Uskonpuhdistuksen hedelmänä syntynyt kahden regimentin oppi on laaja asia käsitellä blogissa , mutta pääperiaate on ettei hengellistä valtaa ja maallista valtaa sotketa keskenään ja silti ne ne toimivat yhteiskunnan parhaaksi omissa rooleissaan .
Opin merkitys ja selkeä tiedostaminen edesauttaa torjumaan ihmisjärjen omia ajatuksia , harhaoppeja sotkeutumasta kristilliseen elämään ja estää pyrkimyksiä muuttaa Jumalan luomisjärjestystä . Sielunvihollisen ”pelikenttä” on sotkea nämä keskenään jolloin Jumalan ilmoitus ja luomisjärjestys sotkeutuu maallisen regimentin kanssa ja totuus ei tule yksistään Jumalan sanasta vaan siihen on luste kylvetty mukaan ja ajan saatossa kun hengellisen regimentin hoitaminen heikkenee ,niin maallisen regimentin voima jyrää kirkossa . Eksyminen tapahtuu aina luopumalla Jumalan sanasta tai tuntematta sitä ja kirkoille se tapahtuu sitten että siitä ei eletä eikä edes uskota lopulta siihen Jumalan antamaan kirkon tehtävään . . Jumala on järjestyksen Jumala ja on antanut valmiin tien hänen luokseen ikuiseen elämään . Aina sielunvihollisen ”argumentit ” ovat lainata Raamatun tekstejä väärissä konteksteissa , rooleissa tai muuttaa sitä sanaa ja viimein se selkä seinää vasten alkaa puhe tulkinnoista tai ajan muuttumisesta , jolla halutaan Jumalan ilmoitus tehdä kyseenalaiseksi ja lopulta hyökätään suoraan Jumalan luomisjärjestystä vastaan . Ajan virta on voimakas muutosmomentti jokaiselle ihmiselle ja Jumalan sana ui vastavirtaan ja tarjoaa joka ajalle ihmisten parhaaksi tien ja suunnitelman järjestyksessä sisäiseen vapauteen .
Kristillisessä kontekstissa kahden regimentin oppia vastaan on arvosteltu mm. opin ensimmäistä kohtaa vastaan kun Jumala juridisesti katsoo meitä mahdottomina tapauksina ilman mitään toivoa itsessään pelastuvaksi .
1. Väite että tämä on kylmä toteamus liittyen vanhurskauttamiseen tietysti ja usko on vain juridinen asia , joka on kuitenkin vain ohut teologinen opista irroitettu lausahdus .
Tästä katsontakulma on Jumalasta ihmiseen päin ja useat väärät väitteet katsovat ihmisestä Jumalaan päin . Tässä olemme tasavertaisia ja tasa- arvoisia kaikki ja tämä ei sulje sitä pelastuksen Jumalan rakkaudellista puolta pois , joka lopulta kätkeytyy Kristukseen . Kaikki on raamatun mukaan laitettu synnin alle ja ei ole erotusta miehellä , naisella tai kellään kansalaisella , olemme kaikki henkilökohtaisesti ja yksin Jumalan edessä lopulta synteinemme ja vastaamme niistä henkiläkohtaisesti. Raamatunkohtaa jossa ; ei ole erotusta orjalla vapaalla miehellä naisella käytetään juuri Jumalan luomisjärjestystä vastaan esimerkiksi naispappeutta puolustaen joka ei kuulu tasa- arvoon milläänlailla . Jos tuomme tähän inhimmillisiä tulkintoja ihmisjärjen mukaan ,niin silloin muutetaan sitä Jumalan kuvaa ja ilmoitusta jossa inhimmillisestään Jumala usein niin että hänen suhde syntiin ei ole ehdoton ja tällöin tämä ei ns. aja Kristukseen vaan halvasta armosta löytyy ”apuja ” ihmisen syntiseen elämään. Voisi sanoa että juuri Jeesus itse tekee perisyntisyytemme niin selväksi ettei pelastusta ole ihmisen vaikuttamana ollenkaan. Mm. Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu meidän kaikkien ihmisten sydämestä millainen se on ja kuinka mahdotonta meidän on saavuttaa Jumalan pyhyyttä edes osana sitä .
Sillä sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, avioriekat, ahneus, häijyys, petos, irstaus, pahansuonti, herjaus, ylpeys, hulluus. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:21–23) [1]
Ja samaa jatkaa Jaakob joka maalaa kielen sylttytehtaan olevan suoraan helvetistä ja sitä ei kukaan hallita vaan
se edustaa hallitsematonta, tuhoisaa voimaa ja pahuuden asuinsijaa ihmisessä.Ja Paavali on monin paikoin tehnyt selväksi millainen on ihmisluonto lankeemuksen seurauksena . Olemme siis kaikki tasavertaisia Jumalan kaltaisiksi kuitenkin luotu mutta kannamme sisällämme kuolemaa syntiinlankeemuksen seurauksena , tässä asiassa on tasa – arvo ja tässä on henkilökohtaisuus .
Usein tai aina henkilökohtaisen uskon korostajat haluavat kertoa omasta subjektiivisesta omasta näkökulmasta omasta uskostaan , muttei siihen juuri koskaan liity henkilökohtaisuus meidän jokaisen asuvaisesta syntisyydestämme Jumalan edessä jossa olemme samalla viivalla kaikki .
Jumalan luomisjärjestystä vastaan sielunvihollinen tahtoo hyökätä monin tavoin , yksi on ollut sotkemalla hengellinen valta ja maallinen valta kuten tänäpäivänäkin tehdään ja historiassa on tapahtunut usein ja näiden myötävaikutuksesta 1500- luvulla syntyi kahden regimentin oppi , kun lainsäädäntö maalliselta puolelta oli ajettu kirkkoon . Ihmisarvo on Jumalan edessä tasa- arvoisuutta Monia erilaisia ideologioita jotka on puettu kauniisiin iskulauseisiin tahtovat tulla kirkkojen ja seurakuntien opetuksiin ja maallisen regimentin alueella käytetään raamatullisia argumenttteja . Vaikkapa tasa- arvo esimerkkinä raamatusta jossa selvä epäsymmetrisyys rakastamisen opettamisessa, joka ei ole miehen ja naisen välillä tasa- painossa tai vastuukysykysyksissä . Kun miehen tulisi rakastaa vaimoa kuten Kristus seurakuntaa on opetus miehille jota ei velvoiteta naiselta ja paljon muita vastuita joita on Jumala säästänyt oman aivoituksensa mukaan meidän parhaaksi . Sama on yhteiskunnallisessa toiminassa ei ole tasa- arvoa ja useat filosofit ovat päiväunillaan unelmoineet jostakin utopiasta ihmisten parhaaksi ja Marx uskoi jopa ratkaiseen ongelman jonka käytännön kokeilu oli ihmiskunnan surullisimpia kokeiluja . Haluttiin uskoa tai ei mutta on suunnitelma ja tie ihmiselle valmiiksi annettuna ja olemme siinä pisteessä että jo lähtökohtaisesti elämme vain armosta ja joudumme kohtaamaan sen totuuden omasta syntisyydestä täällä tai kerran juridisesti viimeisellä tuomiolla . Jos sotkemme maallisen ja hengellisen regimentin toisiinsa millä tavalla tahansa menemme metsään . Yhteiskunnan ei tulisi sanella hengellistä valtaa , joka perustuu rakkauteen , jossa Kristus rakastaa ja hallitsee rakkaudella . Maallinen hallinta toimii oikeusperiaatteen mukaan . Tähän kompastutaan usein niin maallisella kuin hengellisellä puolella sotkien nämä toisiinsa ja vaatien muutosta .
