Olen uskonnollinen ihminen ja haluan uskoa. Joku voi sanoa, että olen uskovainen ja uskossa. Onko ateismissa kyse oikeastaan vain siitä että ei halua uskoa? Sanotaan että uskoa ei voi valita. Siinä mielessä se on totta, ettei uskossa oloa voi valita. Ei voi päättää että minäpä ryhdyn nyt uskomaan. Mikäli valinta sanan tilalle laitetaan halu, niin tilanne muuttuu. Halu ottaa kutsu vastaan kun kusutaan on kyllä jokaisen oman valinnan varassa.
Uskkontuloani edelsi halu saada hyvä omatunto. Omantunnon syytöskset oli raskas taakka josta halusi vapaaksi. Oli suuri ”halu” saada syntini anteeksi ja tulla Jumalan lapseksi. Oli halu laittaa koko elämä Jumalan varaan. Myöhemminkin koko uskon elämäni on rakentunut sen varaan että minulla on halu kasvaa uskossa. Koen uskon hyvin mielenkiitoiseksi asiaksi. Sen tutkiskelu ja ihmettely ei näytä loppuvan.
Sitlti monesti koen että minulla on hyvin vähän uskoa.Onko uskoni ja ateistin uskon ero van siinä, että haluan uskoa ja ateisti ei halua?Uskovana minulla on paljon vaikeuksia uskoa, mutta haluan uskoa silti. Koen ettei usko ole minusta lähtöisin. Sekin on lahja, jonka saan kaiken muun ohessa. Oikeasti mieleneni on usein kapinassa uskon kanssa. Sillä uskominen on monesti vaikeaa. Jumalalla on monia suuria lupauksia meille uskoville ja monia niistä on hyvin vaikea uskoa. Niihin kohtiin tarvitsen sitä ”halua” uskoa sittenkin.
Koen että uskolleni olen saanut vahvistusta juuri monien elämän vaikeuksien kautta, joissa usko on joutunut koetelluksi. Kaikissa niissä olen saanut yllättävän avun ja huolenpidon. Yksi sellainen oli kun nuorena olin askeleen päässä itse valisemastani päivien päätöksestä. Uskoni kasvaa kokemusten kautta, joissa ole saanut selkeän avun. Niin kuin siinäkin tilanteessa. Haluan uskoa, että jatkossakin saan odottaa avun jatkuvan myös sen tietyn rajan yli ja myös sen takana.
En näe mitään syytä siihen miksi huolenpito loppuisi siihen, kun jatkuvaa apua on saanut kokea jo yli puoli vuosisataa. Eikä siihen koskaan ole joutunut pettymään.Onko ero vain siinä että haluan uskoa ja ateisti ei ?
Muutehan olemme ihan samalla viivalla. Kumpikaan meistä ei voi itsestään uskoa Jumalaan kaivaa esille.
”Uskonnollinen usko” käsitteenä tarvitsee kaverikseen ateistin näkemyksen siitä. Muuten saatamme keskustella kahdesta aivan erilaisesta uskosta.
Tuo mitä Jukka toi esiin tuo mieleen Viktor Fraklinin kirjan : Ihmisyyden rajalla.
Keskitysleirillä Viktor näki sen miten monet vahvat kuolivat, mutta ne joilla oli syy elää kestivät. Terapiassaan hän myöhemmin kysyi: ”miksi et tee itsemurhaa.” Vastauksesta löytyy syy elämänhaluun ja siihen asiaan paneutuminen tuo monelle tarkoituksen elämälle.
…….
Viihde täyttää täysin monen elämän . Silloin se on täytettä elämän tyhjyydelle. Joten mont elävät tarkoituksetonta elämää. Tarkoitusettomuus on sitä ettei usko elämään. Ei ole siis syytä elää.
Meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Nyt Hän tarjoaa meille elämää isolla kirjaimella. Siitä ei jäänitystä ja yllättäviä tilanteita puutu.
Kaiken sen saa ilmaiseksi. Hänen kutsunsa on hiljaisempi kuin pieni tuulen humina. Hiljaisempi kuin perhosen siiven räpäytys. Kutsun voi helopsti ottaa vastaan.
