Kuva Someron kirkosta 12 vuotta sitten.
Säveltäjä: Chabuca Granda
Liturgian musiikki: Misa Criolla Peruana.
Aika. 1. 6. 2014 klo 18.00
Paikka Someron kirkko.
Liturgi Tauno Matias Roto entinen Kamerunin lähetyssaarnaaja
Saarna Tom Säilä entinen Sambian lähetyssaarnaaja
Musiikillinen toteutus:
Duo Sininen Tuli, Grupo Ondú ja Torstaikuoro
Sanna Mansikkaniemi – laulu, viulu, kuoronjohto
Camilo Pajuelo – kitara, charango, laulu
Juha Varvikko – kontrabasso, cajon
Silvo Vatanen – huilut, sähköbasso

Toisessa kuvassa ylempää vasemmalta alkaen
Letterlijke en practicale Verklaring van het Nieuwe Testament door Matthew Henry.
Kolmas osa Roomalaiskirjeestä Ilmestyskirjaan. 883 sivua.
kääntänyt ja esipuheella varustanut H. Havinck. Kampen 1911.
Olof Linton. Pauli Mindre Brev. Karlskrona 1976.
Jukka Thurén. Paavalin kirjeet Filemonille, Kolossalaisille, Efesolaisille.
Jyväskylä 1995. ISBN 951-618-121-X
Bo Giertz. Förklaringar till Nya testamentet. Galaterbrevet – Uppenbarelseboken. Tredje delen. Uddevalla 1985.
ISBN 91-526-1254-6 Verbum. ISBN 9185046-66-3 Pro Caritate.

Sunnuntai 31.5.2026
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala
Jumala on yksi. Hänessä yhdistyvät kaikki hänen omansa. Koska Jumala on yksi, niin siksi kirkkokin on yksi: Kristuksen omien joukko.
Kristuksen omaksi tulemme pyhän kasteen välityksellä. Toimitamme kasteen Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Siinä lausumme nimi -sana on yksikössä: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jumalan omana olemme osallisia yhdestä uskosta. Meitä yhdistää yhteinen toivo, yhteinen luottamuksemme yhteen Jumalaan. Kuten epistolamme uskon sisällön lausuu:
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mielenkiintoista on todeta, miten alkukielessä yksi sana esiintyy kolmena sanana kunkin pääsanansa kolmea eri kieliopillista sukua ilmaisten:
maskuliini hei, εἷς = yksi, feminiini mia, μία =yksi ja neutri hen, ἓν = yksi;
Herra -sana on maskuliini, usko -sana on feminiini ja kaste -sana on neutri.
Alkukielen kieliopillisten sukujen leikittely kertoo meille, että Pyhän Raamatun sana kohtaa kaikkea olemassa olevaa, kaikkea luotua, niin ihmisiä kuin muuta elävää, niin miestä kuin naista, niin elävää olentoa kuin kuollutta luontoakin. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Jumalan ykseydestä seuraa, etteivät erilaiset olemassa olon muodot, erilaiset elämän tilanteet eivätkä mitkään muutkaan erottavat tekijät voi meitä erottaa Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Hänen hyvyyttään ja laupeuttaan saamme yhdessä palvoa. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mikä riemullinen sanoma tämä onkaan. Koko luomakunta yhdessä ylistää Luojaansa, Lunastajaansa ja Pyhittäjäänsä. Kaikki mikä luotua on saa yhdessä laulaa Kolmiyhteisen Jumalan kunniaa: Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Tämän iloivan onnen suuri perusta on meidän Herramme, joka meidät pyhän kasteen kautta on omakseen ottanut ja yhteiseen uskoon liittänyt: Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Toinen lukukappale eli epistola: Ef. 4:1–6
Kirjeestä efesolaisille, luvusta 4
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina,
kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti,
aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.
Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.
On vain yksi ruumis ja yksi Henki,
niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.


Pyhän Kolminaisuuden päivä aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-31-5-2026/
Pipliaseuran sivustolta voi Efesolaiskirjeen lukua neljä lukea täältä
Tässä viite suomennoksiin 2020, 1992, 1938, 1548 ja 1973
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38,AGUT,UTNS73/EPH.4
Tässä viite käännöksiin ruotsiksi 2000, pohjoissaameksi 2019, vienankarjalaksi 2011, venäjäksi synodaalikäännös, englanniksi GNBUK käännös:
https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,Biibbal,KAR11,SYNOD,GNBUK/EPH.4
Kolme ilmaisee yhteyttä ja kolminaisuutta . Tästä tuli mieleen että oikein Luther aikanaan käänsi mielestäni kun;
Paavali kirjoittaa kyseisessä jakeessa: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (KR33/38). Luther käänsi jakeen muotoon: ”Niin päätämme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi ilman lain tekoja, yksin uskon kautta”.
