Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.
Kirkon lähetystyön keskus toimitti tiistaina Kirkon tiedotuskeskuksen kautta julki yhteenvedon, jonka se oli tehnyt kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kanssa käymistään ns. ohjauskeskusteluista. Kyseisissä keskusteluissa oli tänä syksynä käsitelty muun muassa järjestöjen suhtautumista naispappeuteen ja samasukupuolisissa parisuhteissa elävien työnhakijoiden syrjintään.
”Yhteenveto alitti kaikki odotukset. Teksti sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, vaikka syrjintä on kirkossa ehdottomasti kiellettyä ja Suomen lain mukaan rikos”, Korhonen sanoo.
”On valitettavaa, että Kirkkohallitus tällä tekstillä asettuu syrjintää harjoittavien lähetysjärjestöjen suojelijaksi. Se ei tunnu vähääkään välittävän siitä, millaisia kärsimyksiä syrjivien näkemysten levittäminen ja vahvistaminen maailmalla aiheuttaa. Pidämme Kirkkohallituksen toimintaa vastuuttomana”, Korhonen sanoo.
Roman-Lagerspetzin mukaan Suomen ev.lut. kirkko oikeuttaa naispappien ja homojen syrjinnän lähetysjärjestöissään vetoamalla lähetyskohdemaiden tilanteeseen. Monessa järjestöjen toimintamaassa ei hyväksytä naispappeutta ja saatetaan syrjiä tai kriminalisoida samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Näissä perusteluissa sivuutetaan kuitenkin se tosiasia, että tietyt lähetysjärjestöt tuomitsevat homosuhteet synniksi jo lähtökohtaisesti, aivan riippumatta lähetyskohdemaiden näkemyksistä. Ensisijainen syy siihen, miksi homosuhteissa elävien on mahdotonta olla mukana näiden järjestöjen toiminnassa (myös Suomessa) ja miksi ne eivät rekrytoi homosuhteissa eläviä, on näiden järjestöjen oma homovastaisuus, ei lähetyskohdemaiden homovastaisuus. Sama koskee naispappeutta. Toki on realiteetti, että joihinkin maihin ei voi lähettää homopariskuntaa töihin parin oman turvallisuuden vuoksi. Tämä on eri asia kuin se, että homovastainen järjestö jo lähtökohtaisesti syrjii homoja työhönotossaan Suomessa.
Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tulisi allekirjoittamansa sopimuksen mukaan noudattaa ’omassa toiminnassaan’ kirkon päätöksiä ja lähetysstrategiaa. Tämän seikan Kirkkohallitus sivuuttaa nyt täysin. Kirkon virallisten päätösten mukaan naiset ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat ovat kelpoisia niin papeiksi kuin muihinkin kirkon ja sen järjestöjen töihin. Asian totesi viimeksi arkkipiista Kari Mäkinen marraskuun kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen nyt laatiman yhteenvedon mukaan kirkon virallista, lainmukaista syrjimättömyyslinjaa ei kuitenkaan tarvitse järjestöissä noudattaa muun muassa siksi, että lähetysstrategiassa ei erikseen mainita samasukupuolisia parisuhteita. Lähetysstrategiassa kuitenkin mainitaan se, että lähetystyön tavoitteena on auttaa sorrettuja ja syrjäytettyjä, edistää sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Homovastaisten ja naispappeusvastaisten järjestöjen tukeminen on vastoin näitä tavoitteita.
”Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen yhdenvertaisuutta koskevilla päätöksillä ei Kirkkohallituksen tulkinnan mukaan ole mitään väliä lähetystyössä. Tilanne on erikoinen, sillä Kirkkohallitus on kirkolliskokouksen alainen kirkon keskushallintovirasto”, Roman-Lagerspetz ja Korhonen sanovat.
Kirkkohallituksen yhteenvedosta vastaavat Lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko ja kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen.
Kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä neljä (Kansanlähetys, SLEY, SLEF, Kylväjä) ei hyväksy naispappeutta. Viisi (edellä mainitut sekä Sanansaattajat) suhtautuu kielteisesti homoseksuaalien parisuhteisiin. Ne eivät rekrytoi homosuhteessa eläviä työhön ja opettavat, että homous on syntiä. Kirkko rahoittaa näitä syrjiviä lähetysjärjestöjä kirkollisverovaroin noin seitsemällä miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi tulevat kolehtituotot.
