Filosofia, teologia, psykologia.
Näistä mikään ei nouse siitä näkymättömästä eikä suuntaa sitä kohti, mihin Raamattu kehottaa kiinnittämään katseemme. Eli ei ole kysymys siitä, mikä liittyisi ikuisuuteen, tilaan joka jokaista ihmistä odottaa Jeesuksessa, hänen yhteydessään, mikä alkaa jo täällä ajassa.
Filosofia: on ihmisen yritys hahmottaa viisautta ilman Jumalaa, oman mielikuvituksen, itseymmärryksen luomus.
Ihminen voi hankkia tietoa, paljonkin, riippuen aivotoiminnasta. Tästä on aina ollut merkintöjä, kuten mm. Saarn 8: 17 ”niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää. KK33.
Teologia: kysymys ei ole Jumalasta vaan jumalista / jumaluuksista. Tiede jumaluuksista ilmaisu esiintyy joskus jumaluustieteenä, muttei tuo mielikuvaa yliopistotasoisesta loppututkinnosta kuten Teologian maisteri-tutkinto, mikä on vaikutukseltaan parempi nimike, mystinen ja hyväksyttävissä ja melkein käsitettävissä.
Psykologia: on ihmismielen hallintaan kohdistuvaa, mikä viime vuosina on saanut hengellistä ulottuvuutta ja alkanut melkeinpä korvaamaan hengellisen sielunhoidon.
————————
Nämä muka-tieteet ovat käyttökelpoisia siinä työssä, mikä ei Jumalan Seurakunnalle kuulu. Seurakunnan ainoa tehtävä on julistaa ”tehkää parannus”, kr. metanoia. Tästä tehtävästä, siitä yhdestä ainoasta Jeesus antoi käskyn ja aloitti itse parannussaarnaamisen, Matt.4:17, jota käskyä Pietari noudatti Helluntaipäivän Kastajaliikkeen ensimmäisessä herätyskokouksessa, Apt. 2:28.
Katolisuudet kernaasti ottavat huomioon kreikkalaiset pohtijat, Sokrates, Platon ja Aristoteles. Näiden kolmen filosofin opetusten arvostus on koko ajan nousussa ”dialogi”-sanan myötä, jota ei ole käännetty kulloisellekin kielelle. Sotketaan taikina, joka näyttää rakentavalta keskustelulta, mitä yhteisestä uskosta rakentumistakin voi kutsua. Eli onkin kysymys ”sokraattisesta dialogista”, minkä alussa ovelampi esiintyy tyhmänä ja sitten paljastaa vastapuolen vastausten ristiriidat ja näin päädytään”elävään totuuteen” eli muuttuvaan/kehittyvään totuuteen.
Platon oli erityisen uskollinen oppi-isälleen julkaistessaan ”oppinsa” luolan seinämille muodostuvien varjokuvien kautta.
Teologia, niinkuin se ymmärretään tänään, on käsitettä kirkon perustasta ja raameista. Teologinen tiedekunta, valtion ylläpitämissä yliopistoissa, tiivistyy Evlut kirkon oppiin kahdesta sakramentista, eli pelastusvälineestä. Tästä syystä kreikan sanaa teo-logia ei ole käännetty suomeksi. Sama pätee muissakin Euroopan maissa, missä Evlut kirkko on valtion uskonto tai vallitsevin uskonto.
Teologia sanana on irti siitä, mistä se ikäänkuin vihjaisee, eli siitä ilmoituksesta, mikä on kirjoitettuna, eli Sanasta, eli Jeesuksesta, eli Isästä eli siitä Yhdestä Ainoasta ja minkä voi ihminen valita vastaanottaa itselleen, vt. Biblia 1776, Luuk. 10: 42 ”Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.” Siis vain YKSI on tarpeen, eli uskoontulo, kr. metanoia, eikä vähänkään verran enemmän.
Psykologia, filosofia ja teologia ovat kudottu toisiinsa. Eli nämä kolme yhdessä myötävaikuttaa kallistuman pois siitä yhdestä, ainoasta Oikeasta. Eli nämä kolme ikäänkuin tuovat ”tutkittua” vaihtoehtoa tai parannusta Jumalan ilmoitukseen.
