Käsikirjavaliokunnan sihteeri: ”Virsien muutokset kysytty pilkkua myöten”

Virsiin ei ole tehty muutoksia ilman tekijöiden suostumusta, sanoo kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnan sihteeri Pauliina Uhinki-Suominen. Lauluntekijä Laura Sippola on ollut hyvin pettynyt kirkolliskokouksen tapaan käsitellä hänen virttään.

Sippola ei ollut muun muassa saanut tietoa siitä, että piispainkokous tuki hänen alkuperäistä sanoitusehdotustaan virsikirjan lisävihkoon päätyneessä virressä 929. Koska tietoa ei ollut, hän ei voinut vedota piispainkokouksen kantaan ja lobata asiassa kirkolliskokousedustajia.

Arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala on tukenut Sippolaa ja katsonut kirkolliskokouksen hyväksymän muutoksen pilanneen taiteilijan virttä pahasti.

Kappalainen Pauliina Uhinki-Suominen toimi kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnan sihteerinä kauden 2012–2016 ja jatkaa tehtävässä yhä.

– Kysyimme kaikilta tekijöiltä ihan pilkkua myöten kaikki muutokset. Mitään muutoksia ei tehty ilman tekijöiden suostumusta, Uhinki-Suominen kommentoi virsikirjan lisävihkon työstämistä.

Hän kertoo, miten perustevaliokunta piti ongelmallisena Sippolan virsiehdotuksessa ollutta sanaparia uusi liitto. Piispainkokous taas puolusti muotoilua. Käsikirjavaliokunta päätti perustevaliokunnan lausuntoon nojaten pyytää uusia ehdotuksia Sippolalta, jonka yksi ehdotus oli uusi ihme -sanapari, joka lopulta päätyi virsikirjaan.

Sippola on kuitenkin kertonut pitäneensä ensisijaisena uusi liitto -muotoilua ja joutuneensa hätiköidysti esittämään uudet ehdotukset saatuaan ”uhkakirjeen”, jossa lausetta pyydettiin muuttamaan tai kappale joutuisi ulos lisävihkosta.

Uhinki-Suomisen mukaan Sippolalle lähetetyssä kirjeessä on saatettu sanoa, että laulua ei voi esittää hyväksyttäväksi ollenkaan, jos kohtaa ei voida muuttaa. Kotimaa24 ei ole tavoittanut kirjeen lähettäjää kommenttia varten.

”Toisaalta myös ihmettelen”

Kirkolliskokous, joka varsinaisesti päätti sanoituksesta, sai pöydälleen käsikirjavaliokunnan esityksen. Siihen sisältyi Sippolan alkuperäinen virsisanoitus hänen toivomallaan uusi liitto -muotoilulla sekä käsikirjavaliokunnan varsinainen ehdotus, jossa käytettiin sanoja uusi ihme.

Uhinki-Suominen tietää Sippolan olleen alkuperäisen sanoituksensa kannalla.

– Varmasti joo, toivoi vanhan jäävän. Alkuperäinen oli myös siinä kirkolliskokoukselle menneessä pohjaehdotuksessa.

Uhinki-Suominen toisaalta ymmärtää Sippolaa ja sanoo olevansa pahoillaan, että hän on kokenut asiassa pettymyksen.

– Toisaalta myös ihmettelen sitä, koska lopputulos on hänen itse ehdottamansa.

Uhinki-Suomisen mukaan oli muutamia virsiä, joista pyydettiin tekijöiltä muutosehdotusta ja saatiinkin useimmilta ilman että se aiheutti ongelmia. Muutamien kanssa yhteistyössä tehtiin pieniä muutoksia.

– Koimme, että myös Laura Sippolan kanssa oltiin yhteistyössä tehty tämä muutos. Ei muilta tullut samantyyppistä pettymystä, tämä oli ihan yllätys ja ainoa. Lopullisen päätöksen teki kirkolliskokous istunnossa, ei käsikirjavaliokunta.

Puheenjohtaja: Voi toki olla eri mieltä

Käsikirjavaliokunnan puheenjohtajana 2012–2016 toiminut kirkolliskokousedustaja, pastori Aino Vesti lähestyy Kotimaa24:ää sähköpostikirjeellä Laura Sippolaa koskevan uutisoinnin vuoksi.

Sen saatesanoissa hän katsoo, että osa Sippolan blogin ja Kotimaa24:n haastattelun tiedoista on epätarkkoja.