Luottamushenkilöt kiinnittävät huomiota Kirkkohallituksen virheelliseen käsitykseen, että lähetysjärjestöt ovat ”uskonnollisia yhdyskuntia”, joiden ei tarvitsisi noudattaa Suomen rikos- ja yhdenvertaisuuslain yhdenvertaisuussäännöksiä. Kirkkohallitus ei tunnu tietävän ”uskonnollinen yhdyskunta” -käsitteen juridista merkitystä. Suomen viranomaisten rekisterissä on nyt 50-60 uskonnollista yhdyskuntaa, joukossa Suomen ev.lut. kirkko ja katolinen sekä ortodoksinen kirkko. Uskonnonvapauslain perusteella viralliset uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada laista uskonopillisista syistä eräitä poikkeuksia. Esimerkiksi katolinen kirkko Suomessa voi näin ollen lakia rikkomatta rekrytoida papeiksi vain miehiä. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin itse päättänyt olla tällaisia poikkeuksia säätämättä, eli kaikessa evl.lut. kirkon toiminnassa noudatetaan Suomen lakia normaaliin tapaan. Kirkon viralliset lähetysjärjestöt ovat tavallisia aatteellisia yhdistyksiä, joilla ei ole mitään erioikeutta tehdä rikoksia tai harjoittaa yhdenvertaisuuslain vastaista työsyrjintää.
Kirkkohallituksen yhteenveto sisältää totuudenvastaista tietoa. Yhteenvedon mukaan ”minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa”. Esimerkiksi Kansanlähetyksen virallisissa ohjeissa suositus olla tekemättä yhteistyötä naispapin kanssa on äärimmäisen voimakas.
Yhteenvedon loppulause on surkuhupaisa ja kertoo Kirkkohallituksen asenteesta paljon: ”Järjestöt puolustavat työalueilla mahdollisuuksien mukaan kaikkien ihmisoikeuksia.”
Roman-Lagerspetzin ja Korhosen mukaan kyse ei ole niinkään siitä, kuinka paljon ja millaisten sanakäänteiden perusteella järjestöt saavat Kirkkohallituksen suojeluksessa syrjiä pappinaisia ja homoja, vaan siitä, että järjestöt edustavat maailmalla Suomen ev.lut. kirkkoa. Syrjivistä asenteista ja niiden vahvistamisesta aiheutuu suurta kärsimystä maissa, joissa naisten ja vähemmistöjen asema jo vanhastaan on heikko.
”Kirkkomme jäsenten enemmistö ei halua, että minkäänlaista syrjintää viedään heidän rahoillaan ja heidän nimissään maailmalle, tai että sitä harjoitetaan edes kotimaan rekrytoinnissa, niin kuin nämä järjestöt tekevät. Olemme järkyttyneitä siitä, että Kirkkohallitukselle näiden järjestöjen toiminnan suojelu ja talouden turvaaminen on tärkeämpää kuin todellinen lähetystyö: ilosanoman vieminen ihmisille Kristuksen opettamalla tavalla, ilman minkäänlaista syrjintää.”
– Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen –
Teksti on alun perin jutun muotoon kirjoitettu Kotimaa24:lle lähetetty tiedote
Taas on hieman lapsellisia ihmisiä liikenteessä.
Ensin nämä lähetysjärjestöt julkisuudessa ilmoittavat etteivät palkkaa rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä. Sitten täällä ollaan kovasti itkemässä sen perään, ettei ole mitään todisteita syrjinnästä. Minusta aikuisten ihmisten luentunymmärtäminen on aika heikolla tasolla, jos tätä asiaa pitää vielä enemmän vääntää rautalangasta.
Seuraavaksi esitetään sellainen ajatuskulku, että naisten ja homojen sortaminen on teologiaa kun taas edellä mainittujen ryhmien puolustaminen on (kirkko) politiikkaa. Seuraavaksi on nenä solmussa siitä, että kirkossa ei saa politiikkaa, jollaiseksi mielletään vain eri mieltä olevien ihmisten näkemykset.
Minun mielestäni nämä lähetysjärjestöt voisivat lopettaa tämän kirkon päätösten vastaisen sooloilemisen eli tämän naisia ja seksuaalivähemmistöjä sortavan politikoinnin. Olisi paljon sopuisampaa sen jälkeen kaikille.