On tyhmää uskoa lupauksiin jotka ei toteudu, mutta jos ne toteutuu jatkuvasti vuosi vuodeltaja päivä päivältä, niin on vaikea olla uskomatta. Joten Kristillinen usko perustuu myös siihen mitä henkilökohtaisesti on koettu ja eletty. ”Henkilökohtainen” ei merkitse sitä, että se kakki olisi täysin erilaista kunkin kohdalla. Samat kokemukset saa jokainen, joka oikeasti haluaa oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja tahtoo noudattaa sitä.
Käsite ”uskonnollinen usko” on niin hämärä ja moniselitteinen käsite, etten ole sille mitään tieteellistä yksiselitteistä määritelmää nähnyt. Uskonnollisuus ja uskonto ovat jo itsessään eri tavoin ymmärrettävä ja määriteltävä käsitteitä.
Tieteenfilosofiassa on käytössä myös käsite ”tiedeusko” eli skientismi. En kuitenkaan väitä nyt ketään skientismiksi.
Tiedemaailmassakin kerronnassa käytetään paljon ”spekulaatiotyyppistä tarinointia”, jolla ei ole yksiselitteistä tieteellispohjaista argumentaatiopohjaa – olipa ”tarinointi” sitten totta tai tarua. Ja kovin usein jopa ”tivataan”: uskotko siihen ja siihen selitykseen (oik. selitysmallin tarinaan)?
Mikä erottaa ns. uskonnollisen uskon ja ei-uskonnollisen uskon, kun usko itssessään ei ole vain uskonnollinen ilmiö. Lisäksi uskonto ja uskonnollisuus eivät edellytä varsinaista uskoa jumalaan, jumaluuksiin tai ”kansantaruihin” vaan pikemminkin usko jumalaan voidaan määritellä uskoksi siihen, joka on oletuksissa kaiken pohjana maailmassa ja elämässä. Kyse on tässä siis määritelmästä, ei mielipiteestä. Ja sikäli ns. tieteellisen menetelmän käytöstä: määritellään selkeästi käsitteet, joita käytetään.
Jukka,
Jos viittaat Raamatun opetukseen uskosta ja uskovaisista, niin Jumalan Pojan usko on ainoa Usko.
Uskonnollisuus eurooppalaisessa sivilisaatiossa käsitetään Raamattu-kirkollisuuteen liittyvänä, mutta ei ole niistä nimitys, jotka Jeesusta seurasivat opissa ja elämässä.
Kirkollinen uskonnollisuus ei tee ihmistä pahemmaksi eikä paremmaksi Raamatun/Jumalan edessä. Eli kristitty-sana tekee eron aatteelisista ateisteista ja islamilaisista sekä hindulaisista. budhalaisista ja luonnonuskoisista jne jne.
Sanat kristitty ja kirkko väristävät Kirjoitusten sanoman. Tekevätkö ne hallaa Raamatun pelastusopille ei auta eikä haittaa. Muotojumalisuus eli tapauskonto ovat evankelioinnin kohteita. Siksi kaikki 1900-luvun alun uskoontulleet, nk. helluntalaisuusaallossa niin Euroopassa kuin Etelä-Amerikassakin olivat katolisia tai luterilaisia tai uskonhorroksessa eläviä metodisti/baptisteja.
Sanat kristitty ja kirkko ovat sanoja joita tavallinen kansa ymmärtää. Niille on vakiintuneet merkitykset. Muoto uskolla tai tapauskolla näiden käsitteiden korvaaminen ei keskustelua ateistien kanssa muuta selkeämmäksi. Samaan kategoriaan voidaan laittaa se väite että Helluntailaisuus olisi lahkolaisuutta ja lahkolaisuudeta tulee pysyä tiukasti erossa. Luterilaisuudessa on se suuri etu että voimme vapaasti olla tekemisissä kaikkien kristillisten uskonsuuntien kanssa ja iloita siitä hengellisestä rikkaudesta, jota näissä kaikissa on.
niin,
kyllä ”hellaripiireissäkin” usein ihan oikeasti paljonkin arvostetaan monia aitoja luterilaisia, ja myös monia luterilaisuuden piirteitä (ja kaiketi toisinkin päin.). Toki ennakkoluulojakin on (varsinkin historiallisesti, molemmin puolin?). Ns. muotojumalisuutta on kaikissa piireissä, eikä ulkoapäin ole aina helppoa sanoa, kuka on ”aidossa uskossa”.
