Kesäinen näkymä kotimme portailta 24.7.2026.

Pihlajamarjat alkavat tulla esiin. Kuva huvimajamme terassilta. Sydänsuven iltahetki 24.7.2026.

Kotikirjastoni taidekirjojen joukosta kirja, jossa esitellään noin 6000 teoksen tekijää, joka sai lukuisten maiden hallitsijoilta mitä korkeimpia kunnianosoituksia.

Ivan Konstantinovitš Aivazovski, 1817 – 1900.

Hän oli armenialaissyntyinen venäläinen taidemaalari.

Nimi venäjäksi Ива́н Константи́нович Айвазо́вский,

armeniaksi Հովհաննես Այվազովսկի, Hovhannes Aivazovski.

Sunnuntai 9.8.2026

11. sunnuntai helluntaista

Etsikkoaikoja

Juutalaisilla on erityinen surun päivä Av -kuun 9:s päivä. Se on Jerusalemin temppelin hävityksen päivä. Se on myös monen muun surullisen tapahtuman päivä juutalaisten historiassa.

Jeesuksen elämän suuri suru oli huomata, että kaikki eivät ottaneet vastaa Jumalan valtakunnan lähestymistä hänen elämäntyössään. Hän suorastaan itkien totesi, että kansalla olisi ollut tilaisuus kääntyä Vapahtajamme armohelmaan ja saada täysi Jumalan siunaus osakseen. Kun tilaisuutta ei käytetty hyväksi, niin tapahtumien kulku tuli sellaiseksi, mitä sitten tapahtui. Kansan keskuudessa tuli eri ryhmien välille kiistoja. Roomalaiset tulivat paikalle ja hävittivät kaiken. Se oli heidän ratkaisunsa kiistojen poistamiseksi. Jerusalem vallattiin ja temppeli hävitettiin.

Juutalaisille jäi av -kuun yhdeksännen päivän surujuhla. Kristikunnan yhteydessä päivää alettiin viettämään Jumalan antaman etsikkoajan tärkeyden korostamiseen.

Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeensä jo ennen näitä tapahtumia. Roomassa keisari Claudius oli vuonna 49. jKr. ajanut juutalaiset pois Rooman kaupungista. Silloin vain ei-juutalaiset Kristuksen seuraajat jäivät kaupunkiin. Juutalaisten piti lähteä tai jatkaa salaista elämää ilman virallista lupaa.

Vuonna 54 jKr. keisari Nero antoi juutalaisten palata imperiumin pääkaupunkiin. Moni palasi, Kristuksen seuraajatkin palasivat sinne. Syntyi erikoinen tilanne. Ei-juutalaiset olivat tottuneet hoitamaan seurakunnan asiat ilman juutalaisia, ja nyt nämä piti ottaa uudelleen yhteiseen jumalanpalvelukseen mukaan.

Tällöin kuitenkin syntyi ristiriitoja. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen oli vaikeampaa kuin saattoi ajatella. Asia piti hoitaa niin, että kirkon yhteys ei särkyisi. Kaksi keinoa yhdessä auttoivat tilanteen suotuisaan ratkaisuun.

Syyrian Antiokian piispana toiminut apostoli Pietari kutsuttiin Rooman piispaksi. Näin saatiin kokenut ja ansioitunut johtaja hoitamaan pääkaupungin seurakunnan asioita.

Toinen oli Paavalin kirjeen kirjoittaminen Rooman seurakunnalle. Paavali käytti Jumalan vanhurskauden käsitettä luodakseen pohjan seurakunnan yhteiselle elämälle. Tämä auttoi kumpaakin osapuolta löytämään tarvittavan sovinnon niin, että Rooman kaupungin yhteinen kirkollinen elämä saattoi lähteä voimalla eteenpäin.

Etsikkoaikoja sunnuntain epistola käsittelee juutalaisten ja ei-juutalaisten asemaa yhteisessä jumalanpalveluksen viettämisessä. Ikivanha juutalainen liturgia, rakkaus hyvään kirkolliseen järjestykseen ja Pyhän kansan hengellisen perinnön merkitys tuodaan esille. Kristikunta elää juutalaisen uskon perinnön jatkumona niin, että Jeesus Vapahtajamme saa olla kaiken keskuksena.

Paavali korostaa sitä, että ei-juutalaisten on tiedostettava, että Jeesuksen antaman armon avulla meidätkin on liitetty samaan pyhään kansaan, missä jo Uskon isä Abraham aikoinaan oli saanut elää. Abraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Tämä ikiaikojen usko oli se, mihin Jeesus oli liittänyt lupauksen kaikille maailman kansoille. Hänessä Jumala oli tullut keskuuteemme ja avannut ovet koko maailman autuuteen saattamiseksi.

Tämän näköalan tiedostaminen tekee meistä armollisempia toinen toistamme kohtaan. Koska Jumalan armo riittää koko maailman kaikille kansoille, niin eläkäämme mekin keskinäisen kunnioituksen ja toinen toisemme hyväksymisen hengessä toinen toistamme rakastaen.

Toinen lukukappale: Room. 11:17–24

Kirjeestä roomalaisille, luvusta 11

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut,

joka olet peräisin villistä oliivipuusta,

on oksastettu oikeiden oksien joukkoon,

niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä,

älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla!

Mutta jos ylvästelet, muista,

ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.

Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin,

jotta sinut voitaisiin oksastaa.

Se on totta.

Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden,

mutta sinä pysyt, kun uskot.

Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää!

Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia,

ei hän säästä sinuakaan.

Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara.

Langenneita kohtaan hän on ankara,

sinua kohtaan lempeä,

jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään;

muuten sinutkin leikataan pois.

Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen,

elleivät he jää epäuskonsa valtaan,

sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.

Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta,

johon luonnonmukaisesti kuuluit,

ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun,

niin totta kai nämä alkuperäiset oksat

voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

——————————————

Taiteilijan maalauksia on myyty kalliisti. Vuonna 2006 The Varangians on the Dnieper myytiin 3.2 miljoonalla dollarilla Sothebyssä. Bomarsundin taistelu myytiin kesäkuussa 2011 ruotsalaisessa huutokaupassa 7,6 miljoonalla Ruotsin kruunulla.

Tässä esittelyä hänestä suomeksi Ivan Aivazovski – Wikipedia, ruotsiksi Ivan Ajvazovskij – Wikipedia ja englanniksi perusteellisemmin Ivan Aivazovsky – Wikipedia