisen huomiona.
Toisaalta ihmisen elämään ei ole vielä toistaiseksi koskaan tarvittu Jumalan sanoja. Kyllä tämä tässä suttaantuu ihan ilmankin.
Se, että uskova käsittää asian niin, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, on uskomus.
Salliiko Jumala siis huonoja oloja ja miljoonia tappavia sotia jotta ihmisiä tulisi uskon ja pelastuisi? Tämähän oli Anteron kysymys, johon ei ole vastattu.
Seppo, ihmiset aloittavat ihan itse sotia. Näin on yleensä. Jumala toimii sodissa ja vaikuttaa niissä. Jumala sallii sotia ja asettaa pahuudelle myös rajoja. Emme pääse käsiksi tähän pahuuden problematiikkaan, emme ymmärrä sitä ja siinä olevia tarkoitusperiä. Jumalaa voi syyttää, mutta se on liian vajavainen tulokulma, eikä selitä tyhjentävästi kaaosmahteja.
”Salliiko Jumala siis huonoja oloja ja miljoonia tappavia sotia jotta ihmisiä tulisi uskon ja pelastuisi?Tämähän oli Anteron kysymys, johon ei ole vastattu.”
-Vähän vaivaa tällainen vastauksien vaatiminen…
Mietin itsekin jatkuvasti, viimeksi eilen muistaakseni, että onko todella tarpeellista että viimeisinä aikoina täytyy tulla sotia, vielä enemmän kuin ennen. Ja tarvitaanko globaaleja ja yhteiskunnallisia vaikeita aikoja, jotta yksittäisiä ihmisiä pelastuisi.
Se on sinänsä monien uskoontulleiden kertomuksista todettavissa että tapauskohtaisesti joku voi tarvita elämässään pysäyttävän kriisin, joka saa hänet tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kääntymään Jumalan puoleen.
Vastasit Paajanen taas ohi. Etkö ymmärrä kysymystä?
Seppo sinä ymmärrät kyllä, mistä puhutaan.
”Seppo sinä ymmärrät kyllä, mistä puhutaan.”
Ymmärrän että sinä puhut sen ohi mistä puhutaan.
Marx oli väärässä olettaessaan uskonnollisuuden selittyvän huono-osaisuudella. Hänen elinaikanaankin aktiivisimmat seurakuntalaiset olivat kohtuullisesti toimeentulevaa keskiluokkaa, kun taas rikaimmat ja köyhimmät suhtautuivat uskontoon usein välinpitämättömästi. Toisaalta jokainen ihminen tarvitsee toivoa tiedostaessaan kuolevaisuutensa. Toki usko Kristukseen on aina perimmältään Pyhän Hengen vaikutusta.
Ei tässä nyt ole kyse Marxin aikaisesta tilanteesta vaan ihan nykyajasta.
Nykyaikana näyttää erityisesti älymystö vieraantuvan kirkosta ainakin meillä Euroopassa. Kirkko on siis tässä suhteessa palautumassa juurillen, rahvaan pariin. Mutta kyllähän älykötkin kuolevat…
Et kai kuvittele ettei rahvaassa voinut olla älykkäitä? Suuri osa suomalaisestakin älymystöstä nousi ns. rahvaasta kuten vaikkapa Kauppis Heikki.
Ensin pitäisi kertoa, mistä pitäisi pelastua ? Jos ei ole pelastuksen tarvetta, oli huonot tai hyvät ajat, niin se siitä. Kuolema tulee kummassakin tapauksessa. Pelätessään kuolemaa ihminen ”varmistaa” loppusijoituspaikkansa, joka kirkon mielestä on joko taivas tai helvetti. Kannattaa siis ”varalta” uskoa/uskotella. Se on vähän sama asia, kun kehotetaan pitämään peruselintarvikkeita pahan päivän varalle. Ensin luodaan uhka, ihmiset panikoituvat ja hädässään jopa etsivät ”pelastusta”.
Juuri näin, ihmiset pelotellaan kuvitellulla helvetillä ja luvataan yhtä kuvitteellisia taivaspaikkoja kunhan nämä lupaajat elätetään.
Tuota sekularisaatioteoriaa pidettiin lähes itsestään selvänä 1970-luvulle asti, mutta erityisesti USA:n kasvanut kristillinen konservatiivisuus ja Iranin islamilainen vallankumous veivät siltä pohjaa. Venäjän uskonnollisuuden nousu 1990-luvulta alkaen samoin kuin islamin vahvistuminen osoittavat, että uskonnon sosiaalinen ja poliittinen tausta on niin monimutkainen, että yksinkertaiset selitykset uskontojen kannatuksen ja olemuksen muutokset eivät riitä.
