Raamattu kertoo hybridi-ihmisistä joita myös jättiläisiksi kutsutaan. Meidän aikanamme puhutaan isojalasta, joka on kuitenkin jäänyt hämäräksi asiaksi. Ihmisen olemuksessa on tarpeita joita voidaan kuvata sanalla halu. Sitten on vielä toinen aste, joka on himo. Himoja on tavallaan luonnollisia ja osa luonnottomia.
Eräs huumeista vapautunut henkilö kuvaili luonnottomat himot siten, että ihmisellä ei ole luonnollista tarvetta polttaa tupakkaa, ei käyttää alkoholia eikä käyttää huumeita. Ne ovat siis altistuksesta syntyneitä ja totuttelemalla tulleita riippuvuuksia.
Otan esimerkiksi itseäni lähellä olevan luonnollisen riippuvuuden. Olen ylipainoinen jonkin verran. En halua syyllistää ketään, joka on muun syyn eli sairauden takia ylipainoinen. Uskon, että ihminen on luotu tuntevaksi siten, että luonnontilassa yliravitsemus ei ihmistä vaivaa. Kun ruuasta on tullut nautintoaine entisen elämän ylläpidon sijaan, niin maistuminen on tullut tärkeämmäksi kuin se, että pysyn hengissä. Toistuva ylitankkaus saa sääntelyn horjumaan ja joudumme nälkämme kanssa voittamattoman riippuvuuden orjiksi.
Sama pätee rahaan. Me tarvitsemme määrätyn tulotason, että voimme viettää normaalia elämää, mutta siihen tulee helposti tarve varata pahan päivän varalle ja tilin karttuessa tulee ahneus, joka kehottaa kartuttamaan oikein ja väärin. Silloin syyllistytään helposti kansantaloudella perustellen ottamaan leivän toisen suusta pois.
Kun aikanaan olin vähän savotassa, niin piti tehdä tulet metsässä, että saatiin jotain lämmintä juotavaa ja syötävää. Tulen käsittely on siis tarve joskus ja joskus se riistäytyy irti, mutta pyromaanisena taipumuksena joku paha on siinä mukana, jos haluaa nähdä vaikkapa kirkon tervatun paanukaton liekeissä.
Joskus me haluamme jotain asiaa vaikka meillä ei ole siihen tarvittavia varoja. Haluaminen saattaa muuttua himoksi ja silloin etsitään mahdollisuutta saada omaksi vastikkeettomasti. Sellainen ominaisuus voi joskus olla niin vaikea, ettei voi mistään poistua tyhjin käsin.
Pekka Veli Pesonen
25.02.2021 17:58
”Hankala sekamelska helposti syntyy jos pyhitys ja vanhurskaus sotketaan keskenään. Silloin pyhitys käsitetään yleensä uskovan ponnistelujen tulokseksi ja vanhurskaus on sitten se tulos.”
Tämä on tyyppillinen luterilainen näkökulma. Tästä Olli Pekka Vainio on kirjoittanut laajan artikkelin tässä kirjassa https://www.suomalainen.com/products/johdatus-luterilaisen-spiritualiteetin-teologiaan, jossa hän arvio luterilaisen teologian ongelma kohtia.
Pekka Veli, käsittää pyhityksen lain teoksi, eikä evankeliumin käskyjen mukaiseksi elämäksi. Paavali puhuu Galataiskirjeessä judaistiestä joka on eri asia kuin nyt käsiteltävä aihe. Pyhitys ja vanhuskautus ei mene sekaisin jos osallistuu Jumalan elämään. Miten se menisi siitä sekaisin? Miten pelastus mitätöityisi? Eikö asia ole päinvastoin. Jos en osallistu omassa elämässäni Jumalan käskyjen noudattamiseen menetän elämän. Monethan entiset kristityt elävät Jumalan käskyjen vastaisesti. Todellinen objektiivinen vanhurskautus on tietysti ristillä, mutta se täytyy subjektiivisesti elää todeksi, ja osallistus Kristuksen elämään. Kysymys ei ole lämästä lain alla, vaan Hengen uudesta tilasta. Jossa verille asti vastustamme syntiä, jossa oma tahdomme on aktiivisesti mukana , Jumalan armon avulla.
Oikeastaan ihminen menettää uskonsa, kun hän luopuu Kristuksen vanhurskaudesta ja rupeaa jälleen pystyttämään omaa vanhurskauttaan. Kuten Paavali kirjoittaa omasta kansastaan, joka ei tahtonut alistua Jumalan tahtoon, että he olisivat löytäneet Kristuksen salaisuuden.
”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Room. 10:1-4
Ihminen joka tuntee Jumalan Vanhurskauden Kristuksessa, tietää, ettei mikään ole niin selvää kuin se, etteivät omat tekemiset vanhurskauteen riitä, saatikka, että omat, olkoot inhimillisesti kuinka hienoja ja hyviä tahansa, että ne auttaisivat meitä lähemmäs Jumalaa. Ihminen pääsee lähelle Jumalaa vain Kristuksessa, jossa ihminen itse on kuollut ja Kristus on tullut sijaan. Paavali sanookin: ”En elä enää minä, vaan Kristus minussa.”
