Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.
Kirkon lähetystyön keskus toimitti tiistaina Kirkon tiedotuskeskuksen kautta julki yhteenvedon, jonka se oli tehnyt kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kanssa käymistään ns. ohjauskeskusteluista. Kyseisissä keskusteluissa oli tänä syksynä käsitelty muun muassa järjestöjen suhtautumista naispappeuteen ja samasukupuolisissa parisuhteissa elävien työnhakijoiden syrjintään.
”Yhteenveto alitti kaikki odotukset. Teksti sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, vaikka syrjintä on kirkossa ehdottomasti kiellettyä ja Suomen lain mukaan rikos”, Korhonen sanoo.
”On valitettavaa, että Kirkkohallitus tällä tekstillä asettuu syrjintää harjoittavien lähetysjärjestöjen suojelijaksi. Se ei tunnu vähääkään välittävän siitä, millaisia kärsimyksiä syrjivien näkemysten levittäminen ja vahvistaminen maailmalla aiheuttaa. Pidämme Kirkkohallituksen toimintaa vastuuttomana”, Korhonen sanoo.
Roman-Lagerspetzin mukaan Suomen ev.lut. kirkko oikeuttaa naispappien ja homojen syrjinnän lähetysjärjestöissään vetoamalla lähetyskohdemaiden tilanteeseen. Monessa järjestöjen toimintamaassa ei hyväksytä naispappeutta ja saatetaan syrjiä tai kriminalisoida samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Näissä perusteluissa sivuutetaan kuitenkin se tosiasia, että tietyt lähetysjärjestöt tuomitsevat homosuhteet synniksi jo lähtökohtaisesti, aivan riippumatta lähetyskohdemaiden näkemyksistä. Ensisijainen syy siihen, miksi homosuhteissa elävien on mahdotonta olla mukana näiden järjestöjen toiminnassa (myös Suomessa) ja miksi ne eivät rekrytoi homosuhteissa eläviä, on näiden järjestöjen oma homovastaisuus, ei lähetyskohdemaiden homovastaisuus. Sama koskee naispappeutta. Toki on realiteetti, että joihinkin maihin ei voi lähettää homopariskuntaa töihin parin oman turvallisuuden vuoksi. Tämä on eri asia kuin se, että homovastainen järjestö jo lähtökohtaisesti syrjii homoja työhönotossaan Suomessa.
Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tulisi allekirjoittamansa sopimuksen mukaan noudattaa ’omassa toiminnassaan’ kirkon päätöksiä ja lähetysstrategiaa. Tämän seikan Kirkkohallitus sivuuttaa nyt täysin. Kirkon virallisten päätösten mukaan naiset ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat ovat kelpoisia niin papeiksi kuin muihinkin kirkon ja sen järjestöjen töihin. Asian totesi viimeksi arkkipiista Kari Mäkinen marraskuun kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen nyt laatiman yhteenvedon mukaan kirkon virallista, lainmukaista syrjimättömyyslinjaa ei kuitenkaan tarvitse järjestöissä noudattaa muun muassa siksi, että lähetysstrategiassa ei erikseen mainita samasukupuolisia parisuhteita. Lähetysstrategiassa kuitenkin mainitaan se, että lähetystyön tavoitteena on auttaa sorrettuja ja syrjäytettyjä, edistää sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Homovastaisten ja naispappeusvastaisten järjestöjen tukeminen on vastoin näitä tavoitteita.
”Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen yhdenvertaisuutta koskevilla päätöksillä ei Kirkkohallituksen tulkinnan mukaan ole mitään väliä lähetystyössä. Tilanne on erikoinen, sillä Kirkkohallitus on kirkolliskokouksen alainen kirkon keskushallintovirasto”, Roman-Lagerspetz ja Korhonen sanovat.
Kirkkohallituksen yhteenvedosta vastaavat Lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko ja kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen.
Kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä neljä (Kansanlähetys, SLEY, SLEF, Kylväjä) ei hyväksy naispappeutta. Viisi (edellä mainitut sekä Sanansaattajat) suhtautuu kielteisesti homoseksuaalien parisuhteisiin. Ne eivät rekrytoi homosuhteessa eläviä työhön ja opettavat, että homous on syntiä. Kirkko rahoittaa näitä syrjiviä lähetysjärjestöjä kirkollisverovaroin noin seitsemällä miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi tulevat kolehtituotot.
Luottamushenkilöt kiinnittävät huomiota Kirkkohallituksen virheelliseen käsitykseen, että lähetysjärjestöt ovat ”uskonnollisia yhdyskuntia”, joiden ei tarvitsisi noudattaa Suomen rikos- ja yhdenvertaisuuslain yhdenvertaisuussäännöksiä. Kirkkohallitus ei tunnu tietävän ”uskonnollinen yhdyskunta” -käsitteen juridista merkitystä. Suomen viranomaisten rekisterissä on nyt 50-60 uskonnollista yhdyskuntaa, joukossa Suomen ev.lut. kirkko ja katolinen sekä ortodoksinen kirkko. Uskonnonvapauslain perusteella viralliset uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada laista uskonopillisista syistä eräitä poikkeuksia. Esimerkiksi katolinen kirkko Suomessa voi näin ollen lakia rikkomatta rekrytoida papeiksi vain miehiä. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin itse päättänyt olla tällaisia poikkeuksia säätämättä, eli kaikessa evl.lut. kirkon toiminnassa noudatetaan Suomen lakia normaaliin tapaan. Kirkon viralliset lähetysjärjestöt ovat tavallisia aatteellisia yhdistyksiä, joilla ei ole mitään erioikeutta tehdä rikoksia tai harjoittaa yhdenvertaisuuslain vastaista työsyrjintää.