Kun kirkot ja seurakunnat erottaa nämä kaksi regimenttiä selvästi toisistaan ja pyrkii siihen perustehtäväänsä eli evankeliumin julistamiseen ja syntien anteeksiantamukseen , niin se ei sekoitu poliittiseksi tai yhteiskunnalliseksi valtakoneistoksi ja toimijaksi , kuten mielestäni on kansankirkossa käynyt Suomessa . Se kuulee saarnoista ja opetuksista miten sekaista se on ,mutta samalla ideologiat työntyvät opetuksiin ja niitä koristellaan irrallisilla raamatunlauseilla . On jo mieletty kirkon tehtäväksi maallisen regimentin hoitaminen .
- Keskittyminen sanaan ja sakramentteihin: Hengellisessä regimentissä Kristus hallitsee sanansa, evankeliumin ja sakramenttien kautta. Kun kirkko, seurakunnat pysyy tässä, se saa täysin luottaa siihen, että Pyhä Henki herättää uskon, eikä yritä pakottaa ihmisiä uskoon lakien tai vallan avulla. Maallinen regimentti on lopulta aina pakkoa ja syrjivää vaikka se miten koristellaan lempeän kuuloiseksi ja lopuksi liimataan raamatun jakeita päälle ja kun sen avulla ajetaan tasa- arvoa , yhdenvertaisuutta tai oikeudenmukaisuutta niin se samalla syrjii toisia , koska siinä ei lopulta ole rakkautta eikä Jumalan siunausta mukana . Maallinen regimentti pyrkii tietysti tasa- arvoiseen ja yhdenmukaiseen kohteluun , mutta eihän se koskaan toimi syntisessä maailmassa täydellisesti eikä läheskään vaikka sitä hiottaisiin tuhansia vuosia ja lähtökohdat ihmisillä ovat jo sinällään epätasa- arvoisia. Esimerkkinä kirkon tilojen käyttö toiselta estetään ja toiselle annetaan . Tämä on tietysti seurausta siitä että kansankirkko ei ole hengellistä regimenttiä hoitanut ja sitä kirkon tehtävää ei voi hoitaa kahden regimentin yhteistyöllä , kun toisessa vallitsee vapaus ja rakkauden laki ja toinen on maallinen laki jossa ei toteudu syvimmillään ihmisen luotuisuus , tasa- arvoisuus Jumalan edessä eikä sillä ole työkaluja toteuttaa elämää joka tulee yksin Jumalalta, eikä se edes ota kantaa syvimmillään perustaviin kysymyksiin . Kristillisyyden vaikutus voi antaa hyviä oppeja lainsäätäjille ja kansakunnille tietysti , vaikka kirkko ei puutu poliittiseen vaikuttamiseen .
- Kristus-keskeisyys: Kirkon tehtävä on julistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta, joka vapauttaa ihmisen synnin ja kuoleman vallasta. Tämä estää kirkkoa muuttumasta pelkäksi moraalijärjestöksi tai harrastuskerhoksi.
Kirkon syvin olemus on olla Kristuksen ruumis ja armahdettujen syntisten yhteisö, jonka Jumala itse on perustanut. Kirkon olemus ei siis perustu inhimilliseen organisaatioon, lakiin tai kulttuuriin, vaan hengelliseen todellisuuteen. ( lainaus evlut kirkon sivuilta) .
Rakkaus on Kristuksessa ja emme määrittele etukäteen rakkautta , kuten myös teologiassa pyritään välillä tekemään kun halutaan kiertää Jumalan sanaa . Yksi keinotekoinen yritys oli kahden korin teologia jossa toinen kori kuvaa uskoa ja toinen rakkautta ja juuri tämä rakkauden kori oli se mihin kätkeytyi hajaannus ja tämän seurauksena kirkosta vaimenee selvä suunta . Tämä kai ruotsalainen Lundilainen teologinen keksintö tuotiin Suomeen perusteeksi hyväksyttää naispappeus rakkauden korissa ja jäljet ovat nähtävissä kaikille . Luterilaisessa teologiassa myös edelliseen viitaten vanhurskauttamiseen totuudellisesti , juridisesti ;
rakkaus ja totuus kuuluvat erottamattomasti yhteen, mutta niitä ei saa sekoittaa keskenään
. Jos ne erotetaan kokonaan, kristillinen opetus vääristyy: totuus ilman rakkautta muuttuu kovuudeksi, ja rakkaus ilman totuutta muuttuu tyhjäksi.
Timo, siinä missä haet ratkaisua kahden regimentin tiukemmasta erottamisesta..
En hae vaan sen Jumala tekee sanansa kautta – Jumalalle erotetut .
Teologisesti on mielestäni kestämätön kun sinfonia ei toimi ihanteena niin sitä vain jatketaan ja toivotaan että se toimisi vaikka historia on osoittanut sen liiton huonoksi . Eihän filosofian ihanteiden avulla ratkaista teologisia kysymyksiä , jollaisena tuo sinfonia ihanne näyttäytyy .
Jumalan oikeudenmukaisuus koskee suhdetta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan kun kait uskomme Jumalan olevan sellainen että tahtoo kaikki pelastaa . Muu Jumalallinen oikeus sisältyy hänen poikansa ristinsovitustyöhön , jossa Jeesuksen sanat ; Jumalani miksi minut hylkäsit joka on armoa meille . Pyhä Iisak Niniveläisen todistus on tietysti omakohtainen ja jokainen kristitty voi sen allekirjoittaa . On aina kysymys miten Jumala meitä katsoo ja miten me katsomme ja tunnemme .