Ns. tapausko ei välttämättä ole ristiriidassa aidon kristillisen uskon kanssa.
Sana ”kristitty” voidaan ymmärtää uskon kysymyksensi tai sitten kulttuuriseksi yleisluokitteluksi. Eurooppaa uskontososiologiassa tosin usein jo nimetään jälkikristilliseksi alueeksi.
Jos taas puhutaan kristillisestä tai kristillispohjaisesta uskonnollisuudesta ”kristinuskona”, ei aina voi tietää, mitä sanakäyttäjä täsmällisesti ottaen tarkoittaa. Usko ja uskonnollisuus kun eivät ole synonyymeja, vaikka niillä voikin olla leikkauspistetä tai -alueita. Ateistiki voi olla uskonnollinen.
Suomessa ”kirkko” helposti ymmärretään evalkelis-lutaerilaisen ”kansankirkon” synonyymiksi (käyttäähän tuo kirkkokunta itsekin termeja ”kirkko Helsingissä, kirkko Espoossa jne.). Kun piispat puhuvat ”kirkosta” he usein tarkoittavat paljon laajempaa(kin) merkitystä.
Kun Jumalan käskyt ja hänen asiansa ovat kysymyksessä, silloin tulee meidän antaa oman viisautemme mennä, ajatellen näin: ”Jos tämä näyttää minusta hulluudelta, niin siihen on syynä se, että minä itse olen tyhmä enkä pysty käsittämään Jumalan viisautta.”
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 210, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Usko on ”Luottamista” ja tämän asian edessä joutuu jokainen ihminen pohtimaan; mihin luotan?
Ateisti luottaa siihen ettei Jumalaa ole ja etsii toivonsa ja tulevaisuutensa tämän maailman tiedoista ja tuulista…
Kristityn toivo ja luottamus taas perustuu siihen, että Jumalalla on Kaikki Valta Taivaassa ja maan päällä, myös minun elämäni on Hänen vallassa ja Kristittyinä olemme kokemuksesta jo oppineet, että Hänen Sanansa (Kristus) on luotettava, emmekä ole minkään sattuman tai fatalismin johdateltavina, vaan Rakastavan Isän.
Jumalan salaisuus on ihmeellinen, sillä Hän on salannut itsensä tarkoituksella ylpeiltä… Marian todistus asuu jokaisen Kristityn sisällä:
”Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.” Luuk.1:50-55
Käsitykseni mukaan ateisti on jossain elämänsä vaiheessa valinnut ateismiaatteen omakseen.
Uskova ei ole valinnut krstillistä aatetta, vaan kristillisen elämän. Uskovan valinta tarkoittaa sitä, että saa elää puhtaalla omallatunnolla. Saa rakkaita veljiä ja sisaria kaikista maanosista ja kansoista. On saanut elämäänsä uuden alun ja uuden voiman elää uutta elämää. On saanut toivon tulevaisuudesta kauas ikuisuuteen asti. On saanut Jumalan ystävyyden ja rakkauden osakseen.
Elämän kokemiseen merkitykselliseksi tarvitaan myös joku joka antaa sen merkityksen ja uskovalle se on Jumala, joka hänet loi. Uskova kantaa koko elämäsä ajan Jumalan kirkkautta ja kunniaa. Tässä tehtävässä hän saa mahdollisuuden olla oikealla paikalla ja kukoistaa sisäisesti. Jumalan rakkauden kohteena hän saa kokea valtavaa iloa siitä, että on täydellisesti hyväksytty. Uskova on saanut Jumalan Pyhän Hengen opastajaksi elämän matkalle, sekä Raamatun, jonka avulla uskova saa oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin. Uskova saa yhteyden Jumalaan.Tätä yhteyttä sanotaan rukoukseksi.
