Luterilaisessa kansankirkossa on monia pappeja, jotka ovat ateisteja ja agnostikkoja. He kieltävät monia Raamatun totuuksia. He eivät esim. usko neitseestäsyntymiseen, ylösnousemiseen ja taivaan olemassaoloon. Tai sitten jotkut papit uskovat esim., että kaikki pääsevät taivaaseen. Tästä piispat eivät tunnu kuitenkaan välittävän lainkaan.
Papeillehan on tehty kyselyjä, joissa monet ovat paljastaneet käsityksiään. Varmaan on niinkin, etteivät monet papit paljasta julkisesti kaikkia epäuskoisia käsityksiään, vaan pitävät ne omana tietonaan.
Kerrotaan eräästä papista, joka piti seurakunnalleen jäähyväispuheen. Siinä hän sanoi, että on vähitellen alkanut itsekin uskoa omiin puheisiinsa.
Muistaakseni edesmennyt pappi Teemu Kakkuri totesi joskus, että on teologeja, jotka uskovat Apostolisesta uskontunnustuksesta vain kohdan ”kuoli ja haudattiin”.
Miksei näitä kaikkein epäuskoisimpia pappeja ole siis erotettu virastaan? Pelätäänkö yleisen mielipiteen reaktiota? Onko näiden pappien pappisvihkimyksissään antama pappisvala ja pappislupaus näille papeille yhtä tyhjän kanssa? Lisäksi yliopistoissa teologit voivat tieteen nimissä esittää mitä tahansa väitteitä Raamatusta ilman seuraamuksia.
Timo Eskolan kirjassa ”Ateistit alttarilla – miksi papit kiistävät uskonoppeja?” kerrotaan, miksi osa papeista ja teologeista ei enää usko kaikkiin kristinuskon oppeihin. Kirjassa pohditaan, kuinka papit voivat puhua uskosta, vaikka itse epäilevät perinteisiä oppeja. Teos antaa yksinkertaisia vastauksia ja esimerkkejä tästä ilmiöstä kirkossa. Kirja on julkaistu Perussanoman toimesta vuonna 2005.
Kun siis vakinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he kieltäytyvät suorittamasta vihkimystä, seurakunnat kuitenkin säilyttävät oikeutensa siihen. Missä tahansa näet on seurakunta, siinä on myös oikeus toteuttaa evankeliumin palvelusvirkaa. On siis välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja virkaan vihkiä seurakunnanpalvelijoita… Jos siis piispat joko muuttuvat vääräoppisiksi tai jos he kieltäytyvät suorittamasta virkaanvihkimystä, seurakunnat ovat jumalallisen oikeuden perusteella velvolliset omia paimeniaan apunaan käyttäen vihkimään virkaan paimenia ja seurakunnanpalvelijoita. Piispojen jumalattomuus ja hirmuvalta juuri aiheuttaa kirkollisen hajaannuksen ja erimielisyyden. Käskeehän Paavali pitämään kirottuina niitä piispoja, jotka opettavat ja puolustavat väärää oppia ja vääriä jumalanpalveluksia. (Gal. 1:7-9).
Tunnustuskirjat, s. 282-283, SLEY, 1948.
Tämän maailmanviisauden omistamiseen riittää tosin järjen valo, inhimillinen terävä-älyisyys ja harjaantuneisuus ajatteluun, mutta se ei riitä tuonpuoleisen maailman viisauden omaksumiseen. Se ei ole mitään inhimillistä kuvittelua. Jumalallinen totuus autuudeksi ei ole ainoastaan ihmisten ja enkelien älyn yläpuolella, vaan myös vastoin luonnollisen ihmisen ajatusta. Mitä enemmän ihminen on omaksunut tämän maailman viisautta, mitä oppineempi hän on, mitä pidemmälle hän on edistynyt tiedossa ja tieteessä, sitä vaikeampi hänen on nähdä ja tunnistaa jumalallinen viisaus evankeliumin ”hullussa” saarnassa.
C. F. W. Walther, Todistaja N:o 5, s. 7, Toukokuu 2022.
Muistaakseni kuulantyönnön olympiavoittaja Arsi Harju on sanonut, että nöyrä pitää olla, muttei pidä nöyristellä.
Muistat aivan oikein! Kuulantyönnön olympiavoittaja Arsi Harju tunnetaan juuri tästä legendaarisesta elämänviisaudestaan: ”Nöyrä pitää olla, mutta ei saa nöyristellä.” AI
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1968728397786153&set=a.770809430911395
Ilman (Jeesuksen) verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. Hebr. 9:22.