Hankala sekamelska syntyykin juuri siitä, että oma vanhurskaus ja Jumalan vanhurskaus sekoitetaan (synergia)
Paavalin teologia on hyvin selkeää ja sen tutkimiseen kannattaa tuhlata aikaa, näin ovat myös rauhan löytäneet monet Kirkon historian aikana. Roomalaiskirje on ylitsepääsemätön, jos meinaa selvittää itselleen mikä ero on Jumalan vanhurskaudessa ja ihmisen vanhurskaudessa. Niitä ei saa sekoittaa, muuten hukka perii… Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
”Oikeastaan ihminen menettää uskonsa, kun hän luopuu Kristuksen vanhurskaudesta ja rupeaa jälleen pystyttämään omaa vanhurskauttaan. ”
Tämähän on itsestään selvä asia.
Hankala sekamelska syntyykin juuri siitä, että oma vanhurskaus ja Jumalan vanhurskaus sekoitetaan (synergia)
Tällöin ei ole kysymys kristinuskosta.
En oikein tiedä Ismo mihin nämä liittyivät? Ja kenelle kirjoitat?
Minun ymmärrykseni mukaan vanhurskau ja pyhyys eivät voi sekoittua. Jeesus tulee asumaan Pyyhässä Hengessä ihmisen sisimpään uudestisyntymisessä ja Hän pyhittää meitä joka päivä ja ohjaa kaikkeen totuuteen. Ehkä joskus kannattaisi puhuia hetki toisesta puolustajasta, jota kaikki eivät tunnista ollenkaan olevan.
Meillä on Puolustaja Isän tykönä, joka puhuu hyvää puolestamme. Tähän kokonaisuuteen kuuluu olennaisesti pyhä kaste, kun ajatellaan pyhitystä. Helposti teemme siitä sellaisen erillisen saarekkeen, jota se ei suinkaan ole.
Ei kai se ole saarekkeen rakentamista, jos asioita nostetaan järjestyksessä keskusteluun? Toinen puolustaja on Pyhä Henki meissä, joka puolustaa meidän uskoamme kiusauksen ja koetuksen hetkellä.
Martti Lutherin suurin löytö oli syntisen pelastuminen armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Itse olen miettinyt löysikö Luther sittenkään kaikkea vai hylkäsikö hän jotakin oleellista.
Pyhä Jaakob kirjoittaa; ” Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta”
( Jaakob 2:24) Teoilla näyttäisi olevan suuri merkitys pelastuksessa ja vanhurskauttamis prosessissa.
Sami Paajanen mistähän löydät vastauksen kysymykseesi ”” löysikö Luther sittenkään kaikkea vai hylkäsikö hän jotakin oleellista”?
Hedelmästä, mitä hedelmää Luther tuotti?
Toisaalta Jeesus sanoo:
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Luther ei löytänyt kaikkea! Ei kukaan ole! Eiköpä Raamattu todista, että ymmärrys lisääntyy loppua kohti. Ei tarkoita kuitenkaan sitä ymmärrystä, joka vesittää Raamatun arvovallan eikä sitä ymmärrystä, joka mitätöi toisen uskovan uskon. Vaan sitä ymmärrystä, joka pääsee lähemmäksi ja lähemmäksi Raamatun alkuperäistä tarkoitusta ja siten lähemmäksi Jumalaa ja Jeesusta. Pyhä Henki on Hän, joka saa aikaan sen etsijän kohdalla.
Lauri Lahtinen mistä voi olla ”varma” toisen oikeasta uskosta niin ettei mitätöi sitä?
Mietippä mitä Jeesus teki, eikö Hän ”mitätöinyt” kaikkien uskon eli julisti että kaikki ovat pimeydessä ja tarvitsevat parannusta ja parantajaa?
Jeesus sanoi selkeästi että jokaisen tulee nöyrtyä ottamaan Jumalan valtakunta lapsenkaltaisesti, mitä tämä tarkoittaa?
Pasanen! Jos olet valmis menemään ristille toisten puolesta, niin tee sitten mitä haluat, mutta tavallisena ihmisenä sinulla ei ole sitä mittaa se on vaatijan sauva, jota pitelet. Kyllä jokainen sisimmässään tietää onko Jeesuksen oma ja jos joku itseään pettää, niin emme voi sille mitään. Elämä ja kuolema on ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Lauri Lahtinen miksi katsot minuun ja purat ”kiukkuasi” minuun, mietitkö yhtään mikä saa itsesi reakoimaan noin?
Mietitkö yhtään mitä kirjoitan?
En muuten voi ketään pelastaa tekisimpä mitä tahansa, kyllä jokaisen itse täytyy nöyrtyä parannukseen, ei siihen voi pakottaa eikä Jeesuksen työhön voi mitään lisätäkkään toisen puolesta.
Pasanen. En ole kiukkuinen, en ainakaan tänään.