Järkiperäisen Jumalan kielteisyyden luojana voidaan pitää Sigmud Freud’ia. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksia oli häpeämättömyys, mikä ominaisuus on kehittyneimmillään USA:n Donald Trumpissa. Hänen ”koulukuntaansa” voidaan lukea Suomen luterilaisuuden edustajat, Paavo Kettunen ja Tommy Hellsten, muunmuassa.
Joo.
Tekisi mieli kommentoida, mutta jääköön. Sen verran monta kertaa Sinua on virheellisistä ja tunnettuja henkilöitä asiattomasti loukkaavista väitteistäsi jo ojennettu.
Minusta on häpeämätöntä lätkäistä Paavo Kettunen ”järkipeäisen Jumalan kielteisyyden” koulukuntaan kuuluvaksi.
Jorma,
Lätkäistä, kuuluu sinun ilmaisuusi. Paavo Kettunen on jatkuvasti ilmoittanut kiertäneensa Suomessa ja pitäny ainakin sata luentoa häpeästä, eli niinkuin Freud’kin opetti siitä.
Myös hänen suoranainen julistuksensa, joita alempi akateeminen taso lainaa on ollut. että ”Pyhä Henki tarvii psykologiaa”.
Nämä koen enemmän edustavan ”lätkäisyjä”.
Kiitos nopeasta kommentoinnista, vaikka, ontuvasta.
Mitä mainitsemiseeni liittyy, niin olen maininnut syyn ja heidän sanatarkan opetuksensa. Katson ne kuuluvan ulkopuolelle Seurakunnan. Tämän perustelen ja olen perustellut Raamatulla.
Heidän persoonaansa en ole puuttunut, eikä sen suhteen minulla ole valittamista. He ovat ehkä johtavimpia airueita, koskien sokraattista neuvottelua oikeasta ja väärästä, eli koskien pelkästään Raamatun opetusta.
Senkin olen toistamistani toistanut, että tällainen minulle sopii, kunhan raamatullisuutta ei siihen liitetä.
He, kumpikin elävät, etenkin Hellsten, julkisuudesta, jossa julkisuudessa minun mielipiteeni ovat vain asiallisia.
Jos mahdollista, niin huudahduksen sijasta sano jotain?
Psykiatrit ja psykologit ovat yliarvostettuja. Ihmiset menevät heidän luokseen juttelemaan kaikista mahdollisista ongelmistaan ja murheistaan. He eivät kuitenkaan pysty auttamaan kaikkia. Monien todellakin pitäisi mennä mieluummin sielunhoitajan luokse. Lisäksi useimmat psykiatrit ja psykologit ovat vielä kaiken lisäksi ateisteja tai ainakin käytännössä ateisteja. Uskovien kanssa tulee usein törmäys, kun he koettavat saada uskovaiset elämään oman jumalattoman mielensä ja käsitystensä mukaisesti.
Mika,
”Monien todellakin pitäisi mennä mieluummin sielunhoitajan luokse. ”
Mitä psykologiaan tulee, niin olen ollut hyvinkin kiinnostunut siitä alle ja päälle kaksikymmenuotiaana. Muutama ystäväni antautui alalle ja opiskeli sitä täällä Suomessa ja Italiassa.
Ehkä parhaimpia ystäviäni, ei Suomessa, oli myös vähän aikaa kolleegani, kun keskityin enemmän kutsumukseeni, jota koin. Tämä ystäväni saavutti, myöhemmin korkeimman oppituolin psykologiassa, omassa maassaan. Emme kuitenkaan juuri ollenkaan keskustelleet psykologiasta, vaan kaikista nuorten asioista ja muutaman vuoden kuluttua tulkkasin monta hänen luentoaan, joiden lopuksi hän sanoi, että psykologialla ei ole voimaa päästä ihmisenä olemisen ympyrästä, siksi vain uskoontulo voi sen saada aikaan.
Voisin mainita joitakin julkisuuden psykologeja aikaisemmilta vuosiltani, joiden kanssa oli tiiviissä yhteydessä vain siksi, että kirkot eivät olleet johdattanut heitä elävään uskoon, vaan pikemmin pitäneet siitä erossa.
Teologia on tutkimista täsmällisesti ja terve tutkimus myöntää käyttämiensä menetelmien rajoitukset.
