Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori Vesa Hirvonen ottaa Kotimaa – lehden 19.11.2015 mielipidekirjoituksessa kantaa Kirkon avioliittoteologiaan. Kirjoituksessaan Hirvonen toteaa aivan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti, että avioliitto on alun perin asetettu vain miehen ja naisen väliseksi. Samoin hän toteaa aivan oikein, että maallinen regimentti, siis käytännössä valtiovalta on päätynyt avaamaan sen myös kahdelle miehelle tai kahdelle naiselle. Tästä aiheutuu jännitettä kirkon ja maallisen regimentin välille, jonka asian Hirvonenkin tunnistaa.

Kirjoituksessaan Hirvonen linjaa, että kaikkien luotujen todellisuuksien tehtävänä on palvella rakkautta. Sikäli kun tässä tarkoitetaan sitä rakkautta, jolla Isä Jumala luomakuntaansa rakastaa, niin Hirvonen on oikeassa. Rakastaessaan Jumalaa yli kaiken, ihminen suostuu vapaaehtoisesti, siis ilman pakkoa, sille paikalle jolle Jumala on hänet luonut. Samoin ihminen jakaa lähimmäiselle kaikkea sitä hyvää, mitä on itse Jumalalta saanut. Ihmisen tehtäväksi on asetettu myös viljellä ja varjella luontoa, joka on Jumalan luomistyön tulosta.

Tästä linjauksestaa Hirvonen kuitenkin jatkaa toteamalla, että yhteiskunnan rakenteet ja muut todellisuudet kehittyvät jatkuvan luomisen saatossa. Tässä kohdin herää kysymys, mitä Hirvonen oikeastaan tarkoittaa jatkuvalla luomisella. Onko kyse laisinkaan siitä luomisesta, josta Raamattu meille kertoo.

Sikäli kun pitäydymme apostolisessa uskossa, luomisessa on kyse aina Jumalan teosta. Raamatun luomiskertomus kuvaa kertakaikkista luomista, jonka päätteeksi Jumala totesi kaiken olevan hyvää. Kuten Raamatusta tunnemme, tämä hyvä olotila ei kuitenkaan säilynyt ja maailma on nykyään synnin vaikutuspiirissä.

Kun luomiskertomus kertoo Jumalan kertakaikkisesta luomisteosta, niin mitä sitten on Hirvosen tarkoittama jatkuva luominen? Onko kyse siitä, ettei maailma ole tullutkaan vielä valmiiksi ja Jumalan tehtävä on kesken, vai siitä, että Jumala on tässä turmeltuneessakin maailmassa jatkuvasti vaikuttamassa asioiden kulkuun.

Jälkimmäinen pitää uskomme mukaan paikkaansa. Jokainen syntyvä lapsi on Jumalan luomistyön tulos ja syntyy juuri sellaiseksi, kuten Jumala on hänen tarkoittanut. Tämän hyväksyminen on vaikeaa, koska meidän ihmisten ymmärrys ei riitä käsittämään, miksi syntyy myös vakavasti vammaisia lapsia.

Vaikka Jumala luterilaisen tunnustuksen mukaisesti vaikuttaa myös maallisen regimentin kautta, ei ihmisten maallisen regimentin piirissä tekemiä ratkaisuja tule pitää Jumalan luomistekoina, ne ovat ihmistekoja. Jumala ei ole luonut Suomen eduskuntataloa, vaan sen ovat ihmiset rakentaneet. Jumala ei myöskään ole säätänyt Suomen avioliittolakia, vaan sen on ihmiset säätänyt. Apostolisen uskon säilymisen kannalta on olennaista, että luomisesta opetetaan Jumalan ihmetekona, johon ihmetekoon eivät luodun luonnon lainalaisuudet taikka ihmiskunnan keskinäiset säädökset päde.

Hirvonen pohtii kirjoituksessaan, että samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot ovat epäilemättä nykyään oiken ja kirstilisen uskon mukaista. Miksi nykyään jos ei aiemmin ollut. Mitenkä samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto voisi olla nykyään kristillisen uskon mukaista, jos se ei sitä ole ollut alun alkaen? Oliko Apostolien Kristukselta saama opetus jotenkin keskeneräistä? Vaikka yhteiskunta on muuttunut, niin kristillinen usko pysyy sillä perustalla, jolle se on laskettu ja tämä perusta on Jeesus Kristus.

Paljon olemamaisempaa, kuin keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä, on pitäytyä yksimielisyydessä siitä, ettei seurakunta, lausuessaan messussa uskontunnustuksen,  ainoastaan yhdy kirkon vuosisataiseen perinteeseen, vaan samalla antaa elävän tunnustuksen kirkon yhteisestä uskosta.

Uskon perusasioihin liittyvän yhteisymmärryksen vallitessa voidaan keskustella mahdollisista muutoksista kirkollisiin käytäntöihin. Tämä keskustelu yhteisestä uskosta pitää siis käydä ensin. Vasta sitten, jos edelleen on aihetta, voidaan ottaa keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä uudelleen esille. Nyt on syytä pitäytyä tiukasti siinä, mitä kirkolliskokous linjasi käsitellessään yleisvaliokunnan mietintöä.