Rukouksen maailmassa kaikki on mahdollista. Sillä uskova ei elä omassa varasaan, vaan Jumalan pojan ansion varassa.
>>Käsitykseni mukaan ateisti on jossain elämänsä vaiheessa valinnut ateismiaatteen omakseen.
Käsityksesi on väärä. Teismi ja ateismi eivät ole aatteita vaan kantoja kysymykseen jumalan tai jumalien olemassaolosta. Olen ateisti, koska en usko teistien väitteeseen, että jumala tai jumalia olisi olemassa. Kyse ei ole tietoisesta valinnasta, vaan siitä, etten ole vakuuttunut väitteestä.
>>Uskova ei ole valinnut kristillistä aatetta.
Pekka, olet kristitty pitkälti siksi, että synnyit kristilliseen kulttuuriin. Vastaavasti Intiaan syntynyt henkilö on todennäköisimmin hindu, Saudi-Arabiaan syntynyt muslimi, Israeliin syntynyt juutalainen ja Thaimaahan syntynyt buddhalainen. Syntymäympäristö ja kulttuuri vaikuttavat voimakkaasti siihen, mihin uskontoon ihminen kasvaa.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi myöhemmin vaihtaa uskontoa tai luopua siitä, mutta useimmille oma uskonto määräytyy alun perin ympäristön, ei tietoisen valinnan perusteella.
Suomen kielessä sana ”usko”tulee sanasta uskoto. Näin ei ole useimmissa muissa kielissä. Tämä seikka sotkee nämä toisistaan täysin erilaiset asiat toistaan. Tai oikeastaan ratkaisevalla tavalla erilaiset. Uskonto ja uskonnollisuus on sitä mitä Joona toit esiin Itisata ym. kulttuureista. Suomessa elämme eräällä tavalla jälkikristillistä aikaa, jossa uskonnollisuus ja usko käsitetään samaksi asiaksi. Näillä on kuitenkin olennainen ero. Esimerkiksi Japanissa on valtavasti uskontoja ja kansa käy suurin joukoin näiden uskontojen juhlissa. Monet Japanilaiset jopa idetifoivat itsensä vaikkapa kahden eri uskonnon edustajaksi. Joten kysymys siitä mitä uskontoa siellä kuin harrastaa voi saada meistä varsin kummallisia vastauksia.
Uskoto on jotain mitä voidaan harrastaa ja olla siinä kaikki yhdessä. Uskonnon harrastaminen ei vaadi estä sitä että harrastaa useita uskontoja samaan aikaan.
Usko on henkilökohtaista suhdetta Jumalaan oman sydämen tasolla. Se ei ole harrastus eikä vain osa elämää vaan koko elämä rakentuu tähän läheisen yhteyden varaan. Kristittyje Jumala ei etsi suuria laumoja vaan yhtä ihmistä kerrallaan.
Kristityn usko ei ole hänen oman uskonsa varassa, vaan usko, niinkuin rukousyhteyskin on Jumalan lahja, Lahjana hän saa uskoa synnit anteeski Jeesuksen työn tähden. Saa sisäisen rauhan, ilon ja merkityksen koko elämälle.
Nyt tuli vieraita ja juttu jatkuu ehkä huomenna.
Joona, näin on tietenkin uskontojen suhteen, mutta ”usko” on eri asia, kuin uskonto. Suomen kielessä nämä käsitteet sotketaan lähes aina. Uskonnon harjoittamisessa usko on tottakai olennaista, mutta näin on myös ateistin elämässä. Mihin luotat? On varmasti tervettä myöntää, ettei kukaan tässä elämässä tiedä kaikkea, jotta voisi sanoa luottavansa vain varmaan tietoon? Maailman katsomus ja ihmiskäsitys nousee ihmiselle aina jostain, emme kukaan elä tyhjiössä ilman vaikutteita. Totuus on aina pysyvää, se ei ole koskaan vaihtuvaa ja häilyvää. Mistä totuuden voi löytää, jollei elämästä itsestään, jonka todistus löytyy myös kirkkaana juuri Raamatun sivuilta, jos siihen jaksaa perehtyä.
