Vuoden kristillinen kirja 1 – alkuerät jo käynnissä

Vuoden kristillisen kirjan 2026 valitsee oopperalaulaja Esa Ruuttunen.

Vuoden kristillinen kirja 2026 -kilpailu on täyttä vauhtia meneillään. Ainakin siinä mielessä, että esiraati on aloittanut työnsä.

Olen seurannut kilpailua sen alusta asti. Nyt on vuorossa 32. kerta. Olen toimittajana kirjoittanut kilpailusta lehtijuttuja lähes joka vuosi ja olen kritisoinutkin sitä (aiheesta mielestäni). Kerran olin kilpailun esiraadissa 2000-luvun alussa, mutta nyt saan kunnian olla raadin puheenjohtajana.

Alkuerät ovat siis käynnissä. Me viisi raatilaista olemme tähän mennessä saaneet luettavaksemme kuusitoista kirjaa, joista osa on ilmestynyt alkuvuodesta tai viime vuoden puolella edellisen kilpailun umpeuduttua (eli syyskuun alussa 2025). Lisää luettavaa esiraadille on luvassa seuraavan kolmen kuukauden aikana. Yleensä kilpailuun on ilmoitettu 30-40 kirjaa.

Kahdseksan kirjaa olen jo lukenut (yhdeksäs menossa). Ai mitkä? No, sitä en luonnollisestikaan voi kertoa tai muutenkaan kommentoida yksittäisiä kilpailuun lähetettyjä teoksia. Sen voin sanoa, että tähän mennessä on tullut monipuolista kirjallisuutta, myös lajityyppien osalta. Mukana on niin sanottua perinteistä kristillistä kirjallisuutta, mutta myös lajityypin rajoilla liikkuvia teoksia.

Kilpailun tarkoituksena on lyhyesti sanottuna ”nostaa esille teoksia, jotka käsittelevät kristillistä uskoa ja elämänarvoja erityisen tunnustuksen ansaitsevalla tavalla”. Määrittely tarkoittaa monenlaista lähestymistapaa uskoon ja elämän arvoihin. Se näkyy myös ehdokaskandidaateissa.

Luku-urakkaa, arviointia, keskusteluja ja päätöksiä on vielä runsaasti jäljellä ennen kuin finalistit saadaan julki. Kahdeksan ehdokasta julkistetaan Turun kirjamessuilla 3.10. Voittajan valitsee oopperalaulaja Esa Ruuttunen Helsingin kirjamessuilla 25.10. Myös yleisö pääsee äänestämään suosikkiaan.

Kuva: Olli Seppälä

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Kotimaan julkaisupäällikkö. Hän on kirjoittanut kirjan Jälleenlöydetty tie (2024), jossa pohtii muistelmanomaisesti uskon tietään ja muistojen merkitystä.