Silloin se on yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen työn tähden , tämän kanssa yhtenäinen Raamatusta nouseva totuutena .
Ja tietysti tuo liittyy vanhurskauttamisoppiin kiinteästi yhteen , joka aiheutti vastarintaan 1500 – luvulla .
Timo
Kiitos kommentoinnista.
Kiitos että kiinnität huomion vanhurskauttamisoppiin.
Risti tai Jeesuksen kuolema Ristillä on monille vieläkin käsittämätön asia kristinuskossa. Moni ihmettelee Ristin tapahtumien järkevyyttä ja tarpeellisuutta. Ristin tapahtumat ovat kiistanalaisia, mutta aivan mahdollisia kristinuskossa. Ristille on hyviä ja perusteltuja selityksiä. Sitä ei tarvitse pitää epäloogisena tapahtumasarjana.
Sovitus on välien korjaamista ihmiskunnan ja Jumalan välillä. Vanhin sovitusoppi oli nimeltään viktoriaaninen sovitusoppi. Sen mukaan Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus todistavat voittoa kuolemasta ja pimeyden valloista. Risti ja tyhjä hauta näyttivät, että kuolema on voitettu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tässä on yksi Taivaan suurista lahjoista kaikille uskoville.
Abelardus katsoi omassa sovitusopissaan, että Ristin tapahtumat kertovat Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja siitä, miten pitkälle Jumala on valmis menemään jokaisen ihmisen puolesta. Jeesus kuoli Ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja tekee kaikkensa jokaisen ihmisen puolesta.
Latinalaisessa sovitusopissa Jeesus on uhri ihmiskunnan synneistä ja Jeesus hankkii anteeksiannnon meille kaikille tämän sovituskuoleman kautta. Rististä tulee todiste syntien anteeksiannosta ihmiskunnalle. Kukaan ei voi jäädä epävarmuuteen anteeksiannosta. Jumala toimii ihmisen puolesta ja lahjoittaa anteeksiannon jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tarvitse miettiä, miten minun käy kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi ja Risti on kaiken todisteena. Kaikki on armoa. Ihminen saa iloita jo tässä ajassa Jumalan suurista lahjoista ja ottaa ne vastaan uskolla. Samalla saamme iloita ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen.
Oikea Jumala olisi voinut toimia toisin. Risti ei ole pakollinen tapahtumasarja, mutta se on hyvin lohdullinen ja kannustava asia. Paavali sanoikin, että evankeliumi tai Risti on tämän maailman viisaille hullutusta, mutta uskoville Jumalan voima. Kirkko liitti Ristin tapahtumiin omia teologisia tulkintojaan.
Ristin tapahtumat ovat todellakin mahdollisia, mutta eivät pakollisia. Oikean Jumalan ei tarvitse tappaa ketään tai vaatia ihmisuhreja syntien sovittamiseksi ja sovinnon tekemiseksi.
Näyttää siltä, että kirkko kehitti tällaisen teologisen tulkinnan Paavalin johdolla ja lisäsi sen sitten kristilliseen perimätietoon muokaten Jeesuksen sanoja.
Sama koskee eskatologiaa eli maailman lopun aikojen tapahtumia. Kysymys ei ollut historiallisen Jeesuksen opetuksista, vaan kirkon tulkinnoista Jeesuksesta.
On mahdollista löytää sellainen teologinen tulkinta, joka yhdistää juutalaisuuden, kirkon ja islamin, mutta se vaatii oman uskonnon menneisyyden katsomista uudella tavalla ja se vaatii menneiden aikojen teologian pitämistä historiallisena. Meillä on sama Jumala ja sama sanoma. Eri uskonnot ovat käyneet täysin turhaa kilpailua ja sotaa keskenään. On aivan turhaan tapettu ihmisiä uskonnon nimissä.