Kristitty luottaa Raamatun ilmoitukseen, eli uskoo kuten Jumala on tunnetusti ilmoittanut. Jos joku ei luota tuohon ilmoitukseen, niin hän luottaa johonkin minkä aisteillaan havaitsee, näinhän ”viidakon” ns. ”sivistyksestä” osattomat toimivat, heille luonto ja elinympäristö vaikuttavat heidän ”uskoonsa”
Jokainen ihminen joutuu pohtimaan elämää ja olemustaan täällä Telluksella. Mikä on ihminen?
Sekulaari tiede ei anna meille vastaukseksi kuin; ”Olemme tähtipölyä ja vettä” mutta eivät kuitenkaan voi todistaa, että tuo olisi totta ilman ”Kaiken alkajaa ja ylläpitäjää” (Hebr. ”Luoja”)
Kristitylle monet elämän syvimpiä ajatuksia koskevat vastaukset löytyvät ”Kirjoituksista”, kuten myös Jeesus asian kuvaa. Tähän miljoonat Kristityt ovat myös päätyneet ja saaneet ilon ja rauhan sielulleen.
>>”Olemme tähtipölyä ja vettä” mutta eivät kuitenkaan voi todistaa, että tuo olisi totta
>>ilman ”Kaiken alkajaa ja ylläpitäjää”
Tätä varten ei tarvita oletusta Luojasta. Se, että ihmiskehon alkuaineet ovat syntyneet tähtien ydinreaktioissa ja supernovaräjähdyksissä, on vahvasti luonnontieteellisen näytön tukema johtopäätös. Käytännössä juuri tätä tarkoitetaan sanonnalla ”olemme tähtipölyä”. Luojan olemassaolo on erillinen filosofinen tai uskonnollinen väite, eikä sitä tarvita selittämään tai todistamaan alkuaineidemme alkuperää.
>>Todistus löytyy myös kirkkaana juuri Raamatun sivuilta.
Moos. 22:20–21 todetaan, että jos morsiamesta ei löydy ”neitsyyden merkkiä”, hänet tulee kivittää kuoliaaksi.
Nykyään tiedämme lääketieteestä, ettei neitsyyttä voida päätellä verenvuodosta tai immenkalvosta. Immenkalvo voi olla luonnostaan hyvin erilainen eri ihmisillä, se voi rikkoutua muista syistä tai sitä ei välttämättä ole sellaisena kuin teksti antaa ymmärtää.
Jos teksti olisi erehtymätöntä jumalallista tietoa, olisi vaikea ymmärtää, miksi se perustuu käsitykseen, jonka tiedämme nykyään virheelliseksi. Se viittaa pikemminkin siihen, että teksti heijastaa kirjoittamisajankohdan ihmisten käsityksiä kuin kaikkitietävän olennon tietoa.
Jumala on salttu Jumala, joka on kyennyt luomaan koko universumin, joten hän on kyennyt salaamaan itsensä niin taitavasti, että häet voidaan löytää vain yhtä tiettyä reittiä myöten ja se on Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen oman sydämen tasolla.
Edes Raamatun ulkoa opettelu ei edesauta tässä asiassa. Siitä kertoo myös teksti jossa Uskonoppineet tuovat naisen Jeesuksen tuomittavakasi sillä nainen on tavattu sukupolisessa kanssakäymisessä väärän miehen kanssa juuri hetki sitten. Oppineet ketoivat mitä laki sanoo ja kysyivät Jeeskselta mitä hän siihen sanoo. Jeesus kirjoitti sormellaan tomuun.
Jeremian kirjassa on kohta jossa sanotaan : ne jotka minusta luopuvat kirjoitetaan tomuun.
Oppineet tunsivat myös tuon kohdana. He osasivat Raamatun ulkoa ja tiesivät missä kohdassa nuo sanat ovat Raamatussa: (Jer. 17:13). Tomuun kirjoittaminen on sen puoleen huoletonta, että seuraavassa hekessä se teksti katoaa, kun tuulen puuska tai vesisade sen poistaa.