Olkiukkoja ? Kaikki me hairadumme monissa asioissa ja mielenkiinto heräsi missä olen nyt hairahtunut ? Sen ymmärrän että voin olla väärillä jäljillä kun katsot orodoksiopin kautta asiaa mutta olenko muutenkin tuottanut väärää tekstiä ja haluaisin luterilaisena perusteita raamatusta . Olen kieltämättä joutunut tutustumaan moniin opillisiin kysymyksiin orodoksisuuden opista ja siitä kiitos sinulle Sami . En osaa asiaan panetua ajatuksien tasolla kuin hiukan haastamalla , ettei tässä tunteita ole pelissä vaan tiedon jano lähinnä 😅
Timo, hyvin meille menee keskustelujen osalta.👍
Sinfonia on toiminut hyvin. Luther ei itse koskaan kirjoitellut dogmaattista oppijärjestelmää nimeltä ”kahden regimentin oppi”.
Luterilainen ortodoksia (1600-luku): Synnytettiin ns. kolmen säädyn oppi kirkko, kotitalous, yhteiskunta, valtio. Tämä oli jo peräisin 1500 luvulta lutherilta. Yhteiskunta nähtiin orgaanisena kristillisenä kokonaisuutena jossa maallinen ruhtinas toimi kirkon ylimpänä piispana. Tällöin regimentit olivat käytännössä hyvin tiiviisti sulautuneet toisiinsa.
1900-luvun Luther-renessanssin ja Saksan tilanne loi varsinaisen kahden regimentin oppin käsitteenä ja muotoiltiin vasta 1920–1930-luvuilla saksalaisessa teologiassa. Lutherillä oli taas kolmen säädyn oppi, kuten edellä kirjoitin.
Luterilaisuudessa on toki kritisoitu ja kriittisesti suhtauduttu kahden regimentin oppiin. Se on ymmärrettävää oppihan on nuori.
Sami P. Kolmisäätyoppi käy hyvin selville Lutherin Genesiskommentaarin tietyistä jaksoista. Yleensä sen pääarkkitehtina pidetään Melanchthonia.
Niin kuitenkin alkuperäinen muotoilu oli Lutherin käsialaa . Siinä nähdään kuinka paljon uskonpuhdistuksessa tuli mielestäni hyvää ja hyödyllistä materiaalia , joka tosin aika äkkiä väljähtyi , kun luterilaisuus ei löytänyt opista oikeista raiteita paimenien heikkouksien takia . Kaikki myöskin tämä oppi vie parhaimillaan Kristukseen muttei se yksin toimi ja kun se menee metsään eli maallinen ja hengellinen on sotkeutunut jo niin sitä ennen on jo tapahtunut metsään menemistä . Jokainen kirkko joutuu tietysti käsittelemään aihetta eri näkökulmasta ja oman traditionsa kautta , johon luterilaisuus tarjoaa sola scripturaa ratkaisuksi .
Kiitoksia Samille selvityksestä. Näin minäkin olen ymmärtänyt Kallistos Waren yleisesityksen pohjalta. Hän esittää myöskin kriittisiä huomioita siitä, kuinka monet ortodoksikirkot ovat liittoutuneet väärällä tavalla kansallisuusliikkeiden kanssa ja unohtaneet Kirkon kutsumuksen olla ylikansallinen, ”ekumeeninen” yhteisö.
Tässä pitää huomata myös islamilaisen osmanivaltakunnan perintö: islamilaissssa systeemissä kristityt (=ortodoksit) ja juutalaiset joutuivat piispojen ja rabbiinien johdolla islamilaisen esivallan käskystä yhteiskunnalliseen rooliin, jota niillä ei alun perin ollut.
Timo G. Sola scriptura koskee kirkon hengellistä elämää, mutta ei ratkaise regimenttiopin kysymyksiä.
Näin siksi, että Vanhan testamentin Israel (Juuda) oli teokratia, jota ei tosiaankaan oltu järjestetty regimenttiopin mukaisesti. Regimenttiopin lähtökohtana ovat vasta meidän Herramme ja apostoli Paavali: antakaa Jumalalle, mikä Jumalan on ja keisarille, mikä keisarin on. Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka alaisuudessa on. Tärkeässä asemassa oli myös keskiajalla alkanut maallisen valtion ja kirkon eriytyminen toisistaan. Sinänsä regimenttioppi on tärkeä ja toimiva ratkaisu tähän suhteeseen. Meidän aikamme näkökulmasta regimenttiopin haaste on myös tieteellisen ajattelun autonomisuus eli riippumattomuus.
Meidän maailmaamme vaikuttaa monta keskenään erilaista ”teoriaa” regimenttiopin lisäksi: vallan kolmijako-oppi, parmamentarismi, demokratia jne. Erilaisista aatteista puhumattakaan.
Historiasta, tiedetään, että islamilaisilla hallitsijoilla oli hallinnossa korkeilla paikoilla ortodoksi kristittyjä. Heidät oli nimenomaan pyydetty tehtävään vapaaehtosesti.
Samille ; en tunne regimentti opin syntyhistoriaa vaan sitä yleisesti pidetään Lutherin käsialana. Täytyy joskus paneutua jos intoa riittää .
Markolle ; sola scriptura – regimentti-oppi ?
Ajattelen että raamatusta tulee tarkastaa ja ennen kaikkea nousta regimentti- oppi ja sitä tarkoitin . Eihän se ole ulkopuolella apostolien opetusten . Vanhan liiton tai juutalaisuuden hallintomuodot ovat oma lukunsa .
Sami P.
Kristittyjä oli tosiaankin korkeissa asemissa osmanivaltakunnassa. Se oli myös organsoitu eri uskontokuntien mukaisesti niin, että erityisesti ylimmät kirkolliset johtajat olivat vastuussa alaistensa lojaalisuudesta islamilaiselle sulttaanille. Systeemi hajosi 1820-luvulta alkaen nopeasti. Muun muassa Konstantinopolin patriarkka hirtettiin kreikkalaisten noustua menestyksekkääksi osoittautuneeseen kapinaan 1821 vastuullisena tapahtuneesta. Vaikka hän ei ollut millään tavoin osallisena kapinaan.
Timo G. Totta kai regimenttioppi on tärkeä periaate. Tässä on kuitenkin se ongelma, että luterilaisuus syntyi alunperin ruhtinaiden hallitsemassa Saksassa ja luterilaisuutta leimasi vuosisatojen ajan syvä esivaltauskollisuus. Se huipentui traagisesti 1933-45. Myös uskonnonvapaus syntyi vasta asteittain 1555 Augsburgin uskonrauhan periaatteiden mukaisesti: se uskonto olkoon alamaisillakin, mikä ruhtinaallakin. Tosin tämä ei toteutunut johdonmukaisesti. Muun muassa monet katoliset piispat olivat oman alueensa ruhtinaita. Varsinaisesti uskonnonvapaus alkoi toteutua vasta 1700-luvulta alkaen. Myös esivallan hoitamat tehtävät ovat muuttuneet valtavasti 1500-luvulta meidän aikaamme.
