Helsingin keskustan 27.6. täyttäneeseen Pride-marssiin osallistui arviolta 100 000 ihmistä. Se on aavistuksen enemmän kuin Kauhavalla pidettävät vanhoilislestadioalisten suviuseurat kokoaa porukkaa. Kummassakin tapahtumassa silmiinpistävää on nuorten osuuus. Pridessä bongasin yhden Suviseurojen Tarratoimkunnan viestinkin (viimeinen kuva).
Katselin Pride-kulkuetta Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteyksessä. Bongailin kiinnostavia kulkijoita ja uskonnollisia kylttejä ja banderolleja. Kolmen sepän patsaan edessä seisoi kristillisesti motivoitunut ryhmä, joka vastusti paitsi Setaa myös kaikkea Prideen liittyvää – tai näin tulkitsin heidän iskulauseensa.
Pitemmittä puheitta ja turhitta kommenteitta kuvakavalkadi, olkaa hyvät.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” (Joh. 1:51)
Kouluaikanani tässä lähellä Somerolla eleli viihdetaiteilija, joka teki mm. tunnetun haikean tangon: ”Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa, missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois… ” Kaunishan Someron miehen laulu on, ei varsinaisesti väärä, mutta älä koskaan tyydy sen taivaskäsityksiin! Et saa tällaisesta yleisuskonnollisuudesta sielun rauhaa. Olethan jo käsittänyt, että Kaikkivaltias pyhä Jumala ei ole ihmiskuntaansa jättänyt kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä, nimittäin kysymyksessä iankaikkisuudestamme, epämääräisen kaipauksen, jonkun sumupilven tai yleisen mielipiteen perustalle…
Järkyttävä oli tieto muistisairaasta tuttavastamme, joka ei kerrostalossa löytänytkään kodin ovea. Monenlaista tuli vastaan, mutta mikä on varmasti kodin ovi? Miten ja mistä pääsisi kotiin! Aivan samoin: Miten pääsisi taivaaseen, jos ei tiedä ovea? Ei mitenkään! Siksi juuri Kristuksen kirkko saarnaa viimeiseen päivään saakka samaa iankaikkista verievankeliumia esim. vanhan porttilaulun sanoin. Tätä laulua täälläkin (Loimaan evankelisella) opistolla on sukupolvien ajan laulettu:
”Se viel on auki – kiiruhda, vaikk vainoojamme pauhaa, Sä risti, kruunu omista, on Jeesuksessa rauhaa, Oi armo autuaallisin, nyt auki on se mullekin, On myös, on myös se auki mullekin.”…
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 298 ja 300, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026. Loimaa Lähetyshiippakunnan kesäjuhlien avajaisseurat 30.7.2021. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
On täysin vaaratonta sanoa yksinkertaiselle maallikolle: ”Lue pyhän Luukkaan evankeliumia. Sinä ymmärrät sen. On aivan samaa, omaksutko totuuden yhdestä tai toisesta Raamatun osasta!” Tämä on vaaratonta, sillä jokainen tietää, että sana, jonka Jumala tunnustaa omakseen, ei puhu itseään vastaan.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 62-63, SLEY, 1983.