Mutta sen, ettei nyt enää, Kristuksen hallitessa, todellisuudessa ole olemassa mitään syntiä, kuolemaa eikä kirousta, me myös joka päivä tunnustamme apostolisessa uskontunnustuksessa sanoessamme: ”Minä uskon pyhän seurakunnan”. Sehän on suorastaan samaa kuin sanoisimme: Minä uskon, että seurakunnassa ei ole mitään syntiä eikä mitään kuolemaa. Kun ne, jotka uskovat Kristukseen, eivät ole syntisiä, eivät he ole kuolemaankaan vikapäitä, vaan ovat peräti pyhiä ja vanhurskaita, synnin ja kuoleman herroja ja iankaikkisesti eläviä. Tämän käsittää tosin ainoastaan usko: sillä me sanomme: ”Minä uskon pyhän seurakunnan”. Jos taas kysyt neuvoa järjeltäsi ja silmiltäsi, arvostelet asiaa aivan toisin; huomaathan sinä jumalisissa paljon sellaista, joka sinua loukkaa: huomaat heidän silloin tällöin lankeavan, tekevän syntiä, olevan heikkoja uskossa sekä vihan, kateuden ja muitten pahojen taipumusten kiusaamia, ja siis: ”Seurakunta ei ole pyhä”. Mutta minä en suostu tähän päätelmään. Jos tarkastelen joko lähimmäisen persoonaa tai omaani, se koskaan ei pääse pyhäksi; mutta jos tarkastelen Kristusta, seurakunnan sovittajaa ja puhdistajaa, on se kauttaaltaan pyhä, sillä hän otti pois koko maailman synnit.
Synnit eivät siis todellisuudessa ole siinä, missä niitä havaitaan ja tunnetaan; eihän Paavalin jumaluusopin mukaan mitään syntiä, mitään kuolemaa, mitään kirousta enää ole maailmassa, vaan Kristuksessa, siinä Jumalan Karitsassa, joka ottaa pois maailman synnit ja joka tuli kiroukseksi meidän edestämme, lunastaaksensa meidät kirouksesta. Filosofian ja järjen mukaan sitävastoin synti, kuolema (ja kirous) ovat ehdottomasti vain maailmassa, lihassa ja syntisissä. … Todellinen jumaluusoppi taas opettaa: Maailmassa ei enää ole olemassa mitään syntiä, kun Kristus, jonka kannettavaksi Isä heitti koko maailman synnit – Jesajan kirjan 53. luku (6. jae) – on voittanut, hävittänyt ja surmannut sen omassa ruumiissaan. Hän on kerta kaikkiaan kuollut synnille, mutta noustuaan kuolleista hän ei enää kuole. Missä ikänä siis on olemassa uskoa Kristukseen, siinä todellakin synti on hävitetty, kuollut ja haudattu; siihen taas, missä ei ole olemassa uskoa Kristukseen, synti jää olemaan. Ja vaikka pyhissä vielä on synnin jätteitä, kun mm. eivät usko täydellisesti, ne kuitenkin ovat kuolleita, koska niitä uskon tähden Kristukseen ei heille syyksi lueta.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 343-344, Sley, vuoden 1957 painos. Blogin otsikko on allekirjoittaneen.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” (Joh. 1:51)
Kouluaikanani tässä lähellä Somerolla eleli viihdetaiteilija, joka teki mm. tunnetun haikean tangon: ”Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa, missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois… ” Kaunishan Someron miehen laulu on, ei varsinaisesti väärä, mutta älä koskaan tyydy sen taivaskäsityksiin! Et saa tällaisesta yleisuskonnollisuudesta sielun rauhaa. Olethan jo käsittänyt, että Kaikkivaltias pyhä Jumala ei ole ihmiskuntaansa jättänyt kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä, nimittäin kysymyksessä iankaikkisuudestamme, epämääräisen kaipauksen, jonkun sumupilven tai yleisen mielipiteen perustalle…
Järkyttävä oli tieto muistisairaasta tuttavastamme, joka ei kerrostalossa löytänytkään kodin ovea. Monenlaista tuli vastaan, mutta mikä on varmasti kodin ovi? Miten ja mistä pääsisi kotiin! Aivan samoin: Miten pääsisi taivaaseen, jos ei tiedä ovea? Ei mitenkään! Siksi juuri Kristuksen kirkko saarnaa viimeiseen päivään saakka samaa iankaikkista verievankeliumia esim. vanhan porttilaulun sanoin. Tätä laulua täälläkin (Loimaan evankelisella) opistolla on sukupolvien ajan laulettu:
”Se viel on auki – kiiruhda, vaikk vainoojamme pauhaa, Sä risti, kruunu omista, on Jeesuksessa rauhaa, Oi armo autuaallisin, nyt auki on se mullekin, On myös, on myös se auki mullekin.”…
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 298 ja 300, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026. Loimaa Lähetyshiippakunnan kesäjuhlien avajaisseurat 30.7.2021. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jokaisella ihmisellä on kaipaus Jumalan luokse. Unto Monosen tekemä laulu Satumaa, kuvaa taiteilijan sisäistä kaipausta Jumalan puutarhaan. Tässä kuuluisassa tangossa– kumpuaa syvä kaiho, melankolia ja kaipuu johonkin parempaan. Jonkunlainen yhteys hänellä oli kirkkoon, sillä Someron kirkkoherra hänet hautasi. On jotenkin vaikea moralisoida ko. laulua.