Muutama perusajatus täytynee nyt palauttaa mieleen ennen kuin hevoset lähtee taas karkuun…
1. Luther ei löytänyt mitään uutta, eikä hän myöskään hylännyt mitään, vaan palautti Paavalin Roomalaiskirjeestä löytämänsä teologian, joka oli aikalaiskirkossaan unohtunut. Hän ei myöskään ollut yksin ajatuksineen. Hän löysi Raamatusta kaiken, minkä toi julki ja joutui vainotuksi.
2. Luther ei siis opettanut mitään uutta Kristinoppia vaan sitä vanhaa mitä Paavalikin opetti. Lutherilainen teologia on siis Paavalin teologiaa. Tästä on erillaista käsityksiä lähinnä vapaiden suuntien opetuksissa, niiden jotka pitävät Lutheria vain reformaation alkajana, kun taas näillä uudemmilla opettajilla on jotain vielä parempaa… Usein he puhuvat Pyhän Hengen nimissä.
3. Mitään uutta ei siis ole, on vain se vanha ja sama Evankeliumi, jota Apostolit julistivat.
4. Jumala on asettanut yhden ainoan Ihmisen (Kristus) lunastukseksi… ” jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” (Hebr.7)
5. Usko ilman tekoja on kuollut, se on selvää, sillä joka uskoo, sillä on myös teot uskonsa mukana, joka uskoo, on siitä myös elävä. Kuinka voisi edes olla sellaista uskoa, joka ei tekisi, uskon mukaisia tekoja? Oikea Kristillinen usko on siis toimivaa, eikä se saata olla toimeton. Joka ei tätä tiedä, on eksynyt, eikä tunne sitä Jumalaa, joka antaa ihmiselle kaiken, vaikka hän vain nukkuisi päivänsä.
”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.” Fil.1:27-30
Jokaisen on hyvä kysyä itseltään: Onko kaikki jo tehty pelastukseni tähden, vai vieläkö minun tulee tehdä jotain pelastukseni eteen?
Tuohon on olemassa vain yksi oikea vastaus ja se on lyhyt.
Minkälaisen uskon puolesta Paavali taisteli, jota hän kuvaa tuossa Fil.kirjeen kohdassa? Tai minkälaisen uskon puolesta Luther taisteli ja sai sen tähden Paavilta kuoleman tuomioon verrattavan kirouksen. Minkä uskon tähden Apostolit menettivät henkensä? Oliko tuo usko ihmismielen mukaista, koska he saivat noin suuren vainon kohdalleen?
On myös hyvä muistaa, etteivät vainoojansa olleet missään kohdin Jumalan kieltäjiä, kuten ei ollut myöskään Mestarin pyövelit… Vaan heitä syytettiin siitä, että he uskoivat Kristuksen tulleen heille pelastukseksi yksin uskon kautta, ilman tekoja.
Tämä on myös se usko, joka on kertakaikkiaan pyhille annettu, se ei ole ihmisestä lähtöisin vaan Jumalasta. Siksi he eivät voineet sitä kieltää edes kuolemansa edessä.
Kristuksesta osaton henki on oikeaa uskoa vastaan ja sanoo: Sillä vain sitä Jumala rakastaa, joka ahkeroitsee ja tekee kaiken Jumalansa eteen, vain kelvollinen ansaitsee Jumalan Armon ja laupeuden. Pelkkä usko ei riitä ihmisen täytyy itsekkin tehdä jotakin…
Raamattu todistaa kuitenkin: ”Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” 2.Tim.2:11-13
Kärsimys on, että maailma ei usko, vaan se huutaa: ”Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!”
Minun yksinkertainen ajatukseni on sen kaltainen, että olemme syntyneet tähän maailmaan., Siinä meillä ei ole suurta osuutta, mutta oleme alkaneet hengittää ja parkua osoittaaksemme olevamme elossa ja siitä asti kuolemaan asti meissä havaitaan jotain elämää koko ajan.
Ari on keksinyt itselleen helpon tavan tehdä parannus ja vaatii samaan suostumista muilta. Ei tarvita muuta , kuin käydä kasteella ja lopettaa pahan tekeminen, mikä kaikki on oikein helppoa keneltä vain. Oikeasta parannuksesta Ari ei näytä tietävän vielä mitään. Jos hän oppisi mistä todellisessa parannuksessa on kyse, niin hänen intonsa opettaa meille oikeaa tietä loppuisi siihen.
Pekka sulla varmaan on sitten selkeä käsitys ”oikeasta” parannuksesta, voisitko tuoda sen esille Jeesuksen sanojen pohjalta?
Katsotaan hetken miten Pyhä Henki on manifestoitunut ihmisten keskuudessa. Ensiksi suoraan taivaasta odottaville lukittujen ovien takana. Julistuksen aikana Korneliuksen kotiseuroissa. Apostolin kätten päällepanemisella Efesossa. Siellä kastettiin uudelleen Johanneksen kasteella kastettuja. Kasteen yhteydessä todistettavasti vain Jeesuksen yhteydessä. Jos nyt näistä otetaan mikä tahansa ainoaksi oikeaksi menetelmäksi, silloin tehdään syntiä ja kavennetaan Pyhän Hengen toimintamahdollisuutta.