Jumala loi maailmankaikkeuden, mikä on tulelle talletettu.
Kaikki luotu, näkyvä ja näkymätön, tuhoutuu, alkuaineita myöten.
Kun Jumala katsoi kaikkea luomaansa, se oli sangen hyvä, vt. 1Moos.1;31. Ihminen oli laitettu kaiken luodun pääksi, vt. 1Moos.1:28, .. tehkää se itsellenne alamaiseksi, ja vallitkaa kaikkea.
Kun Jumala katsoi kaikkea luomaansa, se oli sangen hyvä, vt. 1Moos.1;31.
Jumala ylensi ihmisen itsensä kaltaisuudesta osaksi itseään, laittamalla häneen Henkensä, vt. 1Moos.2:7, joka on ikuisuutta.
Tämä iankaikkinen osa ihmistä on jokaisessa ja oli taivaskelpoinen syntiinlankeemukseen asti. Sama toistuu, kun ihminen syntyy tähän maailmaan, eli ”vedestä, veden kautta”. Vt. Jeesuksen sanat, jotka on kirjattuna samassa muodossa evankeliumeissa, Matteus, Markus ja Luukas. Johanneksen evankeliumissa asia aukaistaan sen kolmannessa luvussa ja sen jakeissa 3-8, jossa 7. jakeessa kerrotaan lankeemuksesta vapauttava ilmoitus”.. teidän täytyy syntyä uudesti Ylhäältä/Pyhästä hengestä”.
Mitä Jumalallisiin tulee, niin kaikki on armoa, rakkautta ja hyvyyttä. Jumala vetää jokaista tavalla ja toisella puoleensa armahtaakseen, ja jakaakseen rakkautta ja osoittaakseen hyvyyttään ihmistä kohtaan, yksi kerrallaan. Kun ihminen syntyy tähän maailmaan, hän ei tiedä hyvästä eikä pahasta ja siksi Taivaan Valtakunnan kansalaisuus on Jumalan vaikuttama tila lapsessa ja niissä, jotka sitä haluavat, etsivät. Ensimmäinen etsivä oli Nooa, joka löysi yhteyden Jumalan kanssa, vt. 1Moos. 6:
8 Mutta Noa löysi armon Herran edessä. Biblia 1776.
C, S Lewis on sanonut: ”yritä olla oikein hyvä, niin huomaat kuinka paha olet.” Jeesus on sovittanut koko maailman synnin ja myös minun syntisen olemukseni. Tunnustan siksi ilolla sen että olen täydellisesti syntinen ja Jeesuksen tähden täydellisesti pyhä ja puhdas jumalan edessä. Tästä laina puhtaudesta ja pyhyydestä saan joka päivä iloita ja riemuita. Siitäkin huolimatta että huomaan rakastavani yhä syntiä. Se on suurin murheeni Jumalan lapsena. Tietoisuus tästä vain vahvistaa uskoani. Enhän voi luottaa mihinkään muuhun kuin Jumalan suureen armoon. Olen kauan ihmetellyt sitä miksi uudestikastajat jyrkästi vastustavat tätä minulle hyvin rakasta oppia. Simul justus et pekkaattor.
Samalla kertaa täysin syntinen, mutta myös täysin Jumalalle kelpaava yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.
En ihmettele sitä enää. Sillä koko käsitys uudestiakastamisesta perustuu siihen harhaan että emme ole kokonaan syntisiä, vaan syntiä on vain ne väärät teot, joita synniksi kutsutaan. Jos Reijo suostuisi hyväksymään sen että liha tosiasiassa elää ja voi hyvin, jokaisen uskovan sydämessä, niin hän olisi pahassa pulassa tässä aloittamassaan keskustelussa.
Kiitos tästä, Pekka P!
Siinä on koko uskomme perusta, että Jumala vanhurskauttaa sen, joka ei edes kunnioita Jumalaa, eli on jumalaton. Rom 4:5
Juuri tässä Jumalan ihmeellinen rakkaus ja hyvyys tulee parhaiten esiin. Hän vanhurskauttaa kokonaan syntisen ihmisen ja tekee sen pelkästä rakkaudestaan. Jumala on nähnyt selvääkin selvemmin sen ettemme kykene tekemään yhtään mitään pelastuksemme eteen. Siispä hän teki jo kaiken puolestamme. Syntisinä saamme vastaanottaa Jumalan armon Vapahtajamme tähden. Yksin Hänen tähtensä.
