Vaimoni Colette Someron kirkossa.
Toisessa kuvassa on kotimme pihalta päin nähtynä.
Kolmannessa kuvassa ryijytaitelija Touko Roton ryijy. Kuvassa mukana Roton sukuseuran sihteeri Markku Roto ja suvun vanhin elossa oleva Aune Roto. Kuva otettu Touko Roton ryijynäyttelyn avajaisissa 25.6.2026.
Nikean tunnustus sanoo:
”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”
Kirkko on Jumalan kansa. Kirkko on yksi. Jos olisi perimmältä olemukseltaan kaksi kirkkoa, niin silloin ollisi myös vallalla kaksijumalaisuus. Aidon kirkollisen yhteyden perusta on se, että Jumala on yksi.
Kirkko on Jumalan pyhittämä. Kirkon pyhyys on Jumalan antamaa pyhyyttä. Mikäli pyhyys olisi meidän ihmisten varassa ikään kuin meidän omaa ansiotamme, niin silloin pyhyys ei olisi enää todellista. Ihminen on jo alusta asti ollut syntiin langennut. Siksi vain Kristuksen armoon perustuva pyhyys kestää Jumalan edessä.
Kirkko on yhteinen. Samaan kristikuntaan kuulumme me kaikki Kristukseen kastetut. Historiallisten tapahtumien vaikutuksesta kirkkojen organisaatiot ovat erillään. Myös ympäröivien kulttuurien takia kirkoissa on ulkonaisia eroja. Nämä erot eivät vaikuta itse uskon ytimeen. Elävän Jumalan edessä koko kristikunta on samaa pyhien yhteyttä. Elämme toisistamme riippuvaisina. Uskomme todellisuus perustuu Jumalan armoon. Verrataksemme yhteyttämme olemme ikään kuin yhden ja yhteisen rakennuksen pystyttämisessä käytettyjä tiiliä. Jokainen tiili on tarpeen rakennuksen terveen kunnon takaamiseksi. Yhdenkin tiilen rikkoontuminen tekee yhteiselle rakennukselle vahinkoa. Meitä jokaista kysytään rakentumaan yhdessä pyhässä ja yhteisessä kristikunnassa.
”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”
Kirkko on apostolinen. Jeesuksen opetus on meille suotu Jeesuksen opetuslasten välityksellä. Apostolit olivat Jeesuksen opetuksessa. He veivät evankeliumia eteenpäin. Jumalan ilmoituksen virta meni yhä uusille ja uusille seuduille, uusien kansanryhmien ja uusien kansojen keskuuteen.
”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”
Työ jatkuu yhä edelleen. Kirkon sanomaa viedään eteenpäin. Yhä uusia ja uusia alueita voitetaan Jumalan sanan voimalla. Yhä edelleen Raamattua käännetään uusille kielille. Yhä enemmän ja yhä monipuolisemmin etsitään evankeliumin menoa eteenpäin.
Kaiken keskus on Vapahtajamme Jeesus. Hän elää kirkkonsa keskellä. Hän vaikuttaa voimallaan ja avaa ovia seuduille, jotka aiemmin ovat olleet sulkeutuneina. Niin aineellisesti, kulttuurisesti kuin muutoinkin yhä uusia tapoja, uusia välineitä ja ennen kaikkea yhä uusia ihmisiä tulee mukaan evankeliumin voittosanoman eteenpäin viemiseksi.
Rakennus on yksi. Me olemme siinä lautoina, tiilinä tai kivinä, mitä ilmausta tai rakennustapaa ajattelemmekaan, mutta itse rakennuksen ydin ja keskeinen ja kaiken kokoava osa on
Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen
asema kaiken keskuksena
kaiken lähtökohtana
kaiken päämääränä.
Hänessä kootaan koko kristikunta yhteen uskoon, yhteen toivoon ja yhteiseen rakkauteen.
”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”
Sunnuntai 5.7.2026
Apostolien päivä
Herran palveluksessa
Toinen lukukappale eli epistola: Ef. 2:19–22
Kirjeestä efesolaisille, luvusta 2
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,
vaan kuulutte Jumalan perheeseen,
samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa,
jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat
ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin
että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi,
ja hän liittää teidätkin Hengellään
rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Onpa ihana ryijy, jossa traktorit ja leikkuupuimurit hurisevat. Nykytekniikkaa ja maalaismaisemaa kauniisti kuvattuna. Upeat värit. Terveisiä ryijytaiteilijalle!
