Ainakin neljän eri herätysliikkeen kesäjuhlia vietetään ensi viikonloppuna. Seuraavassa koottuna muutamia tietoja niistä.
Väkeä yhtaikaa koolla enimmillään:
1. Evankeliumijuhlat/Sley 3 000
2. Herättäjäjuhlat/Herännäisyys 10 000
3. Suviseurat/Vanhoillislestadiolaisuus 80 000
4. Kansanlähetyspäivät/Kansanlähetys ei tietoa
Mikäli eri tilaisuuksien kävijämäärät ”maallisempien” festivaalien tapaan lasketaan yhteen arvioidut lukemat ovat seuraavat:
1. Evankeliumijuhlat 8 000
2. Kansanlähetyspäivät yli 10 000
3. Herättäjäjuhlat 20 000
4. Suviseurat 250 000
Vanhoillislestadiolaisten suviseurojen sunnuntain sanajumalanpalvelus televisioidaan Yle TV-1:llä suorana. Ensimmäistä kertaa liikkeen historiassa. Viimeistään tämä kertoo, että televisio-dogmi, josta aikanaan väännettiin monissa hoitokokouksissa, alkaa ehkä olla historiaa.
Joskus körttejä kutsuttiin pietisteiksi. Ei enää. Herättäjäjuhlilla vietetään emerituspiispa Wille Riekkisen johdolla sateenkaariseurat.
Kansanlähetyspäivillä uuspietistit sen sijaan panostavat raamattuopetukseen; epäselvää on, keskitytäänkö opetuksessa liikkeelle keskeisiin raamatunjakeisiin.
Ennen muinoin mahtava herätysliike evankelisuus sen sijaan on kutistunut. Jukka Leppilampikin karkasi kansanlähetyspäiville. Kohta riittäisi kesäjuhlapaikaksi suviseurojen portinpieli. Menestystä silti myös evankeliumijuhlille!
Suviseurojen kokoa kuvastaa ehkä parhaiten, että se yhteenlasketulla kävijämäärällä kilpailee tasaveroisesti kestoltaan huomattavasti pidempien Helsingin juhlaviikkojen ja Porin Jazzin kanssa. Aika hyvin herätysliikkeeltä 2020-luvun Suomessa.
(Blogissa käytetty hyväksi mm. Kirkko & Kaupungin 28.06.2022 artikkelia ”Riisipuuroa, podcasteja ja kebabia..”)
Mitä vähemmän väkeä, sitä todennäköisemmin esillä puhdasta sanan opetusta, niin se nykyään valitettavasti menee.
Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Jorma Hentilä (samannimisiä on ilmeisesti useita) kommentoi K&K haastattelussa asiaa seuraavasti:
”Ajattelen niin, että kun televisio kiellettiin, päätös oli siinä hetkessä oikea ja Jumalan tahdon mukainen. Vaikka lestadiolaisissa kodeissa ei yleensä ole televisiota, niin television sisältöihin pääsee tietokoneen ja kännykän kautta. Itselleni televisio on samanlainen media kuin muutkin, oleellista on sisältö.”
Tuntuu absurdilta, että sunnuntai-aamun suviseurojen sanajumalanpalvelusta, jonka Yle tv 1 televisioi suorana, olisi syntiä katsoa televisiosta, mutta ihan ok kännykästä ja tietokoneelta.
Minulle SRK-vanhoillisuudessa tärkeää puhdas evankeliumin julistus, se, ettei virsiä tolkuttomasti (eikä muutakaan musiikkia tai valoshowta) sekä se, että opetus/puhujan osuus seuroista ylivoimaisesti suurin. Sivumennen sanoen uskonpuhdistus oli alunperin saarnaajien liike, opettaminen oli oleellista. Pidän myös lestadiolaisesta tyylistä/tavasta saarnata. Se on kaukaista suku liikutuksille.
Sen sijaan vaikuttaisi, että SRK:n piirissä logiikka ei ole aina kaikkein leimallisin ominaisuus.
Juuri kuuntelin Suviradiosta Juuso Markkasta lainaten, ettei lapsi synny kasteessa uudesti. Eihän se ole sitä ”puhdasta evankeliumia.” Silloin ollaan luovuttu luterilaisesta selkeydestä, mutta siellähän on siihen syynsä, jotta väki pysyy kasassa.
