Olisikohan syytä löytää kristillinen paasto uudelleen?

Hammas hajosi tammikuulla, niin pahasti, että se oli poistettava. Syömistä se olisi hankaloittanut, niinpä annoin ikenen parantua rauhassa ja lopetin syömisen muutamaksi päiväksi. Nälkää pidin vähän päällä pitempään. Pari viikkoa ja söin vain sen verran ettei nälkä poistunut kokonaan. Vatsan alueelta sentään poistui jokin kumpu.

Sitten löysin hyvien ystävieni kirjahyllystä kirjan: Älykäs suolisto. Sain kirjan omaksi ja aloin omaksua sen opetuksia. Nyt parin kuukauden kuluttua paino on pudonnut mukavasti. Olo on paljon pirtsakampi. Kauppareissun tekee mieluummin kävellen, kuin autolla. Kävely vauhtikin on ihan toista luokkaa, kuin pari kuukautta sitten.

Eilen söin pitkästä aikaa vaaleaa leipää. Yritin siitä oikein nautiskella, mutta ei se oikein onnistunut.
Vaalean leivän mössöttämien ei enää tuntunutkaan suurelta nautinnolta, josta aiemmin ei millään olisi halunnut luopua.

Kirjan opetuksista yksi oli monipuolisessa ruokavaliossa. Suoliston mikrobit tykkää siitä. Niiden kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, sillä ne määrittävät elämäämme yllättävillä tavoilla. Ne mm. kykenevät vaikuttamaan siihen mitä syömme. Lenkillä olin sentään vähän näännyksissä alkuun. Otin silloin piristykseksi yhden kissakarkin taskunpohjalta. Koko illan oli hirmuinen makean nälkä ja vastaa seuraavana päivänä tajusin , että sen saivat aikaan mikrobit suolitossa, jotka vaativat lisää. Myös painon pudotuksen ne huomaavat ja ryhtyvät tiukkoihin toimenpiteisiin painon palauttamiseksi entisiin lukemiin. Joten tätä prosessia on jatkettava vähintään vuosi. Jolloin paino vasta voi vakiintua ja mikrobit saadaan uskomaan se, että paino on tästä lähtien siinä.

Sain lahjaksi samalla useita kivoja juttuja. Hikoileminen on vähentynyt ja myös hien haju. Kuulolaitteisiinkin kertyi korvakäytävistä aiemmin enemmän vahaa.
Iso vatsa ei enää ole tiellä, kun kengännauhoja solmii. Ehkäpä sokeritautiakaan ei tarvinne enää pelätä.
Voimavarat on myös ihan toista luokkaa. Jopa muisti näyttää parantuneen.

Ortodoksit ovat säilyttäneet tuon paastokulttuurin. Olisikohan syytä löytää meidänkin se uudelleen.
Elämä on monella tavalla nyt paremmassa kuosissa. Katsotaan pysyykö, vai tuleeko takapakkia joskus. Kirjan mukaan paino nousee noin puolen vuoden kuluttua hiukan. Ajattelin varautua siihenkin ja pudottaa vielä muutaman kilon pois.

3 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Kritillinen paasto voi hyvinkin olla noihin tarpeisiin, oireisiin joita kuvailet. Minulle esittelemäsi paasto liittyi “temppelin” hoitoon, eli kuoren, kotelon hyvinvointiin, jossa ikuisuusosamme pitää asuntoa ajallisen ajan verran.

    Eli hyvä juttu ja voidaan sanoa sitä kristilliseksikin.

    Kristillinen ja raamatullinen vaan eivät kasva samassa maaperässä. Voi tuntua saivartelulta, mutta liian usein kristillis-alkuinen ilmaisu kallistuu pois Ytimestä. Tässä tapauksessa paaston terveysvaikutukset ovat tosiasia, mutta ovat vain sivutuote. Eli esim. laihdutus ei kiinnitä katsetta siihen mikä ei näy. Myös parempi suolen toiminta, vaikkei päälle näy, on ‘nähtävissä’, eli ei kohdistuksen ydin.

    Katolisten kirkkojen paasto tuntuu korkeammalta, puhtaammalta kuin laihdutussyy. Se on kirkon paasto, rituaali, johon osallistujien pitää, tai olisi hyvä olla sakramentalisrisella kasteella kirkkon liitettyjä. Yleensä on käsitys siitä, mitä paastolla tarkoitetaan. Jo Jeesus viittasi paastoon, vt. “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” , Mark. 9:29.

