Huomenna meillä on taas arvostuksen kohteena isät. Isänä olemine on todella positiivisesti arvostettava elämän rikkaus. Me ihmiset synnymme poikina ja tyttöinä, emme isinä ja äiteinä. Isäksi tuleminen vaatii määrättyä elämänkatsomusta ja ennenkaikkea elämänkumppanin samanlaista käsitystä elämän antamasta rikkaudesta.Isyys ja äitiys ovat todellä rikkautta ja rakkautta.
Kitkon opissa pitäisi isän päivä olla vuoden arvostetuin päivä. Kirkon jumala on isä. Mikä on kirkon oppi ?
”Kuivamäki kertoo tietävänsä ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen on muuttunut.
– Ajattelen, että sellainen on mahdollista. Kenellekään sitä kuitenkaan voi luvata, aivan kuten sitäkään ei voi luvata, että ihminen toipuisi masennuksesta.”
HIeno, osuva ja potilasta kunnioittava, rehellinen näkökulma!
– ”Ajattelen, että ihminen voi parantua klassisen kristinuskon viitekehyksen mukaisesta ajattelutavasta. Kenellekään sitä ei kuitenkaan voi luvata, aivan kuten sitäkään ei voi luvata, että ihminen toipuisi mielisairaudesta.”
Hieno, osuva ja kristittyjä kunnioittava, rehellinen näkökulma!
Jusu, mitä ihmettä sinä höliset? Tunnetko kaikki ihmiset? Kuivamäen kommentti saattaa hyvinkin pitää paikkansa eikä sinun tarvitse sen perusteella sortua lapsellisuuksiin.
Mika, minähän vain sanoin että klassisesta kristillisyydestä voi parantua. Kaikki eivät ehkä parane, mutta eiväthän kaikki parane mielisairaudestakaan.
Minusta tämä on ihan hieno ja osuva kristittyjä kunnioittava rehellinen toteamus.
Jusu, pilkkaatko tahallasi? Miten kuvittelet sen edistävän suhtautumista esimerkiksi sinuun? Tai omaan viiteryhmääsi. Veit ainakin orastavan positiivisen alun minulta pois. Nyt pidän sinua tavallisena idioottina ellei sitten pahempana.
Mika, en minä mitään pilkkaan. Puhun kristityistä täsmälleen samoilla sanoilla kun pastori Martti Vaahtoranta homoseksuaaleista. Väitätkö, että Martti on tavallinen idiootti (tai pahempi), joka pilkkaa ihmisiä?
Raamatussakin puhutaan roskan näkemisestä toisen silmässä, mutta tässä ketjussa se on onnistuneesti päivitetty 2010-luvulle;)
Jusu, epäilen lukutaitoasi. Vaahtoranta kirjoitti, että ”Kuivamäki kertoo tietävänsä.” Se on aivan eri asia kuin väittää, että Vaahtoranta sanoi näin. Hänhän sanoi: ”Ajattelen, että sellainen on mahdollista.” Huomaatko eron? Jos et huomaa niin oletko huomaamatta tahallasi vai johtuuko se yksisilmäisestä asenteestasi tai heikosta lukutaidosta? Ilmaisuissa on suuri ero. Niissähän puhutaan aivan eri asioista kuin mistä sinä kirjoitit.
Mika, olet oikeassa. Minun olisi pitänyt sanoa, että käytin kristityistä täsmälleen samanlaista kielenkäyttöä kuin Kuivamäki homoseksuaaleista. Martti piti Kuivamäen kommenttia hienona, osuvana, potilaita kunnioittavana ja rehellinä.
Täten oletin, että Kuivamäen kommentin pohjalta tekemäni luonnehdinta kristityistä olisi myös hieno, osuva, potilasta kunnioittava ja rehellinen. En ymmärrä, olinko jotenkin väärässä sanoessani, että klassisesta kristinuskosta voi parantua vaikka kaikki eivät parannukaan, kuten eivät mielisairaudestakaan.