Kirkkohallituksen yhteenveto sisältää totuudenvastaista tietoa. Yhteenvedon mukaan ”minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa”. Esimerkiksi Kansanlähetyksen virallisissa ohjeissa suositus olla tekemättä yhteistyötä naispapin kanssa on äärimmäisen voimakas.
Yhteenvedon loppulause on surkuhupaisa ja kertoo Kirkkohallituksen asenteesta paljon: ”Järjestöt puolustavat työalueilla mahdollisuuksien mukaan kaikkien ihmisoikeuksia.”
Roman-Lagerspetzin ja Korhosen mukaan kyse ei ole niinkään siitä, kuinka paljon ja millaisten sanakäänteiden perusteella järjestöt saavat Kirkkohallituksen suojeluksessa syrjiä pappinaisia ja homoja, vaan siitä, että järjestöt edustavat maailmalla Suomen ev.lut. kirkkoa. Syrjivistä asenteista ja niiden vahvistamisesta aiheutuu suurta kärsimystä maissa, joissa naisten ja vähemmistöjen asema jo vanhastaan on heikko.
”Kirkkomme jäsenten enemmistö ei halua, että minkäänlaista syrjintää viedään heidän rahoillaan ja heidän nimissään maailmalle, tai että sitä harjoitetaan edes kotimaan rekrytoinnissa, niin kuin nämä järjestöt tekevät. Olemme järkyttyneitä siitä, että Kirkkohallitukselle näiden järjestöjen toiminnan suojelu ja talouden turvaaminen on tärkeämpää kuin todellinen lähetystyö: ilosanoman vieminen ihmisille Kristuksen opettamalla tavalla, ilman minkäänlaista syrjintää.”
– Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen –
Teksti on alun perin jutun muotoon kirjoitettu Kotimaa24:lle lähetetty tiedote
Onko niin, että jotkut (itselle sopivat) kirkon yhteiset linjaukset kelpaavat vantaalaisille Roman-Lagerspetzille ja Korhoselle, mutta toiset (itselle sopimattomat) eivät kelpaa..?
Mitä tällaisesta sitoutumisesta ”kirkon yhteisiin linjauksiin” tulisi ajatella?
Keskustelu olisi helpompaa, jos antaisit muutaman esimerkin Roman-Lagerspetzille ja Korhoselle kelpaamattomista kirkon yhteisistä linjauksista. Tällaisen epämääräisellä tasolla heitetyn vihjailun perusteella on vaikea ajatella mitään, ainakaan näistä kahdesta naisesta.
Tässä on koko tämän kaksikon kompastuskivi niin demokraatian kuin minkä tahansa edustuksellisen nimissä. Demokratia on sitä, että yhteisesti ja enemmistöpäätöksin, yleensä, hoidetaan yhteisiä asioita yhteiseksi parhaaksi.
Kyseessä olevassa tapauksessa ovat jotkut ottaneet demokratian nimienomaan lyömäaseeksi demokratiaa vastaan – sanotaanko sitä vallankaappaukseksi, diktatuuria se ei ainakaan ole.
Jouni rakensi olkinuken (no, itse asiassa vain vihjasi että sellainen ehkä on olemassa). Tuomo kävi heti sen kimppuun. Oljet pöllyävät, eikä itse asiasta tarvitse puhua.
Kyllä niitä perusteluja olisi mukava lukea.
Riston ”olkinukeksi” leimaama kirkon yhteinen linjaus, joka ei ole kelvannut R-L:lle ja K:lle on viime kesäkuussa tehty kirkkohallituksen ja kaikkien seitsemän lähetysjärjestön välinen perussopimus.
Se kelpaa (kokonais-)kirkolle lähetysjärjestöjen luottamuksen säilyttämiseksi, muttei näille kahdelle naiselle (eikä heidän tavallaan ajatteleville).
Virkakysymyksessä ja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden solmineiden hyväksymisestä kirkon töihin ollaan kirkon linjoilla, mutta lähetystyön tukemisessa ei..
Kysyn siis vielä: mitä meidän tulisi ajatella tällaisesta kirkon yhteisiin linjauksiin sitoutumisesta..? Mikä kohta esittämässäni kysymyksessä oli vaikea ymmärtää?
Kyllä vaan kristityt on humanisteja. Kaikki kristityt eivät ole humaaneja. Ei se mikään joko/tai -asettelu ole. Tai jos joku ymmärtää sen niin, on aika ajatella asiaa uusiksi.
Kristitty voi olla humaani, mutta ei humanisti, siinä merkityksessä miten asia Amsterdamin julistuksessa määritellään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amsterdamin_julistus
Kristitty on teisti, hän ei voi siis olla deisti tai ateisti.
