Päätöksenteon arviointi on tärkeää yhteiskunnan toiminnoissa

Tärkeää on sisäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoma. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset  hoidetaan. Asiakysymyksissä toimitaan luotettavasti. Ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistuminen on eduskunnan vastuulla.

Yhteiskunnan ratkaisuja pohditaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioissa toivotaan päätösten selkeyttä.  Turvallisuuden mietinnässä on ajateltu, että hallitaan voitollisesti muun muassa koronatilanne.

Merkittävät konferenssit palautetaan mieleen oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja.  Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun toiminnoissa on selkeät tavoitteet, asioissa  onnistutaan.

Tilanteen on oltava ennustettavaa, jolloin hyvinvointikysymykset ja päätöksenteko hallintaan. Julkisuudessa on ollut esillä yhteiskuntaan liittyviä toimintoja. ja niiden rahoittamista. Kysytään esimerkiksi,  miten sosiaali- ja terveydenhuollon  ratkaisut toteutuvat käytännössä.

Asioiden hoidossa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päätösten laatua.  Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.

Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen  luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.

Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.

Turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin on kokoonnuttu. Ajankohtaisia musiikkikappaleita on kuunneltu ja arvioitu niiden tasoa. Kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2022 klo 12.00 Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.

Palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

Reservin upseeri

Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni

Kiuruntie 11

70340 Kuopio

  1. Parahin Tuula Hölltä!
    Eikö se kuitenkin ollut tuo samainen tuikea ja raamatullinen arkkipiispamme, joka rohkeni työntää nenänsä itse paholaisen loukkoon ja marssi Pietariin sisäministeri Plehwen puheille?
    Kun tämä haukut kuultuaan sanoi: ”ette taida tietää, kuka minun korkea esimieheni on”, jatkoi arkkipiispa ristiään pidellen: ”Te ette taida tietää, kuka minun korkea esimieheni on…!”

    Johanssonin linja kutsunta-asiassa ei tainnut olla muuta kuin
    myöntyväisyyslinja, Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen linja, jota sitten myöhemmin kovasti ihailtiin Paasikiven henkisenä isänä ja esikuvana…. Sitä ukko Paasikivi sitten 1940-luvulla jatkoi….
    ja varsinkin vasemmisto piti sitä kaiken autuuden lähteenä
    näihin päiviin asti.

  2. Heikki Palmu :”Mitä arkkipiispa Johanssonin, tämän hurskaan miehen aikanaan lausumiin jokseenkin käsittämättömiin typeryyksiin naisista, äänioikeudesta jne tulee, on tietenkin tunnettava myös aikakausi, jolloin hän puheensa puhui.”

    🙂 Eikö joskus sanottukin, että tuonilmaisiin siirtyneistä ei saisi puhua pahaa? Samoihin aikoihin, kun arkkipiispa Johansson vietti lomiaan Runnin kylpylässä, rajan takana Sortavalassa eli elämäänsä Iljan perhe, jonka Konstantin-poika tulisi kokemaan nälkäkuoleman Suomenlinnan vankileirin seurauksena v. 1918 ja jonka Nikolai-poika sisusti Soanlahdelle Bobrikofin rahoittaman ortodoksisen pienten lasten koulukartanon, jossa voisi toimittaa myös jumalanpalveluksia.
    Rakennusta nimitettiin myös rukoushuoneeksi ja myöhemmin kirkoksi. Kirkko oli pyhitetty Nikolain kunniaksi ja sen vihki arkkipiispa Nikolai 1.12.1903.

    Heidän sisarensa Olga ja Maria auttoivat Ilja-isää tämän puodissa ja useissa radanvarsiasemille pystytetyissä makasiineissa, joissa myytiin mm. Valamon tuotteita, joita noudettiin suoraan Valamosta. Ehkä he joskus seurasivat myös ravikilpailuja nähdäkseen kuinka perheen ravihevoset pärjäsivät.