Tämän päivän tunnustuksellinen luterilaisuus on saanut paljon vaikutteita Amerikasta, jossa uskonto ja esivalta on alun alkaenkin johdonmukaisesti erotettu toisistaan toisella tavalla kuin Euroopassa.
Tänä päivänä ajatellaan, että regimenttioppi tarkoittaa sitä, että maalliset asiat järjestetään järjen avulla ja hengelliset asiat hengellisesti. Esivalta voi lisäksi käyttää pakkokeinoja kun taas kirkko ei, koska kirkolla ei ole muuta valtaa kuin Jumalan sanan valta. Alun perin on kyllä ajateltu, että myös maallista esivaltaa koskee Jumalan tahto, esimerkiksi luomisjärjestykset. Luther puhui jopa Jumalan ”naamioista” joilla hän tarkoitti juuri ruhtinaita ja virkamiehiä, jotka maallisen esivallan toimissaan palvelivat Jumalaa ja Hänen hallintavaltaansa.
Suomen eduskunnassa on tällä hetkellä kaksi pappia. [1] (https://www.facebook.com/groups/1009848625753401/posts/31757321510579376/)Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa istuvien luterilaisen kirkon pappien määrä väheni yhdellä edelliseen vaalikauteen verrattuna. Nykyisellä vaalikaudella (2023–2027) kansanedustajina toimivat seuraavat papit: [1] (https://www.kotimaa.fi/eduskunnassa-olevien-pappien-maara-vaheni-yhdella/), [2] (https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vaalikauden_2023%E2%80%932027_kansanedustajista)Pekka Aittakumpu (Keskusta, loikkasi perussuomalaisista syksyllä 2024) – luterilaisen kirkon pappi ja pastori.Kimmo Kivelä (Perussuomalaiset) – rovasti ja luterilaisen kirkon pappi. Google AI.
Onko tämä teistä oikein?
Tekoäly antoi vähän väärää tietoa. Kimmo Kivelä ei ole enää eduskunnassa. Sen sijaan Perussuomalaisten Jari Koskela on.
Tekoäly antoi väärää tietoa myös Pekka Aittakummusta. Hän kuuluu nykyisin Perussuomalaisiin.
Mikalle ; ajattelen hurskaiden puuttumisen maallisten hallitsijoiden toimintaan on eri asia kun puuttua ”politiikkaan” suoraan , ainakin jossain tulisi kulkea selvä raja . Hengellisessä yhteisössä ei ole puolueita vaan aina päämääränä ykseys ja yhtenäisyys , ainakin niissä asioissa mitkä ei ole ehdonvallan alaisia asioita .
Jos pappi on oikein innokas tietyn puolueen kannattaja, se haittaa papin työtä seurakunnassa, koska muihin puolueisiin kuuluvat seurakuntalaiset voivat vieroksua ja oudoksua häntä sen takia.
Niin ei papille sovi politiikka seurakunnan keskelle puheenaiheeksi juuri tuon Mikan mainitseman asian takia , kun joka seurakunnassa on eri puolueista ihmisiä tai eri puolueita kannattavia
Jaa 🤔Epäilen kyllä, että maamme luterilaisista jumalanpalvelusyhteisöistä ja vapaaseurakunnista ei kovin montaa aktiivista vasemmistoliittolaista tai vihreää löydy. Kommunistisista kääpiöpuolueistamme puhumattakaan. Itse pysyn toki politiikan ulkopuolella juuri siitä syystä, ettei kenenkään tarvitsisi pahentua pastorin poliittisista näkemyksistä. Minulle riittää, että saan olla reilusti puolueeton mustapaita 😅
Politiikan ja uskonnon ”sekoittuminen” ja niiden keskinäinen vuorovaikutus ovat käsittääkseni eri asioita.
Se, että esim. kristillisyydellä perustellaan joitakin poliittisia tavoitteita ei vielä tarkoita, että regimenttioppi olisi hylätty.
Pikemminkin on selkeää ja hyvää, että avoimesti tuodaan julki ne taustat, joista näkemykset kumpuavat. Näinhän tekevät ne(kin) edustajat, jotka eivät tunnusta kristillistä uskoa tai uskonnollista perinnettä. Siitähän eri ryhmittymä useinkin syntyvät (ja joskus jakautuvat tai ”haarautuvat”). Toisinaan regimenttioppia yritetään vaatia sovellettavaksi niin, että kristillisiä (tai uskonnollisia) perusteita tai näkemyksiä ei saisi politiikassa käyttää; silloin ne jäävät helposti ”piilovaikuttimiksi”.
Itse ymmärtäisin, että regimenttiopin perustarkoitus on se, että polittista hallintoa ja uskontoa ei systemaattisesti liitetä kiintesäti toisiinsa, mitä tuntuu itänaapurimme ortodoksikirkko harrastavan. On vaikea hahmottaa kumpi hallinnoi kumpaa. Olen myös käsittänyt, että islam periaatteessa ei erottele poliittista hallintoa ja uskontoa. Miten sitten muissa jaeri maissa toimitaan, on oma kysymyksensä.
Joka tapauksessa on hyvä muistaa, että politiikka on siinä merkityksessä arvolähtöistä, että poliittisilla arvoilla on joka tapauksessa ideologis-maailmankatsomukselliset perustat – julkilausutut tai julkilausumattomat.
Meillä on ”kammoksuttu” tilannetta, jossa ”uskonto tulee politiikkaan”. Yhtä suuri huoli tulisi olla siitä, että politiikka tulee uskontoon; kritinuskosta tulee silloin politiikkaa ja hallintavaltaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei uskonnon yhteydessä voisi käsitellä myös poliittisia näkeyksiä. Saarnatuoli ei kuitenkaan ole oikea paikka siihen. Ihan eri kysymys on toki se, mikä kaikki voidaan tulkita poliittiseksi (vaikuttamiseksi).
Meinaatteko viisaat veljet että Luther ei esittänyt regimentti- oppia 1523 josta suomennos ;
Martti Luther: Valitut teokset III (WSOY 1983, toim. Lennart Pinomaa, suom. Heidi Ollikainen, s. 71–93). Ja eikö
Melanchthonin kolmisääty oppi ole eri ja tehty Lutherin kirjoitusten pohjalta . Ja tietysti se on otettu apostolien opetuksista . Ja sitähän piispa sovelsi silloin 30- vuotisen sodan aikana Kuningasta vastaan .