Enemmistö, Jusu Vihervaara, suhtautuu isonenäisiin, vasenkätisiin ja vaikka millä tavalla vinksallaan oleviin ihmisinä kuten ihmisiin pitääkin suhtautua. Enemmstö meistä sen sijaan on kovin vähän kiinnostunut kenenkään seksuaalisuudesta taikka synneistä mitä hän sillä saralla tekee. Niistä olemme jokainen vastuussa Luojallemme emmekä kirkolle, lähetysjärjestöille, Tulkaa kaikki-liikkeelle taikka kenellekään muullekaan. Minun puolestani taaplatkoon jokainen sillä saralla tyylillään. Mutta politikointi sikseen lähetystyöllä ja Luojan lähetyskäskyllä – se koskee myös sinua ja minua.
Mä olen nimenomaan samaa mieltä siitä, että enemmistö on äärimmäisen vähän kiinnostunut toisten synneistä tai parisuhteista. Minusta tässä kenkää puristaa siitä, että nämä kyseiset lähetysjärjestöt tonkivat toisten sänkykamariasioita ja tekevät siitä kynnyskysymyksen rekrytoinnissaan.
Minusta politikointi on tässä yhteydessä hankala käsite. Jos tästä seksijutusta on kaksi erilaista mielipidettä, on minusta väärin pitää ainoastaan toista näkemystä politikointina. Minusta kumpaakin mieltä olevilla on oikeus ilmaista mielipiteensä.
Jusu Vihervaara :”Minusta tässä kenkää puristaa siitä, että nämä kyseiset lähetysjärjestöt tonkivat toisten sänkykamariasioita ja tekevät siitä kynnyskysymyksen rekrytoinnissaan.”
Ole hyvä ja esitä yksilöidyt ja pitävät todisteet niistä lähetysjärjestöistä ja rekrytointitapahtumista, joissa ne ovat näin toimineet.
Tuula Hölttä,
Kaipaamasi yksilöidyt ja pitävät todisteet Kansanlähetyksen osalta löytyvät tästä haastattelusta:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kansanlahetys-emme-palkkaa-homosuhteessa-elavia/
Sanatarkkaa sitaatti Kansanlähetyksen Mika Tuovisen haastattelusta kuuluu: ”Emme palkkaa homoseksuaalisissa suhteissa eläviä töihin”. Tällä kommentilla hän ei viitannut pelkkää lähetystyöhön vaan myös kotimaassa oleviin työtehtäviin.
Jusu Vihervaara :”Kaipaamasi yksilöidyt ja pitävät todisteet Kansanlähetyksen osalta löytyvät tästä haastattelusta…”
Linkistä löytynyt ei tasan tarkkaan ole sitä mitä pyysin. Pyysin yksilöityjä todisteita rekryntointilanteista, joissa lähetysjärjestön palveluksessa oleva rekrytoinnista vastaava on ”tonkinut toisten sänkykamariasioita ja tehnyt siitä kynnyskysymyksen rekrytoinnissaan” kuten kerroit tapahtuvan.
Kansanlähetyksen haastattelu on julkaistu jo 19.10.2011 ja uusin tiedote kaikkia lähetysjärjestöjä koskien 9.12.2013. Uuden tiedotteen mukaan ”Yksikään järjestöistä ei kysy rekrytoitavien seksuaalista suuntautumista. Minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa. Kaikki järjestöt ilmoittivat toimivansa yhteistyössä seurakuntien kanssa seurakuntien ehdoilla.”
Eikö kirkkohallituksen antama ja ilmeisesti rauhanomaisten neuvottelujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen tieto todellakaan riitä ”toverituomioistuimille”?
Tuula hyvä,
Kun seurakunnat päättivät lähetysrahojen jakamisesta, päätökset perustuivat lähetysjärjestöjen itsensä antamiin lausuntoihin. Ei tämä ole mikään poliisitutkinta eivätkä päätökset perustuneet oikeusistuimien päätöksiin.
Minusta seurakunnilla on perustellut syyt luottaa siihen, että lähetysjärjestöt ovat vastanneet niille vilpittömin mielin ja kertoneet totuuden omasta toiminnasta.
Tuo sinun saivartelusi on typerää. Jos päiväkodin johtaja ilmoittaisi, että heidän lastentarhanopettajat käyttävät päiväkodin lapsia seksuaalisesti hyväkseen, odottaisitko jotain yksilöityä todistetta hyväksikäyttötapauksesta ennen kuin veisit lapsesi pois päiväkodista?
Jusu Vihervaara :”Tuo sinun saivartelusi on typerää.”
Kiitos samoin. Kirkon on mielestäni syytä selvittää, minkälaisia ”porsaanreikiä” laki mahdollisesti jättää esim. seksuaalivähemmistöihin kuuluville, kun on rekrytoitava henkilöstöä maihin, joiden laki kieltää asian ja kun rekrytoitavilta ei lain mukaisesti saa Suomessa kysyä asiaa ja lainmukaisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvien ei asiasta tarvitse kertoa eikä laissa oteta huomioon toimintaympäristöä, johon heitä ollaan palkkaamassa.
Olet aivan oikeassa siinä, että tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Tämä on pyrkimystä löytää edes vähän yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta myös heille, joita nyt viedään oikeuteen kyseisen asian vuoksi ja syytetään ”työsyrjinnästä”.
Tuula,
Kertoisitko pitävät ja yksilöidyt todisteet siitä, että jokin lähetysjärjestö olisi joskus joutunut väärin tuomituksi siitä, että joku homoseksuaali olisi porsaanreikää käyttäen tunkenut sellaiseen lähetystehtävään, mihin häntä ei voida lähettää. Mielestäni tuo sinun huolesi ei ole perusteltu vaan rakennat teennäistä ongelmaa tästä.