”Taas on hieman lapsellisia ihmisiä liikenteessä.”
Tämä on yksi tapa yrittää mitätöidä toisten mielipiteet, tosin ei kovin aikuismainen.
se koira johon keppi
Jusu, mietipä vielä kerran. Eikö tapasi ole juurikin vähätellä toisia keskustelijoita? Se on ihan sama onko sitä syrjintää vai ei, kun näyttäisi siltä, että lähetysjärjestöjen toiminta halutaan lopettaa tai ainakin ainakin rajoittaa noiden kahden naisen toimesta.
Jusu, noinhan se menee kaikilla rintamilla.
Kun sanotaan ”lapsellisia ihmisiä” se tarkoittaa ihmisten persoonaa.
Jos sanotaan ”lapsellisia mielipiteitä” se ei halveksi ihmisiä vaan mielipiteitä, mikä sekin on asiatonta.
Voi, onko todella vain kahden naisen toimista/tahdosta kysymys? Aivan naurattaa…
…ja kolmas nainen nauraa päälle.
Kylläpä Salme on nyt loukkaantunut. Sanan naikkonen käyttäminen ei häiritse ollenkaan? Sanan lapsellinen käyttäminen yleisessä mielessä (siis henkilöimättä keneenkään) on aika paljon lievempää kuin kutsua nimeltä mainittuja henkilöitä naikkosiksi.
Panu, minä en ole kutsunut ketään kommentoijaa sen enempää naikkosiksi kuin lapsellisiksikaan.
Molemmat ilmaisut ovat mielestäni epäasiallisia.
Samoin kuin sinun ilmaisusi, että olen loukkaantunut. Mistä sinä voit tietää minun mielentilaani?
Kiinnitin huomion siihen, että jostain syystä ilmaisit närkästyksesi vain lapsellinen-sanasta. Mielentilasi päättelin tekstistäsi, ymmärtääkseni et kiistänyt tulkintaani.Jusun lapsellinen-sanan käyttöön liittyviin argumentteihin et edelleenkään ole vastannut sanallakaan. Sinun tyylilläsi, sinua sanatarkasti (toisesta yhteydestä) lainaten: mistähän se kertoo?
Täytyy nähdä asian ytimeen.
Nyt ei ole enää kyse hyökkäilystä joitakin lähetysjärjestöjä kohtaan vaan hyökkäys Suomen ev-lut. kirkkoa/kirkkohallitusta kohtaan.
Tätä kirkon vastaista propagandaa levitetään suomalaisten seurakuntien omistaman yhdistyksen sivuilla.
Mitä mieltä ko. seurakunnat ovat asiasta?
”Kotimaa Oy on kustannusyhtiö ja viestinnän asiantuntijapalveluyritys. Sen suurin omistaja on Kirkkopalvelut ry, joka on suomalaisten seurakuntien muodostama yhdistys.”
K24 mainitaan yhtenä Kirkkopalveluiden osana sen sivuilla.
Hupaisa ajatus hyökkäyksestä kirkkohallitusta vastaan.
Mielestäni jo otsikko ”Kirkkohallituksen lähetystyöpaperi osoittaa vastuuttomuutta” sekä pamfletissa monin kohdin ilmaistut väittämät osoittavat ylimielistä asennetta. Nyt syytettyjen penkillä on kirkkohallitus.
Esim. ”Yhteenvedon loppulause on surkuhupaisa..”
”Kirkkohallituksen yhteenveto sisältää totuudenvastaista tietoa.”
”On valitettavaa, että Kirkkohallitus tällä tekstillä asettuu syrjintää harjoittavien lähetysjärjestöjen suojelijaksi. Se ei tunnu vähääkään välittävän siitä, millaisia kärsimyksiä syrjivien näkemysten levittäminen ja vahvistaminen maailmalla aiheuttaa. Pidämme Kirkkohallituksen toimintaa vastuuttomana”,
Minun mielestäni se on kirkolta suoraselkäistä toimintaa, että ollaan valmiita ottamaan kritiikkiä vastaan. Se olisi minusta kovin outoa, jos kirkollinen media pyrkisi sensuroimaan epämieluisia mielipiteitä.