Matteus 15: 19 ”sydämestä lähtevät pahat ajatukset jne. Ei se että Jumalan armo Jeesuksessa tekee vanhurskaaksi muuta tätä tosiasiaa miksikään. Kaikki paha mitä uskovina teemme lähtee sieltä syntisestä sydämestä. Missään ei luvata meille toisenlaista sydäntä. Sydäntä, eli koko olemassaolomme ydintä. Juuri sen on kuoltava uudelleen ja uudelleen. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleenna” Jollei synti edelleen eläisi uskovan sydämessä, niin tätä kehotusta ei tarvittaisi.
Pekka ja Marko,
Suomeksi yrittää-sanalla yleensä ilmaistaan ihmisen työtä, mikä on kuin likainen vaate Jumalan eteen tuotavaksi. Eli on kysymys omassa voimassa ponnistelusta. Enkä ihmettele, että Lewis ja Marko sen käsittävät. Omat ponnistelut vilpittömimmilläänkin on useinmiten johtanut uskoontuloon. Jos uskoontulo-käsite sysätään syrjään, niinkuin mainitsin Päivi Räsäsen Patmoksen haastattelussa käynneen, niin avataan ”avoin piikki” ilmaisuille, jotka korvaavat tämän raamatullisen käsitteen, tulla uskoon. Voisi päätellä, että Suomen evlut opillisen tiimityöskentelyn satoa on mm ”tulla kääntymykseen, kääntyä-” muodot alku.
Pekka,
”Matteus 15: 19 ”sydämestä lähtevät pahat ajatukset jne. Ei se että Jumalan armo Jeesuksessa tekee vanhurskaaksi muuta tätä tosiasiaa miksikään. Kaikki paha mitä uskovina teemme lähtee sieltä syntisestä sydämestä. Missään ei luvata meille toisenlaista sydäntä. Sydäntä, eli koko olemassaolomme ydintä. Juuri sen on kuoltava uudelleen ja uudelleen. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleenna” Jollei synti edelleen eläisi uskovan sydämessä, niin tätä kehotusta ei tarvittaisi.”
Uskovan syntinen eli kivisydän on vaihdettu uskoontulossa. Siitä profetoi mm. Hesekiel 33. luvussa. Aloita 11. jakeesta ja kiinnitä huomiota uskoontuloon, jonka jälkeen voi kääntyä takaisin syntiin, eroon Jumalasta, mikä tila korjaantuu vain tietoisella parannuksella, eli yhteistyöllä Jumalan kanssa eli katumalla ja tunnustamalla syntimme vain Jumalalle, jonka vaikutus leviää ihmistenkin tietoon tarpeen mukaan. Siis vanhurskas lankeaa, mutta nousee jälleen. Ei ole armoa, hyvyyttä tai rakkautta Jumalan puolelta, minkä vaikutus korvaisi halun tehdä parannus.
Sitten siirry 36 lukuun ja aloita 25. jakeesta, jossa uskoontulo selvitetään, joka on sydämen vaihto niinkuin 26 jae sen vahvistaa. 27. jae kertoo, kuinka Jumala antaa, laittaa uskoontulossa oman Henkensä, joka vaikuttaa halun vaeltaa Jumalan käskyjen mukaan.
Eli Markon kehuista huolimatta olet täysin metsässä, kun väität, ettei missään luvata meille ”toisenlaista” sydäntä.
Liha ei poistu, mutta sen hallinta loppuu uskoontulossa. Alkaa taistelu verta ja lihaa vastaan, mikä minun kohdallani alkoi 1956. Voitto on jo saatu ja Voittaja on siirtynyt uskovaan sisällisesti, voimaksi niin paljon kuin Hänelle sijaa annamme. Lainaukseni viimeinen lauseesi on mieltä vailla.
Synti ei elä USKOVAN SYDÄMESSÄ, vaikka vaanii vaikutusmahdollisuutta. Siksi Lutherin kehoitus hoitaa ihmistämme on epäraamatullinen. Lihaa ei hoideta vaan kuoletetaan, masennetaan, alistetaan, mikä on yhtäkuin taistelua.
Hyvä nosto pekalta suoraan raamatun lehdiltä ja C. S Lewis osaa kiteyttää asioita kohtikäyvästi .
Reijo Mänttäri. Epäuskoinen ihminen on ”yksiosainen” eli liha. Uskovainen on ”kaksiosainen” eli henki ja liha, jotka käyvät taistelua keskenään. Paavali opettaa tästä selkeästi mm. Roomalaiskirjeessään, varsinkin 7. luvussa. Kannattaa pitää mielessä sekin, mitä Jaakob sanoo kirjeessään siitä, että samasta lähteestä ei juokse makeaa ja suolaista vettä Kuitenkin hän joutui kehottamaan uskovia siitä, että näin ei saisi olla.