Tämä koko kohu on mielestäni noussut niiden lähetysjärjestöjen toimesta, jotka – vastoin valtakirkon päätöksiä – katsovat ettei homosuhteita tulisi hyväksyä missään tilanteessa ja kieltäytyvät jo etukäteen rekrytoimasta homosuhteissa eläviä ihmisiä mihinkään tehtävään niin Suomessa kuin ulkomailla.
Jusu,
Lähetysjärjestöistä en tiedä, mutta samantyyppinen toimintaympäristöä huomioonottamaton tapaus Suomessa on mielestäni ainakin taannoinen Lapin Kansan päätoimittajavalinta ja sitä seuranneet sanktiot rekrytoinnista vastanneelle.
Tuula,
Lain mukaan ihmisen parisuhde kuulu yksityisyyden piiriin. Se ei kuulu työnantajalle eikä työnantaja saa käyttää sitä perusteena työntekijää palkatessaan tai työntekijää erottaessaan.
Lapin Kansan päätoimittajan työtehtävien menestyksekäs hoitaminen ei edellytä heteroseksuaalista suuntautumista eikä se edellytä vastakkaista sukupuolta olevaa puolisoa.
Mikäli Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne on irtisanonut Johanna Korhosen työsuhteen siitä syystä, että Korhonen elää toisen naisen kanssa, Alma Media on syyllistynyt työsopimusrikkomukseen ja Kai Telanne on syyllistynyt rikoslaissa mainittuun työsyrjintään.
Työsopimusrikkomuksen osalta todistustaakka on työnantajalla silloin kun on perustellut syyt epäillä työsyrjintää. Työsyrjintärikoksen osalta rikostuomioon vaaditaan kiistaton näyttö eikä ketään voida tuomita rikoksesta pelkän epäilyn perusteella.
Mitä vääryyttä Alma Media tai toimitusjohtaja Telanne miestäsi tässä tapauksessa koki? Mielestäni tuomio on aivan lainsäädännön mukainen olettaen, että edellä kuvaamani syrjintä on tapahtunut.
Jusu :”Lapin Kansan päätoimittajan työtehtävien menestyksekäs hoitaminen ei edellytä heteroseksuaalista suuntautumista eikä se edellytä vastakkaista sukupuolta olevaa puolisoa.”
Jokainen, joka johtaa yksityisen sektorin yritystä, jonka on tultava toimeen ”omillaan”, tietää, että maksavat asiakkaat ja tuotteiden kysyntä on ratkaisevan tärkeää yrityksen ja myös sen työntekijöiden työpaikkojen jatkuvuudelle. .
Lapin Kansan entistä päätoimittajaa Heikki Tuomi-Nikulaa siteeraten : ”Mutta jos puhutaan ihmisestä, joka edustaa Lapin Kansaa, niin kyse ei ole vain lehden, vaan koko maakunnan edustamisesta. Ja jos hän on julkisesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on. Se voisi tuottaa vaikeuksia. Minä ainakin kustantajana miettisin kaksi kertaa, valitsisisinko sellaista päätoimittajaksi vai en” (HS 2.10.2008)
Tuula, parisuhteen ominaisuuksien käyttäminen rekrytoinnin perusteena on lainvastaista. Jos laki on mielestäsi huono, sen muuttamiseksi sinun kannattaa vaikuttaa kansanedustajaasi tai muihin, joilla on mahdollisuus asiaa muuttaa. Lain pereusteella annettujen tuomioiden moittiminen tuskin johtaa mihinkään.
Tuula,
Se on mielestäni suomalaisten ja lappilaisten aliarvioimista kuvitella, että valtaosalla ihmisistä olisi ongelmia toimia henkilön kanssa, joka elää parisuhteessa toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Ja olipa niin tai näin, meidän lainsäädäntö lähtee siitä, että ihmisiä ei voi syrjiä tai asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella millaiseksi he ovat syntyneet. Minua hämmentää, että tämä on joillekin kristityille niin vaikea periaate ymmärtää ja kunnioittaa.
Ja kuten Risto sanoi, jokainen voi lähteä omia kanaviaan pitkin edistämään sellaista lainsäädäntöä, jonka mukaan homoille ei ole pakko tarjota töitä, jos he tuntuvat omasta mielestä inhottavilta. Toivoisin, että siinä vaiheessa kun minut savustetaan pois työpaikastani, saan edes jonkin sosiaalituen ettei tarvitse lähteä kerjäämään.
Seurasin silloin tätä ko. tapausta, ja kun Lapin ihmisiä haastateltiin, niin he olivat ihan sitä mieltä, että pääasia kun on hyvä päätoimittaja. Tämä asiakkaisiin vetoaminen on tuttu käytäntö myös maahanmuuttajien rekrytoimimisessa; eli juuri sitä työnantajan omien ennakkoluulojen projisoimista asiakkaisiin ja samalla näiden aliarvioimista.
Sonja Ottavainen :”Tämä asiakkaisiin vetoaminen on tuttu käytäntö myös maahanmuuttajien rekrytoimimisessa; eli juuri sitä työnantajan omien ennakkoluulojen projisoimista asiakkaisiin ja samalla näiden aliarvioimista.”
Suosittelen, että ”edistyksellisenä” ryhdyt yksityisyrittäjäksi, joka todella joutuu elämään ”omillaan”, turvaamaan yrityksensä ja työntekijöidensä työpaikkojen jatkuvuuden ja kantamaan myös yritisriskit.
