Vähimmässä väärä tai uskollinen, on sitä paljossakin, Luuk16:10.
Tämä täsmentyy lisää 11. jakeessa,
11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?
Totuus ei lievenny pienissä asioissa eikä valhe poistu vesisangon uurteisiin.
Totuudessa vaeltaminen on voimakysymys ja valheessa vaellus on taitokysmys.
Voimakysymys siksi, että mitään ikuista, taivaallista ei ihmisen omassa olemisessa ole. Se, minkä Jumala loi ihmiseksi, oli ja on maata ja eläimellisiä kykyjä, haluja ja tuntemuksia. Ikuisuusolento ihmisestä tuli, kun Jumala puhalsi ihmiseen oman Henkensä. Tällä ”asteella” ennen Jumalan henkeä on kyky hoitaa tätä maailmaa. Tähän inhimilliseen kykyyn Saatana vetosi ja siitä lähtien on Saatanalla ollut tartuntapinta ihmiseen. Tämän kontaktipinnan kautta tihkuu edelleenkin sielunvihollisen kysymys, joka kuulostaa kuin se sisältäisi vastauksenkin, eli: ”onko Jumala todella sanonut?” Tähän retoriseen kysymykseen ei oletettu vastaus ole, että kielletään Jumalan olemassaolo, vaan parannellaan, lisätään ja poistetaan epäsopivia sanoja ja muotoillaan dialogin avulla uusi, sopivampi ”diili”. Eli tämä alkaa hurskaalla totemuksella, että etsitään mitä on yhteistä eikä puututa erottaviin asioihin. Eli tulkitaan, esimerkiksi pelastusopppi, kaikille sopivaksi, mikä esimerkiksi onnistuu pelkällä epi-pronominin vaihtamisella en-pronominiksi.
Gal. 5:
7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Joskus piirretään se kuva että uskovaisen elämä olisi kuin luokalta toiselle siirtymistä tai kun ylittää tietyn rajan niin sitten vaellus on vakaata ja varmaa elämässä , mutta ikävä kyllä se ei sitä ole vaan aina uudestaan täytyy turvautua armoon ja huomata itsessä sen Eedenin puutarhan jäljet . Kristus kulki ihmisen tien täällä maanpäällä mutta ilman syntiä , mutta me emme siihen kykyne . Samalla kun Kristus on pelastuksemme ja tie taivaaseen niin samalla hän on avoin lähde aina meille syntiä ja saastaisuutta varten avattuna että voimme aina uudestaan puhdistua jotta omatuntomme olisi puhdas .
Timo,
En väheksy, mutta tämä hurskas sikermä ei osu vähään hyvään eikä vähään pahaan, kuin ”erikoisjärjestelyillä”.
Kommenttisi etu on se, ettei se ole liian pitkä, joka sinänsä ei ole väärin, vaikka olisi pitempikin, mutta tätä vyyhtiä ei sen koosta huolimatta saa avatuksi.
No ajatus on tietysti että uskovainen on samaan aikaan pyhä ja syntinen !
En ymmärtänyt mitä tarkoitat erikoisjärjestelyillä ? Jumalan hengestä syntynyt ei tee syntiä kuten Raamattu todistaa ja lihan puolesta olemme olemme syntisiä , kuten apostoli Paavali kirjoittaa että : synti asuu hänessä , kuten kaikissa ihmisissä . Hengellä tulisi kuolettaa lihan mieli ja siinä on kristityn elämä ja taistelu – hyvä ja paha .