Marko,
Puhut totta, mutta sanot sen niin, etten minä olisi niin sanonut.
Toisaalta ”yksiosainen” sisältää ihmisyyden, näkyvän ja näkymättömän.
Kuitenkin ydin on se, että Jumalan ihmiseen laittama Henki on jumalattomassa kuolleessa tilassa, mutta herää eloon kuolemassa, jotta voi helvetin kauhut, eli eron jumalasta kestää. Eli ihmisestä tuli ikuisuusolento, kun Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa Henkensä, mikä ”pahimmassa” tapauksessa tekee ihmisen kykeneväksi ikuisesti olemaan.
Mielestäni tämä sitaatti liittyy tämän blogin otsikkoon.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” Gal. 2:21.
Ei mikään, mitä ihminen tekee, riitä sovittamaan syntejä. Vanhurskaus ei ole töistä, ei sen tähden, ettei Jumala mitään töitä vaadi, vaan sen tähden, etteivät ne riitä. ”Hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta.” (Ps. 49:9) Jumala ei tee mitään myönnytyksiä. Sen tähden hän on antanut Poikansa. Mitä velkoja vaatii, sen takaaja on maksanut. Sehän on suuri armotyö. Älkäämme Jumalaa moittiko siitä, että hän on niin hyvä. Saattaa olla nöyryyttävää saada elämä armosta, mutta kun on kuolemaan tuomittu, niin tavallisesti sellainen lahja kuitenkin mielellään vastaanotetaan. Niin Filippin vanginvartijakin teki. Ei siinä ollut aikaa viivytellä. Kuolema oli ovella. Hän uskoi sanan, antoi kastaa itsensä ja koko perheensä, riemuiten siitä, että hän koko perheineen uskoi Jumalaan. (Apt. Teot 16:25-34)
A. W. Almqvist, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Mika,
En arvosta sinnikkyyttäsi, mitä hyvien juttujen copypastaamiseesi tulee. Olen tämän toistanut useinkin!
Täällä metsän siimeksessä huomaan itsessäni tuon viheliäisen rakkauden syntiin, jota vastaan saan taistella kaikin voimin.
Silti tuo taistelu ei tuo lopullista voittoa. Lopullinen voitto on tullut vain Golgatan ristillä. Näin syntisenä täällä mä joudun vaeltamaan.
Reijon opissa on se hankaluus että kun joku lankeaa oikein pahasti ja kokee, ettei armo hänelle enää aukea, koska on hyljännyt ensimmäisen rakkautensa, niin häntä pidetään luopiona. Omakin uskoni olisi tuon opin mukaan joutunut täysin haaksirikkoon jos olisi Hellutai – seurakunnassa uskoon tullut. Surullista on nähdä miten monet on kirottu Saatanan haltuun ja kokonaan vaille Jumalan armoa. Uskoontuloa ei saa pitää omana ansiona vaan Jumalan armotekona. Uskoontulon korostamisella siitä tehdään oma ansio. Jumala voi kutsua omakseen monin eri tavoin. Pyhä Henki voi avata sydämen ottamaan pelastuksen vastaan.
Onneksi helluntaipiireissäkin julistus on paljolti muuttunut syntikeskeisyydstä armon julistukseen (erästä eläkkeellä olevaa helluntaipastoria lainaten).
Ymmärrän tuon uskoontulokorostuksen tilanteessa, jossa julistetaan niille, jotka eivät tunne Mestaria ja armanhduksen antajaa. Mainitunlainen korostus voi liittyä nimenomaan herätyshenkiseen kristillisyyteen, jolla toki on paikkansa mutta vain oma paikkansa. Ongelmia lienee ollut siinä, että ”ratkaisun tekemistä” on julistettu niillekin, jotka jo tuntevan armahduksen antajan ihan omakohtaisesti, ja ovat voineet kokea epävarmuutta ”kelpaavuudestaan”. (Joidenkion iäkkäämpien kokemusten mukaan.)
Luterilaisella puolella taas ongelma lienee ollut, ettei minkäänlasta ”ratkaisua” voi oikein pitää esilla. ja armosta on tullut sallimista, myös syntisellaisen. Ns. ”kääntymysajattelua” karsastetaan.
Senverran ole maailmaa ja kristillisyyttä nähnyt, että olen huomanntu, että eri piireissä ja eri korostuksissa pn puolensa jos se toinenkin puoli.
Jukka,
En ilkeyksissäni tätä sano, mutta haluat kattaa kaiken ja nähdä ”oikeaa” olematomassakin. Tätä kutsutaan diplomatiaksi tai dialogiksi, muttei ole Evankeliumia jos ei sen vastustamistakaan. Evankeliumin turhentamista kyllä.