Verovaroilla elävien näyttää olevan niin tavattoman helppoa olla ”edistyksellisiä” ja halveksia toisinajattelijoita epäilemällä heidän ratkaisujaan kiusaamiseksi tai jopa kehotukseksi rikkoa lakeja. Ja tärkeää on muistaa se, että mihinkään johtavien organisaatioiden kuten kirkolliskokouksen lausuntoihin ei luoteta, vaan ”edistyksellisesti” epäillään noidenkin riistoporvareiden tiedotteiden olevan vain puppua , jolla ”edistyksellisiä” aiotaan huijata.
Kuulehan Tuula Hölttä, minä olin yrittäjä jo 18-vuotiaana. Ja olen työskennellyt monikulttuurisissa kehityshankkeissa eri koulutusorganisaatioissa jo kauan sitten, joten kokemusta on runsaan koulutuksen lisäksi.
Niin että tässähän nyt on malliesimerkki ihmisen ennakkoluuloista ja käsityksistä toisesta ihmisestä.
Itseasiassa Hölttä, sinä osoittauduit tässä nyt itse halveksijaksi.
Sonja Ottavainen :”Itseasiassa Hölttä, sinä osoittauduit tässä nyt itse halveksijaksi.”
Ja so what. Olen kurkkua myöten täynnä korporaatioita ja niiden myötäilijöitä sekä niiden yrittäjiin kohdistamaa säälimätöntä riistoa. Yrittäjäperheen jälkeläisenä ja itsekin yrittäjänä olen katselllut tätä hommaa koko ikäni joten tiedän mistä puhun. Ja kuka on ollut maksaja monikulttuurisissa kehityshankkeissa? Tavalliset yritysten maksavina asiakkaina toimivat ruohonjuurikansalaisetko, jotka ovat voineet äänestää kantapäillään, jos hanke ei heitä tyydytä?
ESR pääsääntöisesti maksajana. Eikö sinulla ole sivistystä pyytää anteeksi epäkorrektia käyttäytymistäsi?
Lopetan tämän asian kommentoinnin tähän.
Toisaalta on hyvä, että K24 uutisoi vuolaasti näiden luottamushenkilöiden edesottamuksista/hankkeista. Näin kirkkokansa tietää, missä ollaan menossa ja he osaavat rukoilla täsmärukouksia kirkon yhtenäisyyden säilymisen puolesta.
Jumala on luvannut kuulla Jumalan mielen mukaiset rukoukset.
On luvattu ”vanhurskaan rukous on voimallinen”.
Muttosella ja Haapalalla on Facebookissa yhteinen sivu Ari ja Tapani SLS:n työssä Megongin alueella. Siinä he valottavat Kampdzassa tekemänsä työn laatua. Nyt ovat perustamassa turvakeskusta seksuaalisesti hyväksikäytetyille pojille. Tytöille turvakoteja on, mutta pojille ei yhtään. Lasten hyväksikäyttö on Kampdzassa erittäin laajaa ja yleistä.
Aivan mielettömän arvokasta työtä miehet tekevät. Todella hienoa, että pyrkivät auttamaan lapsia. Minusta meidän asiamme on tukea heidän työtään ja muistaa heitä rukouksin. Rukoustukea he ovat pyytäneetkin.
Merja Ruuska :”Aivan mielettömän arvokasta työtä miehet tekevät. Todella hienoa, että pyrkivät auttamaan lapsia. Minusta meidän asiamme on tukea heidän työtään ja muistaa heitä rukouksin.”
Olen samaa mieltä asiasta ja iloinen siitä, että voin tukea heidän työtään. Kiitos myös Suomen Lähetysseuralle tänään saamastani kirjeestä, joka kertoo, että ”Lähetystyöntekijämme kulkevat äärimmäisen köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä elävien ihmisten rinnalla.”
Kirjeen mukana tulleen vihkosen mukaan Kambodzhan pienellä kirkolla on suuri sydän, ja siinä teologiaa opiskeleva Sophuen Hay kertoo oppineensa, että ”Jumala rakastaa kaikkia, köyhiä ja rikkaita. Haluaisin olla jakamassa tätä muille, haluaisin näyttää miten paljon hyvää Jumala on meille antanut.”
Monille nämä sänkykammariasiat näyttävät olevan sielun pelastuksen kannalta tärkeämpiä kuin Kristuksen lunastustyö.
Kristuksen lunastustustyöstähän lähetystyössäkin on viime kädessä kysymys. Lähetystyöstähän nyt on keskusteltukin.
Juuri niin. Eihän lähetystyöllä ja makuukammariasioilla ole keskenään tekemistä. Miksi ei puhuta asiasta?
Lähetystyö on useinkin joutunut ottamaan kantaa makuukamariasioihin. Joutunee vieläkin. Sukupuolisuuden vääristymiin puuttuessaan lähetystyön tekijät ovat toki tulleet paheksuneeksi sellaistakin, joka ei ole ollut mitenkään paheellista, erilaista vain.
Nyt on näkökulma kuitenkin kotimaassa. Kirkkomme on sitoutunut noudattamaan maamme lakeja, jotka määrittelevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen aseman työelämässä. Tämän pitäisi koskea myös kirkon virallisia järjestöjä.