Pirjo
Kiitos kommentistasi
Kiitos kauniista palautteestasi
Ryijytaiteilija Touko Taisto Matti Roto on kuitenkin siirtynyt jo taivaan kotiin.
Hän syntyi 16.9.1943 ja kuoli 23.5.2023.
Muutama sana hänen elämästään.
Touko teki elämäntyönsä Roton tilan isäntänä. Hän piti huolen, että kaikki oli hyvin hoidettu ja näytti hyvältä.
Maatalous oli hänen toimintansa lähtökohta.
Erityisesti metsän hoito oli hänelle tärkeä. Se oli myös hänen harrastuksensa. Siinä sai hyvää liikuntaa.
Roton tila on ollut Roton suvun kantatila. Sukuseuran perustava kokous pidettiin siellä vuonna 2000. Touko toimi seuran hallituksessa rahastonhoitajan tehtävässä.
Roton tila oli myös Someron ensimmäisen diakoniakokouksen paikka, missä Someron seurakunnan diakoniatyö päätettiin aloittaa.
Jo varsin nuorena Touko valittiin MTK:n luottamushenkilöksi ja siinä hän toimi pitkään.
Someron kaupungissa hän toimi luottamusmiehenä useammassa paikassa
Kaupunginvaltuustossa kolme kautta 1997 – 2008
Perusturvalautakunta ensin jäsen, sitten varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja 1997 – 2008
Ollilan äänestysalueen vaalilautakunnan puheenjohtaja vaaleissa 2000 – 2012
Maanjakotoimitusten uskottu mies kaksi kautta 1989 – 1996
Someron seurakunnassa hän on toiminut luottamustehtävissä vuodesta 1999 alkaen.
Hän on ollut kirkkovaltuutettuna, kirkkoneuvoston jäsenä
ja myös kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana.
Myllynkulman yksityistien puheenjohtajana
Touko Taisto Matti Roto oli innostunut suunnistaja. Hän osallistui torstairasteihin, mutta myös itse laati ratoja tätä toimintaa varten.
Hän oli innokas tekemään ryijyjä.
Hän lahjoitti ryijyjä useampaan paikkaan, mm Svenssonille, seurakuntakodille ja kaupungille.
Matias, kiitos mielenkiintoisesta mini-elämäkerrasta. Muistamme monitaitoista Touko Rotoa kiitollisuudella.
Pirjo
Kiitos
Kirkko sana tuottaa eri ihmisissä monenlaisia ajatuksia ja se käsitetään joko liian suppeasti tai laajasti ja jollekin se on pelkkä rakennus ja jollekin kuulumisella johonkin tiettyyn kirkkoon on isoin merkitys pelastuksen kannalta .
Apostolisesta näkökulmasta ja uskontunnustuksen ajallisesta tarpeesta tunnustaa apostolinen yksi kirkko on tarkoittanut mielestäni sisällöllisesti ennen kaikkea seurakuntia joista käsin tulisi tätä kirkko sanaa lähestyä . Apostoliset seurakunnat muodostivat kirkon jo ennen uskontunnustusta jolloin oli jo piispallinen kaitselmus , kun monista apostoleista tuli piispoja . Seurakunta on paikallisesti Kristuksen ruumis kun hän on pää , mutta monet muut seurakunnat samoin ja kaikista näistä muodostuu ”herralle kuuluva ” kirkko . Jos tätä peilataan apostolien aikaan ja verrataan tähän aikaan kun halutaan määritellä apostolinen kirkko niin apostolien opetukset määrittävät mikä on apostolinen Srk , joka kuluu apostoliseen kirkkoon tunnustuksessa ja ennen kaikkea elämässä .
Timo
Kiitos pohdiskeluistasi!
Kirkon virka on ollut kirkon olemukseen kuuluva jo aivan alusta alkaen.
Voimme jopa puhua suorasta jatkumosta Jeesuksen ajan juutalaisuuden virkarakenteesta kristillisen kirkon virkarakenteeseen., toki likiarvoina eli huomioiden sen että juutalaisuudessa oli tuohon aikaan 15 eri suuntausta eli puoluetta eli filosofista koulukuntaa eli uskonnollista liikettä, joilla jokaisella oli omia erityispiirteitään.
synagogan esimies ——> piispa
rabbi —-> pappi
synagogapalvelija ——> diakoni
Temppelin uhripapistoa ei ole juutalaisuudessa ollut, koska ei ole ollut temppeliäkään. Niinpä sitä vastaavaa virkaa ei nähdäkseni ole kristinuskossakaan. Joidenkin mielestä pappeus olisi kuitenkin jatkoa vanhatestamentilliselle pappeudelle.