En ymmärrä ajatusta kirkonvastaisesta propagandasta. Mielestäni naisten ja seksuaalivähemmistöjen puolustaminen ei ole yhtään sen enempää propagandaa kuin näiden torjuminenkaan.
Miksi tämä mielipidekirjoitus olisi pitänyt sensuroida?
Kyse on kirkkohallitusta vastaan osoitettu kritiikki ja syyttely alla olevassa linkissä olevan tiedotteen johdosta.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/16E8167C7FC295F4C2257C3C00524FEF?opendocument&lang=FI
Nyt en ymmärrä. Eikö kirkon jäsenet saa muka kritisoida kirkkohallitusta sen lähettämien tiedotteiden johdosta?
Kerrotko vielä vastauksen (Jusunkin) kysymykseen: miksi kirkkohallituksen päätöksiä ei saisi kritisoida?
Ymmärtääkseni aika moni täällä (sinäkin?) kritisoi kirkon tekemää naispappeuspäätöstä ja sitoutumista seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyslakiin.
Onko kyse kirkon vastaisesta propagandasta? Pitäisikö Kotimaa24:n sensuroida täältä kannanilmaisunne?
Panu, nyt luet kommentteihin sellaista mitä siellä ei sanota (tuttu ilmiö tosin).
Minä en ole vaatinut blogin sensuroimista.
Kirkkohallituksen päätöksiä voi kritisoida jos se tapahtuu asiallisin, tositapahtumiin perustuvin, rakentavin tavoin.
Tämän blogin sävy on syyttelevä.
Enempää en aio kanssasi kommentoida, sillä en aio lähteä jankkauslinjalle.
Salme, tuo mitä nimität hyökkäilyksi on aivan normaalia yhteiskunnallista keskustelua. Jos olet sitä mieltä, että esim. kirkkohallituksen kristisoiminen saisi olla sallittua, sinun velvollisuutesi on esittää siihen hyvät perustelut.
Sensuuri on äärimmäisen vahva vallankäytön muoto, jota meillä Suomessa onneksi esiintyy melko vähän.
Piti olla ”ei saisi olla sallittua”.
Äkkiä se kommentin muokkausmahdollisuus takaisin!
Tämä on edelleen se, mitä kutsun lapselliseksi tavaksi keskustella: kun tulee itselle epämieluisa mielipide, sen sijaan että esitettäisiin perusteltu vasta-argumentti, ruvetaan leimaamaan mielipiteen esittäjää politikoijaksi ja ruvetaan vaatimaan mielipiteen sensuroimista.
Tämä on sinun tapasi vetäytyä, kun argumentteja ei ole (”Enempää en aio kanssasi kommentoida, sillä en aio lähteä jankkauslinjalle.”). Mitä epäasiallista, tositapahtumiin perustumatonta ja epärakentavaa” blogissa on? Sinun kanssasi eri tavoin ajatteleminen ei ole ”syyttelemistä”.
Valitettavasti Sari ja Johanna puhuvat ihan asiaa, eikä kyseessä ole mielestäni millään muotoa mikään ”hyökkäys” sen kummemmin lähetysjärjestöjä kuin kirkkohallitustakaan vastaan. Onpahan vain ihan yksinkertaisesti totta, etta tasa-arvon periaatteita ja säädöksiä näissä asioissa rikotaan, vaikka niitä sitten teologisilla periaatteilla puolustettaisiinkin. Asia olisi kunnossa, jos nämä ko. järjestöt ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että ihmisillä on ja tulee olla samat oikeudet sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Kari Roos :”Valitettavasti Sari ja Johanna puhuvat ihan asiaa, eikä kyseessä ole mielestäni millään muotoa mikään “hyökkäys” sen kummemmin lähetysjärjestöjä kuin kirkkohallitustakaan vastaan”
Mielestäni kysymys on myös siitä, kuinka huolehditaan, että ”taantumuksellisen” [kuten täällä on kirjoitettu] lainsäädännön maihin lähetystyöhön rekrytoivia ei oikeudessa leimata rikollisiksi syyttämällä heitä ”työsyrjinnästä” ja maksateta tuhansien eurojen korvauksia ”edistyksellisille”, jotka syystä tai toisesta mahdollisesti salaavat rekrytoijilta ”edistykselliset” taipumuksensa ja jäävät valitsematta tai erotetaan työtehtävästä heidän ”taantumuksellisissa” maissa kielletyn ”edistyksellisyytensä” selvittyä?