Ei varmaankaan pidä moralisoida, mutta kyllä se selvästi edustaa yleisuskonnollisuutta ja yleistä mielipidettä. Jotkut ovat jopa halunneet Satumaan mukaan virsikirjaan, mutta se olisi sentään liikaa. Taivas ei ole satua, vaan totista totta.
Mika,
Sanot ihan omasta päästä(kin) oikeaan osuvaa!
”Taivas ei ole satua, vaan totista totta.” Satu ymmärretään usein totuuden vastakohdaksi, valheeksi. On kuitenkin kysymys eri asiasta. Satujen, faabeleiden tai myyttien avulla on tuhansien vuosien ajan kasvatettu sukupolvi toisensa jälkeen ymmärtämään oikean ja väärän, hyvän ja pahan ero, ihmissuhteiden kiemurat sekä monet muut toisella tavalla hankalasti selitettävät kysymykset.
Martti, ethän kuitenkaan pidä Raamattua satukirjana. Jotkut ovat esim. pilkaten sanoneet Vanhaa Testamenttia juutalaisten Kalevalaksi.
Satua pidetään yleensä sepitteenä. Wikipedia. Sepite on siis keksitty tarina.
Onhan Raamatussakin sepitteitä. Jeesuksen vertaukset ovat sellaisia. Hän myös viittasi Joonan kirjaan, jossa on paljon sadun piirteitä. Mehän emme usko hengissä pysymiseen kalan vatsassa vaan siihen, mitä Joonan kirja opettaa Jumalan ja ihmisen suhteesta.
Minä ainakin uskon, että Joona todella oli kalan vatsassa. Jeesus itse piti tätä tapausta totena. ”Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:40) Sinä et usko sitä, koska järkesi ei käsitä sitä ihmettä. En uskalla syyttää Raamattua valheesta enkä halua tehdä sitä.
”En uskalla syyttää Raamattua valheesta enkä halua tehdä sitä.” Minä taas en tohdi pitää Raamattua tosikkomaisena tietokirjakokoelmana. Se on loputon aarreaitta runoutta, saarnaa, tarinaa, opetusta, rohkaisua ja lohdutusta.
Jeesus ei ollut haudassa kolmea päivää ja kolmea yötä. Hän nousi ylös varhain kolmantena päivänä ja oli näin haudassa kaksi yötä ja niiden välisen päivän. Meidän ei tule arvioida Raamattua oman ’valistuneen’ totuuskäsityksemme kautta.
Eräs kohta, joka ennustaa Jeesuksen ylösnousemista on profeetta Hoosealla. ”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää (yhdessä Kristuksen kanssa, tämä sulku allekirjoittaneen lisäys) hänen edessänsä” (Hoos. 6:2). Seuraavassa lainaus Lutherilta: ”Kysymme nyt: Kuinka voimme sanoa Kristuksen ylösnousseen kolmantena päivänä vaikka hän lepäsi haudassa vain yhden päivän ja kaksi yötä. Juutalaisten laskemistavan mukaan saamme vain puolitoista päivää.
Kuinka voimme siis pysyä siinä, että uskomme kolme päivää? Tähän sanomme seuraavaa. Hän on kuolemaansa sisällyttänyt nämä kolme päivää, kustakin osan. Hän kuoli perjantaina kahden korvissa. Ensimmäisenä päivänä hän niin muodoin lepäsi noin kaksi tuntia, sitten hän lepäsi koko seuraavan päivän, varsinaisen sapatin, ja kolmantena päivänä, hän ylösnousi, käsittäen myöskin sen päivän” (Kirkkopostilla II, s. 297, v:n -42 painos). Siis tässä osa päivää katsotaan kokonaiseksi päiväksi.
Lutherin esimerkki vahvistaa sen, ettei Raamattua tule lukea ’Elon laskuopin’ mukaan eikä pitää sen kertomuksia ’STT:n uutisina. Se on olennaista, mitä Raamattu kertoo Jumalasta uskosta ja luottamuksesta.