Kullakin ajalla on omat edellytyksensä tutkimuksen tekemiseen. Näitä on aihetta käyttää harkiten ja määrätietoisesti. Vain siten voidaan välttää mitä erilaisimmat väärät oikosulut ja mitä sattuu suusta sylki tuomaan muka löydöt, jotka eivät kuitenkaan kestä ajan oloon.
Koska jonkinlaisen uskonnollisen elämän perusta muodostuu jokaisen ihmisen mielessä, Vaikka jotkut kuinka väittävät olevansa uskonnottomia, voidaan todeta että heidän uskontonsa eli elämän perustava uskomusten järjestelmä on – A kulttuurissa A , – B kulttuurissa B, ja niin edelleen.
Mikäli uskonnon tutkiminen vähenee jossain kulttuurissa, niin sen mukana myös terve inhimillisyys katoaa noissa oloissa.
On siis aiheellista tutkia parhaiden käytettävissä olevien tutkimusmenetelmien avulla niin psykologiaa ja filosofiaa kuin teologiaakin.
On huomattava että Jeesuskin opetti aikansa korkeimmassa teologisessa opinahjossa eli Jerusalemin temppelissä, yhteen aikaan aivan säännöllisesti, joka päivä. Hän siis toimi oman aikansa juutalaisena oppineena, nykyajan professoria tai akateemikkoa vastaavassa tehtävässä. .
Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa.
Esipuheesta Robert D. Preusin kirjassa Raamatun inspiraatio, Concordia ry, 1999.
Matias, myönnät varmaan tämän.
Rakkaat ystävät ja toverit,
Ihan tarkkaan ottaen meillä kristityillä on vain yksi teologi, nimittäin Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi ( https://ort.fi/synaksario/pyha-apostoli-ja-evankelista-johannes-teologi/ ).
Muut ”teologit” ovat sitten historian, eksegetiikan ym. parissa puuhastelevia tutkijoita.
Näin lukee Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla: ”Kirkko on kunnioittanut kolmea henkilöä antamalle heille arvonimen ’Teologi’. Ensimmäinen on apostoli ja evankelista Johannes Teologi (26.9 ja 8.5.), Herran rakastettu opetuslapsi, joka ammensi syvälliset ajatuksensa suoraan Sana-Jumalalta. Toinen on pyhä Gregorios Teologi (25.1.), pyhän Basileios Suuren ystävä ja kilvoittelutoveri, joka julisti Pyhän Kolminaisuuden salaisuutta ja vei kirkon voittoon taistelussa areiolaisia vastaan. Kolmas on suuresti rakastettu mutta aikoinaan myös kiistelty hahmo, Simeon Uusi Teologi.”
Jari,
Tiedän yleensä asioita, mutta tämä on minulle uutta.
Nämä idän katolisuuden, Raamattua vanhemmat, tai siitä eroavat kirjoitukset kyllä voivat olla Kirjoitusten kanssa linjassa, mutta eivät lisäämällä niihin mitään tai muuttamalla mitään. Eli hyvää kirjallisuutta, niin apogryfisetkin kirjoitukset voivat olla.
Kaikki nämä tieteet ovat olleet siunauksellisia ihmiskunnalle, sillä ne tutkivat ihmistä. Kenenkään usko ei voi mitätöidä tätä, sillä silloin mitätöi itsensä. Tämän päivän sivistys pohjautuu näihin tieteisiin. Kiitos heille kaikille, jotka ovat vieneet näitä tieteitä eteenpäin.
Charlotta,
Kaikki kolme näennäis-tiedettä ovat ihmisen/ kirkon- kkojen itseymmärrystä ja vaikuttavat siunauksilta. Ne ovatkin sitä, jos ei Jumalaa, kaiken luojaa oteta huomioon. Toisaalta Jumalan huomiooiminen ”onnistuu” vain ajallisten lakien noudattamisella. Parhaimmillaankin se muodostuu vain ansaksi, kun tämä rahtunen aikaa ajattomuuteen verrattuna on.