Mielestäni tämä asia on selvitettävä, koska vaikuttaa siltä, että ”edistykselliset” pyrkivät syyllistämään esim. ”työsyrjinnästä” mielellään juuri johtotehtävissä toimivia, eikä näissä tuomioissa ilmeisesti huomioida lainkaan organisaation toimintaympäristön aiheuttamia vaatimuksia.
Tuula Hölttä, sinä puhut taantumuksellisista maista ja viittasit kommenttiini (”kuten täällä on kirjoitettu), mutta minä kirjoitin ”taantumuksellista toimintaa kirkolta”. Ymmärrätkö eron?
Olli Lehto: ”No rikkooko esim katolinen kirkko Suomessa lainsäädäntöä, kun ei palkkaa naisia papeiksi, uskonnolliseksi yhdyskunnaksi kun on rekisteröity”
Katolinen kirkko ei tässä riko laki. En muista täsmällistä oikeusnormia, mutta yhtä kaikki perusidea on se, että katolisille miesten pappeus uskontokunnan oppiin perustuva asia ja suomalaisen oikeuskäytännön mukaan katolinen kirkko ei riko lakia palkatessaan papeiksi vain miehiä.
Evankelis-luterilaisen kirkon tapauksessa kirkolliskokous on puolestaan päättänyt, että papiksi kelpaa kumpi tahansa sukupuoli ja että rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ei ole este kirkon virkaan tai tehtävään.
Suosittelen lukemaan kirkkohallituksen päätöksen http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/16E8167C7FC295F4C2257C3C00524FEF?opendocument&lang=FI ilman ennakkoasenteita ja miettimään sen jälkeen onko blogistien näkemys oikeaan osuva.
”Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.”
Pelkkää yhden asian (taikka kahden) aktivismiahan tämä on ja sitä tämä aviisi suemeilematta edistää kirkkoa ja sen ylivoimaista enemmistöä vastaan. Tässä eivät paina lähetystyön argumentit yhtään mitään vaan pelkkä politikointi – sitä tämä on puhtaasti ja sumeilematta. Ihmettelen, etteivät pääkaupunkiseudun seurakunnat herää tämän asian osalta. No eipä kirkko kahteen naiseen kaadu mutta ääntä saavat aikaan kun kirkollinen media on mukana ja senhän tämä joukkue osaa miten julkisuutta otetaan ja hallitaan. Vallasta on kysymys – poliittisesta vallasta.
Tuomo Hirvi: ”sen ylivoimaista enemmistöä vastaan”
Mihin perustuu Tuomo Hirven ajatus siitä, että ylivoimainen enemmistö kirkon jäsenistä vastustaa naispappeutta ja kannattaa rekisteröidyssä parisuhteessa elävien rajaamista pois kirkon tehtävistä?
Minä en hirveästi anna painoarvoa tällaisille mielipiteille, joissa ainoatakaan tosiasioihin perustuvaa argumenttia vaan tyydytään pelkästään leimaamaan ja nimittelemään kahta nimeltä mainittua kirkon jäsentä sekä valehtelemaan sumeilematta oman agendan puolesta.
Totean Tuomo Hirvelle, että enemmistö suomalaisista ja myös enemmistö evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä hyväksyy naispappeuden sekä kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
Tässä uutisessa ei ole kyse avioliittolaista, mutta käytän sitä esimerkkinä siitä, miten enemmistö kristityistä suhtautuu samaa sukupuolta oleviin pareihin. Ymmärrän kyllä, että täällä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka alituiseen räksyttää siitä, mihin suuntaa kirkkolaiva on menossa.
Käsittääkseni ylivoimainen enemmistö kirkon jäsenistä hyväksyy naispappeuden.
Tuula Hölttä on aiemmassa vastauksessa Kari Roosille huolissaan siitä, ettei taantumuksellisen lainsäädännön maihin rekrytoivia lähetysjärjestöjä leimata oikeudessa rikollisiksi.