On olemassa yksi ainoa, oikea Jumala, jolla on hyää sanottavaa jokaiselle ihmiselle ja joka haluaa olla jokaisen ihmisen puolella. Tämä oikea Jumala tahtoo ihmiskunnan parasta eikä tämä oikea Jumala riko ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Tämä oikea Jumala on puhdas Rakkaus ja hän haluaa antaa kaikille katuville synnit anteeksi (ilman että se pitää ansaita millään tavalla) ja tämä oikea Jumala haluaa antaa kuolemanjälkeisen elämän jokaiselle uskovalle (ilmaiseksi, ilman että se pitää ansaita) ja kehottaa pyrkimään elämässä hyvyyteen ja rakkauteen kaikkia kohtaan. Kaikki on lopulta Armoa. Oikea Jumala haluaa olla uskovien puolella nyt ja aina. Miksi me emme usko tätä oikeaa Jumalaa? Miksi me pakenemme historiaan ja vedämme rintamalinjoja ja ovia ihmisten välille?
Islamilainen perimätieto ei ole Jumalan sanaa tai Jumalan opetusta, vaan ihmisen keksimää opetusta historiassa. Suurin osa ei edes ole Muhammedin opetusta, vaan Muhammedin nimiin pantua. Kannattajat ovat kaiken kirjoittaneet omana aikanaan. Nyt olisi tärkeä myöntää historiallinen totuus. Koraani on samoin historiallinen kirja. Senkin sanomaa pitäisi päivittää rohkeasti nykyaikaan. Ajaton sanoma on löytyy se, mikä ajaa Jumalan armoa, terveellä järjellä ja eettisellä arvioinnilla ja lähdekritiikillä.
Koraanissa voisi olla paremmin ilmaistuna rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä. Koraani voisi vielä suoremmin sanoa Jeesuksen tavoin: Älä tapa! Rakasta myös vihollistasti! Nykyään pitäisi korostaa luonnonsuojelua ja lähimmäisen auttamista ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Uskonnon nimissä ei saa koskaan tehdä väkivaltaa ja kiusata muita eikä rikkoa ihmisoikeuksia. Jos haluan päivittää Koraania ja islamia nykyaikaan, en ole harhaoppinen tai vääräuskoinen, vaan puolustan hyvää sanomaa ja hyvää ja terveellistä uskoa Jumalaan.
Muhammed (tai Jeesus) ei ole tärkein ihminen maapallolla. Me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja samanarvoisia. Muhammedin sanoma oli historiallista. Koraaniiin ja Shariaan sisältyy runsaasti historiallisia epäkohtia. Siksi myös Muhammedin sanomaa täytyy päivittää nykyaikaan. Samalla tavalla joudumme menettelemään Raamatun suhteen. Kaikki oli sidoksissa omaan aikaansa ja paikkaansa. Hermeneutiikka on sanoman siirtämistä ja tulkitsemista nykyaikaan.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Kaikki on armoa
Uskonnollinen totuus ei ole matemaattinen totuus. Sen totuusarvo selviää vasta kuoleman jälkeen. On täysin mahdollista, että elämä päättyy hautaan ja siinä se oli ja ateismi oli totuus. Uskon toisin itse.
Rehellinen usko kestää kyselemisen ja tutkimisen. Totuus voittaa aina lopulta, mikä tahansa se onkin. Moni uskova tarttuu kiinni jonkun uskonnon opetuksiin eikä pysty seuraamaan historian totuutta avoimesti. Ihmiset odottavat, että oma usko tai uskonto on aina oikein ja ainoa oikea totuus. Todellisuus on paljon yksinkertaisempi. Meillä on vain erilaisia käsityksiä ja tulkintoja Jumalasta ja Jeesuksesta. Mitään ei pystytä tieteellisesti todistamaan oikeaksi. Kaikki selviää aikanaan kuoleman jälkeen.
Myös ateistit voivat päästä Taivaaseen kuoleman jälkeen. Oikea Jumala on rakkaus ja hän arvostaa oman vakaumuksen mukaan elämistä, omantunnon kuuntelua ja pyrkimystä hyvään elämässä. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin.
Olen päivittänyt kaikki maailman suuret uskonnot nykyaikaan kysymällä vaikeat, kiusalliset ja tieteelliset kysymykset uskonnoista. Pidän itseäni juutalaisena, kristittynä ja muslimina, mutta en usko yhteenkään perinteiseen uskontoon ja sen perinteiseen teologiaan. Olen uudistanut sanoman ja palannut historialliseen Jeesukseen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan vastoin juutalaisuutta. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen jumalallisella valtuutuksella ja voimalla. Sanoma oli yksinkertainen ja kaunis sekä ajaton. Jeesus oli yksi meistä ja hänellä oli tärkeää sanottavaa meille.
Historiallisen Jeesuksen sanoma oli helppo ja yksinkertainen: oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa kuoleman jälkeisen elämän uskoville ja kehottaa rakkauteen maailmassa kaikkia kohtaan. Siinä se on. Yhteinen sanoma kaikille.