Helvetti on olemassa mahdollisuutena, koska vapaa tahto on olemassa. Mutta koska luotamme Jumalan ehtymättömän rakkauden vetovoimaan, uskallamme toivoa – ei sen enempää – että lopussa huomaamme ettei helvetissä ole ketään.
Kallistos Waren edustama toiveikas asenne on yhä yleisempi ortodoksisessa teologiassa.
Puhe ikuisesta piinahelvetistä on vähenemässä. ”Ikuista helvettiä ei voida avoimesti hylätä, mutta se voidaan unohtaa kuoliaaksi”, on arvioitu.
Ilmiö on ilmeinen myös ortodoksisessa kirkossa.
Itse helvetti ei kylläkään ole häviämässä, mutta nykyään sen toivotaan vähitellen tyhjenevän. Toki opetusta ikuisesta kidutuksesta yhä esiintyy.
Opetus helvetistä on muuttunut yhä enemmän kiirastulimaiseksi, parantavalla poltteella, kuten jo Sergei Bulgakov olisi halunnut 1900-luvun alkupuolella.
Tyhjenevän helvetin toivosta Andrew Louth käyttää ilmaisua “vakaumukseksi tullut toivo”.
Anthony Bloom totesi sen olevan “toivonvarmuus”, vaikkakin hän korostaa, ettei kyse ole “uskonvarmuudesta”. Itse asiassa hän kertoi olevansa ”intohimoisesti varma” kaikkien pelastumisesta, sillä se olisi ilosanoman kokonaisnäyn mukainen.
David Bentley Hart sen sijaan hylkää suorasanaisesti opetuksen ikuisesta helvetistä.
Vanhemmissa uskonopeissa helvetin ikuisuus ja piina olivat varmoja totuuksia.
Ihmiset ovat yhden sellaisen mukaan helvetissä ”Jumalan vihan ja tuomion alaisina”. Heidän “kärsimyksensä ovat erittäin kiduttavat” ja ”tila tulee olemaan sietämätön”.
Syyt tälle muutokselle varmasti monet. Taustalla ovat kaiken muun lisäksi muinaiset perustavanlaatuiset uskonkysymykset.
”Jos elämä on ikuinen, ei kuolema voi millään olla”, kiteytti jo Origenes.
Kallistos Waren lainaus on kirjasta Sisäinen valtakunta. Arvio on Kari Kuulan kirjassa Helvetin historia. Sergei Bulgakovin huomio on kirjasta The Orthodox Church. Andrew Louthin ilmaisu on kirjasta Introducing Eastern Orthodox Theology. Anthony Bloomin sanat löytyvät kirjasta Churchianity vs Christianity. David Bentley Hartin ajatuksiin voi tutstua kirja-arvostelussa Jumala tahtoo, että kaikki pelastuvat. Vanhan uskonopin lainaukset ovat Nikolai Malinovskin kirjasta Ortodoksinen dogmaattinen jumaluusoppi. Origeneksen huomio on Ilaria Ramellin kirjasta A Larger Hope?
Sami, kuten sanoin argumentointisi luterilaisuuden pelastusvarmuudesta on pelkästään sinun mielipiteesi. Mitä toteaa Paavali (Gal2:20) ” minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa. Oliko Paavali siis varma pelastuksestaan, vaikka hän tunsikin perisynnin itsessään. Vai miltä nuo Paavalin sanat kuulostavat?
Lisäksi luterilaisuudessa pelastusvarmuus ei ole pelkästään jokin opillinen väite, vaan yhteyden kokemista Kristukseen sekä uskossa, että näkemisessä ristin alla ja sen pimeydessä.
Kosti, ilmeisesti sinulle luterilainen armovalitsemus on hiukan epäselvä asia, koska toistat ” sinun mielipiteesi” . Viittaat aivan oikein Paavalin galatalaiskirjeeseen, mutta nyt siirryt puhumaan eri asiasta kuin luterilaisesta pelastusvarmuudesta. Se, että luterilainen voi kokea pelastusvarmuuden ja yhteyttä Kristukseen, osoittaa hyvin luterilaisen väitteen mahdottomuuden. Kosti pelaat tässä kaksilla korteilla. Mielestäni tässä auttaisi sinua, että tutkit luterilaista valintaa ja sidottua tahtoa.
Sami, kun väität, ettei luterilaisuudessa ole pelastusvarmuutta, osoittaa vain sen, ettet asiaa tunne.
Asia on varsin selvä. Paavalin kuten minutkin on armosta valittu, ennenkuin tein hyvää tai pahaa jo ennen syntymää ilmaisemaan minussa Poikansa, että minä osaltani julistaisin evankeliumia uskosta Kristukseen. Täten tulemme vanhurskaaksi yksin armosta uskon kautta Kristukseen ilman tekoja. Vaikka tunnekin perisynnin vallan, toisin kuin sinä, niin sen minkä elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, jossa pelastus on varma.
Sinä näytät väittävän, ettei luterilainen voi kokea pelastusvarmuutta, eikä yhteyttä Kristukseen osoittaa lähes täydellisen tietämättömyytesi luterilaisessa uskosta. Valitan, että sorrut tälläisiin väitteisiin.