En ymmärrä, mitä pilkkaa kommentissani on. Vaahtorannan sanoja lainatakseni klassisesta kristillisyydestä kärsivä ja siitä terapian avulla toipuva ei välttämättä pääse siitä kokonaan eroon, mutta pystyy silti elämään ihan ihmisarvoista elämää.
Jusu, luulen sinun ymmärtävän. Se tässä juuri onkin ongelmana, kun pilkkaat tahallasi ja heittäydyt tyhmäksi. Juuri sen vuoksi en osaa enää kunnioittaa sinua pätkän vertaa vaikka joskus kunnioitinkin. Oma on häpeäsi.
Ai, sinun mielestäsi homoutta voi pitää sairautena josta voi parantua, mutta jos teen saman luonnehdinnan uskovaisuudesta, se onkin yhtäkkiä loukkaavaa?
Miksi homoille voi ilkeillä vapaasti mutta uskovaisille ei?
Jusu, väittikö kuivamäki kyseessä olevan parantumisen? Ei minun nähdäkseni. Hän ”kertoo tietävänsä ihmisiä, joiden suuntautuminen on muuttunut.” Se on aivan eri asia kuin parantuminen tai se mistä sinä nyt puhut.
Jahas, eli kommenttini ongelma oli tuo yksi sana. Olisi varmaan pitänyt puhua ”klassisesta kristillisestä taipumuksesta eroon pääsemisestä”, mikä taisi olla pastori Vaahtorannan käyttämä termi.
Olisiko kommenttini tämän jälkeen ollut hieno, osuva, potilasta kunnioittava sekä rehellinen aivan kuten Kuivamäen kommentti oli Vaahtorannan mielestä?
Lisäksi pitää muistaa, että vaikka klassinen uskovaisuus ei useimmiten tai ainakaan aina ole yksilön oma valinta, se ei kuitenkaan tee uskovaisuudesta ilmiönä sen normaalimpaa kuin mikään muukaan sellainen ongelmaa, jonka kanssa meistä moni joutuu elämänsä ajan painimaan sekä moraalisessa mielessä että muutenkin.
Edelleen siis pastori Vaahtorantaa siteeraten.
Missä se ongelma piilee? Kuivamäki tietää, että joku on muuttunut, ja että se on mahdollista. Vaahtoranta kommentoi tätä, että mahdollisuus muutokseen on olemassa vaikka se ei aina realisoituisikaan. Näin minä sen ymmärsin.
Jos yhtään ymmärsin oikein, tässä oli ongelmana se, että sinä koit sen pilkaksi, että minä vaihdoin näihin pastori Vaahtorannan sitatteihin homojen paikalle uskovaiset.
”Ajattelen, että sellainen on mahdollista. Kenellekään sitä kuitenkaan voi luvata, aivan kuten sitäkään ei voi luvata, että ihminen toipuisi masennuksesta. ”
Todella alkeellinen metafora. Kuuntelin eilen rovasti Liisa Toivasen loistavan esitelmän ’kirkko ja seksuaalisuus’ missä hän asioihin syvällisesti perehdyttyään totesi näiden ’parantuneitten’ olevan tosiasiallisesti sellaisia bi-seksualeja,joiden seksuaalinen veto molempiin sukupuoliin on niin tasavahvaa että he voivat siirtyä kummalle puolelle hyvänsä. Todellinen muuttuminen edellytäisi myös ajatusten ja mielikuvien ja mm. unien muuttumista ja kukapa ns. parantunut on rehellisesti todennut ettei enää näkisi esim. ko. unia? Pidättäytyminen ei ole sama kuin identiteetin vaihtuminen, tietenkään!
”Ajattelen, että sellainen on mahdollista. Kenellekään sitä kuitenkaan voi luvata, aivan kuten sitäkään ei voi luvata, että ihminen toipuisi masennuksesta.”
Todella asiantuntematon ja asiaton kommentti Kuivamäeltä. Masennus on sairaus toisin kuin homoseksuaalisuus, joka ei ole virallisessakaan sairausluokituksessa.