Ovatko STT:n uutiset aina luotettavia ja objektiivisia ja vapaita toimittajien omista mielipiteistä? Eivät ole. Evankeliumi muuten on suomeksi hyvä sanoma ja hyvä uutinen.
Raamattua tulisi lukea ja tutkia sen ajan ja kulttuurin kontekstista käsin , suomalainen voi väittää oman kultuurin ja tavan mukaan vääräksi raamatun sanaa kun ei tunne kontekstia .
Juutalaisen tavan ja laskuopin mukaan laskettiin päiväksi sekin vaikka siitä ei olisi ollut tunti jäljellä eli Jeesus oli kolme päivää haudassa ja nousi kolmentena päivänä . Joonan tapaus ei ole mikään taru vaan 1800 luvulla oli mereen pudonnut merimies toista vuorokautta valaan vatsassa ja oksensi merimiehen ulos ja oli ihan valkoinen . Tiede kyllä pystyy todistamaan että tietyn valaan vatsassa on happea ihmisen elää vuorokausia .
No edelliseen kysyin tekoälyltä ja se väitti ettei ihminen voi elää valaan vatsassa vaan kuolee ja tuo 1800 luvun tapaus on tekoälyn mukaan legenda ja huijaus . Se oli muistaakseni tieteen kuvalehdessä joskus , mutta eihän sielläkään jutut ole aina tosia . No se lopulta jää uskon varaan kun Jumalalle ei silti ole mikään mahdotonta . Täytyypä tutkia asiaa minkälaisia selitysmalleja tuosta Joonan tapauksesta on kirjoitettu kommentaareissa .
On täysin vaaratonta sanoa yksinkertaiselle maallikolle: ”Lue pyhän Luukkaan evankeliumia. Sinä ymmärrät sen. On aivan samaa, omaksutko totuuden yhdestä tai toisesta Raamatun osasta!” Tämä on vaaratonta, sillä jokainen tietää, että sana, jonka Jumala tunnustaa omakseen, ei puhu itseään vastaan.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 62-63, SLEY, 1983.
”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta”. Joh. 10:28
Ikuisen elämän taivaassa antaa tai evää vain Jeesus Kristus. Jos Jeesus on meidän Herramme, jos hän on se, jota huudamme elämämme auttajaksi, on taivas meidän, eikä kukaan voi estää meitä pääsemästä perille.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 112, Symbolum Oy, 2024.
Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Ps. 66:10
Jumala on siis koetellut meitä, ei kuka tahansa. Todellisessa ahjon helteessä, jotta sulatettava saisi uuden muodon, tulisi taipuisaksi. Emme ole joutuneet sattuman, huonon onnen tai sielunvihollisen armoille. Kaikki on tapahtunut Jumalan katseen alla.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 112, Symbolum Oy, 2024.
Ne, jotka tekevät ns. ratkaisun, heidän tulisi muistaa, että heitä ei ole pelastanut se ratkaisu, vaan Jeesus.
Ei sillä ole mitään väliä, miten on tullut uskoon, kunhan elämänsä loppuun asti pysyy uskossa. Tietysti Raamattu puhuu esim. Jeesuksen, armon ja sanan vastaanottamisesta.
”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä ANTAUTUNEET hänelle.” (2. Aik. 16:9).
Rukouksessa voi aina ja joka päivä jättää itsensä Jeesuksen haltuun ja käsiin.
”Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten JÄTTIVÄT heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” (Ap. t. 14:23).
TUNNUSTUKSELLINEN LUTERILAISUUS
Ote gradustani ”Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003”, s. 27 – 28: Suora linkki graduuni: http://hdl.handle.net/10138/21716 ,”Miten Concordia näki vuosituhannen taitteessa puhtaan luterilaisen opin ja oikean kristillisen etiikan? Uusitestamentillisena lähtökohtana on syytä muistaa, että kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän on, Pietari vastasi kaikkien puolesta hänen olevan Kristus, elävän Jumalan Poika. (Matt.16:13 – 18) Reijo Arkkila totesi jo 1976 samanlaista ”omakohtaista tunnustamista” edellytettävän ”nykyisiltä” opetuslapsilta. Aikoinaan SLEY:n toiminnanjohtajana olleen Arkkilan mukaan tunnustuksellisen luterilaisuuden avainjae ja ohjelmajulistus Raamatussa oli Apostolien tekojen kohta 2:42, joka kertoo Kristuksen kirkon alkuvaiheiden elämästä: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Reijo Arkkila, Tunnustuskirkollisuus, s. 8. Sley-Kirjat. Vaasa. 1976. Leivän murtaminen tarkoittaa tietysti ehtoollisen viettoa.
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. Ilm. 22:21.