Martti
Kiitos hyvästä pohdiskelusta
Juutalainen papisto oli nimenomaan uhripalvelusten toimittamista ja uhrien liturgian eli laulun johtamista. Heidän virkansa oli perinnöllinen, Leevin sukukunnasta Aaronin jälkeläisten hoitamaa.
Ylipapin liturginen tehtävä oli näiden papillisten tehtävien järjestäminen ja juutalaisen juhlakalenterin määrääminen. Hän myö personoi koko juutalaisen yhteisön ylintä johtoa ja kansaa kokoavaa Jumalan palveluksen organisointia.
Kun Jerusalemin temppeli tuhoutui niin ylipappi menetti mahdollisuutensa toimia. Nimenomaan kalenterin määrittely ja juutalaisen jumalanpalvelusyhteisön kokoavat tehtävät siirtyivät juutalaiselle ylirabbille eli juutalaiselle paaville eli patriarkalle. Ensimmäinen näistä oli Hillel I, joka johti oppineitten joukkoa Jamniassa. Siellä myös määriteltiin tarkat rajat meidän Vanhan testamenttimme kolmannelle osalle eli Ketuvimille eli Kirjoituksille noin vuosien 100 – 130 jKr. aikana. Heidän valintansa oli sama kuin meidän Vanha testamenttimme ilman Apokryfejä.
Kreikankielinen väestö kuitenkin oli jo noin 300 – 200 eKr. oppinut käyttämään kreikankielistä Pyhää kirjaa eli Septuragintaa. Siinä ovat mukana myös meidän Apokryfikirjamme.
Kun otetaan huomioon että Pyhässä maassa asui vain noin viides tai kuudes osa muualla Rooman valtakunnassa asuviin juutalaisiin verrattuna, niin voimme ymmärtää miksi valtaosa kristikuntaa pitää Apokryfikirjoja Raamatun osana.
Martti
Jatkoa pohdiskeluusi uhripappien tehtävien uudelleen muotoilusta.
Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen uhripalvelusten liturgiat jatkoivat elämää ”verettöminä uhreina”. Tämä tarkoitti että uhripapit toimittivat uhrien liturgian ilman eläimen uhraamista. Koska temppeli oli hävitetty, niin ajateltiin että nämä liturgian toistamiset saivat käydä koko uhrista.
Tämä käytäntö merkitsi että leivän ja viinin lisäksi ollut uhriliha jäi pois, mutta leipä ja viini jäivät käyttöön liturgiassa,
Tämä käytäntö on sittemmin meillä kristikunnassa muotoutunut Herran Pyhän Ehtoollisen vieton liturgiaan vaikuttaen. Esimerkiksi ortodokseilla on vieläkin ehtoollisen vietossa osia, joissa mainitaan käsite ”veretön uhri”.
Näin tuo alkuaan uhripappien tehtävä on vähitellen siirtynyt kristillisen papiston tehtäväksi ja sen elementtien leivän ja viinin jakaminen Herran Pyhän Ehtoollisen aineelliseksi puoleksi.
Samalla erilaisten uhrien tehtävät syntien anteeksiantamiseksi, kiitoksen antamiseksi, yhteyden vahvistamiseksi jne ovat vähitellen kehittyneet Herran Pyhän Ehtoollisen eri aiheiden esilläpidoksi yhdessä ja samassa ehtoollisliturgian sanomassa.
”Jumalan ilmoituksen virta meni yhä uusille ja uusille seuduille, uusien kansanryhmien ja uusien kansojen keskuuteen.” Apostolisuus onkin mielestäni sitä, että yhä uudet apostolien sukupolvet jatkavat sanan lähettiläinä. Virta vierii edelleen.
Martti
Kiitos suurenmoisesta kommentistasi.
Todellakin ihana: Virta vierii edelleen!
