Luterilaisessa kansankirkossa on monia pappeja, jotka ovat ateisteja ja agnostikkoja. He kieltävät monia Raamatun totuuksia. He eivät esim. usko neitseestäsyntymiseen, ylösnousemiseen ja taivaan olemassaoloon. Tai sitten jotkut papit uskovat esim., että kaikki pääsevät taivaaseen. Tästä piispat eivät tunnu kuitenkaan välittävän lainkaan.
Papeillehan on tehty kyselyjä, joissa monet ovat paljastaneet käsityksiään. Varmaan on niinkin, etteivät monet papit paljasta julkisesti kaikkia epäuskoisia käsityksiään, vaan pitävät ne omana tietonaan.
Kerrotaan eräästä papista, joka piti seurakunnalleen jäähyväispuheen. Siinä hän sanoi, että on vähitellen alkanut itsekin uskoa omiin puheisiinsa.
Muistaakseni edesmennyt pappi Teemu Kakkuri totesi joskus, että on teologeja, jotka uskovat Apostolisesta uskontunnustuksesta vain kohdan ”kuoli ja haudattiin”.
Miksei näitä kaikkein epäuskoisimpia pappeja ole siis erotettu virastaan? Pelätäänkö yleisen mielipiteen reaktiota? Onko näiden pappien pappisvihkimyksissään antama pappisvala ja pappislupaus näille papeille yhtä tyhjän kanssa? Lisäksi yliopistoissa teologit voivat tieteen nimissä esittää mitä tahansa väitteitä Raamatusta ilman seuraamuksia.
Timo Eskolan kirjassa ”Ateistit alttarilla – miksi papit kiistävät uskonoppeja?” kerrotaan, miksi osa papeista ja teologeista ei enää usko kaikkiin kristinuskon oppeihin. Kirjassa pohditaan, kuinka papit voivat puhua uskosta, vaikka itse epäilevät perinteisiä oppeja. Teos antaa yksinkertaisia vastauksia ja esimerkkejä tästä ilmiöstä kirkossa. Kirja on julkaistu Perussanoman toimesta vuonna 2005.
Martti Luther, Sana tuli lihaksi:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1952794586046201&set=a.770809430911395
Martti Luther, Kristuksen kallis lunastustyö:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1952799782712348&set=a.770809430911395
Martti Luther, Jeesus – ylimmäinen pappimme:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1952807642711562&set=a.770809430911395
https://www.facebook.com/photo?fbid=1952809499378043&set=a.770809430911395
Martti Luther, ”Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan” (Tiit. 3:4):
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, rukous ehtoollisesta:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1954130509245942&set=a.770809430911395
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dogmatiikan professori Osmo Tiililä (1904-1972) pohdiskeli jo vuonna 1961 suhdettaan luterilaiseen kansankirkkoon mm. seuraavasti: ”Onko kirkon epäkohdista suurin se, että epäkohdista muistutetaan?”
Timo Junkkaala, Osmo Tiililä-protestantti, s. 595, PerusSanoma Oy, 2004.
Miten sana ’evankelioiminen’ määritellään?
Pastori Matti Vuolanne (1932-2020) kertoo eräässä vihkosessaan, että kun juuri virkaansa asetettu arkkipiispa John Vikström ensi kerran 1982 puhui Porin rovastikunnan papistolle, hän sanoi: ”Olen paljon miettinyt, miten määrittelisin sanan ’evankelioiminen’ niin, että jokainen ymmärtäisi, mistä on kysymys. Olen päätynyt seuraavanlaiseen määritelmään. ’Evankelioiminen on sitä, että toinen kerjäläinen ilmoittaa toiselle kerjäläiselle, mistä sitä sapuskaa löytyy.’ ”
Martti Luther, Taivaassa kelpaava vanhurskaus:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1959122298746763&set=a.770809430911395
Se, että Jumala meitä rakastaa ja pitää lapsinaan, on niin suuri kunnia ja ilo, ettemme sitä vaihtaisi Rooman keisarikuntaan emmekä mihinkään maallisiin tavaroihin, vaikka meillä niitä yltäkyllin olisikin.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 51, SLEY, 1957.
”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6:34
Välillä on vaikea olla murehtimatta huomisesta, toisinaan aivan mahdotonta. Joka tapauksessa Jeesus pitää meistä huolta lupauksensa mukaan, murehdimme tai emme. Miksi siis emme iloisesti antaisi hänen olla Jumalamme ja huolehtia meistä?
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, s. 152, Symbolum Oy, 2024.