Kerran minulta kysyttiin, kuka omistaa seurakunnan. Taisin vastata, ettei sitä kukaan omista. Kysymys ei kuitenkaan ole aivan turha ja itse asiassa se on kiinnostava.
Hengellinen vastaus olisi tietysti, että se on ”Kristuksen oma”.
Maallisemmin ajatellen kirkko/seurakunta on julkisyhteisö, jonka asema perustuu eduskunnan vahvistamaan kirkkolakiin, ja jolla verotusoikeus. Valtio avustaa kirkkoa ja sitä kautta seurakuntia (pitkin hampain tosin) joidenkin tehtävien (mm. hautausmaiden ylläpito) suorittamista varten.
Valtion ja kirkon suhde on aikaisemmin ollut kiinteämpi, mutta nykyään kirkko ja sen seurakunnat ovat varsin itsenäisiä.
Aikoinaan seurakunnat olivat yhtä kuin paikallishallinto eli kunnat, mutta viimeistään 1800-luvun puolivälissä kuntien ja seurakuntien tehtävät ja hallinnot erotettiin toisistaan.

****

Seurakunta on yhteisö, jonka muodostavat sen jäsenet. Jäseneksi tullaan kasteen kautta. Kaste riittää. Jäsenille ei ole laatuvaatimuksia, vaikka joskus jäsenet kyllä arvioivat toistensa kristillisyyden laatua. Minusta sen arviointi ei kuulu meille. Omaa uskontosuhdettaan voi jokainen tietysti pohtia.
Kirkossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta jotkin rajat kirkollakin on. En tiedä lähihistoriasta, että jäseniä olisi koskaan erotettu, ojennettu kyllä. Tässä suhteessa kirkon varhaisemmassa historiassa on tosin synkkiäkin lukuja.
Kirkosta kyllä erotaan, mutta jäsenten omasta tahdosta. Papeilta on joskus viety pappisoikeus. Äskettäinkin on piispojakin tuomittu harhaoppisiksi, tosin vain somepalstoilla.

****

Joskus saatetaan ajatella, että seurakunta muodostuu sen työntekijöistä ja kirkko papeista. Näinhän ei ole, vaan niin papit kuin muutkin työntekijät ovat seurakunnissa ja kirkossa vain töissä. Heillä on toki omat ja erityiset tehtävänsä.
Samoin voi olla käsitys, että seurakunnan tehtävä on tuottaa ohjelmapalveluja, toimintaa ja tapahtumia yleisölle. Vähän kehittyneempi ajatus on, että ”seurakunta tuottaa keskiluokalle uskontopalveluja”.
Ev.lut kirkon hallinto on jaettu pappien ja maallikoiden kesken jonkinlaisen demokraattisen käytännön mukaisesti, mikä ei aina suju ilman haasteita. ”Jonkinlaisella” tarkoitan erilaisia koukeroita ja poikkeuksia, joilla perinteistä demokratiaa ja jäsenten äänioikeutta on kavennettu. Se on yritys yhdistää teologiaa ja antiikista alkunsa saanutta demokratiaa.
Toki seurakunnassa järjestetään toimintaa ja tapahtumia, mutta ennen muuta eletään yhdessä uskoa todeksi.