Eli kun Daavid tuskailee jumalattoman paremmasta menestyksestä psalmeissa, kuten 37 niin kaikki ratkeaa ja ”helpottaa”, kun hän pääsi sisälle Jumalan pyhiin salaisuussiin Ps.72:17 ja sitten saman psalmin viimeisessä jakeessa hän sanoittaa autuaan olonsa, ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä …”
Yhtä asiaa en lakkaa ihmettelemästä, kun vertailen ja tutkin eri kirkkojen ja seurakuntien rukousopetuksia. Niistä kaikista on mahdollista oppia rukouksen ihmeellisestä maailmasta.
Olen havainnut että kaikkien kristillisten suuntien rukousopetus on joitakin erityisiä poikkeuksia lukuunottamatta hyvin samallaista.
Muuten ei tietenkään voi olla. Siksi, että ne ehdot on annettu taivaasta. Jotta rukousyhteyttä voi ylläpitää olla, niin se on tapahduttava juuri niillä ehdoilla jotka Jumala on sille määritellyt. Yksikään seurakunta tai kirkko ei voi toimivaa rukousyhteyttä luoda ominpäin. Näin kaikkien on rukouksen suhteen toimittava aivan samojen ”pelisäätöjen” mukaan. Niitä ei mikään seurakunta voi yksinoikeudella omistaa. Jos kaikilla seurakunnilla on kerran yhtäläinen oikeutus läheiseen yhteyteen Herrame kanssa, niin miksiköhän joskus on niin kovin vaikea sietää toisten erilaista tapaa elää uskoaan todeksi ? Erilaisuuta voin itse pitää suurena rikkautena, josta Luterilaisena voin suuresti iloita.
Tieteitä tekevät ja niistä elämyksiä saavat voivat olla ”Jumalaa lähellä”, itse asiassa saavat inspiraationsa Jumalalta. Outoa laittaa nämä asiat toisilleen vastakohdiksi. Mutta kaikenlaisten lahkojen (muidenkin kuin uskonnollisten) johtajat pitävät siitä, etteivät jäsenet ole tieteisiin sitoutuneita. Menestys ei ole kiinni siitä, onko ”jumalaton” vai ”jumalallinen”. Ei kannata ”tuskailla” toisten menestystä, vaan iloita siitä. Kaikki otetaan kiitollisena vastaan, mikä armossa annetaan (pseudotiedettä).
Charlotta,
Olen ollut ja olen yhteydesä tieteen tekijöiden kanssa. Olen yhtä paljon tekemisisissä uskovien kanssa, jotka eivät tieteistä tiedä, eli ovat inhimillisen mitan mukaisesti yksinkertaisia, tavallisia ihmisiä. Heissä oleva ja vaikuttava Jumalan Pojan Usko tekee heistä samanlaisia.
Uskon, että tähän liittyy koko elämäni mittainen kokemus kehityksestä jälkeenjäänneistä, skitsofreenisistä, vankilassa uskoontulleista väkisinmakaajista ja muista lain rikkojista, jotka olivat seurakuntani yhteydessä.
Myös etenkin Italia-Sveitsin ADI-veljesyhteydessä, saarnaajamme olivat kaikki maallisessa työssä. Paikallisseurakunnat käsittivät 50-1000 jäsentä ja saarnaaja-pastore oli muurari, torikauppias, insinööri jms., jonka kulut maksettiin, muttei palkkaa, tai tarkemmin noin 15 prosenttia Italiassa sai koko elantonsa seurakunnalta.
Tällä edelläkerrotulla haluan kuvata sosiaalisia yhteyksiäni joille kerron omasta uskostani. Sivistyksellisesti korkeimmalla tasolla olevat ovat halukkaampia tietää uskostani, vt. 1Piet.3: ”… ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,”
Myös olen nettiyyhteydessä professorien John Lennox ja James Tour’n kanssa. Uskossaan he ovat yksinkertaisempia kuin minä.
Niin Suomen, Italian,kuin englantiapuhuvan maailman uskoontulleet sivistyneet karttavat hengellisten asioiden yhteydessä, näitä kolmea näennäistiedettä.
”Uskoontulleet sivistyneet karttavat hengellisten asioiden yhteydessä näitä kolmea näennäistiedettä.” Tuskin he viittaavat hengellisten asioiden yhteydessä muihinkaan tieteisiin. Se ei tietenkään johdu siitä, että tiede olisi ’näennäistä’ vaan siitä, että tiede on tietoa ja se, minkä miellät hengellisyydeksi, on uskoa.