– Päätöksistä voi toki olla eri mieltä ja ymmärrän taiteilijan herkkyyden oman rakkaan teoksensa äärellä, Vesti sanoo.

– Sippolan laulu pyrkii kertomaan kauniilla tavalla sekä sävelin että sanoin Jumalan rakkauden henkilökohtaisesta kokemisesta, mutta ymmärrän perustevaliokunnan lausunnon ajatuksen siitä, että enemmän kuin kaksi vuosituhatta – jo Vanhan testamentin lupauksissa – puhutaan ”uudesta liitosta”. Joka sunnuntaisessa käytössä olevaa teologisen termin sisältöä on aika arveluttavaa lähteä muuttamaan.

Vestin mukaan työryhmien sihteerit välittivät käsikirjavaliokunnalle kaikki tekijöiden toivomat tai heille osoitetut viestit, mutta heidän tehtäviinsä ei kuulu puhua yksittäisten lauluntekijöiden puolesta ja lähetellä näiden viestejä enempää.

– Mutta lobbausta varten on edustajien sähköpostit julkisesti netissä ja sen kautta myös lobbauspostia meille tuli. Työryhmän sihteereillähän oli melkoisen iso sähköpostiliikenne ja erilaisia palautteitakin taisi tulla tuhansia.

Piispainkokouksen Sippolan alkuperäistä muotoilua puoltavasta lausunnosta, josta Sippola ei siis tiennyt, Vesti sanoo, että se oli kirkon sivuilla internetissä eikä ollut salainen.

– Päätöksen perustelut ovat myös olleet julkisesti luettavissa käsikirjavaliokunnan mietinnössä.

Ehdotus läpi täysistunnossa keskustelutta

Vesti kertoo aloittaneensa virsikirjan lisävihkomietinnön esittelyn viime marraskuussa tietoisena siitä, että kirjasta päättäminen on muutakin kuin taiteellisesta luomistyöstä iloitsemista.

”Parhaimmillaan virsiä syntyy Jumalan rakkauden ja pyhyyden ja kauneuden kokemuksista, iloon tempautumisesta, ja siksi niitä on vaikea arvioida, mutta jos halutaan kirkon yhteinen virsikirja, niin täytyy tyytyä siihen, että moni taho sanoo siihen sanansa, kun etsimme yhteistä tietä”, hän lausui syksyllä kirkolliskokoukselle.

– Taiteilijalle oma luomistyö on rakas, johon koskeminen satuttaa, hän toteaa.

Hänen mukaansa perustelu Laura Sippolan tekstin muutospaineille oli teologinen ja perustui perustevaliokunnan lausuntoon, jonka tehtävä on punnita Raamatun ja tunnustuksen osuutta virsikirjassakin.

– Virren tavoite on olla linjassa tunnustuksemme kanssa; syntymällä emme tule uuden liiton jäseneksi, vaan kasteessa.

Vestin mukaan käsikirjavaliokunta suhtautui myönteisesti Laura Sippolan virren herkkään kauneuteen ja siksi pyysi tekijältä itseltään toisenlaista sanoitusta kriittiseen kohtaan.

– Emme ehkä odottaneet Laura Sippolan vaihtavan vain yhtä sanaa, mutta esitimme virren lisävihkoon hänen itse ehdottamassaan uudessa muodossa.

Vesti toteaa, ettei käsikirjavaliokunta ei siis tehnyt muutosta Laura Sippolan tekstiin. Täysistuntokäsittelyssä virrestä ei käytetty ainoaakaan puheenvuoroa ja ehdotus hyväksyttiin keskustelutta.

– Yhteisellä tiellä joudutaan tekemään kompromisseja päätösprosessin joka vaiheessa ja kaikkia tyydyttävää ratkaisua on vaikea, joskus jopa mahdoton löytää.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Piispa Kalliala Sippolan virren sorkkimisesta: Muutos pilaa sitä pahasti

Virrentekijä: ”Minulla on käsittämättömän ylikävelty olo”

Irja Askola: ”Lyriikkaa ei mitata dogmatiikan säännöillä”

Edellinen artikkeliSeksuaalivähemmistöt edelleen vaarassa Ugandassa
Seuraava artikkeliIrja Askola: ”Lyriikkaa ei mitata dogmatiikan säännöillä”

Ei näytettäviä viestejä