Evankelioiminen on viestintää
Kirkolliskokouksen käsiteltävänä on aloite evankelioimisen tehostamisesta kirkossa. Viime viikolla aloite lähetettiin käsikirjavaliokunnan käsiteltäväksi. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa ja tässä yhteydessä ilosanomaa Jeesuksesta.
Evankelioimisessa ja evankeliumissa on kyse nimenomaan viestinnästä. Samasta aiheesta käytiin laajahko keskustelu kirkolliskokouksen kyselytunnilla. Sielläkin vaadittiin viestinnän tehostamista, minkä ilmeisesti oletettiin eräiden edustajien mielestä tapahtuvan parhaiten vähentämällä viestinnän määrärahoja. Onneksi niin ei tapahtunut.
Joku sanoi kerran, että useimmat ihmisten ongelmat ja haasteet johtuvat vain viestinnästä. - Viesti ei mene lainkaan perille, tai sanotaan, että ”minut ymmärrettiin eri tavalla kuin tarkoitin”.
Evankeliumin kolahtaminen omalle kohdalle riippuu tavasta, jolla viesti on välitetty, ja tietysti viestin sisällöstä.
Viestinnässä pitää olla lähettäjä ja vastaanottoja. Siinä välissä on viesti. Viestin on oltava vastaanottajan kannalta ymmärrettävä. Viestin laadun ja ymmärrettävyyden määrittelee vastaanottaja, ei lähettäjä.
Pelkkä lähettäminen ei riitä, vaikka joskus kirkon piireissä tunnutaan uskottavan, että riittää, kun yksisuuntaisesti vain lähetetään ja julistetaan. Silloin ajatellaan vain omaa mielihyvää; tunnen, että ”olen tehnyt velvollisuuteni ja parhaani”.
Viestin on oltava sellainen, että me monenmoiset ihmiset sen ymmärrämme. Sen vuoksi evankelioimistakin on oltava monenlaista. Ehkä juuri siksi kristinuskokin on jakaantunut niin moneen osaan.
On viestittävä siten, että viesti saavuttaa ihmiset ja että he ottavat sen vastaan. Väärällä tavalla voivat silmät ja korvat sulkeutua. On myös kuunneltava, mitä vastaanottajalla on siihen sanottavaa.
Arvioon viestinnän – tai vaikkapa saarnan - laadusta vaikuttaa oma mielipide sen sisällöstä. Kun se myötäilee omaa kantaani, pidän sitä hyvänä ja onnistuneena.
Evankelioimisessa on kyse lopulta dialogista eli vuoropuhelusta.
19 kommenttia
Jeesus kävi aikanaan dialogia ihmisten kanssa. Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Toiset uskoivat, toiset eivät. Jumala astui piilosta esiin. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Suuri neuvosto hälytetettiin heti. Saddukeukset ilmaisivat kantansa: Sellaista ei voi olla eikä saa olla. Viesti meni perille. Useat uskoivat. Neuvosto sanoi: Mitä me teemme, jos kaikki uskovat häneen ja meiltä menee valta. Kaikki joutuivat ottamaan kantaa, kun Herra ilmaisi voimansa. Sähköä on ilmassa.
Markku Jalava: ”Arvioon viestinnän – tai vaikkapa saarnan – laadusta vaikuttaa oma mielipide sen sisällöstä. Kun se myötäilee omaa kantaani, pidän sitä hyvänä ja onnistuneena. Evankelioimisessa on kyse lopulta dialogista eli vuoropuhelusta.”
Luuk. 24:13–15: ”Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.”
Sekä ilmaisu ”keskustelivat” että ”puhellessaan” sisältävät alkukielessä käsitteen ’homila’, joka viittaa saarnaamiseen. Kun Jeesus matkan (ja vuoropuhelun) jatkuessa oli lopulta riittävän selkeästi ilmaissut itsensä opetuslapsille, näille syntyi tarve viestiä tapahtuneesta muille opetuslapsille.
Luukkaan evankeliumin viimeinen luku näyttää siis olevan eräänlainen raamatullinen oppikirjaesimerkki blogissa käsitellystä aiheesta. Tiedon tasolla ymmärretty evankeliumi muuttui peripateettisen (kävellen toteutetun) keskustelun kautta sydämen evankeliumiksi. Opetuslapset saivat perusteellisen vastauksen heitä askarruttaneisiin asioihin.
