Vaimoni Colette Someron kirkossa.

Toisessa kuvassa on kotimme pihalta päin nähtynä.

Kolmannessa kuvassa ryijytaitelija Touko Roton ryijy. Kuvassa mukana Roton sukuseuran sihteeri Markku Roto ja suvun vanhin elossa oleva Aune Roto. Kuva otettu Touko Roton ryijynäyttelyn avajaisissa 25.6.2026.

Nikean tunnustus sanoo:

”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”

Kirkko on Jumalan kansa. Kirkko on yksi. Jos olisi perimmältä olemukseltaan kaksi kirkkoa, niin silloin ollisi myös vallalla kaksijumalaisuus. Aidon kirkollisen yhteyden perusta on se, että Jumala on yksi.

Kirkko on Jumalan pyhittämä. Kirkon pyhyys on Jumalan antamaa pyhyyttä. Mikäli pyhyys olisi meidän ihmisten varassa ikään kuin meidän omaa ansiotamme, niin silloin pyhyys ei olisi enää todellista. Ihminen on jo alusta asti ollut syntiin langennut. Siksi vain Kristuksen armoon perustuva pyhyys kestää Jumalan edessä.

Kirkko on yhteinen. Samaan kristikuntaan kuulumme me kaikki Kristukseen kastetut. Historiallisten tapahtumien vaikutuksesta kirkkojen organisaatiot ovat erillään. Myös ympäröivien kulttuurien takia kirkoissa on ulkonaisia eroja. Nämä erot eivät vaikuta itse uskon ytimeen. Elävän Jumalan edessä koko kristikunta on samaa pyhien yhteyttä. Elämme toisistamme riippuvaisina. Uskomme todellisuus perustuu Jumalan armoon. Verrataksemme yhteyttämme olemme ikään kuin yhden ja yhteisen rakennuksen pystyttämisessä käytettyjä tiiliä. Jokainen tiili on tarpeen rakennuksen terveen kunnon takaamiseksi. Yhdenkin tiilen rikkoontuminen tekee yhteiselle rakennukselle vahinkoa. Meitä jokaista kysytään rakentumaan yhdessä pyhässä ja yhteisessä kristikunnassa.

”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”

Kirkko on apostolinen. Jeesuksen opetus on meille suotu Jeesuksen opetuslasten välityksellä. Apostolit olivat Jeesuksen opetuksessa. He veivät evankeliumia eteenpäin. Jumalan ilmoituksen virta meni yhä uusille ja uusille seuduille, uusien kansanryhmien ja uusien kansojen keskuuteen.

”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”

Työ jatkuu yhä edelleen. Kirkon sanomaa viedään eteenpäin. Yhä uusia ja uusia alueita voitetaan Jumalan sanan voimalla. Yhä edelleen Raamattua käännetään uusille kielille. Yhä enemmän ja yhä monipuolisemmin etsitään evankeliumin menoa eteenpäin.

Kaiken keskus on Vapahtajamme Jeesus. Hän elää kirkkonsa keskellä. Hän vaikuttaa voimallaan ja avaa ovia seuduille, jotka aiemmin ovat olleet sulkeutuneina. Niin aineellisesti, kulttuurisesti kuin muutoinkin yhä uusia tapoja, uusia välineitä ja ennen kaikkea yhä uusia ihmisiä tulee mukaan evankeliumin voittosanoman eteenpäin viemiseksi.

Rakennus on yksi. Me olemme siinä lautoina, tiilinä tai kivinä, mitä ilmausta tai rakennustapaa ajattelemmekaan, mutta itse rakennuksen ydin ja keskeinen ja kaiken kokoava osa on

Vapahtajamme

Jeesuksen Kristuksen

asema kaiken keskuksena

kaiken lähtökohtana

kaiken päämääränä.

Hänessä kootaan koko kristikunta yhteen uskoon, yhteen toivoon ja yhteiseen rakkauteen.

”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.”

Sunnuntai 5.7.2026

Apostolien päivä

Herran palveluksessa

Toinen lukukappale eli epistola: Ef. 2:19–22

Kirjeestä efesolaisille, luvusta 2

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,

vaan kuulutte Jumalan perheeseen,

samaan kansaan kuin pyhät.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa,

jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat

ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.

Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin

että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi,

ja hän liittää teidätkin Hengellään

rakennuskivinä Jumalan asumukseen.