Roman-Lagerspetzille ja Korhoselle vaikuttaisi kelpaavan kirkon linjaus, että pappisvirka sopii sekä miehille että naisille ja että samaa sukupuolt6aolevien kesken rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon virkaan.
Sitävastoin heille ei vaikuttaisi kelpaavaan kirkon linjaus ettei samaa sukupuolta olevien välinen rekisteröity parisuhde ole avioliiton kaltainen suhde, eikä niin ikään linjaus että lähetystyössä kunnioitetaan lähettejä vastaanottavan kirkon omia linjauksia.
Kyllä nuo Vantaan kaksikon keinot tuntuvat kyseenlaisilta esim. blogimetsässä on juttu, S R-L kertoo miten he pohjustivat lähetysrahojen jakamista Vantaan kirkkovaltuustossa.
Esim. ”Johanna Korhosella oli powerpointit kuvien kanssa. Hänellä oli mm. kuvan äidistä tyttärensä haudalla. Tytär oli pahoinpidelty tämän esiinnyttyä julkisuudessa naisystävänsä kanssa. Johanna kertoi myös mm. tapauksesta, jossa äiti pyysi seurakunnasta miehen raiskaamaan tytön eheyttämistarkoituksessa. Tämä tapahtuikin sitten 100 kertaa. Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän. Tätä kutsutaan nimellä ”corrective rape” (eheyttävä raiskaaminen)”.
Mitä tekemistä näillä tarinoilla on niiden lähetysjärjestöjen kanssa, joiden määrärahoista keskusteltiin. Vaikuttaa aika epäeettiseltä toimittajalle. En kovin paljoa puhuisi ihmisoikeuksien puolustamisesta jos käyttäisin samanlaista argumentointia.Herää kysymys mitä muuta harhaanjohtavaa on esitetty.
http://www.blogimetsa.fi/uutiset/item/1203-sari-roman-lagerspetzin-haastattelu-laehetysrahapaeaetoeksestae
”Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän.” Juuri tällaisiin ’makuukamariasioihin’ lähetystyön pitää puuttua. Siksi olisi hyvä, että lähetystyön tekijöiden oma arvomaailma je sen ilmeneminen käytännössä olisi oikeaa ja asiallista.
”Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän.
Siksi olisi hyvä, että lähetystyön tekijöiden oma arvomaailma je sen ilmeneminen käytännössä olisi oikeaa ja asiallista.” Pentti
Tarkoittaako tämä ilmaisu sitä, että Vantaalla boikotoidujen lähetysjärjestöjen edustajien arvomaailman ja sen ilmenemisen katsotaan sallisivan joukkoraiskaukset tms.?
Jos näin on, niin se on melkoinen syytös ja loukkaus ko. järjestöjä ja sen lähetystyöntekijöitä kohtaan.
Tällaisilla väitteillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa eikä niitä voi mitenkään käyttää perusteluina lähetysmäärärahojen lakkauttamiseen.
Mutta, kun todellisia elävässä elämässä tapahtuneita syitä ei ole olemassakaan, niin myös tällaisia konsteja yritetään käyttää perusteluina.
Martti Pentti :”“Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän.””
Vaikka olen aiemmin toiminut Lahden Unicef-toimintaryhmän puheenjohtajana, en ole kuullut tapahtuneesta. Sen sijaan Unicefin kenttätyössä viime vuosikymmenellä Afrikassa ollut lastemme ystävä kertoi, että joissakin Afrikan maissa on vallalla käsitys, että AIDS paranee, kun raiskaa neitsyen ja tästä syystä siellä raiskattiin jopa lapsia.
Hän toimi sairaalassa alueella, josta länsimaat olivat lopettaneet apunsa, kun pitivät tilannetta toivottamana. Monet paikalliset sairaanhoitajat sairastivat itsekin AIDSia ja hänen kuva-albumissaan oli järkyttävä kuva mm. pienestä AIDSiin sairastuneesta lapsesta, joka turhaan hymyili sairaalasängyssään odottamassa apua, jota ei enää tulisi. Hän menehtyi viisivuotiaana. Uskon että lähetysjärjestöjen työntekijöiden arvomaailma soveltuu näiden asioiden kohtaamiseen ilman ”makuukamariasioitakin”.
Tämäkin keskustelu näyttää kärjistyvän ikävästi. Toisessa päässä on kuviteltu joukko, jonka mielestä lähetystyö on aina täysin hengellistä ja puhdasta kaikesta lihallisesta inhimillisyydestä. Toisessa päässä on kuvitettu joukko, jonka mielestä lähetystyö on pahansuopaa seksuaalisen vallankäytön levittämistä maailmalle. Kumpaakaan joukkoa ei ole. Älkäämme sijoittako toisiamme kumpaankaan!
Esim. “Johanna Korhosella oli powerpointit kuvien kanssa. Hänellä oli mm. kuvan äidistä tyttärensä haudalla. Tytär oli pahoinpidelty tämän esiinnyttyä julkisuudessa naisystävänsä kanssa. Johanna kertoi myös mm. tapauksesta, jossa äiti pyysi seurakunnasta miehen raiskaamaan tytön eheyttämistarkoituksessa. Tämä tapahtuikin sitten 100 kertaa. Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän. Tätä kutsutaan nimellä “corrective rape” (eheyttävä raiskaaminen)”.