Uskonnollisuus on tosiaan monimutkainen psykologinen ilmiö, mutta niin on sen puutekin. Mikä saa ihmisen kulloinkin uskomaan ja toisinaan olemaan uskomatta on kovin yksilöllistä, mutta selvät viitteet on siitä, että hyvinvointi vähentää uskonnollisuutta.
Vielä kukaan ei ole viitsinyt analysoida tätä, vaikka se oli koko blogitekstin pihvi.
EIköhän ole niin, että silloin kun ei ole (sattumoisin) suuria ongelmia, ei ihminen välttämättä kaipaa muuta kuin ”enemmän” itselleen ja muille. Vallankäyttäjäthän tietävät, että ”leipä ja sirkushuvi” pitää kansan kurissa ja hallitsevien hyppysissä ja heille ”kiltteinä”. Yritysmaailmassskin jatkuva nousu on usein johtanut kuvitelmiin jatkuvasta tuloskehityksestä. Se on onnistunut, jos saavutetaan jonkinlainen monopoli (niitähän ovat ne ”rikkaimmat” olleet); mutta monen kohdalla sitten kun kasvu tyssää ja tulos ei synnykään entiseen tapaan, on pakko katkoa rönsyjä, ja alkaa mielttiä, mikä oikeasti on tärkeätä. Silloin monesti syntyvät myös todelliset syvälliset innovaatiot. Näin on Suomessakin monille yrityksille käynyt: suomettumisen aikana helppo tuloksenteko sai aikaan asenteita, joista oli työlästä saada ”yritys jalkeille” kun itäkauppa tyssäsi. Se oli kuitenkin ”terveellistä”. Siksi meillä on näinkin hyvin mennyt.
Kun täällä lännessä aikoinaan rukoiltiin neuvostokristittyjen puolesta, etteivät vainojen alla luopuisi, taisivat sikäläiset kristityt rukoilla, että lännessä hyvinvointi ei saisi kristittyjä käytännössä luovuttamaan. En tiedä, kummat kestivät paremmin omia haasteitaan. – Eri asia on se, kimmalla oli oikeasti vaikeampaa. (En viittaa nyt erityisesti sikäläisen ortodoksisen kirkon nykytilaan.)
Ehkä tästä voisi jotain johtopäätelmiä tehdä?
Usko on henkilökohtainen suhde uskon kohteeseen. Monen kohdalla se syntyy siitä, että yhteys on katkennut, jonkin omaatuntoa painavan asian tähden ja sitten saa kuulla, sen lupauksen että syntini on sovitettu. Suhde toimii, jos siihen väliin ei tule mitään ja jos tulee, niin se saadaan pois. Olennaista uskossa ei ole se mitä uskotaan vaan sen suhteen säilyminen. Uskon kohde ei ole oma usko, vaan se usko mikä Jumalalla on hänen omien päätöstensä tähden.
Mukava elämä vieroittaa helposti juuri siitä suhteesta. Sillä tämä uskon suhde edellyttää pysymään erossa tietyistä asioista, joita synniksi kutsutaan. Synti on juuri se joka estää yhteyden Jumalaan.
Jos haluaa pitää hyvät suhteet ylös , niin usein on vaikea samaan aikaan pitää hyviä suhteita muihin.
Siinä on se ristiriita, joka saa monen ottamaan etäisyyttä uskoon. Jos olet uskovainen, niin joudut usein ulkopuoliseksi. Uskon elämässä on tärkeää myös kontrolloida itse omaa elämää, muuten ei voi palvella sillä Jumalaa. Mukava elämä mielellään ottaa kontrollin elämästä itselleen, jotta voi jatkaa mukavaa elämää. Joten on varmasti totta, että liian hyvät olot on hankalia uskon elämässä. Siksi kai Jumala järjestää omilleen jatkuvasti hankalia tilanteita.
Pekka P.,
”Uskon kohde ei ole oma usko, vaan se usko mikä Jumalalla on hänen omien päätöstensä tähden.”
Uskon kohde, Jeesus, lahjoittaa uskon jokaiselle, joka Hänen tykönsä tulee. Ilmeisesti et kuitenkaan usko, että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. pelastettu. Muutama kohta Uudesta Testamentista:
Matt.17:20, 21:21, Mark.4:40, Apt.6:5, 11:24, Hebr.11:6.