  3. Olen nauttinut näistä Tuulan mikrohistoriallisista anekdooteista, jotka vievät meidät lämpimien kesien ja auvoisten päivien onnelliseen Karjalaan.
    Jos olisimme ranskalaisia, sanoisimme Georges Clemanceaun tavoin:
    ”älkäämme puhuko siitä koskaan, mutta olkoon se aina mielessämme…”….
    Näin luen, vaikka varsinaisen Suomen miehenä tietysti muistan, että kulttuurimme kauneimmat kukat ovat puhjenneet Turusta lentäneistä siemenistä……

  4. Tuula Hölttä

    On todella sanottu, ettei kuolleista puhuta muuta kuin hyvää. Ajatus on tuttu minullekin, suomeksi ja latinaksi. En ole kyennyt sitä noudattamaan, enkä edes halunnut. Entä Sinä?

    Mielestäni aikalaisten henkilöhistoriat eivät muuksi muuta sitä, mikä on historiallinen arvio arkkipiispa Johanssonista.

    Jorma Ojala
    kysyy: ”Oletko antanut muiden olla rehellinen?”
    En ymmärrä kysymystä. Mielestäni jokaisen pitää olla itselleen uskollinen. Minä en anna Sinun olla rehellinen tai epärehellinen – siitä vastaat itse. Ei vastuuta omista puheistaan voi toiselle siirtää.

    • JORMA,

      voisitko ystävällisesti selventää, please. Kuinka minä voin estää Sinua olemasta rehellinen?

    • Jänis tunnetan jäljistään, miksei korpitkin. Piispa Johanssonia luonnehti ehkä eniten hänen täysin tuomitseva ja törkeän nokkiva suhtautumisensa tuon ajan merkittävimpään henkilöön eli upeaan ja rohkeaan Minna Canthiin, jonka aikasaaman kehityksen rinnalla piispa Johanssonin saavutukset eivät yllä edes Kanttilan salongin kynnysmatolle saati kynnykselle.

    • ”Kirjoittelu antaa viitteitä siihen suuntaan, ettei vapautta suoda toisille.”

      Viittailuja, vihjeitä, vihjailuja, rivien välissä, ounauksia, epäluuloja siitä, mitä toinen tarkoittaa? Annetaan ymmärtää. Onko Jumala todella sanonut? Teikäläisiä ei paljon kirkossa näy. Meikäläiset ovat Raamatun kannalla ja kunnioittavat pyhää ja autuasta Lutheria.

      Erkki Niinivaaran mielestä kristillisyys on asiallisuutta. Voi kun me kaikki, meikäläiset, teikäläiset ja heikäläiset osaisimme puhua suoraan. Ja vielä savolaisetkin.

      Onko projekti valmis?
      No, projekti on aloittamista vaille valmis!

      Hyvää yötä, nukkukaa Herran rauhassa kaikki.

  5. Totisesti se mikä oli ennen oikein on nyt harhaoppia. Muistan, miten rippukoulussani 1980-luvun alussa vielä opetettiin, että lähimmäisenrakkaus on kaikki, mitä Jumala vaatii. Edelleen opetettiin, että ihminen pelastuu vain uskon perusteella ilman omia tekoja. Myöhemmin Lutheria ja Raamattua lukiessani törmäsin samoihin ajatuksiin.

    Mutta mihin on tultu nykyään. Pelastus perustuu monien mielestä naispappien ja homoseksuaalien syrjimiseen. Vastaavasti helvettiin joutuu, jos kannattaa näitä asioita. Lakkasin käymästä SLEY:n tilaisuuksissa jo 1987 ollesani vielä naispappeuden vastustaja, koska pelastus ehdollistettiin naispappeuskantaan ja armo oli näin vaihdettu lakiin. Useimmille kristityille rippikoulussa oppimani armo ja rakkaus eivät enää ole uskon keskuksia, vaan naispappeus- ja homokysymys. Kehälliset pikkuasiat on nostettu uskon ytimeen. Niiden perusteella aloitetaan ja lopetetaan yhteistyö milloin kenenkin kanssa. Konservatiivinen ajattelu muistuttaa vanhaa 1800-luvun liberaaliteologiaa siinä, että uskon ytimeen on nostettu moraali.

    Nostetaan vanha Kristus-keskeisyys kunniaan. Erotetaan tunnustuksen hengessä evankeliumi laista. Pannaan evankeliumi (sisältäen sakramentit) uskomme ytimeksi ja valtakunnan rajanvetäjäksi tunnustuksen hengessä. Korostetaan klassisella tavalla lähimmäisenrakkautta. Siinä vasta ohjelma kirkolle, yhtä aikaa liberaali ja konservatiivi.

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.