Samuel K. Vanhoillislestadiolaisuuden peruskorostuksia on, että jokainen maailmaan syntyvä lapsi on sekä syntinen että uskosta vanhurskas. Uudestisyntyminen tapahtuu, kun lapsenuskon menettänyt saa parannuksen armon ja uskoo synnit anteeksi aikaisemmin uskoneen julistaman äänellisen synninpäästön kautta. Sen enempää kaste, ehtoollinen, Raamatun lukeminen kuin epäuskoisen julistama sana eivät voi vaikuttaa uudestisyntymistä, koska sanan eläväksi tekevä Pyhä Henki liittyy sanaan juuri uskovaisen kautta. Itse asiassa uudestisyntyminen merkitsee siis kirjaimellisesti uutta syntymistä samalla kun sen sijoittuminen nuoruuteen tai aikuisuuteen palautuu vanhaan pietismiin ja voi olla toistuva tapahtuma (näin jo eräissä Laestadiuksen saarnoissa). Suuri osa uskovaisista onkin yksinkertaisesti varjeltunut lapsuuden uskossaan. Näkemystä perustellaan Raamatulla ja eräillä Lutherin lausumilla sekä joillakin teologisilla huomioilla. Luterilainen normaalidogmatiikka julistettiin vääräksi ”sananpyhitysopiksi” jo 1960-luvun alussa ja oikeaksi julistettiin ”hengenpyhitysoppi”. Muilta osin Lutheria luetaan ja seurataan hyvinkin tarkasti.
Samuel K, tarkentava kysymys: Millä tavoin vanhoillislestadiolainen lapsenusko-oppi mielestäsi turmelee mielestäsi puhtaan evankeliumin ja luterilaisen selkeyden?
Yhtälailla kanonisoitua on liikkeen ylistäminen ja varaukseton esim väkimäärän ja muun sellaisen hehkuttelu! Täysin ulkoista, maallista. Minä en tunnista, että media mitenkään yltiönegatiivisesti liikettä toisi esille. Minä tunnustan ja tunnistan edelleen liikkeessä hyviäkin puolia. Mikä siinä sitten on, että liikkeeseen koskaan kuulumattomat ylistävät liikettä?
Kun on ollut vuosikymmeniä talon asukkaana, tietää varmasti millainen se talo on sisältä. Kun sitten muuttaa pois ja kulkee usein sen ohitse, tietää varmasti millainen se on ulkoakin.
Vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden/erotettujen tarinat harvoin ovat kovin todistusvoimaista luettavaa.
Eroaminen on saattanut tapahtua vuosia ja useimmiten vuosikymmeniä sitten ja liike muuttunut, mutta eronnut katsoo sitä edelleen samoin silmin. Toisaalta liikkeestä eronneiden kommenttien voimakas negatiivinen tunnelataus kertoo, että irtautuminen on psyykkisesti monasti jäänyt puolitiehen.
Edellä sanottu ei koske pelkästään vanhoillislestadiolaisuutta. Entisten viidesläisten kauhutarinat eivät nekään ole kovin vakuuttavia. Sanotun voi yleistää jossain määrin myös poliittisiin liikkeisiin. ”ilkkakylävaarat” eivät kerro niinkään taistolaisuudesta vaan ilkkakylävaaroista.
Edellä sanottu ei tietenkään poista sitä, että irtoaminen liikkeestä on voinut olla hyvinkin kipeä kokemus ja siihen liittyvät epäoikeudenmukaisuuden yms. tunteet (vähintään) subjektiivisesti oikeita ja tosia.
”…harvoin ovat kovin todistusvoimaista luettavaa.”– Niinkö todella? Totuus ei pala tulessakaan, voi olla siitä varma.
Minua ei ole erotettu, olen itse erkaantunut, ja se on ollut minulle suuri helpotus. Eroni ei ole jäänyt ”psyykkisesti puolitiehen” . Minulla itselläni ei ole mitään hätää.
Ympärilläni on ihmisiä, joita on kiusattu, painostettu ja sen seurauksena heidän elämänkulkunsa on ollut vaikeaa. Kyllä, olen vihainen heidän puolestaan,
ja se on oikeutettu, normaali tunne.
Olen vihainen liikkeen rakenteille ja niille ajattelemattomille ihmisille, jotka tämän mahdollistavat—Jumalan nimissä!
Eikä kaikki ole tapatunut viisikymmentä vuotta sitte, vaan tapahtumat ovat paljon tuoreempi. Tässä on kysymys tapahtuneista tosiasioista, ei mistään patologista tunnetiloista.
Minua itseäni taas kiusaa liikkeen loputon keskiluokkaisuus, pikkuporvarillisuus, sovinnaisuus. Suviseurojen puhujalistalta löytyy (rauta)keskon pääjohtajaa, varatuomaria, professoria, dosenttia, diplomi-insinööriä jne.. Kalevan sattumanvaraisesti poimittu haastateltu sattuu olemaan neurologian erikois (ja yksityis) lääkäri.
Saarnojen yhteiskuntaeettinen ulottuvuus on olematon. Tämäkään ei tosin kirkossa ja sen piirissä ole vl-liikkeen yksinominaisuus.
Juhlapuhujaksi valikoituminen yhteiskunnallisten ansioiden perusteella vallitsee muissakin liikkeissä. Ainakin herättäjäjuhlilla oli niin. Uusimpia en tosin ole katsonut. Evankeliumijuhlilla ongelma on ratkaistu siten, ettei seuroja ole ollenkaan.