Timo G, minulla ei juuri nyt ole Lutherin valitut teokset käsillä. Lutherin ja Melanchthonin kolmisäätyopissa ei ole muuta eroa kuin se, että Melanchthon systematisoi sitä ja ankkuroi sen jumalalliseen lakiin. Kolmisäätyoppia on tutkittu teologiassa paljon. Minäkin kirjoitin siitä jotain 1990-luvun alkupuolella erään tutkimusprojektin osana. Ruotsalainen kirkkohistorioitsija Hilding Pleijel kirjoitti aiheesta useampiakin klassikkoteoksia ja sitä käsitellään saksalaisissa teologianhistorian yleisesityksissä. Kolmisäätyopin klassinen teksti on joka tapauksessa Lutherin Vähän katekismuksen huoneentaulu.
Lisäys: Regimenttioppi ei siis ole sama asia kuin kolmisäätyoppi.
Politiikka on nykyään niin polarisoivaa ettei sitä kannata tuoda yleensä seurakuntiin ollenkaan , vaikka itse pystyisi ajattelemaan laajemmin monelta kantilta niin kaikki ihmiset ei siihen pysty ja silloin syntyy vastakkainasettelua . Jos poliittiset puolueet on esimerkiksi erimieltä jostakin ihan arkea koskettavasta asiasta ja molemmat perustelevat omiin lähteisiin nojaten , niin on siinä monella ihmisellä oikeustaju kovilla , jos ei tunne kokonaisuutta , syitä ja vaikutuksia jne . Ja sitten ihmetellään miten joku voi olla tuota mieltä 🤣🤣. Ja eiköhän seurakunnisssa ole paljon muita ja tärkeimpiä asioita jutella kuin politiikka johon vaikutusmahdollisuudet ovat aika pieniä vielä.
Kansankirkonpiispat ovat puhuessaan ja saarnoissa myös ilmastonmuutoksesta , maahanmuutosta , luontokadosta , talouspolitiikasta jne . ja ovat puolustaneet sitä sosiaalietiikalla ja vastuulla , mutta se puolustelu on aivan turhaa koska se alue ei koske heitä ollenkaan , joku maininta riittäisi mutta kun niistä puhutaan saarnoissa niin se on varmasti ohi tekstin. .Ja toisekseen joskus kuunnellessa että eihän he suurin osa ole edes asiantuntijoita sillä puolen mikä ei heille kuulu . Samoihin yhteyksiin vedotaan regimentti -oppiin joka kuullostaa aika naivilta . Joskus piispoilta tuli lausunnon tapainen ”kohti yhteistä hyvää” ja kun voisi ajatella sen sisältävän jotain piispojen toimenkuvaan ja evankeliumiin liittyvää niin siinä teksti on kuin jonkun politikon tekstiä joka oli selvästi suunnattu yrittäjyyttä vastaan ja on suoraan poliittinen lausunto . J. Paarma sanoikin että se on suunnattu suomen hallituksen poliittisille päättäjille .
Piispat, papit, patriarkat voivat mainitsemistasi asioista ihan hyvin puhua. Kirkolla on paljon sanottavaa noista Raamatun ja kristillisen uskon perusteella.
Kyllä kirkon toki on hyvä muistuttaa siitä, että usko on myös uskon soveltamista käytännössä, siis teoissa. Armoa on tietenkin syytä julistaa mutta ”lain saarna” kuuluu sekin kristillisyyteen. Myös sen lain, joka ei kaikkia kenties miellytä. Vanhan Liiton profeetatkin muistuttivat niin kansaa kuin hallitsijoitakin oikein toimimisesta. Kansan saati hallitsijoiden suosio ei seurannut julistusta.
Kokonaan toinen kysymys on sitten se, miten eri ”maailman” ja politiikan asioita ja niissä toimimista painotetaan. Toisten mielestä ”oikeistolaisittain”, toisten ”vasemmistolaisittain”, kolmansien ”vihertävin”, neljänsien jotenkin toisin…
Mutta jos kirkko alkaa sotkeutua vaikkapa hiilineutraalisuuden laskemisperiaatteisiin tai veroprosentin määrittelyihin, syntyy yhä lisää jakolinjoja jo ennestään jakautuneeseen kirkko-organisaatioon. Vanha sanonta: suutari pysyköön lestissään” sopinee soveltaen myös tähän. Muutoin kirkosta tulee vain lainjulistaja ja kristillisyydestä pelkkää etiikkaa (ja kenties lopulta ”etikkaa”?) ja kirkon vaikutus pienenee kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä.
Jos kirkko yrittää kilpailla muiden liikkeiden, organisaatioiden tai puoloueiden kanssa ja tai niitä vastaan, ei kirkolla ole nenää mitää uutta tarjottavaa. Uutuudet kun tulevat ja menevät.
Timo, kai tunnet Jeesuksen Vuorisaarnan ja olet tutustunut Vanhan testamentin pofeettoihin, kuten Jesajaan ja Aamokseen? Ovat jykevää puhetta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta eivätkä säästä valtaapitäviä kritiikiltä.
Kyllä profeetat ja Jeesus otti kantaa senaikaisiin vääryyksiin ja konteksti oli eri ja regimentti – oppi muodostui eri maailman tilanteeseen avuksi hahmottaa hengellistä ja maallista valtaa . Jeesuksen vuorisaarnojen opetukset sisältävät hyvin syvällistä ja hengellistä merkitystä ja kärki kohdistuu ihmisiin josta nousee kuitenkin aina armollinen Jumala ja siunaus . En kyllä osaa yhdistää ilmastosaarnaa ja vuorisaarnaa mitä olen kuullut toisiinsa . Toinen tahtoo viedä meidät kohti nöyryyttä ja ajaa meitä Kristukseen ja ilmastosaarnat tseppaamaan kannattamaan tekoja globaalin ongelman eteen , joka itse asiassa on satojen miljardien ilmastotoimien kautta tuonut paljon työttömyyttä ja lisää päästöjä ja tämähän on vain selvää matematiikkaa tutkimustuloksista. Tai maahanmuutosta puhe kun Venäjän hybriidivaikuttamiset tuhota länsimainen demokratia on saattaa miljoonia ihmisiä euroopaan että demokratia ei elä vapaudessa . Syyriassa Venäjän toimet ja päämäärä oli selvä miten sieltä miljoonat lähtee pakolaisina Europpaan , kun vaan koulut , sairaalat , päiväkodit ja asuinrakennukset pommitetaan maan tasalle niin saadaan pakolaisaalto aikaan ja 7 miljoonaa ihmistä ylittämään rajat . Mitä tästäkin on papilla sanottavaa , jos ei tätä lähtöasetelmaa edes tunnisteta . On hölmöläisen touhua katsoa sivusta ja herätä housut kintuissa miten kävi . Saksan vaalitulos oli luonnollinen seuraus ja näiden ihmisten todellinen hätä oman yhteiskuntansa puolesta ei poistu heitä leimaamalla .
