Laveata tietä kadotukseen kulkee julkijumalattomien suuri joukko, kun he kieltävät Luojan ja Lunastajan sekä pilkkaavat Raamatun sanaa. Epäuskon hedelmät ovat heissä selvät ja julkiset. Surkeasti voittaa maailmassa alaa tämä kielteinen henki ja ajaa joukoittain väkeä helvettiin. Jumalan käskyjen rikkomista he useinkin pitävät aatteisiinsa kuuluvana hyveenä. Mutta vanhurskaan Jumalan koston päivä koittaa kerran, jolloin sovintoveren polkijat ja käskyjen häpäisijät saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Jumalan pitkämielisyyden tähden sellaista menoa kestää vähän aikaa, mutta pian siitä tulee äkkinäinen loppu.
H. J. Pätiälä ja P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 92, Concordia ry, 2021.
Tässä yllä olevassa tekstissä ei nyt ole evankeliumia, mutta sitä voi lukea esim. muista blogeistani. Seurakunnassa tarvitaan tällaistakin lain saarnaa. Raamatun mukaan laki on kasvattaja Kristukseen, että syntien anteeksiantamus kelpaisi ihmisille. Jos ihminen ei näe yhtään syntisyyttään, ei hän tarvitse tai välitä evankeliumistaan. Jeesuksen veren armo on joka tapauksessa aina syntiä suurempi. Toivottavasti kukaan ei jää tästä tekstistä lain alle, vaan pääsee armoon, ja saamme olla armahdettuina armon alla. Jeesus on myös voittanut ja hävittänyt synnin, kuoleman ja helvetin vallan. Edesmennyt pappi Tarvo Laakso laulaa tunnetussa kappaleessaan Krusifiksin juurella, että Jeesus minut pelasti, tiedän hyvin mistä, kauhun kadotuksesta ja tulihelvetistä. Usko sinäkin samoin!
Tarvo Laakso, Ihmemaa:
https://www.youtube.com/watch?v=JRs5euIjA0M
Miten sitten voi vakuuttua siitä, että Raamattu on Jumalan sana? Erkki Ranta selittää:
– Se on ennakkolähtökohta uskovalle. Toiseksi tulee seurakunnan kokemus, että sana kestää. Tämä on kautta aikojen seurakunnan yhteinen kokemus, että sana tulee ajankohtaiseksi. Kolmanneksi tulee yksilön oma kokemus.
Erkki Ranta korostaa voimakkaasti, ettei kokemus ole kuitenkaan lähtökohta, vaan seuraus:
– Jumalan sana on valta-akseli, joka pyörittää muita akseleita ja hihnoja.
Sanansaattaja, N:o 2, 1984.
Keskeiseksi ja monissa tärkeissä asioissa ratkaisevaksi on tullut kirkossamme se, millä tavalla Raamattua tulkitaan ja tutkitaan. Pidetäänkö Raamattua menneen ajan ihmisten kertomuksina uskonnollisista kokemuksistaan ja oivalluksistaan vai onko Raamattu ”Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
Kun yksityinen ihminen etsii elämänsä suuntaa Raamatusta, tai kirkossa tehdään tärkeitä ratkaisuja, silloin on edessä valinta, pidetäänkö Raamattua ”virikekirjana” ihmisen omiin järkeilyihin vai pidetäänkö sitä ”kristillisen uskon ja elämän korkeimpana ohjeena”.
Näitä vaikeita asioita on tutkinut Mäntän seurakunnan kirkkoherra Erkki Ranta. Näihin hän on ottanut julkisesti kantaa. Hänen teesinsä on: ”luterilaisessa kirkossamme pitäisi löytää tunnustuksellinen raamattukäsitys. Raamattukysymys on kirkon olemassaolon kysymys.”
Sanansaattaja, N:o 2, s. 4, 1984.
Jokaisella koulutuksen saaneella kirkon työntekijällä on jokin kokonaiskäsitys Raamatusta. Varsin yleisesti on tullut ns. liberaalinen käsitystapa, joka jo nimensäkin mukaisesti haluaa tutkia ja tulkita Raamattua vapaasti, ilman kirkon tunnustusta ja pelkästään järjen keinoin.
Helsingin teologisen tiedekunnan raamattuopetuksessa jopa varoitetaan muunlaisesta tulkinnasta.
– On tärkeää, että käydään keskustelua raamattukysymyksestä. Tiedekunnassa pidetään vain yhtä linjaa oikeana.
– Teologian ylioppilaiden keskuudessa on paineita raamattukysymyksessä. Tiedekunta antaa yksipuolisen kuvan raamattututkimuksesta. Se on torjunut perustellun kritiikin, jota voidaan esittää liberaalia tulkintaa vastaan. Teologian ylioppilaat ovat tuoneet ilmi, ettei toisenlaista ajattelua sallita, Erkki Ranta kertoo.
Niihin henkilöihin, joiden kirjoituksista on varoitettu, kuuluu myös Erkki Ranta.
Sama Sanansaattaja kuin yllä.
Teologia tieteenä lukee Raamattua toisin kuin sanaa julistava seurakunta. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Se lienee ongelma, miten tieteellisen koulutuksen saaneet teologit – kukin kohdallaan – oppivat toimiman kirkon saarnavirassa.
Ajattelemisen aihetta antava blogi. Kiitos Mika.
Evankeliumi sekä Raamatun lukemattomat lupaukset ovat tarjolla viikosta toiseen erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa sekä messuissa sunnuntaisin. Missä ovat kuulijat? Hengellisiä asioita pilkataan television monissa ohjelmissa avoimesti. Blogista: ”Laveata tietä kadotukseen kulkee julkijumalattomien suuri joukko, kun he kieltävät Luojan ja Lunastajan sekä pilkkaavat Raamatun sanaa.”
Kymmenen käskyä opetellaan Suomessa nuoruudessa ulkoa, mutta niiden noudattamisen tärkeyttä arjessa vähätellään. Keltainen lehdistö nostaa esille ihmisten hairahdukset, mutta ei samalla muistuta siitä, kuinka Jumalan pelko käskyjen noudattamisen tiellä voisi säästää ihmiset monelta pahalta.
On suurta armoa, kun Jumala ottaa yksittäisen ihmisen synnistä kiinni, herättää omantunnon. Syntyy synnin hätä sekä armon ikävä. Taivaan Isä yhä odottaa näitä ihmisiä, jotka heräävät. Isän halu on antaa katuvalle anteeksi. Jeesus sanoo: ”joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
Suruton/katumaton, Jumalan pilkkaaja, jää synnin uneen sekä oman onnensa varaan.