Ja toisekseen, masennuksesta voi aina toipua; on terapiaa ja lääkehoitoa. Toivottavasti kukaan ei mene masennustaan hoitamaan kyseisiin järjestöihin/sielunhoitoihin. Se on lääkärin/psykiatrian ja muiden asiantuntijoiden hoitama sairaus, josta todellakin voi toipua.
Kaikenlaista puoskarointia sitä nykyisin ilmenee.
Masennuksesta ei likikään aina toivuta ”täysin terveeksi”. Toivuttenaanko koskaan? Sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään. Täydellinen pimeys voi muuttua hämäräksi, joka on aika ajoin valoisaa kuin kirkas päivä. Elämä voittaa sen kamppailun, jota masentunut joutuu silti ehkä koko elämänsä ajan käymään kuoleman voimien kanssa.
Voi olla, ettei myöskään homoseksuaalisesta taipumuksestaan kärsivä ja siitä terapian avulla toipuva pääse kokonaan siitä eroon. Silti hän voi elää täysipainoista elämää jopa heteroseksuaalisessa avioliitossa siitä iloiten ja Jumalaa kiittäen.
Puhe homoseksuaalisesta taipumuksesta parantuneista ”salaisina biseksuaaleina” kuulostaa enemmänkin pakkomielteeltä ymmärtää sekä homo- että biseksuaalisuus annettuina ja muuttumattomina suureina kuin todellisen tilanteen kuvaukselta.
Mielestäni lääketieteen piirissä vallitsee hyvin suuri yhteisymmärrys siitä, että ihmisen seksuaalinen identiteetti on myötäsyntyinen ja pääsääntöisesti muuttumaton ihmisen ominaisuus aivan samalla tavalla kuin vaikka kätisyys tai silmien väri.
Enemmän olen nähnyt uskonnolliselta puolelta pakkomiellettä keksiä sille jotain muuta selitystä, jolla voitaisiin perustella rukoiluhoidot.
Pimeyttä edustaa mustimmillaan tämä Vaahtorannan kirjoitus, joka on asiantuntematon ja pikipimeistä uskovaisista ahtaista asenteista nouseva. Masennuksesta voi parantua ja usein parannutaan aivan täysin ja tullaan jopa parempa kuntoon kuin on ollut ennen masennusta. Homma riippuu paljolti tietysti siitä, onko masennuksen aiheuttaja pysyvä vai tilapäinen ilmiö.
Umpiluu-uskovaisten ja muitten sysimusta suhtautuminen homoseksualismiin on kylläkin aiheuttanut ja aiheuttaa pahoja henkisiä kärsimyksiä ja masennusta ihmisille.
Kaikkien julmuuksien joukosta julmuus, jota harjoitetaan “uhrien omaksi parhaaksi”, lienee kaikkein ahdistavinta. Voi olla parempi elää ahneen despootin orjuudessa kuin kaikkivoipan moraalisen tungettelijan. Despootin julmuus voi toisinaan väistyä, hänen ahneutensa saattaa tulla tyydytetyksi; mutta he, jotka sortavat meitä meidän “oman etumme” nimissä, tekevät sitä loputtomiin omantuntonsa siunaamina. He saattavat mennä todennäköisemmin taivaaseen, mutta samalla he tekevät maanpäällisestä helvetin.
(C. S. Lewis)
Onkohan tuo Jusun sarkasmi synnynnäistä vai onko se kehittynyt tällä foorumilla?
Olli, kyllä se synnynnäistä on tosin tämä ympäristö ruokkii sitä hitoksen paljon.
”Voi olla, ettei myöskään homoseksuaalisesta taipumuksestaan kärsivä ja siitä terapian avulla toipuva pääse kokonaan siitä eroon.”
Mitenkä se oli, Martti, sen potilasturvallisuuden kanssa, ja ovatko tällaiset asiat Suomessa Valviran auktorisoinnin alla vai eivät? Kun nimittäin siitä me emme pääse mihinkään, että kaikista ihmekertomuksista huolimatta mitään tieteellistä terapiaa tämä ei ole, eivätkä asiansa tuntevat ammattilaiset sitä anna. Niin että miten se nyt taas on äkkiä muuttunut turvalliseksi ja toimivaksi terapiaksi?
