Et kultaa, et hopeaa saa,
saat vieläkin parepaa –
Jeesuksen Kristuksen nimessä:
Nouse ja kävele!
Jeesus ei luvannut seuraajilleen
helppoa elämää
vaan yltäkylläisen.
Jos Herra on paimenesi,
niin mitä sinulta vielä puuttuu?
Lukijakysymys nro 1: Mitä ilman arvelet kristinuskon takia elämässäsi jääneesi?
Onko kansa saanut oopiuminsa?
Jos ehkä olisin jotakin ilman Herraani saanut, se ei olisi sen väärttiä .
Olisinkohan jäänyt osattomaksi joistakin elämäntapasairauksista?
Kristinuskon vaikutuksesta olen oppinut ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat perimmältään veljiä ja sisaria, ja että jos joskus rasistinen ennakkoluulo häivähtää mielessäni, se on synti, josta on tehtävä parannusta. Ilman kristinuskoa en varmaankaan ajattelisi näin.
Oopiumista tuli mieleen Marx. Mielenkiintoista nähdä miten virtuaalivallankumous,ts. yhteiskunnan taloudellisessa rakenteessa ja tuotantosuhteissa tapahtuneet muutokset muuttavat esim. luterilaista uskoa..
Mitä paitsi olen jäänyt kristinuskon vuoksi? Ehkä kolkuttamatonta omatuntoa? Minimaalista syyllisyydentuntoa? Vähempikin riittäisi.
Ehkä sitä, että saisin sanoa eripituisia janoja saman pituisiksi. Jäin ilman ryhmäsielua. Nyt tehtävänä on sanoa pituuden erot ja keisari on syntymäpuvussa…mutta se onkin mielen virikettä ja virkstystä, josta saan nauttia.
Jotenkin luulisin, että elämä voisi olla helpommin suhtauduttavaa, jos ateismista voisi olla ihan sataprosenttisen varma.
Elämä olisi helpompaa jos (kristin)uskosta voisi olla 100% varma.
Totta tuokin puoli.
Aina 100 prosenttisesti varma. Olisiko se uskoa ollenkaan?