On hyvin tyypillistä hengellistää Jeesuksen Vuorisaarna, kun ei voi hyväksyä sen yhteiskuntaeettistä sanomaa. Toki Vuorisaarnan opetuksilla on myös hengellinen merkityksensä.
Repliikki Aamoksesta. Vanha testamentti ei tunne regimenttioppia, kuten Timo G myönsit tuossa aikaisemmin. Aamos julisti kovaa parannussaarnaa sekä yhteiskunnallista riistoa ja sortoa että Beetelin pyhäkön väärää jumalanpalvelusta vastaan. Ja joutui tietenkin siitä vainotuksi. Eli Jumalan sanaa voidaan saarnata sekä maallisen regimentin että hengellisen regimentin alaan kuuluvista asioista. Se, että näin ei useinkaan ole tehty, on seurausta kirkon liittoutumisesta valtaa pitävien kanssa tai kirkon keskittymisestä ”sielun pelastukseen”. Kuten regimenttiopin alkuperäinen pointti kuuluu: Jumala hallitsee koko maailmaa, niin maallista kuin hengellistäkin. Minusta Jukka Mikkola sanoittaa asiaa hyvin.
Vuorisaarna kohdistuu suoraan ihmiseen ja Jeesuksen ajatus on että ihminen muuttuu sisältäpäin tekemään hyvää . Se ennenkaikkea käsittelee meidän suhdettamme Jumalaan ja meidän omaatuntomme sisäistä puhtautta . Ei Jeesus pyrkinyt hajottamaan Rooman vallan aikaisia rakenteita tai se ei ole manifestin omaista julistusta maailman parantamiseksi vaan se on meille ihmisille puhetta suoraan sydämeen . Onko se sitten hengellistä , jos itse Jumala meille puhuu ja pöydällä olemme silloin itse omantuntomme ja sydämen kanssa , jonka kautta Jeesus tahtoo meitä sisäisesti muuttaa eikä laintekoja ulkoisesti noudattamalla . Vuorisaarnaa nimenomaan käsitellään usein pinnallisesti kuin ne olisivat hyviä ohjeita siellä muiden filosofien oppien rinnalla vaikka ne kohdistuu juuri ihmisen sisimpään olemukseen , josta sitten tulisi kummuta sitä hyvää ulkopuolelle .
Miksi kirkon pitäisi toistaa niitä samoja ”saarnoja” ja ”saarna” -aiheita, joita poliittiset puolueet ym. julistava? Onko kirkolla silloin mitää muuta annettavaa, mitä ei olisi jo ”tarjolla”.
Profeetat todellakin julistivat hallitsjoille myös muistutukisa heidän vääryyksistään. Politiikabn valinnat ovat usein kuitenkin muuta kuin ”vääryyksiä” tai ”oikeudenmukaisuuksia” – politiikassa kun asioita katsellaan erilaisista perspektiiveistä – tehden kompromisseja. Politiikassa voidaan tehdä ei-toivottavia päätöksiä, mutta ei ole ollenkaan yksioikoista väittää tiettyä päätöstä kritillisesti ”vääräksi”. Toki sellastakin tapahtuu – eikä EvLut kansankirkkomme siihen sitten välttämättä puutu vaan voi jopa sellaista politiikkaa tukea. Kaksoisstandardit ne jylläävät joskus kristillisyydenkin nimissä. Johannes Kastajan nostaman hallitsijoiden henkilkpohtaisen elämän tai Paavalin esille nostamien erinäisten asioiden kaltaisia asioita ei kirkkomme kovin paljon nostele esiin.
Mitä vuorisaarnaan tulee, sitä tunnutaan havoin siteerattavan kokonaisuudessaan, pikemminkin sieltä vailitaan tiettyjä ”poliittisesti korrekteja” tai tarkoituksenmukaisia lausahduksia. Jeesus ei käsittääkseni vuorisaarnaa julistanut ensisijaisesti hallitsijoille tai poliitikoille vaan kansalle.
Elämme tietysti samaan aikaan maallisessa ja hengellisessä todellisuudessa ja regimentti oppi tahtoo varjella molempien vapautta ja keskittyminen omiin prioritteetteihin on mielestäni se tärkein asia . Ja kyllä Jukka kuvasi sitä jakoa ja rajapintaa oikein ja niputin väärin yksilöimättä kommetteja samaa kun puolustin hengellistä regigentttiä seurakunnallisessa kontekstissa .
Profeetoilla oli sen oikeudenmukaisuuden takana Jumalallinen tahto ja tarkoitus ja voi miettiä mikä tarkoitus on ilmastosaarnoilla tai puuttumalla päivän politiikkaan ? Tietysti kristillisyys on lähinmäisen auttamista ja se lähimmäisen rakkaus syntyy Jumalan rakkaudesta joka ei katso autettavan uskontoa , ihonväriä eikä mitään muuta ihmisessä kuin Jumalan kaltaiseksi luotuna . Johannes kastajalta kysyttiin mitä meidän pitää tehdä niin Johannes vastasi suorasukaisesti että jos sinulla on kaksi ihokasta anna toinen pois .
Vuorisaarna on nimenomaan kirjoitettu ihmiselle , ensin hänen kuulijoilleen ja nyt meille . Usko syntyy sydämeen ja uskosta uskoon joka tuottaa sen elämän ja joka on muuttanut maailmaa ja ihmisten elämään ja aina se tapahtuu sisäisesti sen vaikutukset ja siitä vuorissaarna meille opettaa .
Ja kyllähän ne profeetat, Johannes Kastaja ja Jeesuskin antoivat tiukkoja kommenttejaan myös hallitsijoiden parisuhdeasioihin, avioliittoihin ja -eroihin. Mutta em. vaikuttajat eivät esittäneet kovinkaan yksioikoisesti, miten esim. verotusta tulisi kohdentaa eri tarpeisiin; Jeesus käski antaa keisarille sen, mikä keisarille kuuluu; vaan eipä määritellyt esim. verotuksen progressiota tms. eikä sitä, mitä kuuluu valtion kustannettavaksi itse kullekin.
Vuorisaarnassa jopa varoitettiin mauttomaksi muuttuvasta suolasta – joka kirkkoakin voi uhata. Ja varoitettiin myös: ”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.” (Tulkinnan jätän lukijan tehtäväksi).