Ja kaikkein eniten minua ihmetyttää, että miksei rukoilu”terapiaa” voi antaa ihan tavallinen pappi? Mihin Jumala tarvitsee tässä mielenterveyden ammattilaista, joka hylkää oman ammattialansa hyväksyttävät käytännöt?
Mitä on ”tieteellinen terapia”?
Martti, oletkos alkanut kärsiä huonosta muistista? Tottahan muistat, että olemme hyvinkin hartaasti keskustelleet aiheesta ”täyttääkö eheytysterapia hoitotyössä vaadittavat tieteelliset kriteerit” eli onko se riittävän hyvin tutkittua, turvalliseksi todettua, valvottua ja onko potilasturva kohdallaan.
Totesimme, että on olemassa sielunhoitoa ja sitten toisaalta tällaista mm. psykoterapiaksi kutsuttua ammattimaista mielen hoitamista. Jälkimmäinen on luvanvaraista ja vaatii ammattilaisen, edellinen vaatii (voin olla hiukan epätarkka tässä kohtaa asiantuntemattomuuttani) sielunhoitoon perehtyneen, hengellisesti ”toimivaltaisen” henkilön. Tämän artikkelin kohdalla puhumme ensinmainituista (joskin heillä voi toki olla myös jälkimmäinen pätevyys), joten heidän tarjoamansa terapian on täytettävä heidän ammattinsa vaatimat kriteerit. Lisäksi he ovat viranomaisen valvonnassa.
Tietysti ”terapeutti”-nimikkeen villin käytön takia artikkelin kuvaamassa kristillisessä järjestössä saattaa olla mukana joitakin terveydenhuollon ulkopuolisiakin toimijoita, mutta ainakin minä olen ymmärtänyt, että ACC nimenomaan kerää tietoja ammattilaisista.
Joten silleen karkeasti voisi sanoa, että ”tieteellinen” terapia on ammattilaisten hommaa, joka ei liity uskomushoitoihin (kuten aroma-, kivi-, enkeli-, shamaani- ja, suo anteeksi, rukoiluterapia), joita taas voi antaa maallikkokin. Sen vuoksi kysyin, miksi asiantuntijoiden ja ammattilaisten kyseenalaistamat hoidot kuuluisivat kristillisten ammattilaisten repertuaariin? Koska – arvaat varmaan – silloin alkaa äkkiä mielipiteiden vaihto Valviran ja ko. ammattilaisen välillä.
Sikäli siis ihan asiallinen jutun aihe K24:n toimitukselta; jos kristillisissä piireissä esiintyy kyseenalaisia hoitokeinoja, niistä pitääkin tehdä juttuja ja puuttua niihin.
Tuli yksi virhe Martti Vaahtorannalle osoitettuun kommenttiin. Artikkeli siis minusta puhuu *jälkimmäisestä* eli ammattipätevyyttä vaativasta terapiasta, joka siis on viranomaisvalvottua ja jonka on täytettävä nämä ”tieteelliset kriteerit”, joiden kohdalla Martin muisti pätki.
Masennuksesta puhun omasta, jo varsin pitkästä kokemuksestani ja sitä alan ammattilaisten tietoon asiasta verraten.
Homoseksuaalisuuden syntymekanismista ei ole toistaiseksi minkäänlaista lääketieteellistä varmuutta, vaan erilaisia hypoteeseja psykodynamiikasta odotusajan muutoksiin sikiössä. Mitään ”homogeenia” ei ole löydetty.
Muuten totean, että kommentit, joita täällä on viljelty, ovat siinä määrin selkokielisiä, ettei minulla ole niihin mitään lisättävää.
Vaahtoa sitten vaan Vaahtoranta omasta puolestasi äläkä yleistä asiaa kun et liene saanut psykiatrin koulutusta, jotka hekin välttävät yleistyksiä.
