Ugandan seksuaalivähemmistöjen kattojärjestö Sexual Minorities Ugandan (SMUG) osoite maan pääkaupungissa Kampalassa ei ole julkista tietoa. Porttikongissa ei lue kenenkään nimeä. Homoseksuaalisuus on Ugandassa, kuten monessa muussakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa, laitonta.
– Juuri eilen saimme tiedon, että kaksi Kongosta tullutta pakolaista pahoinpideltiin täällä Kampalassa, koska he kuuluivat seksuaalivähemmistöön. Näitä tapahtuu päivittäin, järjestön toiminnanjohtaja Frank Mugisha sanoo.
Hän on yksi Ugandan tunnetuimmista homoaktivisteista.
Ugandan homojen asema sai paljon kansainvälistä huomiota vuonna 2014, kun presidentti Yoweri Museveni allekirjoitti lain, jonka mukaan kansalaisten oli ilmoitettava ”homoseksuaalisesta toiminnasta” poliisille ja homoseksuaalisuudesta voitiin pahimmassa tapauksessa rangaista kuolemalla. Lain seurauksena länsimaiset rahoittajamaat peruivat tukiaan Ugandalle noin 120 miljoonan dollarin edestä.
”Tappakaa homot”-nimellä tituleerattu laki ei ehtinyt olla voimassa kauaa. Presidentti allekirjoitti sen helmikuussa 2014 ja elokuussa se kumottiin Ugandan perustuslakituomioistuimessa. Syy oli tekninen. Tuomioistuimen mukaan laki ei ollut saanut riittävää määrää ääniä parlamentissa, vaikka tulikin hyväksytyksi. Lain kumoaminen ei Mugishan mukaan ole juuri parantanut seksuaalivähemmistöjen tilannetta.
Ensinnäkin seksuaalivähemmistöihin kuuluva henkilö joutuu pelkäämään henkensä puolesta, toisekseen pelkona on, että Ugandan parlamentti esittelee jälleen homojen vastaisen lain.
Tabloidit piinaavat
Arvioiden mukaan 37 miljoonan asukkaan Ugandassa on noin puoli miljoonaa homoa. Frank Mugishan mukaan luku on todellisuudessa paljon suurempi. Suurin osa hänenkin ystävistään ei ole kertonut julkisesti olevansa homoseksuaali. Yksi syy on Ugandan lehdistössä. Maan tabloid-lehdistö julkaisee edelleen nimilistoja ugandalaisista homoista.
Vain päivä lain voimaanastumisen jälkeen vuonna 2014 paikallinen tabloid-lehti Red Pepper julkaisi 200 homoseksuaalin nimen. Vuonna 2011 jo lakkautettu paikallinen jourulehti Rolling Stones julkaisi vastaavanlaisen listan. Mugishan pitkäaikainen ystävä, homoaktivisti David Katon nimi ja kuva olivat listalla, jonka otsikko oli ”hirttäkää heidät”. Kolme kuukautta tämän jälkeen lehden oikeuteen haastanut Kato löytyi kotoaan murhattuna.
Mugisha oli tuolloin Yhdysvalloissa tutustumassa universaalia rakkautta julistaviin kirkkoihin, jotka toivottavat myös homoseksuaalit mukaan toimintaansa. Mugisha mietti paluuta Ugandaan kolmen kuukauden ajan. Hän olisi voinut anoa ja saada turvapaikan Yhdysvalloista ja aloittaa uuden elämän turvallisemmassa ympäristössä.
– Päätin tulla takaisin ja jatkaa taistelua. Olen saanut haasteista voimaa jatkaa. Se, että olemme vaarassa kaikkialla, myös omassa kodissamme, herätti minussa vihaa. Viha, joka syntyi Davidin kuoltua, ei ole vieläkään lakannut.
Äärikristityt levittävät vihapuhetta
Homofobia on Ugandassa yleistä, mutta tilanne ei aina ole ollut samanlainen. Mugishan mukaan länsimaiset äärikristilliset ryhmät ovat juurruttaneet homofobian ugandalaisiin.
Mugisha painottaa, että kansainvälisen yhteisön pitäisi ottaa vastuuta siitä, että ulkomaalaiset ovat tuoneet Ugandaan ihmisoikeuksia rikkovaa vihapuhetta. Mugishan järjestö nosti kanteen yhdysvaltalaista äärikristittyä lähetystyöntekijää ja evankelistaa Scott Livelyä vastaan vuonna 2012 syyttäen häntä rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Lively on järjestön mukaan 2000-luvun alusta alkaen julistanut Ugandassa homojen vastaista viestiään ja tavannut maan päättäjiä lobaten tiukempaa lainsäädäntöä. Lively oli SMUG:n mukaan ajamassa myös kiisteltyä kuolemanrangaistuksen sisältävää homolakia.