Kosti, luterilaisuudessa Jla. on ennen luomista valinnut tietyt ihmiset, nämä ihmiset vain pelastuvat. Iankaikkisesta valitsemuksesta johtuu, että valitut tulevat täällä ajassa uskoon. Näin armovalitsemus saavuttaa päämääränsä kaikissa, joita se koskee. Luterilaisuus ei tunne mitään kaikki ovat Kristuksessa valittu – oppia.
Luterilaisuus tuntee varsin hyvin sen, ettei ketään ole valittu ohi Kristuksen, joka on löydettävissä sanassa ja sakramenteissa. Turha on Kristusta etsiä näiden ulkopuolelta.
Kosti, Jumala pääsääntöisesti realisoi valintaansa, sanan ja sakramenttien kautta. Hassuahan se olisi jos Jumala pelastaisi ennen maailman luomista ennaltamäätyt valittunsa ilman Kristusta.
Turha on ihmisen kuvitella olevansa pelastettu iankaikkisen valinnan perusteella, jos hän halveksii sanaa ja sakramentteja. Kutsuminen ei tapahdu muuten kuin armovälineitten kautta. Monet ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut, ei tarkoita sitä, etteikö Jumala halua pelastaa kaikkia tai kutsuisi kaikkia. Toiset tukkivat korvansa, eivätkä halua kuulla sitä, että Kristus on yksin meidän vanhurskautemme, jota Paavali selvin sanoin julistaa. Et sinä enkä minä kykene ymmärtämään Jumalan salattuja sovituksia. Mikäli luulemme, erehdymme.
Kosti Vasumäki18.02.2021 19:32, kirjoitat
”Turha on ihmisen kuvitella olevansa pelastettu iankaikkisen valinnan perusteella, jos hän halveksii sanaa ja sakramentteja. ”
Jumalalle on kaikki mahdollista, tunnustuksen paino piste on ymmärrettävistä syistä julistetussa sanassa, näin torjutiin mm uskonpuhdistuksen hursmahenkistä siipeä. Jumala voi pelastaa ihmisen muutenkin, hän ei ole itseään sitonut ainoastaan yhteen tapaan.
Sitten siirryt puhumaan Jlan. yleisestä pelastus tahdosta. Se on eri asia kuin Jumalan armovalitsemus, predestinaatio jossa Jumala on määrrännyt pelastaa vain tietyn määrän ihmisiä. Nämä valitut ovat valittu kadotuksen massan joukosta ennen maailman luomista. He myös tulevat uskoon – jopa vastastoin tahtoansa. Näiltä osin luterilaisuus tietää ja tuntee Jumalan salatun tahdon.
Sanot, ettei Jumala ole sitonut ”pelastusta yhteen tapaan”. Tästä tietysti loogisesti seuraa, että, jos ei yhteen, niin miksei sitten 10:een, tai sataan tai biljoonaan tapaan jne. Menet kirjoituksessasi sanan yli, että heilahtaa, kun et muuta keksi.
Vai niin, että on oikein osa valittu kadotukseen menevien massan joukosta etukäteen, ettei armovälineillä muka olisi mitään merkitystä, vaikka kuinka palastusta yksin uskon kautta Kristukseen julistettaisiin. Kyllä tässä on niin lähellä ajatus, että vaikka minä kuinka uskoisin sanaan, ei se minua auta, koska, olen kalvinilaisten kanssa menossa ikuiseen kadotukseen. Tähän blogin kysymykseen on hyvä lopettaa, kun on jo tarpeeksi kauan kirjotettu aiheen ohi. Turha on kuvitella olevansa pelastettu iankaikkisen valinnan perusteella, mikäli halveksitaan sanaa ja sakramentteja, kuten kirjoitin.
Kosti, Jumalaa, et voi rajoittaa, hän voi tehdä mitä haluaa. Tuosta olen samaa mieltä kanssasi.
Seuraavaksi sekoitat luterilaisen ja kalvinistinen
predestinaation. Teet tätä toistuvasti tahallasi. Tämä osoittaa, että et hahmota luterilaista predestinaatiota oikein. Meillä on suomenkielellä muutamia kirjoja aiheesta. Luulen, että niistä voit saada lisätietoa. Hyvää viikonloppua.
Kiitos samoin. Ottakaamme vaarin!
Noh,
unohdin laittaa edelliseen viestiini toisen linkin liittyen psalmeihin Septuagintan mukaan, kas tässä:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Psalmit_Septuagintan_mukaan
Yritin myös etsiä kattavaa suomenkielistä selitystä jumaloitumiselle ja ortodoksisesta pelastuskäsityksestä. Lähes kaikki, mitä suomeksi löysin, oli hyvin pelkistettyjä ”sanakirja” -selityksiä. Tässä alla vielä linkki kattavimpaan, mitä löysin:
https://www.tsasouna.net/FI/2018/02/18/ortodoksinen-opetus-henkilokohtaisesta-pelastusksesta/
Tein pienen jatkokirjoituksen.