Kaikki nisäkkäät ovat muuten pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän biseksualisia. Naaras on ihmisenkin alkumuoto, sikiö on 6 eka raskausviikkoa kaksineuvoinen ja alkio alkaa aina ensin kehittää munasarjoja ellei eräs SRY-geeni aiheuta poikkeamaa ja lähtökohtainen ruskuaispussi/munasarja alkaa muuttua kiveksiksi. Olet Vaahtoranta kuten minäkin luonnon poikkeus.Lähtökohdan näkee mies peilin edessä kun katsoo nännejään ja ihmetele,että mitäs jäämiä ne ovat.
Kypsä sukupuolinen identiteetti on todellakin ihmisessä olevan miehisyyden ja naisellisuuden suhde. Jokaisessa miehessä on jotakin naiseudesta, ja jokaisessa naisessa jotakin mieheydestä. Niiden välinen suhde ratkaisee sukupuolisen identiteetin, johon kuuluu kyky aidosti ja osallistuen, mutta omaan sukupuoleen samastuen rakastaa toisen sukupuolen edustajaa.
Tämä kypsä identiteetti on osin jo sikiämisessä ”ohjelmoitu”, osin yksilönkehityksessä ja sen erilaisissa ”objektisuhteissa” (suhteissa läheisiin, rakastaviin, hoitaviin ihmisiin ja yhteisöön, jossa eletään) tapahtuneen kehityksen tulos. Vastaavasti kumpaankin liittyvät ongelmat näkyvät sukupuolisen identiteetin ongelmina.
Veli Martti on tsykologian mestari ja ratkaissut ”sukupuolisen identiteetin” mekanismit. Mitä pienistä, jos asiantuntijat vähän nillittävät, että ihmisellä on erikseen sukupuoli-identiteetti ja seksuaali-identiteetti, koska on erikseen sukupuoli ja seksuaalisuuskin. Puhumattakaan että olisivat selvillä niiden syntyyn liittyvistä poikkeuksista.
En ole tsykologi enkä mestari, mutta senhän näen, että ”sukupuoi-identiteetin” erottaminen ”seksuaali-identiteetistä” kuvaa juuri sitä ongelmaa, josta tässä on puhe.
Jännittävää. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa sitä, kokeeko ihminen itsensä mieheksi, naiseksi tai joksikin vähemmän selväksi. Se ei siis kerro mitään ihmisen seksuaalisuudesta, jota taas jollain tapaa määrittää henkilön seksuaali-identiteetti. Hauskaa, että haluat erotella nämä toisistaan. Yleensähän kristillisen ihmiskuvan omaksuneilla on taipumus nähdä, että ihmisellä on tietty sukupuoli-identiteetti, josta sitten pitäisi seurata kaikki muu. Eli mies on identiteetiltään mie, jolloin hän on naisensa pää ja huoltaa autot, kun taas nainen on nainen ja sitä myötä miehen alamainen ja tiskaa ja imuroi. Sillä tottahan on, että miehellä voi olla hyvinkin miehinen identiteetti, mutta ei lainkaan kiinnostusta naiseen jne. Tämän erottelun tekeminen ajattelussa on hyvä asia.
Mutta sitä en tajunnut, että juurikin kyllä hyvin itsevarmasti ”mestaroit” esiintymällä sen asian tietäjänä, kuinka nämä identiteetit muodostuvat. Mikset hakeudu alan tutkimuksen piiriin, siellä nimittäin ei tiedetä?
Tuo Vaahtorannakin mantra homogeenistä on pelkää hämäystä tai uskomatonta tiedon puutetta, joka estää tajuamasta että on muitakin synnynnäisiä syitä kuin geneettisiä! Kaikki geneettinen on tietenkin synnynnäistä muta kaikki synnynnäinen ei ole geneettistä! Onko vaikeaa?
Tieteessä tutkijoiden enemmistö on aikaa kallistunut asiassa synnynnäisyyden puolelle. Ja näkeehän sen maalikkokin usein omila silmilläänkin, kun moni Luojan luoma ihminen muistuttaa kaikilta näkyviltäkin ominaisuuksiltaan enemmän toista sukupuolta kuin virallista omaansa.
