Suomen romanit muutoksen tekijöinä niin Suomessa kuin Ukrainassa

Vietämme tänään 8.4 romanien kansainvälistä kansallispäivää. Päivä on merkittävä muistuttaja siitä, että Suomen romanit ovat merkittävä osa yhteiskuntaamme ja sen kulttuurista rikkautta.

Allekirjoittaneella oli etuoikeus olla arvioimassa suomalaisen Elämä ja Valo ry:n (E & V) Ukrainan romanikylien kehityshanketta syksyllä 2015. E & V on ollut auttamassa Ukrainan romaneja jo viisitoista vuotta, josta Suomen Ulkoministeriön tuella vuodesta 2008.

Hankkeen kohdealueella Ukrainassa alueen romanit ovat maansa köyhistä köyhimpiä ja syrjitty ihmisryhmä. Useimmat romanit ovat työttömiä ja saadut työt ovat usein vain kausiluontoista. Miehet lähtevät kesäisin kylästään muualle töihin. Euroopan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi myös tämä toimeentulo on uhattu ja sota Venäjän kanssa on heikentänyt entisestään tilannetta.

Kaikki alueen romanit elävät käytännössä köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeet ja valtion korvaukset ovat olemattoman pieniä. Romanit ovat syrjäytyneet valtaväestöstä ja he asuvat omissa pienissä kylissään alkeellisissa olosuhteissa. Romaneja sorretaan etnisen taustansa puolesta.

Alusta alkaen hankkeen tavoitteena oli tukea romanien omaa osaamista ja auttaa heitä pääsemään asenteesta: ”Ei me romanit osata mitään.” Kohdeyhteisöllä oli tietoa, resursseja ja kykyä auttaa itseään ja naapureitaan, mutta asenteet estivät kehityksen. Nyt haluttiin erityisesti panostaa lapsiin, koska heissä on tulevaisuus.

Luku ja kirjoitustaidottomuus ovat edelleen alueella 70 – 80 %.  Romaniyhteisön yleinen henkinen ilmapiiri on lamauttava ja apaattinen, mutta oli ilo nähdä paikan päällä miten E & V:n hanke oli tuonut positiivista asennetta kohdekyliin.

Hanke oli selvästi vahvistanut romanien itsetuntoa; ”me osaamme ja pystymme itse” – asenne oli kasvanut. Tähän oli selkeästi vaikuttanut se, että juuri toiset romanit olivat rohkaisemassa ja tukemassa; ”jos kerta Suomessa pystytään niin miksei meilläkin!”

E & V oli vahvistanut paikallisen romanijärjestön hallinnollista ja toiminnallista kapasiteettia; järjestänyt elämäntaitokoulutusta sekä luku- ja kirjoitustaitokoulutusta. Romaniyhteisöä oli kehitetty monella tapaa, mm:ssa rakentamalla kylätie ja vesisysteemejä.

Siinä missä Suomen romanit ovat joutuneet kokemaan syrjiviä asenteita, mitä valitettavasti esiintyy vieläkin, niin Ukrainassa romanien syrjintä ja ihmisoikeuksien polkeminen ovat niin suuressa mitassa, että sitä on edes vaikea käsittää. Suomen romanien tuki on ollut merkittävässä roolissa. Samalla kun on alettu oivaltaa oma arvo ihmisenä, on alettu ymmärtää uusia asioita, kuten se, että vanhemmilla on vastuu lastensa hygieniasta ja koulutuksesta. Kumppanin mukaan heidän itsensä piti ensin ymmärtää muutokseen tarvittava asennemuutos niin, että he pystyivät tukemaan omia yhteisöjään muutosprosessissa.

Hanke on pystynyt luomaan hyvät yhteydet paikalliseen valtionkouluun ja yhä useampi romanilapsi käy nyt koulua. Paljon olisi vielä tekemistä, mutta kehityksen suunta on oikea. Romanilapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia elämään ja koulutukseen kuin ukrainalaisilla lapsilla. Myös vanhempien usein negatiivinen asennoituminen koulunkäyntiin estää lasten integroitumisen paikallisiin kouluihin

Iso ongelma on koulun kesken lopettaminen. Merkittävä syy siihen on se, että lapset tarvitaan hankkimaan rahaa. Samoin lapsiavioliitot ovat yleisiä ja perheet perustetaan jo 14–15 vuoden iässä. Tytöt menevät naimisiin jopa 12-vuotiaina. Asenteissa on tapahtunut muutosta, tosin ne eivät muutu hetkessä ja vaaditaan vielä vuosia asennekasvatukseen.

Haastatteluissa kuulin seuraavaa:

”Koulutuksella on iso merkitys romanilapsille. Se muuttaa elämää. He saavat kunnon työtä. Ilman koulutusta joudumme tekemään satunnaisia töitä, kuten kantamaan kiviä. Kun ihminen osaa lukea ja kirjoittaa niin maailma avautuu hänelle. Vaikka olisi vain rakennusmies, saa hän vastuullisempia töitä.”

