Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”. (Gal. 3:10)
Miksi Jumalan laki, jonka pitäisi olla hyvä, voi saada meidät masentumaan; mitä on Jumalan mieleistä murhetta; Jumalan kymmen käskyä on osoitettu myös meille kristityille, mitä pitäisi tehdä, jos huomaamme rikkoneen Jumalan käskyjä?
Miksi eri sairaudet kuuluvat kristityille, eikä meidän tarvitse masentua, jos sairastamme jotain sairautta?
Miten laki johdattaa (tai ei johdata) meitä Jumalan luokse?
Millä mittarilla meidät voi erottaa hyviksi tai pahoiksi ihmisiksi; millä mittareilla meidät voi erottaa korkeamoraalisiin tai moraalittomiksi?
Lihamme tarvitsee lakia ja omatuntomme evankeliumia; miksi evankeliumi on ainut hyvä lääke lakihenkisyyteen?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Luther-säätiö ja minä (3.12.2015)
Joulu – Kaikkivaltias Jumala syntyi ihmiseksi (17.12.2015)
Laki masentaa ja johtaa epätoivoon, jos ei tunneta armon lähdettä, Kristusta. Laki itsessään on kyllä hyvä ja pyhä, se kertoo miten ihanneihminen elää. Mutta voi! emme ole ihanneihmisiä. Meidän lankeilevuutemme tähden Jumala lähetti Poikansa ”lunastamaan lain alaiset” Paavalin sanoja lainatakseni. Nykykirkolla näyttää olevan kiusauksena korostaa pelkkää lakia, siis kehottaa tekemään hyvää. Liian vähän tuodaan esille armon näköaloja: että pahaakin tehnyt (siis esim minä) voi pelastua Kristuksen sovitettua ristillä kaikkien ihmisten kaikki synnit. Tämän lahjan vastaanottaminen tuo pelastuksen, mutta lähimmäiset tarvitsevat kipeästi meidän hyviä tekojamme (jotka oikeastaan eivät olekaan meidän, vaan ne aikaansaa Pyhä Henki).
Yrjö, kiitos erinomaisesta kommentista. Oman syntisyyden tunnustaminen Jumalalle ja syntien anteeksisaamiseen uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on lääke lakihenkisyyteen. Uskottelemalla itselle voivansa täyttää Jumalan lain 100 % saa meidät masentumaan, kun huomaamme tekevän edelleen väärin.
Lihamme tarvitsee lakia ja omatuntomme evankeliumia; miksi evankeliumi on ainut hyvä lääke lakihenkisyyteen?
Tohtori Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille, miten syntinen tulee autuaaksi.
Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Hepr. 10:14)
Vaikka oletkin syntinen, niin kuin me kaikki järjestään alinomaa olemme, älä silti kuvittele Kristusta tuomitsijaksi, sillä silloin kauhu ja epätoivo valtaavat sinut. Ymmärrä sen sijaan hänet sellaiseksi, joka ei kauhista eikä tuomitse meitä syntisiä, vaan on antanut itsensä meidän syntiemme edestä. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ottanut pois koko maailman synnit, naulinnut ne ristinpuuhun ja pyyhkinyt ne pois omalla verellään.
Kaiken pahan olisi jo voittanut ja taivaassa olisi se, joka näin käsittäisi oikein Kristuksen, pitäisi häntä suuressa arvossa ja näkisi hänessä mitä suloisimman Vapahtajan ja ylimmäisen papin eikä ankaraa tuomaria. Ahdistuksen keskellä tämä kuitenkin on mitä työläin asia. Minä kyllä tunnen perkeleen kavaluuden. Hänellä on silloin tapanaan korostaa lain ankaruutta ja vielä pahempaa: hän kauhistaa meitä jopa sovittajan persoonalla, jonka näköiseksi hän muuttuu ja hyökkää jotakuta Kristuksen ankaraa sanaa käyttäen kimppuumme.
Jos Kristus kuitenkin on antanut itsensä uhriksi syntiemme edestä, hän ei ole hirmuvaltias tai tuomari, joka tuomitsisi meidät syntiemme tähden. Hän nostaa langenneet ja lohduttaa epätoivoisia.
Autuas tohtori Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Oma ylpeytemme ja itsevanhurskautemme tie vie masennukseen. Jumala on armollinen, niin olkaamme mekin.
Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Luuk. 18:9-14)
” Lihamme tarvitsee lakia ja omatuntomme evankeliumia ”
Kristillinen terve oppi ja opetus tulee nostaa kirkossa, sille kuuluvalle paikalle, joka sille kuuluu . Ilman terveellistä oppia emme voi erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Ja kun näin käy silloin evankeliumista tulee uusi laki, eikä suinkaan vapauttaja lain raskaasta ikeestä.
Todellinen evankeliumi on aina yhteydessä Jumalan lakiin, joka osoittaa meidän todellisen pahuuden ja osoitta hyvän elämän edellytykset, kuinka kristittyjen tulisi elää maailmassa.
Ilman Jumalan lain arvostamista ja julistusta katooa samalla myös Kristuksen armon ja anteeksiannon merkitys. Kuitenkaan oppi ja rakkaus, eivät ole vasta kohtia, vaan tukevat toisiaan. — Ilman rakkautta opillisuus muuttuu lakihengellisyydeksi. — Ilman oppia taas rakkaudelta puuttuu kristillinen perusta ja näkemys.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös, aitoon kristilliseeen julistukseen kuuluu Jumala laki ja evankeliumi, jos jätämme niistä toisen pois, tai sekoitamme lain ja evankeliumin, silloin voidaan sanoa ettei enää ole kysymys vapaasta armosta, vaan eletään lain alla.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Kristuksen kirkon oppi on tervettä ja siihen kuuluu laki ja evankeliumi. Jeesus on tie ja totuus ja elämä; Jeesus on ainut tie Taivaan Jerusalemiin.
Tuomiosunnuntain kuvaus viimeisestä tuomiosta mielenkiintoinen: ennen ”tuomioistuinkäsittelyä” tuomitut olivat jo ”valmiina” . samoin kuin ”armahdetut” ! Tuomio oli jo ”aikaisemmin” tapahtunut: joka uskoo on siirtynyt kuolemasta elämään, ei ole mitään ”kadotustuomiota” niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa jne.
Hyvät työt syntyvät uskosta Kristukseen ja ne ovat valmistetut ennenkuin maailma luotiin,että ”me niissä vaeltaisimme”.
Oikeastaan meidän olemisemme Kristuksessa pelkkää ”työtä”, joka on kätkettynä Jeesukseen, hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemuksen aamuun. Tämä prosessi on ”vierasta” vanhurskautta, joka jatkuvasti luetaan meille Kristuksen tähden ilman lain tekoja. Voi miten lohdullista, rohkaisevaa ja autuaallista!
Kiitos Sakari hyvästä kommentista. Armorikas kommentti! Uskovaisten ei tarvitse pelätä Viimeistä tuomiota.
On myös muistettava että kirjaimellinen laki ei ole aina Jumalan tahto silloin kun lain noudattamisesta puuttuu rakkaus. Lain noudattamisessa pitää muistaa rakkauden käsky. Raamattu sanoo myös että noudatamme lakia hengen uudessa tilassa emme kirjaimen vanhassa sillä kirjain kuolettaa mutta henki tekee eläväksi. On kuitenkin asioita jotka on syntiä ja joita Jumala ei koskaan hyväksy ja näistä on varotettava. Sapattina kärsivän ihmisen auttaminen on velvollisuus vaikka sapattikäsky kieltääkin kaiken työnteon ja pienimmätkin askareet sapattina. Järjen käyttö on sallittu ja Jeesus paransi sairaita ja käski kantaa vuodetta sapattina koska se oli rakkaudellista ja käytännöllistä. On siis rakkaudenmukaista auttaa kärsivää lähimmäistä sapattina vaika se työtä olisikin.
Kiitos hyvästä kommentista, Lars. Lihamme tarvitsee lakia, jotta se toimisi Jumalan tahdon mukaisesti ja sydämessämme pitää asua evankeliumi, jotta elämisemme ei käy liian raskaaksi kun kuitenkin olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vaikkei aina tahallisesti. Mikä ohjaa toimintaamme?
Tämä käsiteltään aiheeseen Jumalan laki ja evankeliumi. Siitä Martti Luther on kirjoittanut Galatalais-kirjeen selityksen. Tämä kyseessä oleva kirja on eriomainen opas kyseessä olevaan aiheeseen. Laitan kirjan esipuheesta yhden lyhyen lainauksen, josta pääsee hyvin käsitykseen mistä kirjasssa on kysymys.
” Sydäntäni hallitsee näet yksi ainoa opinkohta, usko Kristukseen. Siitä, sen kautta ja takaisin siihen virtaa yötä päivää kaikki
teologinen ajatteluni. Silti koen ymmärtäneeni tuosta niin korkeasta,
laajasta ja syvästä viisaudesta ainoastaan joitakin heikkoja,vaivaisia alkeita. kuin sirpaleita.
