Synnistä pitää luopua. Mutta ei Jumala ketään aivopese.

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastossaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.” (Matt. 13:52)

Paavalin sana ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanan kanssa. Hän kirjoitti täsmälleen saman asian vain toisin sanoin: ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room. 2:13)

Kun Jeesus tulee kuninkuudessaan takaisin, hän on suvereeni tuomio-oikeudessaan. Se, joka tunnustaa ”Jeesus on Herra” on tehnyt sen Pyhässä Hengessä. Mutta väärä profeetta ei siihen pysty.

Pitkän ja monipolvisen vuoropuhelun ydinkysymys näyttää olevan siinä, että oikea ja väärä on kyettävä luotettavasti tunnistamaan. Löytyisikö ratkaisu oikean ja väärän profeetan erottamiseen seuraavasta päättelyketjusta?

1. Sanat ”Herra, Herra!” eivät yksinään riitä, koska Jeesuksen sanojen mukaan niin voi sanoa kuka vain, siis sekä oikea että väärä profeetta.

2. Sanat ”Jeesus on Herra!” on uskontunnustus, jonka voi sanoa vain Pyhän Hengen hallitsema ihminen, mutta ei sellainen, joka on väärän hengen vallassa.

3. Oikea sydämen usko on ilmeisesti olemassa silloin, kun seuraava Jeesuksen sana näkyy ihmisen teoissa: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark. 3:25)

4. Kun suun tunnustus ja sydämen usko ovat sopusoinnussa, kristitty ei elä valheessa eikä väärässä (pelastus)varmuudessa. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room. 10:9-10)

Ari Pasanen. Jos olen ymmärtänyt kantasi oikein, niin kristityn on osattava erottaa se, kuka puhuu totta ja kuka ei. Siis ketä voi kuunnella ja ketä ei.

Luukkaan evankeliumissa ja Luukkaan kirjoittamassa Apostolien teoissa mainitaan nimeltä Jeesus ja neljä muuta, joista sanotaan, että he olivat täynnä Pyhää Henkeä.

Jeesus: ”Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa.” (Luuk. 4:1)

Pietari: ”Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ’Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!'” (Apt. 4:8)

Stefanos: ”Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.” (Apt. 7:55)

Barnabas: ”Hän [Barnabas] oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon.” (Apt. 11:24)

Saul eli Paavali: ”Silloin Saul – eli Paavali – täynnä Pyhää Henkeä katsoi mieheen [Elymas] tiukasti ja sanoi: ’Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä!” (Apt. 13:9)

Minä ajattelen, että Jeesuksen ohella ainakin noiden neljän nimeltä mainitun Pyhän Hengen täyttämän Jeesuksen seuraajan ymmärtämyksen voin riittävässä määrin luottaa, kunhan vertaan heidän sanomaansa Jeesuksen sanomaan.

Yksinään oleva kristitty voi luottaa saavansa oikeat sanat ja oikean ymmärryksen vain erikoistapauksissa. Jeesus sanoo:

”Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.” (Luuk. 12:11-12)

Historia toki osoittaa, että jokin seurakuntakin voi harhautua. Eksyttäjä, Jumalan vastustaja, toimii niin tehokkaasti. Silti pidän seurakunnan yhteiseen arvostelukykyyn luottamisen vaihtoehtoa parempana kuin kaiken seurakuntayhteyden ulkopuolella pysyttelemistä.