Uskon, että tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että voimakkaat herätykset ovat alkaneet, kun nk. uskoon kastetut ovat tulleet uskoon ja pyytäneet tula kastetuksi, niinkuin hoviherra Gazan tiellä.
Viittaan 1900-luvun kummallakin puolella tapahtunutta Pyhän Hengen vuodatusta Pohjois-Amerikassa, josta se oitis levisi Etelä-Amerikkaan, etenkin Brasiliaan.
Euroopassa alkoi samoihin aikoihin Hengen vuodatus Italiassa ja Romaniassa joissa lapsena kastetut tulivat uskoon ja saivat Pyhän Hengen kasteen. Näissä kahdessa maassa on alle ja päälle puoli miljoonaa uskovina kastettua helluntalaista. Sakramentalisella matematiikalla luku on suurempi.
Eli, Jukka, jutustelet miellyttäviä, kuin uskova, joka ilmeisesti oletkin.
Samanlaista osaamista on edustanut katolinen Emil Anton:kin. Hänkin kertoo mitä helluntalaisuus on, sensijaan että kysyisi helluntaiherätykseltä asiasta. Toisaalta on muutama teologiaa opiskellut helluntalainenkin, jotka hallitsevat mm. lainasanat, jotka avaavat näkymiä ”hovin” loistoon, eli ulkopuolelle Kristuksen Ruumiin, eli uskovien paikallisseurakunnan.
Alkuseurakunta heti sen perustautumisen jälkeen toimi ja kasvoi, ollen kaiken kansan suosiossa, Apt. 2:47. Uskovien suosio sosiaalisesti on aina ollut olemassa. Olen itsekin kokenut tämän maailmanlaajuisesti, oli uskovat vainon tai ei vainon kohteena.
Valtaapitävät ovat alkaneet vainon, jos he ovat kokeneet uskoontulleet uhaksi hallita kansaa. Tämä toteutui jo Jerusalemin järjestäytymisen jälkeen 10-20 vuoden kaarella, mutta muodostui siunaukseksi samalla tavalla kuin se paha jolla veljet kohtelivat Joosefia.
Reijo hyvä,
olet tietenkin oikeassa siinä, että ns. uskoontulemiset ovat usein olleet vainojen taustalla.
Herätyksiä on ollut, mutta herätykset eivä toistu vklttämättä samoissa ”piireissä” tai muodoissa uudelleen. Eikö ”hellaripiireissäkin” ole todettu, että herätys ja toisinaan tuomiokin alkaa ”Herran huoneesta” tai Herran kansasta.
Minua ei primäärisesti kiinnosta, keiden joukossa herätys alkaa, kunhan se alkaa eikä jää vain herätykseksi vaan elämäksi. EHkäpä olisi vain hyväksi, että heräämistä tapahtuisi eri piireissä ja eri tavoin, ja erilaisin ilmenemisin.
En usko, että ”ollakio sakramentti vai eikö olla” -kiistely herätystä synnyttää. Varsinkaan kun eri piirien käsitykset ”sakramentista” käsitteenäkään eivät tunnu olevan kiistassa yhteismitallisia.
Pekka tuot seuraavan:””Matteus 15: 19 ”sydämestä lähtevät pahat ajatukset jne. Ei se että Jumalan armo Jeesuksessa tekee vanhurskaaksi muuta tätä tosiasiaa miksikään. Kaikki paha mitä uskovina teemme lähtee sieltä syntisestä sydämestä. Missään ei luvata meille toisenlaista sydäntä. ””
Siis tuo on selkeää valhetta, siis jeesus sanoo parantavansa paatuneen sydämen, kivi sydämen tilalle tulee liha sydän, paavali sanoo että Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhän Hengen kautta USKOVAN SYDÄMEEN!!!!
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Grazia, misericordia ja perdono lienevät italian vastaavat käsitteet.
Martti,
melkeimpä puppua. Puppua siksi, että on kysymys Asiasta, jota suomeksi, kreikaksi, englanniksi, italiaksi ilmaistaan eri sanoilla.
Armo, rakkaus, hyvyys, on eläviä Jumalassa. Tämän blogini yksi syy oli ottaa huomioon, että kaikki on armoa, Jumalan hyvyyttä ja rakkautta.
Lisäys:
Eli Jumala tarjoaa hyvyyttään kaikille, mutta se ei hyödytä ilman ratkaisua Hänen puoleensa, eli vastaanottamista. Tämä ihmisen Jumalallinen ominaisuus johtuu siitä, että meissä oleva ikuisuusosa on Jumalasta.