Tuo on totta; ja evankeliumijuhlilla bändit korvaavat puhujat.
Tuli tuossa mieleen, että onko SRK-vanhoillisuus hajonnut enää vuoden 1977 ns. sillanpääläisyyden jälkeen? Mikäli ei, se on liikkeen, ja ylipäänsä lestadiolaisuuden hajaantumisalttiuden huomioiden hämmästyttävän pitkä aika.
Niinhän se on. Tuo pikkuporvarillisuus on jopa huvittava piirre. Viestillä on tarkoituksensa, tietenkin. Parempi olisi, jos seuraohjelmasta heitettäisiin tittelit pois. Nimi vaan ja paikkakunta riittäisi, passaisi paremmin vl-itseymmärrykseen tai idwaaliin kaikista samanarvoisina jumalanlapsina.
Yhteiskuntaeettiset kannanotot eivät ole näiden suurseurojen vahvuus. Mitä nyt paheksutaan valikoivasti kansakunnan (seksuaali)moraalia ja maallistumista.
po. ideaaliin
Tällä hetkellä on SRK:n amerikkalaisessa sisarjärjestössä LLC: ssä menossa hajaannus. Siellä kaksi seurakuntaa on ”eristetty” muista seurakunnista, väärähenki-syytösten vuoksi. Jo jonkin aikaa näihin seurakuntiin ei ole saaneet LLC:n puhujat mennä. Seuakunnat ovat Minneapolis Laestadian Lutheran Church ja Wolf Lake Laestadian Lutheran Church.
Minneapolis on Amerikan llc-läisyyden entinen ”emäseurakunta” ja Wolf Lake muutoin perinteikäs seurakunta. Meneillään olevissa LLC:n suviseuroissa on käsitykseni mukaan mahdollista, että seurakunnat erotetaan keskusjärjestöstä.
Eli vl-liikkeen hajaannus on parhaillaan menossa.
Mielenkiintoista. Hajaannuksethan olleet yleensä globaaleja. Ts jos esim. Yhdysvalloissa yhden liikkeen hajaannus, vastaava hajaantunut myös Suomessa, ja toisinpäin.
Kyllä. Vrt. esikoislestadiolaisuuden synty alkoi oikeastaan Amerikasta ja ns. pikkuesikoisuus Pohjoismaissa syntyi suhtautumisesta Amerikan hajaannukseen, eli ns. suurseuralaisten ja ns. heidemanilaisten kiistoihin.
Nykyisessä hajaannuksessa oppositioryhmä on lähempanä Suomen SRK: ta kuin siis sen virallinen sisarjärjestö LLC. Niinpä SRK:n on ollut vaikea valita puoltansa kiistoissa. Asia on mutkikas, ja kun taaskaan opillisia eroja ei ole juuri osoitettavissa, vain ”väärähenki”-syytteistä. Vrt. heidemanilaisuuden hajaannus 1972. Historia toistaa itseään…
Suviseurat Lopella kokosi 80 000 – erikoisuutena suora tv-jumalanpalvelus
03.07.2022 12:16 – Olli Seppälä | Uutiset
Tässä uutisessa ainakin esitettiin ainoastaan tuo luku 80 000, mutta ei puhuttu mitään neljännesmiljoonasta kävijästä. Mutta uskotaan sitten niitä, jotka vakuuttelevat neljännesmiljoonasta kävijästä yhteensä.
En muuten ole täällä uutisissa nähnyt ainakaan vielä mitään kunnollista uutisointia Evankeliumijuhlista Karkussa. Mistä tämä mahtaa johtua?
En kyllä huomannut ainakaan vielä uutisointia Kansanlähetyspäiviltäkään.
Niinkuin tässä kommentointiketjussa on ennenkin todettu: Väkimäärän ilmoittamisessa käytetään erilaisia perusteita. Kotimaan uutisoinnin mukaan herättäjäjuhlilla kolmen päivän yhteenlaskettu kävijämäärä on 11.000. Samalla tavalla lasketaan useimpien juhlien kävijämäärät. Suviseurat ilmoittavat, että juhlakentällä on 80.000 henkeä. Ja aivan valtaosa, varmasti yli 90 % näistä on ainakin 2 todennäköisemmin 3 päivää. Kumpi laskutapa on sitten oikeampi, siitä voi olla monta mieltä. Mutta se lienee selvä, että suviseurat on kirkon sisällä toimivien järjestöjen suuruusluokassa yli 10 kertainen seuraavaan nähden.
Pekka, osaatko vastata, miksei Kotimaassa ole vielä mitään uutisointia Karkun Evankeliumijuhlilta? Ei muuten ollut vielä Seurakuntalaisessakaan.