Haluaisin lohduttaa Tuulaa. Mielestäni tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Seurakunnat ovat tiedustelleet lähetysjärjestöjen näkemyksiä ja mielestäni vastaukset voidaan jakaa kahteen kategoriaan, jotka voisin pukea seuraavien karikatyyrien muotoon:
Hyvä vastaus: Hyväksymme ja kunnioitamme vakaumuksta elää rekisteröidyssä parisuhteessa ja noudatamme kirkon tekemiä päätöksiä siitä, että tällaisessa parisuhteessa eläminen ei ole este toimia lähetysjärjestömme palveluksessa. Tiedostamme sen, että joissain tehtävissä yhteistyökumppaniemme näkemykset saattavat estää rekisteröidyssä parisuhteessa elävän lähettämisen kohdemaahan.
Huono vastaus: Homosuhteet ovat näkemyksemme mukaan yksikäsitteisesti syntiä emmekä missään tilanteessa rekrytoi rekisteröidyssä parisuhteessa elävää lähetysjärjestömme kotimaan tehtäviin emmekä ulkomaan tehtäviin. Tukirahojen toivossa ja peitelläksemme omaa torjuvaa kantaamme käytämme tekosyynä sitä, että jotkut yhteistyökumppanimme saattavat myös syrjiä homoja.
Jokainen voi mielessään pohtia, kumpi vastaus johtaa syytöksiin lain vastaisesta työsyrjinnästä ja kumpi vastaus osoittaa suvaitsevaisuutta ja maalaisjärjen käyttöä.
Kuten sanottu, ei tämä ole mitään rakettitiedettä.
Nyt jäämme odottamaan reagoiko kirkkohallitus tähän syyttelyyn vai ohittaako sen mielipiteenä, joka on kirjoitettu siksi, että on petytty siihen, että omat pyrkimykset viiden lähetysjärjestön boikotoinnista eivät onnistuneetkaan.
Kirkkohallitus on katsonut kokonaisuutta ja toiminut sen mukaisesti mitään tahoa suosimatta. Näin toimivat vastuulliset henkilöt, joille koko kirkon tulevaisuus on tärkeämpi kuin hetken kuohahdukset, jotka painuvat unholaan ajan kanssa.
Martti Luther kirjoitti v. 1528 virren 170 psalmin 46 pohjalta. Virren sanoma on edelleen ajankohtainen : ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.”
Kirkko seisoo Kristuskalliolla, joka kestää iankaikkisesti. Humanistiset kalliot murenevat kuin hiekka jalkojen alla.
Salme Kaikusalo: ”Kirkko seisoo Kristuskalliolla, joka kestää iankaikkisesti. Humanistiset kalliot murenevat kuin hiekka jalkojen alla.”
Olettaisin, että tämä näkemys perustuu enemmän omaan ylimieliseen ajatukseen oman maailmankatsomuksen ylivertaisuudesta kuin mihinkään faktoihin perustuvaan tietoon kristillisyyden ja humanismin eroista.
Jos oikein muistan Espoon piispa käytti juuri puheenvuoron, jossa kehoitti kristittyjä olemaan nöyriä sen sijaan, että pyrittäisiin korottamaan itsensä muiden yläpuolelle.
Jusu, no, Kristuskallio on kestänyt jo yli 2000 vuotta. Humanismin aatteet ovat tulleet ja menneet muotoaan muuttaen, mutta ”Jumalan sana on edelleen elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”
Tämä sana kaikuu yhä halki maailman ja saa aikaan sen, mitä varten se on lähetettykin. Ennemmin tai myöhemmin.
Osoittaa mielestäni melkoista sokeutta ja suurta näköalattomuutta väittää, että kristittyjen arvomaailma olisi pysynyt samanlaisena yli 2000 vuotta. Eikä välttämättä tarvitsisi ottaa mukaan edes niin suuria asennemuutoksia kuin suhtautuminen orjuuteen tai noitien polttamiseen roviolla.
MInäkin hyväksyn naispappeuden Osmo Kauppinen. Mutta sitä en hyväksy, että lähetystyötä ja Luojan antamaa lähetyskäskyä mitätöidään minkään poliittisen prpagandan alttarilla. En koskaan – vai hyväksytkö sinä pappina.
Nyt en ymmärrä. Mitä tekemistä naisten vihkimisellä papeiksi on politiikan kanssa? Minusta se on kirkon sisäinen asia, mikä ei ole ollut millään tavoin puoluepoliittinen kysymys.