Tänään juhlitaan romanien kansallispäivää. Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund osallistuu illalla juhlaan Vanajan naisvankilassa. Hänen järjestönsä tekee jo kuudetta vuotta tuloksellista työtä vaikeuksiin ja vankeuteen joutuneiden romaninaisten parissa Suomessa.
– Tuemme vankilassa olevia naisia ja käymme heidän kanssaan läpi heidän elämäänsä aivan lapsuudesta lähtien. Olemme saaneet hyviä tuloksia. Jotkut naiset ovat perustaneet yrityksiä vankilasta vapauduttuaan ja saaneet lapset takaisin, Åkerlund iloitsee.
Naisten vuoro -projektia seuraa nyt ainakin kaksivuotinen Muutoksen vuoro -projekti, jossa painopiste on vankilasta vapautuneiden auttamisessa ja tukemisessa, asunnonhankinnassa ja uuden elämän käynnistämisessä.
Romano Missio on perustettu vuonna 1906 ja se tekee valtakunnallista lastensuojelutyötä, sosiaalityötä, diakoniatyötä ja hengellistä työtä Suomen romaniväestön keskuudessa. Romano Missiolla on myös koulutus- julkaisu- ja tiedotustoimintaa. Se vaalii romanikulttuuria ja -kieltä sekä tukee opiskelevia romaninuoria.
– Vaikka yhteisöllisyys on romanikulttuurissa vahvaa, myös meillä on yksinäisiä vanhuksia ja yksin jääneitä syrjäytyneitä ihmisiä. Heitä pyrimme Romano Missiossa auttamaan, Åkerlund kertoo.
Suomen romanit kulkevat Suomen lipun alla
Kansainvälistä Romanien kansallispäivää on juhlittu 1970-luvun alusta lähtien. Lontoossa 8. huhtikuuta vuonna 1971 järjestetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä romanikongressissa valittiin romaneille lippu ja eräänlainen kansallislaulu: Kuljin, kuljin yksin tietäni.
– Suomen romanit eivät ole pitäneet romanilippua niin tärkeänä, koska isovanhempamme ovat osallistuneet Suomen puolustamiseen ja olemme isänmaallisia, meillä on hyvin vahva kaksoisidentiteetti. Vaikka olemme romaneja, kuljemme Suomen lipun alla. Tuntuu silti hyvältä, että romanien kansallispäivä on saatu suomalaiseen kalenteriin ja se huomioidaan nyt täälläkin laajasti, Tuula Åkerlund sanoo.
Romanien historiaan perehtyminen on avannut Tuula Åkerlundin silmät sille, miten syvät haavat julma syrjintä ja vihamielisyys on kansaan jättänyt.
– Sekä juutalaisilla että romaneilla on kautta historian ollut miekka edessä ja miekka takana. Toisen luokan kansalaisuudella on pitkä historia.
– Siitä ei ole kuin vajaat 60 vuotta, kun Suomessakin osa romaneista kiersi vielä kodittomina. Vanhuksillamme on yhä keskimääräistä enemmän reumatismia, koska he joutuivat lapsuudessaan yöpymään kylmissä saunoissa ja vaunuissa, epäterveellisissä oloissa, Åkerlund sanoo.
Romaneita arvioidaan olevan Suomessa noin 10 000. Lisäksi Ruotsin puolella elää noin 3000 Suomen romania.
– Toisen maailmansodan jälkeen Suomen valtio tunnusti romanit etniseksi ryhmäksi, jonka elinolosuhteita tulisi parantaa. Sittemmin romanit tunnustettiin myös kansalliseksi vähemmistöksi. Romanien asema on parantunut meillä viime vuosikymmeninä viranomaisten ja romanien yhteisten ponnistusten ansiosta, Åkerlund kertoo.
”Puolialaston lapsi pakkasessa on lohduton näky”
Tuula Åkerlund arvostaa valtavasti Patmos ry:n yli 20 vuotta jatkunutta avustustyötä Romanian köyhissä romanikylissä. Hänellä itsellään oli muutama vuosi sitten jouluna mahdollisuus matkustaa paikan päälle jakamaan Joulunlapsi-keräyksen paketteja. Avun jakajat kiersivät noin 30 kylässä, joista jokaisessa oli yli sata asukasta.
– Kun näkee puolialastomat lapset ja vanhukset talvisissa romanikylissä, ei enää ihmettele, miksi sieltä hakeudutaan kerjäläisiksi eri puolille Eurooppaa. Lapsilla ei ollut edes housuja ja sukkia, vanhukset kulkivat hangessa rantatossuissa. Se kurjuuden määrä oli mittaamatonta. Lähimpään keskustaan oli kylistä yli 10 kilometrin matka eikä missään ollut autoja, Åkerlund kertoo.
– Tietenkin on surullista, että ihmiset joutuvat jättämään lapsensa ja matkustamaan kauas pois kerjäläisiksi saadakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden. Silti ymmärrän heitä hyvin.
Valtioiden puuttuminen Itä-Euroopan romanien tilanteeseen olisi Åkerlundin mukaan välttämätöntä. Lapset olisi saatava kouluun ja kaikille tulisi taata edes siedettävät elinolot. Åkerlundin mielestä Romania voisi ja sen pitäisi auttaa romaniasukkaitaan, mutta jostakin syystä se ei halua niin tehdä.
– Eu-tukea romanikylien asioiden parantamiseksi olisi varmasti satavissa.
– Monet kristityt romanit Suomesta ja Ruotsista tekevät jatkuvasti aktiomatkoja kyliin ja vievät tavaraa ja yrittävät vaikuttaa oloihin. Tämä on kuitenkin pelkkää tekohengitystä. Onneksi jotkut ovat perustaneet kyliin myös kouluja. Se tuo vähän toivoa tulevaan, Åkerlund toteaa.
Kuva: Mertsi Valerius