Et nähtävästi vaivautunut miettimään, mitä kirjoitin, Reijo Mänttäri. Suomen sanat armo, armeliaisuus ja armahtaminen ovat harhaanjohtavan samansukuisia. Muissa kielissä käsitteet erotetaan toisistaan poikkeavilla nimityksillä. Merkityseroista voisi antaa esimerkiksi vaikka enkelin tervehdyksen Marialle: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Eihän Mariaa armahdettu mistään tuomiosta. Hän ei myöskään ottanut vastaan armeliaisuutta.
Martti,
Vimma olla oikeassa vie sinua, eikä se ole harvinaista.
Armo, armahdettu, armoitettu, armollinen johtuu samasta sanasta. Kun merkitys, kohdistus muuttuu, niin on kysymys eri asiasta. Kyllä luin mitä kirjoitit ja yritän ymmärtää pyrkimyksesi.
Jumalan hyvyys ja rakkaus on armoa. Toistan vielä, että on kysymys Jumalasta, joka armahtaa, osoittaa armoaan, armeliaisuuttaan ja sama tulee esille hyvyys ja rakkaus-ilmaisuista.
”Armo, armahdettu, armoitettu, armollinen johtuu samasta sanasta.” Kielessämme johtuu, mutta useissa kielissä ei.
Pekka, kommenttiisi 13/9, klo yhdeksän maissa.
Tämän kommenttini pituus johtuu osittain siitä, etten viitaa kohtiin Raamatusta vaan kopioin niitä tähän, lukemisen ja itse asiaan kohdistamisen helpottamiseksi.
————————–
Sakramentalinen pelastusoppi voimaantuu hurskastelusta.
Hurskastelulla viittaan myös lainauksiia Paavalin kirjoituksiin, koskien ”Rakkautesi syntiin”-ilmaisuasi. Jonka hurskauden pyyhkii pois ”hyvä sattuma”, eli ettet ole tullut uskoon nk. helluntalaisuudessa. Uskon, etä siedät tähänastisen ja pysyt omissa ja minun kohdistuksissani, jotta itse asia tulisi esille.
Kuten usein mainitsen, niin olen elänyt tässä helluntailaisuudessa, jota mielummin kutsun omalla käsitteelläni eli Helluntaipäivän Kastajaliike, HKL. Tämä käsite siksi, että HKL:llä ei ole jäsenluetteloa, mutta jäsenet tunnistavat toisensa. Olen tämän henkilökohtaisesti todennut maailmanlaajuisesti. HKL:n tunnustuskirja on Raamattu, jonka selkeys ja vaikeus on se minkä Pietari sanoittaa, tyhjentävästi, 2.Piet.3:
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
Selkeys siksi, että Paavalin viisaus on Ylhäältä, vt. Gal.1:
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Siis Suomen teologiset valtion tiedekunnat on perustettu sen päälle, minkä Paavali heitti roskiin. Sensijaan, että oppi, alkaen pelastusopista olisi pohjalla, josta Ef.2:19-22 mainitsee:
19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
Tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan on este, mistä olen usien maininnut Hebr. 4:2. Eli Jumalan Pojan usko, joka toimii ikäänkuin sulautumisaineena, kun Kirjoituksia luetaan. Kun tätä ”entsyymiä” ei ole niin, korvaavaksi tekijäksi tulee tulkinnat, joiden toiminta perustuu vatkaukseen eli mm. kirkkoisien loistaviin pohdintoihin.
Kirjoitat: ”Surullista on nähdä miten monet on kirottu Saatanan haltuun ja kokonaan vaille Jumalan armoa. Uskoontuloa ei saa pitää omana ansiona vaan Jumalan armotekona.
Ensimmäinen lause, mikä alkaa surullista-sanalla, ei ole Ylhäältä. Toinen lauseesi on levinnyt muoto, jota kirkollisuudessa, eli sakramentalisuudessa toistetaan, on tässäkin yhteydessä kohdistettu miljooniin HKL:läläisiin, jotka ovat tulleet uskoon, uudestisyntyneet Pyhän Hengen työnä. Kukaan, ei missään eikä koskaan ole julistanut muuta uskoontuloa. Ihmettelenkin, että miksi sitä toistetaan, vaikkei selkeää viittausta juuri sanotakkaan.