Tällaisella lähetysjärjestöjen toiminnasta täysin erillisten tapahtumien esiintuomisella luodaan raskauttavia varjoja järjestöjen ylle. Valitettavan yleisesti käy niin, että asioista mitään tietämättömät tahot alkavat pitää niitä tosina.
Olisiko nyt aika ottaa ”härkää sarvista” ja saattaa ko. vihjailuja levittävät tahot vastuuseen teoistaan?
”Olisiko nyt aika ottaa “härkää sarvista” ja saattaa ko. vihjailuja levittävät tahot vastuuseen teoistaan?”
Mikä olisi syyte?
Salmen esittämää kysymystä olen itsekin miettinyt. Missä kulkee raja?
Korhonen&Roman&Lagerspetz eivät toistaiseksi ole esittäneet yhtään todistetta. Kaksikon toiminta on moraalisesti erittäin ala-arvoista.
Moite/Syyte voisi olla vaikkapa epämääräisten ja perättömien huhujen levittäminen lähetysjärjestöjen toimintaan liittyen samassa yhteydessä kun lähetysmäärärahoista päätetään. Kuten:
“Joissain Afrikan maissa on vallalla käsitys, että lesbosta voi tehdä heteron raiskaamalla tämän.” Tuotiinko ilmi tätä asiaa esitellessä, että ko. lähetysjärjestöt eivät harrasta tai hyväksy tällaista?
Martti Pentti kommentoi tähän: ”Siksi olisi hyvä, että lähetystyön tekijöiden oma arvomaailma je sen ilmeneminen käytännössä olisi oikeaa ja asiallista.” Tarkoittaako tämä ilmaisu sitä, että Vantaalla boikotoidujen lähetysjärjestöjen edustajien arvomaailman ja sen ilmenemisen katsotaan sallisivan joukkoraiskaukset tms.? Jos näin on, niin se on melkoinen syytös ja loukkaus ko. järjestöjä ja sen lähetystyöntekijöitä kohtaan. Tällaisilla väitteillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa eikä niitä voi mitenkään käyttää perusteluina lähetysmäärärahojen lakkauttamiseen.
Tietysti tällainen korjaamista vaativa moite/syyte voidaan esittää vain moraalisessa mielessä, mutta olisi kuitenkin syytä pysytellä tosiasioissa kun perustellaan esim. lähetysmäärärahojen lopettamista.
Tätä toivoo myös lähetysjohtaja Mika Tuovinen.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/3984/mika_tuovinen_toivoisin_paatoksille_asianmukaisia_perusteluja
Minulta loppuu jo ymmärrys näiden nykyajan termien kanssa. Mikä on poverpoint? Liittyykö se jotenkin parisuhdeasioihin, vai mitä se tarkoittaa?
Hyvä Osmo! Lanseeraan siitä innoittuneena uudissanan loverpoint.
Salme, tarkoitin syytteen aihetta kysyessäni että miten nämä tahot saatettaisiin vastuuseen teoistaan?
Sonja, loistava uudissana. Voipi jäädä käyttöön:)
(Mikä ihme tässä on kun tänne voin kommentoida, mutta en Pertti Jarla -uutiseen? Vastaa-linkit ovat tyystin hävinneet sieltä.)
Risto, myös artikkelista ”Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista eduskuntaan” on jo pitkään puuttunut mahdollisuus kommentoida. Saatiinkohan sinne ”sopiva” setti kommentteja, että voitiin pistää siitä poikki – uusi sensuurin muoto?
Risto, perättömiä huhuja levittäviä voidaan vaatia oikaisemaan juttujensä paikkansa pitämättömyys eli tässä tapauksessa tiedottamaan, että lähetysjärjestöt eivät harjoita/suosi/hyväksy joukkoraiskauksia tai minkäänlaista väkivaltaa.
Että tuollainen aasinsilta on kestämätön ja irrelevantti.
Kysymyshän on järjestöjen arvoista/näkemyksistä ja joidenkin mielestä opista. Kyllä sellaiset maat, joissa on nyt po. tapauksia tarvitsevat seksuaaliterveyskasvatusta, jossa opetetaan, ettei homoseksuaalisuus ole syntiä/väärin, minkä vuoksi he yrittävät erilaisin rikollisin ja vahingoillisin taikakonstein muuttaa/eheyttää tms. tätä seksuaalista suuntausta. Siinä on pointti.
Varsinkin näin joulun alla tulee ajatelleeksi, että eikö kirkon tehtävä olekaan julistaa rauhan, rakkauden ja syntien anteeksiantamuksen sanomaa. Nyt sen sijaan kirkossa riidellään aivan toisarvoisista asioista, kuten navan alapuolisista jutuista ja varsinkin naispappeudesta, joka on hyväksytty jo aikoja sitten. Naispappeus on kirkossa virallisesti hyväksytty. Jos kirkon virallinen lähetysjärjestö ei sitä hyväksy, se voisi olla ihan rauhassa lähetysjärjestö ilman ”kirkon virallinen” statusta. Miten yksityisoikeudellinen yhdistys voi olla kirkon virallinen järjestö, jos se ei hyväksy kirkon tekemiä ratkaisuja?
Kirkon työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtaja juristi Vuokko Piekkala sanoo uutisten puolella asiaan liittyen seuraavaa:
” Periaatteessa lähetysjärjestö voi rekrytoida palvelukseensa henkilöitä, joilla on yhtäläinen eetos. Ei kirkko voi sanella uskonnolliselle yhdistykselle, miten siellä pitää uskoa, koska myös yhdistyksessä työskentelevillä on uskonnonvapaus. Uskonnollinen yhteisö voi siis periaatteessa edellyttää työntekijöiltään samansuuntaista vakaumusta kuin yhteisöllä on.