Vaahtoranta siis nyt jo sentään toisti vain toisin sanoin mitä hänelle on yritetty selittää jo monta vuotta. Lisäsi vain ympäristötekijöitä. Sikiön ulkopuolisten ympäristötekijöitten vaikutusta homoseksualismin syntyyn ei ole kyetty todistamaan. Tasan samanlaissa olosuhteissa kasvaneista sisaruksista toisesta tulee homo ja toisesta ei.
Useimmiten esim. ison velisarjan selvästi femininiinisestä nuorimmasta, josta tiedemiehet ovat vetäneet omat johopäätöksensä. (Padovan yliopiston tutkimus) Sen sijaan ympäristötekijät ovat suuretikin vaikuttaneet identiteetin mukaiseen käyttäytymisen muotoihin ja monostatokset ovat siksi sekottaneet kausaliteetin ja korrelaation.
Sisarukset eivät koskaan kasva ”tasan samanlaisissa olosuhteissa”. Jokainen sisarussarjan lapsista syntyy erilaiseen perheeseen kuin toiset sen jäsenistä, ja kasvaa myös erilaisessa perheessä. On eri asia kasvaa esikoisena, keskimmäisenä tai nuorimpana. On eri asia kasvaa tyttönä tai poikana. On eri asia olla nuorten vanhempien ensimmäinen lapsi tai heidän ”iltalähtensä”.
Kaksostutkimuksista nähdään, että identtisillä kaksosilla toinen kaksosista on selkeästi muuta väestöä todennäköisemmin homoseksuaalisesti suuntautunut, jos hänen identtinen sisaruksensa on homoseksuaali. Todennäköisyys ei muutu sen mukaan, ovatko kaksoset eläneet samassa perheessä vai onko heidät erotettu eri perheisiin heti syntymästä.
Tämä viittaa vahvasti synnynnäisiin syihin, jotka eivät ole riippuvaisia kasvuympäristöstä.
Vaahtoranta, äläs saivartele, oletko lukenut sen Padovan yliopiston tutkimuksen johon viittasin. On tilastollinen fakta että nimenoman nuorimmista veljistä tulee usein poikeavia olkoon kasvaneet muuten millaisissa perheissä hyvänsä.
Nuorimpiin on siis erilasista perheolosuhteista johtuen kohdistunut aivan erilaiset tekijät, joista nuoremmuus yhteisenä tekijänä on vain yksi tekijä, joka ei tietenkään riitä selittämään homouden syntyä paitsi fyysisesti, minkä Padovan tutkijat havaitsivat.
Ja selitä mitkä ihmeen ympäristötekijät aiheuttavat sangen usei (ei aina) miehelle aivan selvän naisen lantion, äänen,löysät ranteet, ihon, kasvonpiirteet, sormenjälkityypin jne?
”Nuorimpana kasvaminen” on tietenkin aivan spesifi ympäristötekijä.
Kaksostutkimukset sen sijaan voivat tosiaan viitata siihen, että homoseksuaalisuuden syitä voi etsiä objektisuhteisiin liittyvien häiriöiden ohella myös syntymää edeltävästä kehityksestä.
Mutta jottei minua ymmärrettäisi väärin: lienee selvää, etteivät useimmat homoseksuaalit ole ainakaan tietoisella tasolla ”valinneet” suuntauneisuuttaan siitä riippumatta, ovatko syyt siihen enemmän ”biologisia” vai ”sosiaalisia”. Että kyseessä ei useimmiten tai ainakaan aina ole yksilön oma valinta, ei kuitenkaan tee ilmiöstä sen normaalimpaa kuin mitään muutakaan sellaista ongelmaa, joiden kanssa meistä moni joutuu elämänsä ajan painimaan sekä moraalisessa mielessä että muutenkin.
Ja todetaan tuon Martin kommentin jatkoksi, että ainakaan minulle homoseksuaalisuus ei ole ongelma, ei edes moraalinen ongelma. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka yrittävät tehdä siitä minulle moraalisen ongelman. Mutta se on mielestäni heidän ongelmansa.