Ilmaisut ”oma ansio, omaan uskoon uskominen jms” ovat teologisia kukkasia kolmellaa a-kirjaimella.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tulee uskoon. En usko sitä että Päivi ajattelee asiasta toisin. Enkä ole teikäläisiä metsään laittamassa. Kaikissa Kristillisissä kirkkokunnissa on omat puutteensa, mutta myös omat rikkautensa. Joten kaikilla on mahdollisuus oppia toisiltaan. Viime aikoina olen tutustunut Ortodoksien hyvin rikkaaseen rukousperintöön. On ollut mielenkiintoista havaita miten Pyhä Henki toimii myös siellä armolahjojen välityksellä. Siitä minulla ei ole ollut aavistustakaan aiemmin. Aivan samat rukouselämään liittyvät lainalaisuudet löytyy tietenkin jokaisesta ”kirkosta”. Siksi olenkin hyvin vapaakirkollinen ja nytkin taidan lähteä tästä Helluntaiseurakunnan Miesten Raamattupiiriin.
Pekka,
minäkin olen ”harrastanut” ns. sekaraamattupiirejä, joissa kovin harvoin on tullut väittelyitä noista ”uskoontulo/sakramentti” -kysymyksistä. Yleensä osallistuhjat tietävät, ettei ”vänkäämällä” toisen näkemystä muuteta.
Yleensä on ihan rakentavaa tuo ”sekapiirin” toiminta. (Paikalla on ollut yleensä ns. maallikoita, joilla ei ole erityisen suurta ”painetta” puolustella tiettyjä tuikkoja näkymyksiä, vaikka asioista tai painotuksista voidaankin keksustella.)
Toki ymmärrän, että tietyssä ryhmässä on pidettävä ryhmän näkemyksistä kiinni, ettei ketään ”riepotella kaikissa opin tuulissa”. Joskus kuitenkin voi käydä niinkin, että omasta näkemyksestä tulee jopa turhan ”tiukka” rajaus. Toki voidaan luisua liian ”lepsuunkin” rajaukseen. Joskus rajaus voi jäädä myös ns. perinteen vangiksi, vaikka perinne (tai traditio) ei tietenkään välttämättä huonoa ole.
Tällä hetkellä minua innostaa rippikouluissaan uskoon tulleet nuoret sekä nuorten aikuisten kasvaminen uskossa ja Jeesuksen rakkauden tuntemisessa. Opillisista asioista en ole kiinnostunut. Sen vain tiedän että Jeesus minua rakastaa Raamattu sen opettaa.
Reijo: ”Uskovan syntinen eli kivisydän on vaihdettu uskoontulossa.” Tämä on tulkintaa.
Me kaikki tulkitsemme Raamattua sitä lukiessamme. Oma kokemukseni syntisyydestäni perustuu siihen etten rakasta Jumalaa ja hänen tahtoaan kaikesta sydämestäni. Jos rakastaisin niin pyrkisin hänen yhteyteensä joka hetki. Rukous olisi aina helppoa ja vaivatonta. Rakastan sen sijaan syntiä joka minussa asuu. Siksi rukous ei minulta aina luonnistu. Minulla ei kuitenkaan ole mitään tunnollani, mutta vastahakoisuuteni on minulle selvä merkki siitä, että rakkauteni on hyvin vajavaista.
Sen sijaan Jumalan rakkaus minuun ei muutu. Siitä ei puutu mitään siinä on minun iloni ja rauhani. Sitä ei kukaa voi horjuttaa, tai mitätöidä.
Pekka ymmärrän kuinka kokemukseesi perustuvan uskosi.
Jeesus sanoo Jumalan ILMOITTAVAN evankeliumin lapsenmielisille, siis onko silloin Raamatun sana tulkintaa kun Jumala sen ilmoittaa, minulle se ei ole vaan otan sen kuin lapsi ottaa vanhemmaltaan oppia!
Siis kun lapsi syntyy maailmaan alkaa hän saamaan oppia vanhemmiltaan, eikö vaan, sitten kun ihminen tulee u8skoon ja uudestisyntyy niin eikö myös silloin ”lapsi” ala ottaamaan/saamaan oppia Isältääneli Jumalalta!!!
Syntiinlankeemuksessa ihmisen yhteys Jumalaan katkesi ja näin ihmisellä on paatunut sydän siihen asti kunnes Jeessus sen parantaa, kenen sydämen siis parantaa eli niiden jotka ottavat Jeesuksen sanat vastaan!!
3 ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.(Matt.18)
Pekka,
Ikäänkuin mainostat tai lohdutat muita rakkaudellasi syntiin?? Jos lukisit mitä vaikka minä, kirjoitan, niin tuon hyvinkin usein esille lihamme taipumuksen/rakkauden syntiin. Tätä lihaa sitten Luther kehoittaa hoitamaan jaRaamattu kehoittaa olla pitämättä lihastamme huolta, lihallisten halujen kohentamisenksi. – Puhut melkeimpä mitä sattuu??!!