E & V on hienolla tavalla yhdistänyt hankkeeseen hengellisen ja teknisen lähestymistavan. Romanit kunnioittavat hengellisyyttä ja siksi seurakunnalla on ollut merkittävä rooli kokonaisvaltaisessa yhteisön kehittämisessä. Samalla kun on rakennettu tietä, on tuettu seurakuntaa. Joku haastatelluista tuumasikin:

”Olemme kiitollisia tiestä. Nyt voimme mennä kirkkoon puhtaissa vaatteissa ja pikkukengissä.”

Kunnostettu tie ja kirkko ovat olleet käsi kädessä rakentamassa itsetuntoa ja ihmisarvoa.

Hankkeella on ollut merkittävä tehtävä myös Suomessa asennekasvatuksessa romaniyhteisön keskellä. Hanketta arvostetaan ja siihen on saatu vapaaehtoispanosta kiitettävästi. UM tuki on luonut luottamusta. Hanke on ainutlaatuinen jo senkin takia, että siinä Suomen romanit auttavat toisen maan romaneita.

”Suomen romanit arvostavat, että autamme köyhiä romaneita Ukrainassa. On mahtavaa, että 51 vuotta vanha yhdistys on Suomen romanien kanssa lähtenyt vaikuttamaan köyhien romanilasten elämään Ukrainassa. Kun pystyt romanina auttamaan toisia, se nostattaa itsetuntoa.”

Merkittävä indikaattori hankkeen vaikutuksista on se, että yhteisöissä on syntynyt halua ja unelmia muuttaa elämää. Kun jonkun isä on kerännyt metalliromua, ilman koulutusta, niin nyt poika haluaa opiskella tullakseen esim. lentäjäksi tai asentajaksi. Samoin joidenkin vanhempien asenne on muuttunut, kun he ovat nähneet muutoksen lapsissaan koulunkäynnin kautta.

Ulkoministeriön tuki on hankkeessa tullut tehokkaasti käytettyä. Siihen jos lisää vielä vapaaehtoispanoksen, niin kokonaispanostus on ollut todella iso, vaikkei rahaa olekaan käytetty niin kuin isoissa hankkeissa.  Elämän ja Valon työntekijät ovat olleet mukana kulukorvauksilla mikä on pitänyt kustannukset kurissa.

Nyt kun kehitysyhteistyövaroja leikataan Suomessa, niin on ollut surullista nähdä, kun pienten suomalaisten järjestöjen hankkeita joudutaan lopettamaan. Usein niissä, kuten Elämän ja Valon Ukrainan hankkeessa, saadaan aikaan isoja muutoksia, kun niitä toteutetaan suurella sydämellä ja kulttuurisella ymmärryksellä. Sen lisäksi ne vahvistavat yhteiskuntaamme tarjoamalla oivan mahdollisuuden mielekkääseen vapaaehtoistyöhön.

  1. Kiitos blogistasi! Se antaa toivoa.

    Romanit ovat perustuslakimme 17§:n mukaan saamelaisten (alkuperäiskansa) ohella nimeltä mainittuna ryhmänä oikeutettuja ylläpitämään ja kehittämään kieltään ja kulttuuriaan. On hienoa, että kansallispäivä näkyy nykyisin myös Yliopiston kalenterissa. Ja että se tänään Yleisradiossakin noteerattiin. Pienin askelin ymmärtämys lisääntyy.

    Kotimaa24 kirjoitti aiheesta vuosi sitten.

    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kuljemme-suomen-lipun-alla-tanaan-on-romanien-kansallispaiva/

    • Kiitos Jouni kommentistasi. On hienoa, että meillä Suomessa huomioidaan romanien oikeudet. Valitettavasti asenteissa olisi edelleen muokkaamista.

      Hyvä, että kansallispäivä noteerataan, mutta en oikein löytänyt juttuja siitä googlaamalla.

  2. Kiitos blogista eityisesti tänään. Arvostan todella E & V:n työtä. On todella surullista, että heidän ja muiden romanien hyväksi tekevien järjestöjen työ vaikeutuu todella pahasti määrärahojen leikkauksen myötä niin Ukrainassa kuin muuallakin. Tietoa romanien kauheasta kohtelusta on hiljalleen tullut esiin. Tässä alla vain yksi linkki

    https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/romanien-oikeudet/

    En käsitä, miksei EU ota vahvemmin kantaa tähän.

    • Olen itsekin ihmetellyt miksei EU todellakaan ota kovempaa kantaa romanien syrjintään ja heikkoon asemaan Euroopassa. Kohtelu on epäinhimillistä ja asialle pitäisi todella tehdä jotain ja pian.

Kirjoittaja

Pitkänen Olli
Pitkänen Olli
Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.