Jos politiikka tulee usontoon, tulee myös politiikasta uskonnollista. Kuka tietää, onko tulossa myös islamilaista politiikkaa? Entinen seekulaari avioliittokäsityksemme pohja oli kristillinen, maallisenkin avioliitomallin. Nyt maallisessa mallissa on luvuttu paljolti kristillisestä pohjasta (no, lähimmäisenrakkaus toki on jäljellä). Paine on siihen, että kirkossakin pitäisi noudattaa muutettua sekulaaria mallia. Entäpä, jos sekulaari malli tuliskin poliittisten päättäjien toimesta joskus ”lainatuksi” osin jostain muusta kuin kristillisestä uskonnosta tai perinteestä, moninaisuuden nimissä? Tulisiko kirkon siinäkin tapauksessa muutta oma periaatteensa?
Kuka kuulee ja kuka käskee, tulee ongelmaksi; ja kirkosta kenties entistä kiehtovampi taistelukenttä vallantahtoisille vallantavopittelijoille. Mikä olisi se oikea tapa puuttua ”kristillisesti” ilmasto-ongelmaan?
Kristinusko häviää aina jos toinen uskonto on samalla viivalla , ihan johtuen kristinuskosta puuttuvasta pakko- ohjauksesta ja lakiuskonnon piirteistä .
Kirkko – ilmasto- ongelma jos ilmassa on 0.04% hiilidioksidia ja siitä osuudesta on arvioitu 4% ihmisen aikaansaamaksi ja sitten se katsotaan pienen suomen tuotoksiin niin voisi sanoa että kädet ristiin , me ei ratkaista ilmastokysymyksiä. Se on kuitenkin varmaa että nykyinen ilmastopolitiikka on epäonnistunutta ja hyvin epäarvoistavaa . Se on tuottanut miljonäärejä kansalaisten veronmaksajien rahoilla . Saksan vihreiden ilmastopolitiikka on ollut monessa suhteessa epäonnistunutta . Kaasuriippuvuus Venäjältä on vaikuttanut monella tavalla Saksan energiapolitiikkaa . Hiilivoimaa käytön lisääntyminen josta EU on huomauttanut monesti . Nyt iso osa kansasta on puhtaamman energian kannalla eli sellaisen joka perustuu tietoon eikä ideologiaan eli ydinvoiman kannatus on noussut selvästi . Eurooppa lisännyt päästöjä Aasiaan kun Kiinasta tullut yhä suurempi tavaran tuottaja Euroopalle kun eurooppa on omilla toimilla kurjistanut omaa teollisuutta . Mitä kirkon pitäs opettaa ilmaston ongelmasta kun ihmiset on toiset ideologisesti latautuneita , osa vastustaa nykyistä menoa , jotkut ei usko koko ilmastomuutokseen ja jotkut ei ota kantaan tai halua edes puhua koko asiasta , niin pitäisi kirkon avata keskustelua asiasta joka kaiken lisäksi hyvin politisoitunutta ? Kierrätys asiat on hyvä asia ja säästäväisyys myös kirkoille kun monet toimivat verovaroin ja kaikki ihmisten rahoilla .
Olen pöyristynyt ! Pappien pitää nimenomaan puhua ilmastonmuutoksesta, lajikadosta, eläinten oikeuksista ja muusta päivän polttavasta, sillä ne ovat tärkeämpiä kuin se mihin ihminen loppusijoittuu. Jos kristityt eivät osaa kohdella eläimiä heidän arvonsa mukaisesti, on tie helvettiin avoinna. He ovat meidän veljiämme ja sisariamme, he ylläpitävät elämää maapallolla.
Muussa elämässä on tärkeintä, että osaa siivota, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, sillä niistä laistaminen (lähinnä miehet) johtaa avioeroihin ja sitä tietä lasten hätään. Kirkossa istuminen on turhaa, jos se ei johda mihinkään muuhun kuin omatekoiseen hurskauteen ja tämän tyyppisiin saivarteluihin, mitä jokin kirkon silmäätekevä on sanonut. Täällä pitää elää sekä lähimpiä, että muita palvellen. Se tekee ihmisestä kristityn.
Olen siitä samaa mieltä kirkon penkissä istuminen ei kannata jos sieltä kuulee vain ilmastomuutoksesta ja lajikadosta jonkun teologin sanomana , ajattelen että mieluummin kuuntelen alan asiantuntijoita aiheesta kun uskon ja tiedän että ne tietävät enemmän ja taas saman kertaukset otsikkotasolla ei kiinnosta . Silloin papin kutsumus ei toteudu . Papin tärkein tehtävä on rukoilla seurakuntalaisten puolesta että he pääsevät perille iankaikkiseen Jumalan taivaaseen . ( liki suora lainaus erään papin asettamisesta seurakunnan kaitsijan hiljan ) ja tämä tarkoittaa yhteyttä ylös ja vaaka – asentoon johon meitä kutsuu itse Kristus ja paimenen tehtävä on tässä keskeinen kun pelastusta ei ole ilman Kristusta
No olen teidän kanssa eri mieltä ja kai saan tulkita kirkon hengellistä regimenttiä ja elämää eri tavalla ?
