Piispojen ja järjestöjen tulisi keskustella yhteistyöstä vielä kerran, piispa Laajasalo ehdottaa

Viisi henkilöä seisoo punaise taustan edelssä. Keskimmäisellä piispan violetti paita.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo (kuvassa keskellä) vieraili Piispan kyselytunnilla. Kysymyksiä esittivät Jussi Rytkönen Kotimaasta, Pauli Juusela Kirkko ja kaupungista, Kai Kortelainen Radio Deistä sekä Maria Pettersson Helsingin Sanomista. Kuva: Radio Dei

Kolehtikiistassa ei tosiasiassa ole kyse kolehdeista vaan Sleyn ja Kansanlähetyksen paikasta kirkon sisällä. Näin arvioi Helsingin piispa Teemu Laajasalo Radio Dein ja Kotimaan Piispa kyselytunnilla tänään keskiviikkona 30.9.

Laajasalolta kysyttiin lähetyksessä, miten hän suhtautuu kirkkohallituksen täysistunnon päätökseen poistaa virallinen kolehtipyhä kahdelta kirkon lähetysjärjestöltä. Järjestöt saivat tilalle suosituskolehdin. Näin ollen seurakunnat voivat halutessaan kerätä niille kolehdin, mutta se ei ole pakollista.

Päätös syntyi äänin 6–5, ja piispa Jari Jolkkonen jätti siihen eriävän mielipiteen.

Ensinnäkin Laajasalo totesi, että hänen näkemyksensä mukaan kirkkohallituksella on ollut mandaatti päättää kolehdeista. Tätä hän perusteli korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuodelta 2016 Kallion seurakunnan kolehtikiistassa.

NYT KÄYTYYN kolehtikeskusteluun liittyy silti Laajasalon mielestä ”kiusallisia piirteitä”. Yksi niistä on se, että tosiasiallisesti keskustelu koskee jotain aivan muuta kuin kolehteja.

Laajasalon mielestä se koskee sitä, onko olemassa jokin malli, jonka kautta herätysliikkeet edelleen toimia kirkon sisällä, vai ovatko ne ajautumassa vähitellen pois kirkosta.

Kolehtikeskustelua Laajasalo kutsui varjotaisteluksi, jota käydään koska muutakaan tapaa ei ole keksitty. Välineitä ekskommunikaatioon, eli kirkon yhteydestä erottamiseen, ei ole.

Hankalana Laajasalo piti myös sitä, että kirkkohallituksen päätös virallisten kolehtien muuttamisesta suosituskolehdeiksi siirtää kysymyksen järjestöjen asemasta seurakuntien ratkaistavaksi.

– En pidä sitä ihan hirveän kunniakkaana lopputuloksena, koska sehän tarkoittaa, että nämä 6–5-taistelut päätyvät sen jälkeen Suomen 352 seurakuntaan.

Laajasalo kertoi toivovansa ja myös ehdottaneensa, että piispat kävisivät tilanteen vielä kerran järjestöjen kanssa läpi. Keskustelussa voitaisiin etsiä yhteistä mallia tai todeta, että yhteinen elämä on nyt päättymässä. Kahden eri tason virallisia lähetysjärjestöjä kirkossa ei Laajasalon mielestä voi olla.

– Meillä on sekä kirkon piirissä että näiden herätysliikkeiden piirissä ihmisiä, jotka ovat jo menettäneet toivonsa ja jotka jopa aktiivisesti toivovat, että tästä tulisi splitti.

Omana kantanaan Laajasalo kertoi, että hän toivoo järjestöjen pysyvän kirkon yhteydessä. Hän totesi, että Sley ja Kansanlähetys ovat tehneet ”ainutlaatuisen vaikeissa” paikoissa, kuten Afganistanissa ja Sudanissa, monin tavoin kunniakasta työtä.

Toisaalta Laajasalo totesi, että viimeisen puolen vuoden aikana hänen oma uskonsa ratkaisun löytymiseen on alkanut horjua.

LÄHETYKSEN LOPUKSI Laajasalo pääsi vastaamaan kysymykseen myös siitä, olisiko hän kiinnostunut arkkipiispan tehtävästä, mikäli vaaliin lähtemistä häneltä toivottaisiin.

– Hyvin suurella todennäköisyydellä en, piispa vastasi ja totesi kysymyksen päässeen yllättämään.

Hetken takelleltuaan Laajasalo muotoili vastauksensa näin:

– Kun meillä on nykyinen arkkipiispa, joka on selvästi hyvävointinen ja virassa emmekä tiedä kuinka pitkään ja toivottavasti oikeinkin pitkään, niin ajattelen, että spekulaatio on pikkuisen ehkäpä törkeätä häntä kohtaan, enkä sen takia haluaisi olla siinä mukana.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Kirkko on mennyt liian pitkälle markkinalähtöisessä ajattelussa”, linjasi alustaja Papiston päivillä
Seuraava artikkeliVehnää sen olla pitää mutta miten? – Diakonissalaitoksen seminaarissa puitiin ehtoollisleipää

Ei näytettäviä viestejä