RUKOUS USKONPUHDISTUKSEN MUISTAMISEKSI
Oi Herra Jeesus Kristus! Sinä kutsuit 500 vuotta sitten palvelijasi Martti Lutherin puhdistamaan kirkkosi uskon. Hän käänsi pyhät Kirjoitukset kansankielelle ja sai näin Sinun pyhän evankeliumisi taas loistamaan siellä, missä se oli ollut pimennettynä. Kun kuulemme Sinun pyhää sanaasi sellaisena, kuin se pyhien apostolien ja profeettojen kautta on meille Raamatussa annettu, saamme ymmärtää, että meidän elämämme ja uskomme lepää ainoastaan Sinun armosi varassa. Kun otamme Sinut ruumiinesi ja verinesi vastaan alttarin sakramentissa, saamme kokea, että Sinä rakastat meitä ja annat syntimme anteeksi.
Herra, me kiitämme Sinua siitä!
Oi Herra Jeesus Kristus! Myös meidänkin aikanamme Sinun pyhä evankeliumisi on monilta ihmisiltä peitossa. Epäoikeudenmukaisuus, jumalattomuus, väkivalta ja mielivalta hallitsevat maailmassa. Moni elää ilman Sinun pyhiä käskyjäsi eikä tunne Sinun pyhän evankeliumisi lohdutusta.
Herra, armahda Sinä heitä ja meitä kaikkia!
Oi Herra Jeesus Kristus! Niin kuin sinä aikanaan kutsuit palvelijasi Martti Lutherin puhdistamaan kirkkosi uskon, niin herätä Sinä itsellesi myös meidän aikanamme uskollinen todistaja, joka todistaisi Sinun pyhän sanasi koko maailman edessä Hengen valtuutuksella. Lahjoita kirkollesi syvällinen uudistus Pyhän Hengen voimassa, jotta se todistaisi tässä jumalattomassa maailmassa Sinun rakastavasta armostasi ja läsnäolostasi sanassa ja sakramenteissa ja ihmiset näin tulisivat riistetyksi sen vanhan vainoojan tuhoavasta vallasta.
Herra, armahda meitä!
Jürgen Diestelmann (1928-2014), Luther vai Melanchthon? S. 100. Concordia ry, Leväsjoki 2016.
Tässä Vähä katekismuksen kohdassa on erittäin avara ja kirkas evankeliumi.
TOINEN, LUNASTUKSEN USKONKOHTA.
Minä uskon, että Jeesus Kristus, tosi Jumala, iankaikkisuudessa Isästä syntynyt, ja myös tosi ihminen, neitsyt Mariasta syntynyt, on minun Herrani, joka minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen LUNASTI, kalliisti OSTI ja VAPAUTTI kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla tahi hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimyksellään ja kuolemallaan, että minä olisin hänen omansa, eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän nousi kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on totinen tosi.
Tunnustuskirjat, Vähä katekismus, s. 295-296, vuoden 1948 painos. Sanojen korostus on allekirjoittaneen.
ENSIMMÄINEN, LUOMISEN USKONKOHTA
Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja kaikki muut luodut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki muut jäsenet, järjen ja kaikki aistit ja yhä pitää ne voimassa; antaa myös vaatteet ja jalkineet, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, karjan ja kaiken muun omaisuuden; lahjoittaa minulle runsaasti ja joka päivä kaikki ajallisen elämän välttämättömät tarpeet ynnä ravinnon; varjelee minua kaikilta onnettomuuksilta, suojelee ja kätkee kaikelta pahalta; tämän kaiken hän tekee pelkästä isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, ilman vähintäkään minun omaa ansiotani ja kelvollisuuttani. Tästä kaikesta minä olen velvollinen häntä kiittämään ja ylistämään, häntä palvelemaan ja olemaan hänelle kuuliainen. Tämä on totinen tosi.
Tunnustuskirjat, s. 295, vuoden 1948 painos.
KOLMAS, PYHITYKSEN USKONKOHTA.
Minä uskon, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa minun Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen tykönsä, vaan että Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumilla, minut valistanut lahjoillaan ja minua pyhittänyt ja varjellut oikeassa uskossa, samoin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja ainoassa oikeassa uskossa Jeesuksen Kristuksen turvissa varjelee; tässä kristikunnassa hän minulle ja kaikille uskoville joka päivä runsaasti antaa kaikki synnit anteeksi, viimeisenä päivänä herättää minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle ja kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on totinen tosi.
Tunnustuskirjat, s. 296, vuoden 1948 painos.
Tiedämmehän, että ns. vapaakirkoissakin syntyy aikaa myöten samoja jäsenongelmia kuin vanhoissa kirkoissa.
Simo Kiviranta, Concordia-lehti, s. 12, no. 6, 1994.
Jumalattomuutta esiintyy kaikissa seurakunnissa, tosin kansankirkossa varmaankin enemmän.