Luterilaisessa kansankirkossa on monia pappeja, jotka ovat ateisteja ja agnostikkoja. He kieltävät monia Raamatun totuuksia. He eivät esim. usko neitseestäsyntymiseen, ylösnousemiseen ja taivaan olemassaoloon. Tai sitten jotkut papit uskovat esim., että kaikki pääsevät taivaaseen. Tästä piispat eivät tunnu kuitenkaan välittävän lainkaan.
Papeillehan on tehty kyselyjä, joissa monet ovat paljastaneet käsityksiään. Varmaan on niinkin, etteivät monet papit paljasta julkisesti kaikkia epäuskoisia käsityksiään, vaan pitävät ne omana tietonaan.
Kerrotaan eräästä papista, joka piti seurakunnalleen jäähyväispuheen. Siinä hän sanoi, että on vähitellen alkanut itsekin uskoa omiin puheisiinsa.
Muistaakseni edesmennyt pappi Teemu Kakkuri totesi joskus, että on teologeja, jotka uskovat Apostolisesta uskontunnustuksesta vain kohdan ”kuoli ja haudattiin”.
Miksei näitä kaikkein epäuskoisimpia pappeja ole siis erotettu virastaan? Pelätäänkö yleisen mielipiteen reaktiota? Onko näiden pappien pappisvihkimyksissään antama pappisvala ja pappislupaus näille papeille yhtä tyhjän kanssa? Lisäksi yliopistoissa teologit voivat tieteen nimissä esittää mitä tahansa väitteitä Raamatusta ilman seuraamuksia.
Timo Eskolan kirjassa ”Ateistit alttarilla – miksi papit kiistävät uskonoppeja?” kerrotaan, miksi osa papeista ja teologeista ei enää usko kaikkiin kristinuskon oppeihin. Kirjassa pohditaan, kuinka papit voivat puhua uskosta, vaikka itse epäilevät perinteisiä oppeja. Teos antaa yksinkertaisia vastauksia ja esimerkkejä tästä ilmiöstä kirkossa. Kirja on julkaistu Perussanoman toimesta vuonna 2005.
Martti Luther, Tienviittoja, Katso seimeen:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1949621663030160&set=a.770809430911395
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, Meidän tähtemme:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1949640496361610&set=a.770809430911395
”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua – -. Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.” 4. Moos. 6:24-27
Herran siunaus lienee tutuin jumalanpalveluksesta. Siunaus sinetöidään tällä lupauksella, että siunaus todella saadaan. Herran siunaus on kuin suojaava verkko, joka heitetään Jumalan lasten ylle.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Mi rauhan vain tuo tuntohon,
on syntein anteeksiantamus;
se mistä sielu levon saa,
on syntein anteeksiantamus.
Oi miten tuntuu hyvältä
tuo anteeksianto armossa.
Autuus on armosta uskon kautta, s. 77, Suomen Evankelisluterilainen Todistajain Seura, 1964.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1950688492923477&set=a.770809430911395
OLIN TUHLAAJAPOIKA
Äiti pyjamassa,
huusi ikkunasta:
kunhan isä herää,
hän lähtee kyllä perään
tule takaisin, sua varoitin
Mä hyvästit heitin
ja kotoa lähdin,
kun isä viimein heräs,
mä kauas jo ehdin,
hei vaan, mä lähden suureen maailmaan
Olin tuhlaajapoika,
on mun tarinani tuttu
mä kitaraani soitin
ja kulunut ol nuttu
katu oli kotini
ja vuoteeni ratapihan veturi
Mä katuja kiersin
ja onnea etsin,
kun rahat multa loppu,
monen moista mä keksin
ja onnistuin, mä kiinni jäänyt
en koskaan
Äiti pyjamassa,
seisoi ikkunassa,
kulki tietä mies,
hänet äiti kyllä ties
silmin kyynelin,
tuli tuhlaajapoikaa vastaan
Ei oo nuttu enää sama
eikä mies ole kova
tää on tosi juttu
sulle laulan vanha tuttu
myönnä säkin, me harhaan mentiin
Ei oo ensi kerta,
kun narkkari muuttui,
jokainen sen huomas
jotain ratkaisevaa puuttui
tahdon löytää sen, löytää totuuden
Hyvä omatunto,
siinä salaisuus on onneen
sitä pistää ei voinut
kukaan piikillä mun suoneen,
Jeesus antoi sen
otti luokseen syntisen
Nathanael, Hengen tuuli-levy