Edellä tuli mainittua identtisistä kaksosista tehdyt tutkimukset, joten päätin tutustua aiheeseen.
Geneettisestä näkökulmasta ottaen ne ovatkin mielenkiintoisia. Varsinkin, jos oletetaan samaan sukupuoleen kohdistuvan seksuaalisen suuntautumisen oleva synnynnäistä. Tämän väitteenhän on varmaan jokainen kuullut.
Koska identtiset kaksoset ovat geneettisesti samanlaisia ja ovat myöskin kokeneet samat odotusajan olosuhteet, niin voisi olettaa, että toisen kaksosista ollessa homoseksuaali myös toinenkin olisi. Mutta harvoin asia on niin. Ainoastaan noin 10%:ssa miesten osalta ja n. 14%:ssa naisten osalta.
Minulle noin pienet lukemat olivat yllätys, tosin en ole asiaan aiemmin perehtynyt.
Tämä nyt oli varmaan vanhaa tietoa monelle, mutta toivottavasti ei kaikille.
Arille voisi todeta, että vasenkätisyyttä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena. Siitä huolimatta on aivan tavallista nähdä identtisiä kaksosia, joista toinen on oikeakätinen ja toinen vasenkätinen.
Se tuntuu olevan täällä todella vaikeata ymmärtää, että kaikki synnynnäiset ominaisuudet eivät ole geneettisiä.
Asiakaslähtöiseen ja eettiseen ihmisten sielunhoitoon kuulunee tämän sielunhoidon riskien ja haittojen avoin kuvaaminen ja kertominen sielunhoitoon hakeutuneelle. Näin pitäisi olla ainakin silloin, kun tarjottavasta palvelusta käytetään sanaa terapia ja tarkoitus on hoitaa ihmistä. Jutussa ei käsitellä tätä puolta asiasta lainkaan, mikä on valitettavan tyypillistä.
Tämä on yksi kirkollisen eheytyskeskustelun kummallisuuksia. Kirkko ottaa kantaa sen puolesta, että jokainen saa hakeutua terapiaan, jos sen itselleen oikeaksi ratkaisuksi kokee. Näinhän asia itsestään selvästi on. Sen sijaan kirkko tai muutkaan tahot eivät näytä edellyttävän terapiaa tarjoavilta tahoilta mitään. Näin siitä huolimatta, että eheytysterapioihin liittyvät riskit, ongelmat ja hoidettavan asemaan liittyvät puutteet ovat tiedossa eikä kyse ole mistään mielipiteestä. (Kysehän ei ole hoidosta tai terapiasta sanojen lääketieteellisessä merkityksessä, joten myöskään potilasturvaa ei ole.) Nämä kysymyksethän ovat erityisen oleellisia juuri siksi, että ”terapiaan” tai sielunhoitoon hakeutuva on hakemassa apua ja hänen psyykkinen kestokykynsä saattaa tässä tilanteessa olla jo lähtökohtaisesti alentunut. Mielestäni kirkon toiminta tässä kohtaa on siis selvästi epäeettistä ja vastuutonta.
Verrataanpa tätä tilanteeseen, jossa henkilö hakeutuu uskonnolliseen yhteisöön, jonka toiminnassa on selvästi tunnistettavia hengellisen väkivallan ja manipuloinnin piirteitä, jotka saattavat ajan myötä aiheuttaa vakaviakin ongelmia toiminnan piirissä oleville yksilöille. Tällaisessa tilanteessa en odottaisi kirkon tai minkään muunkaan tahon keskittyvän pohtimaan sitä, onko yksilöllä oikeus hakeutua tällaiseen yhteisöön vaan sitä, mitä eettisiä ym. velvollisuuksia yhteisöllä on suhteessa yksilöihin, jotka ovat sen toimintaan hakeutuneet.
