Kaksipäiväisiä Papiston päiviä vietetään Helsingin Paasitornissa tänään ja huomenna. Paikalle odotetaan saapuvaksi satoja suomalaisia pappeja.

Kallion kirkossa järjestetyn jumalanpalveluksen ja päivien avajaistilaisuuden jälkeen kuultiin Hollannista saapuneen kirjailijapastori Aarnoud van der Deijlin luento.

Van der Deijlin puhui vuonna 2023 ilmestyneen kirjansa tiimoilta kirkon nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, joista löytyy Van der Deijlin mukaan murhetta ja toivoa.

Kirjailijana van der Deijl on kiinnittänyt huomiota siihen, miten luopumisen tuska vaikuttaa kirkossa. Hollannissa kirkkoon kuuluvien määrä on tasaisesti vähentynyt, ja nyt protestanttikirkkoon kuuluu enää alle kymmenen prosenttia hollantilaisista. Van der Deijliä kiinnostaa, miten kirkot ja seurakunnat toimivat muuttuvassa toimintaympäristössä ja millaisin keinoin.

Erityisen kriittisesti van der Deijl tuntui suhtautuvan siihen, että kirkot vastaavat muuttuvaan tilanteeseen liike-elämästä lainatuilla opeilla, mainonnan tehostamisella ja markkinoinnilla. Mitä muita keinoja olisi?

LUENTONSA ALUKSI van der Deijl muistutti Suomen ja Hollannin kirkkojen erilaisesta tilanteesta.

− Teidän kirkkonne on vielä enemmistökirkko, luennoitsija totesi lähes ihmetellen.

Hollannin tilanteesta kerrottuaan hän siirtyi kertomaan kirjastaan, jonka keskeisenä teemana on, että kirkko on mennyt liian pitkälle markkinalähtöisessä ajattelussa.

Vaikka Hollannissakin on yritetty monenmoista, eivät helpot temput tunnu tepsivän. Kasteiden, vihkimisten ja jopa hautajaisten määrä on tasaisessa laskussa eikä muutosta näy. Joka viikko eri puolilla maata sulkeutuu jopa kaksi kirkkoa. Se tarkoittaa sataa ovensa sulkenutta kirkkorakennusta vuodessa.

Seuravaaksi van der Deijl kertoi, mitkä yritykset hän on havainnut toimimattomiksi. ”Seitsemän säätöruuvia, jotka eivät toimineet” (seven set screws that dit not work) herättivät kuuntelevassa papistossa hymähtelyä ja kuiskuttelua. Näitä yrityksiä ovat van der Deijlin mukaan olleet:

1. Uskomusten demytologisointi
2. Jumalanpalvelusten modernisointi
3. Seurakunnan houkuttelevaksi tekeminen
4. Raamatun kertomusten demytologisointi
5. Kirkon tekeminen yhteiskunnallisesti ja poliittisesti merkitykselliseksi
6. Taiteen käyttäminen porttina uskoon
7. Kokemukseen keskittyminen

Van der Deijl korosti, ettei pidä kaikkea edellä mainittua todellakaan mielettömänä tai tarpeettomana (non-sense), mutta totesi edellä kuvattujen toimien olevan osa sekularisaatiokehitystä ja painotti, että niiden olisi kummuttava asioista itsestään, ei markkinointisyistä.

TARJOLLA OLI silti toivoakin. Van der Deijlin mukaan viidestä asiasta voi löytää toivoa ja iloakin. Ensinnäkin on muistettava, että tilanne ”ei ole meidän vikamme”, viitaten kirkon työntekijöihin. Kyse on muuttuneesta ajasta ja laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista. Tärkeää olisi löytää työhön iloa ja välittömyyttä.

Kolmantena van der Leijn muistutti, että pieni kirkko voi olla todella toimiva yhteisö ja arvokas sellainen. Kirkosta voi parhaimmillaan tulla kuin luostarin sisäpiha. Lopuksi hän korosti, että olisi tärkeää oppia hyväksymään haastava tilanne ja sen herättämät tunteet sen sijaan, että niitä yritettäisiin jatkuvasti torjua. Samalla kun tilaisuuteen mukaudutaan, olisi kuitenkin muistettava tehdä se omien arvojen mukaisesti.