– Mutta kun järjestö toimii lähetystyössä, silloin po. sopimus edellyttää sen toimivan kirkon päätösten mukaan, esimerkiksi on tehtävä yhteistyötä naispappien kanssa. Mutta ei ihmisten tarvitse silti omaa vakaumustaan muuttaa.”
Kaikki Lähetysjärjestöt ovat sitoutuneet toimimaan po. sopimusten mukaisten kirkon päätösten mukaan.
Joidenkin vain näyttää olevan aivan mahdotonta sitä uskoa, koska he haluavat jostakin selittämättömästä syystä boikotoida joitakin lähetysjärjestöjä.
Salme. Ei kirkko tietenkään voi sanella yksitysoikeudelliselle yhdistykselle, miten siellä tulee uskoa. Mutta jos yhdistys ei hyväksy kirkon tekemiä ratkaisuja, ei sen mielestäni tule nauttia myöskään kirkon taloudellista tukea. Eihän mikään yhteisö anna tukea sellaisille tahoille, jotka vastustavat niiden tekemiä päätöksiä. Kysymys lienee tässä pelkästa rahastuksesta. Ja tyhmä on tietenkin, joka maksaa, ei se, joka pyytää.
No, he jotka eivät itse näytä välittävän juurikaan oikeasta lähetystyöstä (koska eivät tuo sitä koskaan esille) vaan taistelevat omien agendojensa läpimenemisestä puhuvat jatkuvasti rahasta ja käyttävät rahaa tai pikemminkin rahan annon lopettamista keinona vaikuttaa toisten vakaumuksen muuttamiseen vaikka uskonnonvapaus sallii jokaisen ajattelevan oman vakaumuksensa mukaan.
Kaikki lähetysjärjestöt ovat hyväksyneet kirkon yhteiset linjaukset ja sitoutuneet niitä noudattamaan. Nyt on vain kyse siitä, että jotkut eivät millään suostu tätä uskomaan, vaikka se väännettäisiin heille tuhannesta rautalangasta.
Eri tavalla ajattelevat ihmiset voivat toimia yhdessä yhdesä sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Nyt näyttää siltä, että kaikkia ei kuitenkaan haluta ”samalle hiekkalaatikolle” eli tekemään lähetystyötä elleivät he ensin suostu aivopesuun.
Mehän emme elä Pohjois -Koreassa, jossa on sallittu vain yhdenlainen ajattelu. Me elämme, ainakin niin uskon, demokraattisessa Suomessa.
On yleisesti tiedossa, että osa lähetysjärjestöistä ei hyväksy naispappeutta. On yleisesti tiedossa, että osa lähetysjärjestöistä suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja pitää niitä syntinä.
Seurakunnilla on täysi vapaus päättää siitä, miten he omia rahojaan jakavat. Jos seurakunta katsoo, että sillä ei omantunnon syistä ole halua tukea tällaisia lähetysjärjestöjä, sen ei ole pakko taloudellista tukea antaa.
Näillä lähetysjärjestöillä on tämän jälkeenkin mahdollisuus jatkaa kirkkopolitikointia naispappi- ja homovastaisella agendallaan niiden ihmisten kanssa, joilla on halua tällaista agendaa kannattaa.
Salme. En inä vastusta oikeaa lähetystyötä ja jokainen saa rahojaan sijoittaa mihin haluaa. Mutta kirkon yhteisiä varoja ei mielestäni pitäisi anta sellaisille tahoille, jotka eivät hyväksy kirkon yhteisesti tekemiä päätöksiä. Eiköhän siellä naispappeutta vastustavilla tahoilla löydy ihan omaakin rahaa lähetystyöhön sillä agendalla. Sen sijaan ns. homoasioiden käsittely on vielä kirkossa kesken, joten sillä perusteella en vielä tuomitsisi itään tahoa.
Tottakai seurakunnilla on oikeus päättää miten rahojaan jakavat. Sitähän täällä toistetaan alvariinsa.
Mutta nyt keskustellaan siitä, millä perusteilla, todellisilla arkielämässä tapahtuneilla vai täysin asiaan kuulumattomilla, näitä päätöksiä perustellaan.
Videot joukkoraiskauksista ja pahoinpitelyistä eivät kerro mitään minkään lähetysjärjestön työstä saati, että mikään lähetysjärjestö sellaista harjoittaisi tai hyväksyisi.
Kaikki lähetysjärjestöt pyrkivät parantamaan esm. naisten ja lasten asemaa kohdemaissaan ja varjelemaan naisia juuri tuollaisilta joukkoraiskauksilta.
Osmo, mutta kun kaikki lähetysjärjestöt ovat hyväksyneet kirkon yhteisesti tekemän lähetysasiakirjan.
Salme. Joo.En minä tiedä enkä ymmärrä mitään kaikenlaisista joukkoraiskauksista muuta kuin että ne ovat mielestäni rikoksia, joista pitää rangaista, tekivätpä niitä ketkä tahansa, vaikka ”kristinuskonkin” merkeissä. Muutenkaan en ymmärrä ylenmääräistä seksi mkorostyamista uskonnollisissa piireissä.