Se, että Usko uskoontuleminen on Jumalan työ ihmisessä, joka sen sallii eli vastaanottaa, tarkoittaa, että sen on Jumalasta, Jumalalta, mutta uskovassa sisäisesti, uskovan ominta omaa.
Kirjoitan Anterolle ja yritän välttää Kaanaan kieltä, jota uskovaiset mieluusti käyttävät. Joten kun Reijo arvostelet heikkoa uskoani , niin ota se huomioon. Kovasti sinulla on tarvetta opettaa minulle oikeaa uskoa. Se ärsyttää. vastaavaa ärsyttämistä en toivoisi itse aiheuttavani Anterolle.
Pekka, et aiheuta minulle ärsytystä. On aina mukava lukea kannanottojasi vaikka olenkin niistä usein eri mieltä. 🙂
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/uskonnollisuuden-suosio-kasvussa/
Eikö esim. kaikenlainen okkultismi, noituus ym. uususkonnot ym. kasva koko ajan.
Vielä esim. shamanismi, satanismi, new age ja saatananpalvonta.
Amerikassakin on esim. ”Church of Satan”.
Ei voi väittää kovin objektiiviseksi linkkaamaasi juttua. Lisäksi se oli viisi vuotta vanha.
Mainitsemasi liikkeet ovat myös hyvin pieniä.
Mainitsemani liikkeet eivät käsittääkseni useinkaan ilmoita julkisesti kannattaja määriä. Tarkkoja lukuja voi olla muutenkin vaikea tietää. Viisi vuotta tässä yhteydessä ei ole kovin pitkä aika. Sinä taidat pitää tätä koko sivustoa epäluotettavana ja siksi sanot, ettei juttu ole kovin objektiivinen. Vai millä perusteella sinusta juttu ei ole ”kovin objektiivinen”?
Mika: ”Sinä taidat pitää tätä koko sivustoa epäluotettavana ja siksi sanot, ettei juttu ole kovin objektiivinen. Vai millä perusteella sinusta juttu ei ole ”kovin objektiivinen”?”
En pidä sivustoa lähtökohtaisesti epäluotettavana. Siellä on paljon asiaakin.
Jutussa väitetään, että uskonnollisuuden suosio on kasvussa. Näin ei nyt vain esimerkiksi Suomessa ole. Käytännössä kaikki uskontokunnat menettävät jäseniään. Se ei tietenkään tarkoita suoraan, että lähtijät olisivat voittopuolisesti uskonnottomia, mutta kyllä se aina jotain oleellista kertoo uskonnollisuuden roolista ihmisten elämässä.
Kuitenkin ainakin jotkut ns. uususkonnot lisäävät ilmeisesti kannatustaan.
Maapallon väestö on tulevaisuudessa aiempaa uskonnollisempaa, kertoo laaja uskontojen tilaa vuonna 2050 luotaava Pew Research Centerin tutkimus.
Maailman uskontotilanne:
https://peda.net/tornio/tyl/oppiaineet22/ue/mu
En pidä esimerkiksi islamin kasvua osoituksena uskonnollisuuden kasvusta vaan kyseisen ympäristön syntyvyydestä. Ko. uskonnossa ”usko” periytyy hyvin vahvasti eikä kyse ole silloin ihmisten uskonnollisuudesta vaan kulttuurista. Jos nämä ihmiset syntyisivät ympäristöön, jossa voisivat vapaasti valita maailmankatsomuksensa, kasvu olisi aivan toisen näköistä.
Näkemykseni juontuu omasta kokemuksestani syntyä uskontoon, jossa lapsille ei anneta vaihtoehtoja. Näissä uskonnoissa ihmisistä tehdään uskovia ja usko vain siirretään heihin. Moni heistä on uskovia vain suku- ja perhetaustansa takia.
Usko ja varsinkin Kristillinen usko länsimaissa on alamaissa. Afrikan kristityt ihmettelevät samaa, kuin sinä Antero. Jatkossa alamäki jyrkkenee. Kristillinen usko vaatii niin paljon, ettei siihen moni lähde mukaan. Se kun vaatii koko elämän. Sen valinnan jälkeen ei voi enää elää niin kuin itse haluaa.
Ei se ole länsimaisessa kulttuurissa kovin suosittu asenne.
Pekka selventäisitkö mitä tarkoitat ”” Kristillinen usko vaatii niin paljon, ettei siihen moni lähde mukaan. Se kun vaatii koko elämän. Sen valinnan jälkeen ei voi enää elää niin kuin itse haluaa””?
Olen kyllä saanut kirjoituksistasi päinvastaisen kuvan, sen että kavahdat vaatimuksia?
Mietippä sitä Ari.