Mitä tulkinta-lausuntoosi tulee, niin viittaat siinä kommenttiini 12/9, klo 22, kohtaan, ”Sitten siirry 36 lukuun ja aloita 25. jakeesta, jossa uskoontulo selvitetään, joka on sydämen vaihto niinkuin 26 jae sen vahvistaa. 27. jae kertoo, kuinka Jumala antaa, laittaa uskoontulossa oman Henkensä, joka vaikuttaa halun vaeltaa Jumalan käskyjen mukaan.”
Neuvoin ja opastin sinua lukemaan juuri tuota kohtaa Hesekielin kirjasta, missä puhutaan sydämen vaihdosta, mikä sitten alkoi toteutua Johannes-kastajan, Jeesuksen ja mm. Pietarin helluntaisaarnan julistuksen kautta. Kun sydän tuli vaihdettua sen merkiksi uskoontullut pyysi tulla kastetuksi jne.
Kun otat kantaa, niin lue se kommentti mihin otat kantaa, useammankin kerran.
Meinaakko Ari, ettei Jumalalle riitä, se mitä Hänen Poikansa on puolestamme tehnyt?
Pekka,
”… ettei JUMALALLE riitä…” sommitelmasi tähtää johonkin???
Näyttää, kuin sotkeutuisit omiin askeleisiisi!
Pekka kyllä varmasti riittää, mutta oletkohan oikein ymmärtänyt mitä Jeesus tuli tekemään? Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen ja kun he tekevät paarannuksen ja ottavat kasteen saavat he Pyhän Hengen, ymmärrätkö tämän??? Siis kun on saanut Pyhän Hengen on Jumalan voima ja rakkaus elää Jumalan tahdossa!!!
”Kun he tekevät parannuksen ja ottavat kasteen, saavat he Pyhän Hengen.” Tässä taitaa olla sanoitettuna suurimmat erimielisyyden aiheet. Ensimmäinen koskee parannusta. Onko se ainoalaatuinen tapahtuma, joka muuttaa kerralla koko elämän, vai onko se jatkuvaa kilvoitusta koko vaelluksen ajan? Toinen asia on kaste. Onko se jotain, mikä otetaan itse, vai saadaanko se kristillisen seurakunnan palvelijan kautta Jumalalta? Kolmantena on Pyhä Henki. Voiko kukaan yksityinen uskova sanoa saaneensa omakseen kolmiyhteisen Jumalan yhden persoonan?
Martti Pentti siis kuinkas luet RAAMATUSTA? Esimerkiksi Pietarin helluntai saarnasta?
Se että joku kastaa vauvoja ja sen jälkeen aletaan OPETTAMAAN että ko kaste on oikea ja kaikki jo saatu (myös ”TEHTY PARANNUS???), niin onko se RAAMATUSTA?
”Onko se Raamatusta, että joku kastaa vauvoja ja alkaa sen jälkeen opettaa, että se kaste on oikea ja kaikki, myös parannuksenteko on siinä jo saatu?” Tämä kysymys heijastaa juuri parannuksen erilaista ymmärtämistä. Lasten kastaminen liittyy ymmärrykseen, että kristityn elämä on jatkuvaa parannuksentekoa omasta syntisyydestään. Tämä on tarkoitus opettaa kastetulle seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön kautta ja varsinkin rippikoulussa.
Martti,
”Tämä kysymys heijastaa juuri parannuksen erilaista ymmärtämistä. Lasten kastaminen liittyy ymmärrykseen, että kristityn elämä on jatkuvaa parannuksentekoa omasta syntisyydestään.”
Parannus on kreikaksi ”metanoia”, mikä on kääntymistä, uskoontuloa. Siirtymistä pimeydestä valkeuteen. Alkaa maallinen matka Jeesus-tiellä, taivaaseen. näin on Raamatussa, niin Uuden kuin Vanhan Testamentin puolella.
Vaikka asia ilmaistaan eri sanoilla se pysyy samana. Tulkinnat muuttaa kaikkea, siksi Raamatun kirjoittaminen ja sen lukeminen tapahtuu Pyhän Hengen ohjauksessa, Pyhässä Hengessä.
Raamattua täytyy lukea koko ajan ja koko Raamattua.
”Parannus on kreikaksi ’metanoia’, mikä on kääntymistä, uskoontuloa. Siirtymistä pimeydestä valkeuteen.” Metanoia tarkoittaa mielenmuutosta. Sen voi kääntää kääntymiseksikin. Uskosta osattoman kääntyminen uskovaksi on tietysti mielenmuutos. Olemme eri mieltä siitä, tarkoittaako se ainutkertaista muutosta pahasta hyväksi vai elämänmittaista kilvoittelua.