”Kehoitamme teistä vastaanottamaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi” , on nimenomaan vietintää, joka on tarkoitus käsittää oikein ja ottaa se sellaisenaan vastaan, jolloin saa sen, mitä evankeliumi lupaa. Jos evankeliumia ei käsitä oikein, niin ei voi myöskään vastaanottaa niitä lupauksia, joista siinä on kyse.
Evankelimi on jotain, joka oikeasti vetää mutkat suoriksi. Onhan meidän ihan mahdotonta uskoa sitä, ettemme voi tehdä yhtään mitään sen eteen että Jumala alkaisi katsella meitä rakkaina lapsinaan puhtaina ja pyhinä lapsinaan. Meitä, jotka emme osaa tehdä mitään hyvää, ilman että siihen olisi sekaantunut omahyväisyys ja iserakkaus. Olemme Jumalaan verrattuna aivan kelvottomia. Emme kykene yhteenkään hyvään tekoon, joka olisi Jumalalle mieluisa. Silti Jumalan sana vaatii meiltä sitä ja kukaan meistä ei niihin kykene. Meidän kuntulisi Rakastaa Jumalaa yli kaiken. Nyt sitten tulee evankeliumi, joka kertoo että Jumala itse tuli ihmiseksi maanpääle ja sovitti puolestamme sen kaiken. Jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä tämmöisinämme saamme uskoa Jeesuksen sovitustyön tähden, että olemmekin Jumalan silmissä yhtä puhtaita, pyhiä ja synnittömiä, kuin Jeesus . Sillä saamme uskolla omistaa Hänen pyhyytensä. Omissa silmissämme emme tietysti sitä ole. Emmekä sitä järjellämme käsitä, mutta uskolla se on aivan helppo omistaa. Sillä uskonkin Jumala lahjoittaa, sille joka sitä pyytää.
Evankeliumi näin käsitettynä aiheuttaa aina suuren vastustuksen, koska se on koko ihmisen käsityskyvyn ja järjen vastainen. Odottelen tässä jo miten muutamat mielestään hurskaat kommetoivat ja kritisoivat tätä. Vaatien parannusta ja ties mitä. Joku vetoaa Jaagopin kirjeeseen ja toinen Matteukseen. Aina kun tästä asiasta olen jotakin mainiunnut,- eli siitä että Jumala lukee täysin pyhäksi sen joka vain uskoo Jeeskusen sovittaneen häne syntinsä, – niin aina on noussut kova vastustus. Vastustus tulee niin uskonnollisilta kuin uskoa mitätöiviltä, ihan yhtä innokkaasti. Siksi ettei se ole ihmisen mielen mukaista. Siksi että se on tullut Jumalalta.
Evankeliumin vastaan ottaminen saa aikaan valtavan ilon sinpään. Siinä yksi asia, josta voi päätellä onko asia ymmäretty oikein. Samalla saa varmuuden omasta pelastuksestaan ja vakuutuksen siitä, että oma nimi on elämän kirjassa. Evankeliumi aikaansaa sisäisen rauhan, olosuhteista riippumatta. Evankeliumin vastaanottaminen saa aikaan rakaakuden Jumalaa, Jeesusta ja lähimmäisiä kohtaan. Varsinkin niitä, joille itselleen Jeesus on rakas. Evankeliumi on dynaaminen voima, jonka vastaanottaja saa sisinpääänsä. Voiman joka laittaa liikkeelle ja mullistaa koko elämän. Jos evankeliumin kuuleminen ei saa mitään tämänkalataista aikaan , niin on se kertoo siitä, että viesti ei ole mennyt perille. Sitä ei ole käsitetty sellaisena kuin se on.
Pekkaa on helppo kompata, koska juuri noin voin itsekin kokea ja ymmärtää Evankeliuimin ja sen ihmeitä tekevän voiman. Sokeat saavat näkönsä ja sairaat saavat lohdutuksen. Raamatun Sana alkaa elämään. Ja lopulta Evankeliumi vaikuttaa myös ihmisessä niin, että ihminen alkaa pitämään toista ihmistä vertaisenaan ilman mitään taka-ajatuksia ja varsinkin hän alkaa pitämään pyhien tarpeita ominaan… (yhteinen usko)
”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” room.12:10-15
Kirjoittaja
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.
Eikö Matt 28 lopussa ole kehotus harjoittaa jäsenhankintaa?
Ilmoita asiaton kommentti