Luuletko Vaahtoranta etteivät Padovan yliopiston tiedemiehet/naset ole ottaneet tuota ’nuorimpana kasvaneen’ spesiifisyyttä huomioon,mutta se ei heile ollut riittäväselitys kun tuon spesiifisyyden merkitys pieni muutenerilaistenperheiden takia, sillä kaikki nuoremmat e i v ä t ole saaneet samanlaista kohtelua, ja bilogisia tekijöitä löytyi occamilaisttian parempaan selitykseen.
Ja homoseksualismi ei enää nykyään ole – tiedon ja ymmärryksen ja rakkaudellsuuden lisäännyttyä moraalinen ongelma muiden kuin joidenkin ahtaimpien fundamentalistien päässä.
En ole noihin Padovan yliopiston mainioihin tutkimuksiin perehtynyt, mutta kysyisin, millä he selittävät olettamansa löydöksen juuri sisarussarjojen viimeisten jäsenten parissa, ellei se ole ensimmäisenä ja luontevasti esiin nouseva sosiaalisesti erilainen asema verrattuna vaikka esikoisiin. Liittyvätkö oletukset odotusaikaan vai mihin?
Vaahtoranta,ei nuorimaisen sosiaalinenasaema suhteessa esikoisiin ole kaikisa ei läheskäänkaikisa perheissä sama, tuos asemas aon niinpaljon variatioita etteise mitää homoutta selitä. Padovan tutkimus ositta kiistattomasti,etä homomiesten naispuolisila sukulaisila on enemmän jälkeläisä km. kuin heteromiesten.
Myös ruotsalaisytutkimus toteaa: Uusi ruotsalaistutkimus on löytänyt tähän asti painavimmat todisteet siitä, että homo- ja heteroseksuaalisten ihmisten aivojen rakenteessa on eroja. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että homous on myötäsyntyinen ominaisuus eikä johdu niinkään kulttuurisista vaikutteista.
”Tutkimuksen tulokset osoittavat, että homoutta on vaikea tutkia opittuna käyttäytymisenä”, sanoi Karoliinisen instituutin tutkija Ivanka Savic Dagens Nyheterin mukaan.
Savic tutki kollegansa Per Lindströmin kanssa 90 vapaaehtoisen aivoja. Tutkimukseen osallistui 50 heteromiestä ja -naista, 20 homomiestä sekä 20 lesbonaista.
Tutkimuksen mukaan heteromiesten ja lesbonaisten aivojen rakenne muistutti toisiaan. Molemmilla oikeanpuoleinen aivopuolisko oli vasempaa puolta suurempi.
Homomiehillä ja heteronaisilla aivojen puoliskot olivat keskimäärin yhtä suuret.
Tutkijat perehtyivät myös aivojen toimintaan kuvaamalla mantelitumakkeen yhteyttä muihin aivojen osiin. Mantelitumake on keskeisessä roolissa tunteiden säätelyssä ja kehon reagoinnissa erilaisiin ärsykkeisiin.
Aivokuvista näkyi, kuinka homomiehillä oli enemmän yhtäläisyyksiä heteronaisten kuin heteromiesten kanssa.
”Tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi naiset ja miehet reagoivat eri tavoin tunneärsykkeisiin kuten stressiin. Yksi tulkinta on, että meillä on yksinkertaisesti erilaiset edellytykset [aivoissa]”, Savic sanoi.
Heteromiehillä ja lesbonaisilla mantelitumake sääteli erityisen voimakkaasti aivoalueita, jotka ohjaavat kehon liikkeitä. Tulos vahvistaa aiempaa havaintoa, jonka mukaan taistele tai pakene -reaktio on tyypillisesti maskuliininen ominaisuus.
Tutkijat eivät osanneet selittää, miksi homojen aivot näyttäisivät muistuttavan vastakkaisen sukupuolen aivoja.
”Emme tiedä, miksi näin on ja mitä kaikkea tämä merkitsee. Voimme vain todeta, että näin on joissakin aivojen osissa”, Savic sanoi.
Aivojen rakenteellisten erojen on uumoiltu syntyvän jo sikiövaiheessa hormonaalisten vaikutusten seurauksena.