Siksi minusta on noloa päästää julkisuuteen nämä puutteelliset ja jähmeät selitykseni suuren apostolin ja Jumalan valitun aseen kirjeeseen. Eräs seikka saa minut toisaalta häpeämään nolostumistani ja ajaa minua tähän hävyttömään röyhkeyteen Tarkoitan sitä ääretöntä, hirmuista iljetystä ja kaiken pyhän
häpäisemistä, joka Jumalan kirkossa on aina riehunut eikä vieläkään lakkaa raivoamasta.
Sen kohteena on tämä ainoa vankkumaton kallio, josta käytämme
nimitystä vanhurskauttamisoppi. Tämä opettaa, kuinka meidät on lunastettu vapaaksi synnistä. kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja kuinka meille on lahjoitettu
iankaikkinen elämä: vanhurskauttamista emme ole saaneet aikaan me itse, saati sitten tekomme,jotka merkitsevät vielä vähemmän, vaan apuun on rientänyt eräs ulkopuolinen. Hän on Jumalan
ainutsyntyinen Poika, Jeesus Kristus” ( Martti Luther: lainaus Galatalais kirijen selityksen esipuheesta: )
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Itselleni 8 vuotta sitten masennuksen kuopassa ollessani, tuli Lutherin galatalaiskirjeen pitempi selitys avukseni löytämään armahtavan Jumalan. Ilman Kristusta, Lutheria, perhettäni ja kristittyjä ystäviäni en varmaan tässä kirjoittaisi.
Luther on nostanut monet ilon kyyneleet myös minun silmiini. Ei ihme, että niin moni marttyyri meni mielummin kuolemaan, kuin luopui Kristuksen tuomasta vanhurskaudesta, juuri siitä ei kukaan itseään Kristityksi mainitseva voi helposti luopua, koska hän menettää myös elämänsä ilman tätä oppia.
Kiitos Ismo. Jeesus on Herrani ja Jumalani!
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:17)
Evankeliumi (kreikaksi εὐαγγέλιον, euangelion ’hyvä sanoma’) tarkoittaa komea eri tulkintaa:
1. Kristinuskon ydinsanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen kaikille ihmisille valmistamastaan pelastuksesta.
2. Evankeliumia, Raamatussa olevaa tai muuta kristinuskon alkuaikana aikana syntynyttä kirjaa, jossa kerrotaan Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
3. Luterilaisessa teologiassa lain vastakohtana Raamatun sanomaa ja kristillistä julistusta siltä osin kun se kertoo mitä Jumala haluaa ihmiselle armosta antaa.
Minulle evankeliumi merkitsee Jeesuksen seuraamista ja uskomista häneen, kasvamista armossa ja totuudessa sekä näistä molemmista opettamista ja opettamiseen oppimista.
Uskomalla Jeesukseen pelastumme. Hän tuli pelastajaksemme. Kasvammeko armossa ja totuudessa, kuten Jeesus?
Kiitos Risto hyvistä kommenteista. Kun olemme ryssineet täysin, niin ainoastaan puhdas evankeliumi auttaa. Oikea evankeliumi on aina puhdasta, jossa ei ole tippaakaan vaatimuksia.
”Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.” Jeesuksen armo pelastaa, ei meidän uskomme.
Tänään televisioitu Maata näkyvissä tv-jumalanpalvelus erinomainen esimerkki armon evankeliumista ja sen soveltamisesta aikamme ja nuorten kielelle!
Kiitos Sakari. Pitää katsoa myöhemmin kertomasi jumis YLE Areenasta. Minä olin Tuomiosunnuntain messussa Markuksen seurakunnassa. Omilla teoilla kukaan ei pelastu. Olemme autuaita, jos meidät on kastettu ja uskomme Jumalaan Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Sakari olen täysin samaa mieltä erittäin onnistuneesta jumalanpalveluksesta Maata näkyvissä festareilla kohderyhmä huomioiden.
Jumalan palvelus on aina kaiken ikäisille. Lapsille, nuorille ja meille aikuisille pitäisi AINA saarnata mahdollisimman yksinkertaisesti. Teologiset hienouksia ja muuta vaikeita kiemuroita voi käsitellä sitten pappien kesken.
Toivoa herättävää, kun näkee paljon nuoria Kristuksen lähellä.
Näin on. Ylistys sinulle Jeesus Kristus!