Kun lukee kommetteja tulee mieleen että pitäsikö sopia mitä sanoilla tarkoitetaan ? Tuntuu että itse on määritellyt sanan tarkoittamaan jotain ja sitä toistetaan ja toinen voi ajatella sanasta eri tavalla . Reijo usein vetoaa Lutherin sola scripturaan ja samalla vääristää Lutherin opetuksia .
Tuo sakramentaalisuuden maininta jokaisessa blogissa ja useissa kommenteissa vaatisi selitystä Reijo sinulta kun ei sitä tiedä mitä sillä tarkoitat ? Jos olisi vähän halua ja nöyryyttä avata mitä tarkoitat sillä , oletko itse päättänyt sen jotain tarkoittavan .
Se on luterilaisuuden mukaan Jumalan sanalle, kasteelle ja ehtoolliselle annetaan voima synnyttää uskoa, antaa syntejä anteeksi ja lahjoittaa Pyhä Henki. Ja tietysti nämä löytyy helposti raamatusta , sana on kaikessa mukana Kristus on asettanut kasteen ja ehtollisen .
Pekka kirjoitti että oman opin mukaan ja toisessa kommentissa että ei ole kiinnostunut opillisuudesta ja tuli mieleen että käsitetäänkö oppi ulkopuolisena uskovan elämästä vai mitä sillä kukin tarkoittaa ? Kristus oppi on samalla elämää Kristuksessa ei vain painettua tekstiä , mutta oppi varjelee ihmistä harhautumasta . En myöskään ymmärrä tuota kastajaliikettä kun se on ihan keksitty viritys ja omaa Reijon teologiaa. Noista ns sekapiireistä tuli mieleen että usein sanotaan ettei puhuta erottavista asioista eli kasteesta ja ehtollisesta että voidaan sovussa olla . Hyvä on tuntea veljeyttä ja yhteyttä mutta tuo vaatimus on sama kuin vaaditaan ettei ne mitä Kristus on asettanut ole tärkeitä ja miten sanaa sitten voi opettaa kun ne ovat siellä ? Ja jos on erilainen armo ja syntikäsitys ja Kristuksen sovitustyö merkitys niin voi silti kokea veljeyttä jollain tavalla toki , mutta ne mihin elämämme kiinnittyy , lepää ja mihin turvataan voi olla aika erilaista . Ei oppi ole kohtaamisissa monesti teologista puhetta ja vaan yhteyttä yhteisestä uskosta Kristuksessa , mutta jos ei ole sama oppi niin sitten mennään niillä yhteyksillä mitä on .
Timo,
Hetki sitten vastasin aikaisemman, muutama päivä sitten tekemääsi kommenttiin. Se kattaa vastineen tähänkin. Jätetään ”vatkaus, menee surpaksi”.
Käytännön kristillisyydessä olen huomannut miten kyvytön ja jopa haluton olen usein Jumalan tahtoa noudattamaan.
Joten jossain täytyy olla vika. En löydä siihen muuta syytä, kuin sen ettei usko ole muuttanut tätä asiaa miksikään. Ainoastaan sen näen, että tunnen syntisyyteni syvemmin.
Yhä olen ihan sama Pekka joka voi milloin tahansa langeta mihin tahansa. Jollei Jumalan armo minua lankeemuksista varjele, niin hukassa olen. Yksikin askel väärään suuntaan voi viedä täydelliseen tuhoon.
Arilla ja Reijolla on helpompaa, kun heillä on uusi sydän. Onnea vaan teille.
Olen siis havainnut ettei minulla ole uutta sydäntä, vaan sydän on yhä paha, Sieltä tulee pahoja ajatuksia ja ajatuksista tekoja. Joten en keksi siihen muuta ratkaisua, kuin sen että jumalan tahdon vastainen toiminta on minulle yhä hyvin mieluista. Olen siis syntinen yhä, mutta armahdettu syntisenä.
Se että Luther on havainnut tämän saman kuin minäkin, niin siinä on minun opillinen tietoni. Opillisuudesta en ole kiinnostunut, vaan siitä miten asiat on.
Pekka,
Et tiedä, käsitä eli tajua mistä puhut tai mistä pitäisi puhua.
Näin oli Lutherillakin, mutta hänen yli tuhat teosta, kuten ”Rajoitettu ratkaisuvalta” hämärsivät hänen sisäisen eksyneisyytensä.