Mitään pysyvää jälkeä ei jää. Autonkin kylkeen voimme kirjoittaa jotain, jos se on tomun peitossa, eikä satu olemaan muuta paikkaa laittaa jokin asiaa hetkeksi yös. Tomuun kirjoitettu asia ei autonkaan kyljessä kauaa säily.
Oppineet ja Raamatun hyvin ulkoa osaavat Jeesuksen kiusaajat saivat itse tuomion Jeesukselta, vaikka hän ei sanonut heille muuta, kuin sen että”se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.”
Kivitystuomion toteutukseen olennaisena osana kuului sen määrittely, kuka ensimmäisenä kiven heittää. Jumaluus-opppineet poistuivat hiljaa paikalta ja vanhin poistui ensin. He tajusivat oman syyllisyytensä, koska kukaan ei ole onnistunut elämään ilman syntiä. Synnin tähden Jeesus tuli tähän maailmaan. Jumala syntyi hänessä ihmiseksi ja sovitti koko maaailman synnin, jotta jokainen joka Jeesukseen uskoo Jumalan Poikana ja Vapahtajana saa uskoa ja pelastua.
On ensiarvoisen tärkeää että meidän nimemme on kirjoitettu Elämän kirjaan, josta sitä ei pyyhitä pois, jollemme itse uskosta luovu. Tuosta Uuden testamentin kohdasta opimme myös sen, että Jumalan tuomio voi tulla myös siten, ettei sitä edes sanota. Jumala kun ei kenenkään elämään väksin tunkeudu. Hänen kutsunsa on hiljainen ja siihen on kaikilla mahdollisuus suhtautua kielteisesti.
>>Jumala on salttu Jumala, joka on kyennyt luomaan koko universumin, joten hän on
>>kyennyt salaamaan itsensä niin taitavasti,
Jos jumala on määritelty sellaiseksi, että hän kykenee piiloutumaan täydellisesti eikä jätä mitään objektiivisesti havaittavaa näyttöä olemassaolostaan, niin miten tällainen jumala eroaa käytännössä jumalasta, jota ei ole olemassa?
Väite ”hän on vain piilottanut itsensä liian hyvin” ei lisää mitään havaittavaa tai testattavaa. Sama selitys sopii yhtä hyvin mihin tahansa olemattomaan olioon.
Jos mitään mahdollista havaintoa ei voisi koskaan pitää todisteena jumalan puuttumisesta, väite ei ole kumottavissa eikä sillä ole selitysvoimaa. Silloin kyse on uskosta, ei tiedosta tai todistettavasta väitteestä.
Joona, epäilet ja vastustat, sitä mitä et tunne, kun me taas rakastamme ja kunnioitamme sitä, minkä tunnemme. Onnemme on olla Herraa lähellä.
”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.” Ps.1:1-6
Ei ole minun tavoitteena ajaa ateisteja keskustelusta pois , eikä loukata. Haluaisin vain tietää miten ajattelunne rakentuu. Jotta tasaveroisesti kykeneisin keskustelemaan kanssanne.
Tietnkin sinäkin Joona uskoist Jumalan olemassaloloon jos saisit yhdenkin varman todisteen siitä. Silloin Jumala syyllistyisi hengelliseen väkivaltaan. Osoittamalla selkeästi ja vastaan sanomttomasti olemuksensa todellisuuden hän toisin sanoen pakottaisi ottamaan Jumalan huomioon. Tähän Jumala ei lankea. Hän ei pakota ketään uskomaan. Tietysti on järkevää tämän perusteella tulla myös siihen johtopäätökseen ettei Jumalaa ole, eikä hänen tahdostaan tarvitse välittää. Ei siis ole järkevää noudataa edes kymmentä käskyä. Jumala on antanut ne meille siksi että meillä on mahdollisuus elää keskenämme hyvää ja rauhallista elämää. Jois hylkäämme Jumalan ja Jumalan tahdon niin maailma on hyvin erilainen, kuin se mitä toivomme sen olevan.
Kiitos vielä Joona siitä että autat minua vapautumaan omasta kuplastai. Tiedän että minullakin on omia sokeita pisteitä ja keskustelu ateistien kanssa voi avata uusia näköaloja. Joten tämä on harvinaista herkkua.