    Monet ystäväni ja tuttavani paastoavat. Yleensä se ei ole puheenaihe, etenkään julkaistava ilmoitus. Mm. Niilo Ylivainio vietti päiviä paastossa. Paasto tuli esille, kun hän kertoi sisäisestä suuresta paineesta, mikä oli ikäänkuin Jumalan suoma taakka. Asia ei aina ollut selvillä, kun hän paastoon meni. Nämä Ylivainion paastot, joihin viittaan, ovat ajalta ennen hänen “maineeseen” nousemistaan.

    Eli ei ole kysymys “mantran” kaltaisesta asiasta, reitistä, mikä paastossa toteutuisi. On kysymys olla Jumalaa lähellä, mihin voi olla syynä jokin asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Hyvin ajankohtainen aihe tämä paasto, ja blogin otsikossa peräänkuulutetaan “kristillistä paastoa”. Miten sellaisen Raamattu ilmentää?

    Paastoaminen liittyy Raamatussa juutalaisuuteen ja lakiliittoon. Lakiliitossa oli varsin vähän paastomääräyksiä, mutta juutalaiset kyllä ajan myötä liittivät paastoamisen tilanteeseen , jossa tarvittiin Jumalan erityisstä johdatusta. Ei ihme, että Jeesuskin palveluksensa alussa paastosi erämaassa 40 päivää.

    Vielä apostolisena aikana paastoa käytettiin tärkeiden päätösten yhteydessä joissakin poikkeustilanteissa: “Apostolit valitsivat kullekin seurakunnalle johtajat. He rukoilivat, paastosivat ja jättivät sitten Herralle ne, jotka olivat alkaneet uskoa häneen.”(Apt14:23)

    Reijo tuossa luonnehti erästä paastoa, että “se on kirkon paasto, rituaali, johon osallistujien pitää, tai olisi hyvä olla sakramentalisrisella kasteella kirkkon liitettyjä.” Onko kristilliseksi kutsuttu paasto siis vain rituaali, vai löytyykö siihen Raamatusta ohjeistusta?

    Esille otettu kohta Markuksen evankeliumista on mielenkiintoinen, siinä kun Jeesus sanoo, että “Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark. 9:29;KR38) Kyseessä on kuitenkin muoto, joka on tullut vasta myöhemmin Raamatun “myöhäisempiin käsikirjoituksiin”, kuten KR92 asian ilmaisee eikä sisällytä ilmaisua “ja paastolla” tekstiinsä. Uusin suomalaisversio UT2020 jättää kokonaan pois tuon paaston. Bibliaan on yritetty aikanaan sisällyttää paastoa myös sellaisiin jakeisiin kuten Apt10:30 ja 1. Ko7:5.

    Raamattu ei siis näytä kristityiltä enempää kieltävän kuin käskevän paastoa. Millään tavoin paastoaminen ei ole mitään erityisen ansiokasta Jeesuksen seuraamiselle – terveydellisistä syistä siitä voi toki olla hyötyä.

    Se on kirkon paasto, rituaali, johon osallistujien pitää, tai olisi hyvä olla sakramentalisrisella kasteella kirkkon liitettyjä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Rauli,

      Olen toivonut ja toivon nytkin, että käyttäisit Vartiotornin eli Uuden Maailman käännöstä, koska sen teksti, viittaukset ja viittausten viittaukset ovat jehovalaisuuden lopullinen sana. Eli mielestäni turhaan ‘pujottelet’ eri nk. kristillisten käännösten välissä ja annat ohjausta siellä, mistä Vartiotorni on poissa ja johdattaa muitakin pois. Paasto on poissa UM käännöksestä ja tämän päivän RKK:n hyväksymästä, päivitetyistä käännöksistä, kuten Vatikaanin sivut kaikilla kielillä. Kaiken tämän perusta on ‘päivitetty’ alkuteksti Westcott”&Hort, pappien, jotka eivät olleet uskovaisia, niinkuin eivät ole jehovalaisetkaan.

      Tämä on Jeesuksen sanaa, Jeesuksen, jota Vartotorni – jehovalaisuus ei tunnusta. Siksi pyydän, ettet, ainakaan, minun kanssani Jeesuksen sanomisesta, sanomasta yritä virittää pohdintaa. Olen käynyt tällä palstalla ja yksityisesti läpi kaiken Alun Jeeuksen ja Raamatun Jeesus, Jumala, ei sinulle eikä Vartiotornille kelpaa. Pyydän, edelleen, ettet palaa Jeesus-kysymykseen, sillä ilman Häntä, Jumalaa ei ole mitään. Jää vain Vartiotorni ja sitä ei voida liittää mihinkään taivaalliseen, ikuiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.