– Uganda on avoin kenttä konservatiivisille evankelistoille, jotka voivat vapaasti jatkaa vihapuhetta homoja vastaan.
Oikeuskäsittely on yhä kesken ja sen seuraava istunto on syksyllä.
Helmikuussa Ugandan 30 vuotta hallinnut presidentti Museveni sai jälleen jatkokauden. Se ei tiedä hyvää maan seksuaalivähemmistöille ja heidän oikeuksiaan ajaville aktivisteille. Mugishan mukaan uuden presidentin johtama hallitus olisi väistämättä ollut nykyistä edistyksellisempi.
Mugisha uskoo tuleviin sukupolviin. Yli puolet ugandalaisista on alle 15-vuotiaita, ja heissä on paljon sellaisia, jotka eivät ehkä vielä hyväksy homoseksuaalisuutta, mutta jotka ovat valmiita keskustelemaan siitä.
Mugishan unelma on kirkkaan yksinkertainen: Hänen mukaansa Ugandan seksuaalivähemmistön on äänekkäästi puhuttava tasa-arvosta, ei niinkään ihmisoikeuksista.
– Emme me vaadi mitään erityisiä ihmisoikeuksia seksuaalivähemmistöille, vaan tasa-arvoa. Jos meillä on tasa-arvo, me pääsemme naimisiin ja saamme elää vapaina.
Valtakirkot tuomitsevat homoseksuaalisuuden
Uskonto on tärkeä osa monien ugandalaisten elämää ja noin 85 prosenttia maan asukkaista on kristittyjä. Homoaktivisti Frank Mugishan mukaan edes pääkaupunki Kampalasta ei kuitenkaan löydy kirkkoa, joka toivottaisi homoseksuaalit osaksi seurakuntaansa.
– Muutamia liberaaleja pastoreita on, mutta hekin ovat varovaisia ottamaan kantaa homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin.
Ugandan suurimmat kirkot ovat katolinen kirkko ja anglikaaninen Church of Uganda. Kun tiukennettu homoseksuaalisuuden vastainen laki ensikerran esiteltiin, antoi Church of Uganda oman lausuntonsa, jonka mukaan ”homoseksuaalisuuden harjoittamisella ei ole tilaa Jumalan luomassa järjestyksessä”. Kirkko tuki lakia, mutta ei sen alkuvaiheessa esillä ollutta kuolemanrangaistusta. Church of Uganda on osa anglikaanikirkkojen konservatiivisiipeä ja se on lopettanut yhteistyön homoja vihkivien anglikaanikirkkojen kanssa.
Ugandan katolisen kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on lievempi, mutta niin ikään kielteinen. Vuonna 2010 Kampalan piispa Cyprian Lwanga sanoi, että tiukennettu homolaki on tarpeeton ja sotii kristittyjen ydinarvoja vastaan. Samalla hän kuitenkin totesi, että Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden ja että homojen tulisi hakeutua eheyttävään hoitoon.
Katolisen ja anglikaanisen kirkon lisäksi helluntaikirkot ovat suosittuja. Esimerkiksi englanninkielinen Watoto Church on yksi maan trendikkäimmistä kirkoista. Sen perustaja, kanadalainen Gary Skinner on tunnettu seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta.
Kirkkojen kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen kuvastaa ugandalaisten asenteita. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen vuonna 2013 tekemän kyselyn mukaan 96 prosenttia ugandalaisista on sitä mieltä, ettei yhteiskunnan tule hyväksyä homoseksuaalisuutta.
Kuva: Lehtikuva / AP Photo / Ben Curtis. Kenialaiset mielenosoittajat vastustivat Ugandan kovenevia otteita seksuaalivähemmistöjä kohtaan Nairobissa vuonna 2014. Protestissa käytettiin naamioita yksityisyyden säilyttämiseksi.
Lue myös:
Ulkomaanavun alue-edustaja: Ugandan homolaki vastaisku länsimaalaistumiselle
Desmond Tutu vertaa Ugandan homolakia Natsi-Saksaan
Dokumentaristi: Yhdysvaltalaiset evankelikaalit ajoivat homolakia Ugandaan