Usein kuulee puolusteluja että noista yleismaailmallista asioita puhuminen olisi kristillisyyden tekoja ja käytännön kristillisyyttä . Nään kirkon ja seurakunnan yhteyden ja kohtaamisen paikkana jossa ensisijainen kohtaaminen nousee meidän tarpeista ylöspäin ja sitten ihmisten kesken . On tärkempää kohdata ihmisiä kuin se että pappi antaa kirkkokahveille keskusteluaiheita saarnasta että ihmiset voi ulkoisesti tuoda subjektiivisia näkemyksiä maailmantapahtumista . Ihmisten todellinen kohtaaminen on paljon tärkeämpää kuin ottaa kantaa maailmantapahtumiin joihin liittyy poliittisia päätöksiä . Aidot kohtaamiset ihmisten kesken on seurakunnan keskinen asia , se on rinnallakulkemista ja se luo yhteyttä ja aitoja kohtaamisia . Me ihmiset olemme luonnostamme syntiinlankeemuksen seurauksena pelokkaita näyttämään todellisen minämme ja juuri Jumala on antanut meille esimerkin messusta että saamme kohdata itsemme ja oman pahuutemme kun saamme tunnustaa syntimme ja ottaa vastaan synninpäästön ja kuulla evankeliumia armoa armon päälle ja tämä ei kutsu meitä kuin rakastamaan ja kohtaamaan veljiä ja siskoja aidosti , tiedostaen olevamme samassa ”veneessä”, joka synnyttää samalla luottamusta Meille on muodostunut tapa kysyä : ”mitä kuuluu” ja on suunnilleen velvollisuus vastata siihen että hyvää ja tämä voi jollekin tuottaa kiusaantuneen olon tai tunteen tekopyhyydestä tai suoranaisesta valehtelusta kun asiat ei aina ole hyvin ja pitäs vaan kuitata että hyvää kuuluu , vaikka elämä ei sitä todista . Vastailen joskus että johtuu millä sektorilla kun meillä on näitä sektoreita paljonkin ; on työelämää, ihmissuhdeasioita , terveysasioita jne eli onko meillä aina hyvin joka sektorilla asiat ? Ja usein kysyjä ei edes odota vastausta siihen kunhan kysyy tavan vuoksi . Tietty ameriikkalainen tyyli ei sovi meille Suomeen , vaan olemme erilaisia ja olen huomannut että ihmisillä on paljon tarvetta kohtaamisiin ja kuuntelijoista on enemmän pulaa kuin saarnastuolien eri aiheiden löytämisestä . Vuoden kirkkotekstit puhuvat aina myös meille ja meidän aikaan ja se sana tahtoo kohdata meidät henkilökohtaisesti , yksilöinä ja usein kattaa koko Kristuksen ruumiin . Saarna ja messut ovat yhteyden avaajia meidän keskinäiselle yhteydelle ja kirkkokahvit ovat oleellinen osa myös seurakunnassa ihmisten kohtaamista yhtenä osana . Jos joku sanoo että kahvit ja tarjoilut on turhia ja voi jokainen juoda kotonaan kahvit niin ei ole mielestäni ymmärtänyt sitä syvintä ajatusta siitä kun se nimenomaan mahdollista keskinäistä yhteyttä . Jos messu kestää 1.5-2 h niin keskinäinen yhteys helposti 1-1.5 h ja tämä on mielestäni hyvä .Psykologinen totuus on että ihmisen tärkein tarve on tulla kohdatuksi ja nähdyksi ja tämä ajatus nuosee myös Jeesuksen esikuvallisuudesta ja kuuluu hengelliseen regimenttiin . Kerran kuulin kun oli yksi tapahtuma ja siellä pappi piti nuorille ilmastomuutoksesta jotain nuorten iltaa ja tuli ajatus että synnyttääkö se herkissä nuorissa vain pelkoja ? Eikö rakastavasta ja armahtavasta Jumalasta olis parempi kertoa nuorten elämän haasteisiin ja heidän suorituspaineisiin ? Tieteelliset asiat ovat myös muuttuvia ja jos revitään lööppi jostain uutisesta ja jostain 1.5 prosentin rajan mahdottomuudesta niin se voi aiheuttaa herkille nuorille ahdistusta muiden elämän haasteiden lisäksi . Psykologit kertovat huolestuttavia uutisia nuorten kasvavasta hoidon ja terapian tarpeesta jossa yhtenä on ilmastoahdistus . Onko vanhemmilla näkökykyä ja ottaa vastuuta tästä ? Papin ei kannattaisi olla tässä ryhmässä edes pienimmässä määrin herättelemässä keskustelua näistä asioista . Usein mediaa myöten nuorista ja lapsista puhutaan subjektiivisesti ilman aikuisten vastuuta ja tämän tulisi olla maallisen regimentin yksi yhteiskunnallinen suunta miettiä ihmisten hyvinvointia . Vapauteen Kristus on meidät vapauttanut ja sitä vapautta ja turvallisuutta tulisi levittää eikä tuoda kuormia kannettavaksi .
Eivät nuoret ole tietämättömiä ilmastonmuutoksesta ja muista vastaavista asiista. Niiden aiheuttamaa ahdistusta voi helpottaa yhdessä keskustelemalla, vaikkapa papin johdolla. Piilotetuksi niitä ei saa.
Timo, kyllä lähetyshippakunnassa puhutaan ja otetaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Viimeksi otitte kantaa kirjoitetusta vihkosesta. Oikeus saaga oli pitkä. Luterilaisuudessa avioliitto ei ole sakramentti vaan maalliseen regimentiin kuuluva asia.
Koko maailma on Jumalan, ja Hän on kaiken Herra. On turha jakaa maailmaa jyrkkään vastakkain asetelmiin. Tänään kirkossa vietetään Jumalan synnyttäjän syntymä juhlaa. Hän synnytti vapaaehtoisesti uuden luomakunnan perustajan joka pyhitti koko luomakunnan. Tämä luomakunta kerran uudistuu, kirkastuu ja saatetaan alkuperäiseen muotoon.
Sami , kirjoitan seurakuntaelämästä ja sen prioriteeteista , emme voi vetää tietysti jyrkkää rajaa mutta perustehtävä kirkolla ei saa hämärtyä koska se on elämän lähde mistä syntyy muukin elämä . Ihmiset ovat keskiössä ei globaalit ongelmat . Regimentti oppi tuo vapautta ei jyrkkää lainomaista vastakkain asettelua vaan se on vapautta ja rinnakkaiseloa molemmille kun se oikein mieletään.
Avioliitto – sakramentti ? Ei joo ,mutta ei sitä käsitellä luterilaisuudessa vain maallisessa merkityksessä vaan enemmän Jumalan asettamana liittona . Vihkimisoikeudet on hallinnollisia asioita joita lainsäädännön kautta tullut . Avioliitto on Jumalan asettama ja Jumalan edessä annetaan lupaukset ja saadaan siunaus .
Timo kirjoitat; ” Avioliitto – sakramentti ? Ei joo ,mutta ei sitä käsitellä luterilaisuudessa vain maallisessa merkityksessä vaan enemmän Jumalan asettamana liittona . Vihkimisoikeudet on hallinnollisia asioita joita lainsäädännön kautta tullut . Avioliitto on Jumalan asettama ja Jumalan edessä annetaan lupaukset ja saadaan siunaus .”
Onhan Jumala asetanut esivallankin kuten avioliiton. Joku solmii avioliiton maistraatissa, ei siinä silloin Jumalaa muistella. Luterilaisessa teologiassa avioliittoa ei pidetä sakramenttina, kuten sanoit, vaan se ymmärretään niin kutsuttuun maalliseen regimentiin (sekulaariin/maalliseen valtaan ja järjestykseen) kuuluvaksi Jumalan luomisteoksi ja yhteiskunnalliseksi järjestykseksi. Tämä näkemys juontaa juurensa suoraan Martin Lutherin opetuksista ja kahden regimentin opista.
Lutherin tekstejä pitää tietysti tulkita sen ajan kontekstista käsin ja katolista kirkkoa ja selibaatti käsityksiä vastaan , mutta samalla se opetus on samalla kuuluvana maalliseen ja hengelliseen regimentiin myös . Ja minä ajattelen se selvästi kuuluvan hengelliseen regimenttiin . Ja ei luterilaisuus ole yhtä kuin Luther ja hänen tekstejään ja kontekstejaan tulee peilata apostolien opetuksiin . Muut laittoivat sille hänen nimensä kirkolle ja en sitä myöskään olisi kannattanut jos olisi voinut lausua mielipiteen .