Kysymys oli, oliko Jeesus väärässä omassa opetuksessaan lopun ajoista? Kyllä oli. Jeesuksen lupasi tulla uudestaan maan päälle kuulijakunnan elämän aikana, vaan ei tullut. Jeesus puhuu, että toiset vielä elävät hänen tullessaan takaisin. Maailmankaikkeus ei voi muutta dramaattisesti, jos noin olisi. Ihmiset eivät selviäisi maailmankaikkeuden muutoksesta elossa. Myöskään tähän päivään eläneet eivät mahtuisi maapallolle. Meitä uskovia on ehtinyt olla maailmassa jo satoja miljardeja.
Helpointa on suhtautua kaikkeen historiallisesti ja pitää Jeesuksen opetuksia omaan aikaan sidottuna. Juutalaiset eivät tunteneet ikuista rangaistusta synneistä eli Helvettiä. Helvetti oli Jeesuksen aikana kaatopaikka Jerusalemin ulkopuolella ja kuvastaa juuri asiaa: ihminen joutuu eroon Jumalasta ja lakkaa olemasta. Sitä on moderni Helvetti.
Uskovat Jumala päästää Taivaaseen ja kaikki tapahtuu heti kuoleman jälkeen. Enää ei Jeesus tule takaisin eikä tule mitään maailmanloppua. Se on minun päätelmäni Jumalan armosta, eksegetiikasta ja terveestä järjestä ja modernista fysiikasta.
On vaikea kirjoittaa tänne, koska Kotimaa estää uusien blogieni julkaisemisen. Samaan aikaan voin kirjoitella ulkomaisille uskonnollisille sivuille, On tämä Suomen kirkollinen sensuuri aika ihmeellistä. Totuus ei muutu estämällä erilaisten mielipiteiden julkaisemista ja kansalla olisi oikeus tietää ja tuntea historiallinen Jeesus opetuksineen. Aika erikoista, että vain yhden käyttäjän tilissä on vikaa, mutta kaikki muut voivat julkaista blogeja vapaasti.
Forssan lehteen kirjoitin Sana sunnuntaiksi -palstalle 4.7.2026 numeroon tällaisen tekstin:
Sana sunnuntaiksi
Sunnuntaina vietämme apostolien päivää.
Kirkko on yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Apostolit julistivat sanomaa Jeesuksesta. Kirkko on Jeesuksen Kristuksen yhteisö. Hän on maailman Vapahtaja. Hän on kantanut koko maailman synnin. Hän on meidät vapauttanut elämään täysipainoista elämää. Yhdessä hänen kanssaan elämme yhteisönä. Jeesus on toivomme perusta. Mielemme on täynnä rohkeaa luottamusta Jumalan hyvyyteen. Tulevaisuus aukeaa Jumalan käsissä. Turvallisina etenemme maailman vaikeuksienkin keskellä.
Epistola kertoo, että kuulumme yhteen.
Teksti puhuu yhteydestä. Onnellisessa perheessä perheen jäsenet huolehtivat toisistaan. Niin myös Jumalan omien keskinäistä yhteenkuuluvuutta Jeesuksessa voidaan ilmaista sanoin: Olemme Jumalan perhettä. Olemme Jumalan lapsia. Kasteessa olemme tähän yhteyteen otettuja.
Kristittyjen yhteyttä voidaan myös verrata tiiliin ja niistä rakennettuun taloon. Yksi tiili ei tee koko taloa, mutta jokainen tiili tarvitaan. Kaikki yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Näin myös jokainen ihminen on kutsuttu yhteiseen Jumalan palveluun, yhteisen uskomme osallisuuteen, Jumalan yhteydessä elämään.
Yhteyden perusta
Yhteyden perusta on Jumala itse. Hän on uskollinen. Hän on voimallinen, hän yhdistää meidät toinen toiseemme.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. Ef. 2:19–22
Matias Roto
Rovasti
Somero
Huomasin, että luterilainen kirkko pyrkii sensuroimaan mielipiteeni netistä estämällä pääsyn Kirkko Suomessa sivulle Facebookissa. Olen kirjoittanut paljon kirkosta aivan asiallisesti ja pääviestini on ollut, että juutalaisuudella, kirkolla ja islamilla on yhteinen ja sama Jumala sekä yhteinen ja sama sanoma. Nyt en pääse enää julkaisemaan luterilaisen kirkon Facebook-sivuille enkä Kotimaa lehden blogheihin. Totuus ei muutu estämällä asiallinen keskustelu. Mtä tämä kertoo kirkosta? Samalla tavalla Kotimaa estää uusien blogieni julkaisemisen. Eläköön sensuuri! Kuka voitti? Kuka hävisi?