Vähimmässä väärä tai uskollinen, on sitä paljossakin, Luuk16:10.
Tämä täsmentyy lisää 11. jakeessa,
11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?
Totuus ei lievenny pienissä asioissa eikä valhe poistu vesisangon uurteisiin.
Totuudessa vaeltaminen on voimakysymys ja valheessa vaellus on taitokysmys.
Voimakysymys siksi, että mitään ikuista, taivaallista ei ihmisen omassa olemisessa ole. Se, minkä Jumala loi ihmiseksi, oli ja on maata ja eläimellisiä kykyjä, haluja ja tuntemuksia. Ikuisuusolento ihmisestä tuli, kun Jumala puhalsi ihmiseen oman Henkensä. Tällä ”asteella” ennen Jumalan henkeä on kyky hoitaa tätä maailmaa. Tähän inhimilliseen kykyyn Saatana vetosi ja siitä lähtien on Saatanalla ollut tartuntapinta ihmiseen. Tämän kontaktipinnan kautta tihkuu edelleenkin sielunvihollisen kysymys, joka kuulostaa kuin se sisältäisi vastauksenkin, eli: ”onko Jumala todella sanonut?” Tähän retoriseen kysymykseen ei oletettu vastaus ole, että kielletään Jumalan olemassaolo, vaan parannellaan, lisätään ja poistetaan epäsopivia sanoja ja muotoillaan dialogin avulla uusi, sopivampi ”diili”. Eli tämä alkaa hurskaalla totemuksella, että etsitään mitä on yhteistä eikä puututa erottaviin asioihin. Eli tulkitaan, esimerkiksi pelastusopppi, kaikille sopivaksi, mikä esimerkiksi onnistuu pelkällä epi-pronominin vaihtamisella en-pronominiksi.
Gal. 5:
7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Joskus piirretään se kuva että uskovaisen elämä olisi kuin luokalta toiselle siirtymistä tai kun ylittää tietyn rajan niin sitten vaellus on vakaata ja varmaa elämässä , mutta ikävä kyllä se ei sitä ole vaan aina uudestaan täytyy turvautua armoon ja huomata itsessä sen Eedenin puutarhan jäljet . Kristus kulki ihmisen tien täällä maanpäällä mutta ilman syntiä , mutta me emme siihen kykyne . Samalla kun Kristus on pelastuksemme ja tie taivaaseen niin samalla hän on avoin lähde aina meille syntiä ja saastaisuutta varten avattuna että voimme aina uudestaan puhdistua jotta omatuntomme olisi puhdas .
Timo,
En väheksy, mutta tämä hurskas sikermä ei osu vähään hyvään eikä vähään pahaan, kuin ”erikoisjärjestelyillä”.
Kommenttisi etu on se, ettei se ole liian pitkä, joka sinänsä ei ole väärin, vaikka olisi pitempikin, mutta tätä vyyhtiä ei sen koosta huolimatta saa avatuksi.
No ajatus on tietysti että uskovainen on samaan aikaan pyhä ja syntinen !
En ymmärtänyt mitä tarkoitat erikoisjärjestelyillä ? Jumalan hengestä syntynyt ei tee syntiä kuten Raamattu todistaa ja lihan puolesta olemme olemme syntisiä , kuten apostoli Paavali kirjoittaa että : synti asuu hänessä , kuten kaikissa ihmisissä . Hengellä tulisi kuolettaa lihan mieli ja siinä on kristityn elämä ja taistelu – hyvä ja paha .
Timo,
Voit selvittää omaa vyyhtiäsi siirtymällä sen ääreltä pois. En kuitenkaan osallistu tähän.
”Onnistuu pelkällä epi-pronominin vaihtamisella en-pronominiksi.” Voisitko täsmentää, Reijo Mänttäri? Eivätkö nuo ole prefiksejä eikä pronominejä?
Martti,
Kiitos korjauksesta. Siis kysymys on prepositiosta eli prefixistä.
Siis epi/ἐφ prepositio on:
1)upon, on, at, by, before
2) of position, on, at, by, over, against
3) to, over, on, at, across, against
Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun sen väärästä käännöksestä mainitsen. Lisäselityksenä sen verran, että mm. Apt. 1:8, minkä kohdan kirkkoraamatut 38 jälkeen kääntävät
– kun Pyhä Henki tulee teihin, UT 2020
– Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. KK-92
– vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin,
Siis epi-prepositio on päälle ylle, siitäkin syystä, että Pyhän Hengen kaste tulee kasteen lailla niiden päälle jotka ovat Pyhästä Hengestä syntyneet, vt. Joh. 3:3 ja 5 ja Joh 20:22. Eli heidät Jeesuksen lupauksen mukaan, minkä Johannes Kastajakin mainitsee, kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella.
Prepositio ja prefiksi eivät tarkoita ihan samaa. Edellinen on erillinen sana ja jälkimmäinen on etuliite. Epi- on prefiksi esimerkiksi sanassa epistola. Esimerkissäsi se on tosiaan prepositio. Se, mitä tarkoitat käännösvirheellä, jää epäselväksi. Olisiko oikea muoto ’teidän yllenne’ tai ’teidän päällenne’? Miten lauseen merkitys olennaisesti muuttuisi?
Martti,
Prepositio on oikea sana vaikka samaa kuvaa prefiksikin, jos niin haluamme. Ehdotan prepositio-sanan käyttöä, koska kielioppikin sitä käyttää. Uskon, että asia on taputeltu, etkä jäänyt siinä toimettomaksi.
”Prepositio on oikea sana vaikka samaa kuvaa prefiksikin, jos niin haluamme.” Emme halua. Tässäkin on hyvä olla vähässä uskollinen. Prepositiona epi tai muu vastaava on erillinen sana, mutta prefiksinä epi- tai vastaava on etuliite. Kreikkaa en oikeastaan osaa, mutta latinaa olen klassisessa lyseossa päntännyt. ’Prepositio’ on hyvä esimerkki. Siinä sanassa prae- on prefiksi. Prepositiona prae vaatisi pääsanan akkusatiivin, joka esimerkissä olisi ’prae positionem’.
Jätit vastaamatta varsinaiseen. kysymykseeni. Miten lauseen merkitys olennaisesti muuttuisi, jos ’teihin’ muutettaisiin muotoon ’yllenne’ tai ’päällenne’?
Jankutus kajastaa, mutta yritetään:
Viittaan Kirjoituksiin, joista ei katoa pieninkään kirjain eikä piirto.
Mikään kieli ei käännä epi-prepositiota käsittämään ”sisään”. Ja siksi, että ihmisessä,uskovassa on jo Pyhä Henki sisällä.
Jos luet Raamattua järjestelmällisesti, niin kaikki kertoo ketkä voivat saada Pyhän Hengen Kasteen. Eli mistä Hesekielkin kirjoittaa,vihmonnasta ja sisällisestä sydämen poistosta/vaihdosta. Eli toinen on ylle ja toinen on sisällisesti.
Seuraavaksi kysyn, millä perustelet, että Pyhä Henki asettuu erikseen jokaiseen uskovaan. Minä luen tuon monikon ’teille’ niin, että Henki annetaan seurakunnalle. ’Epi’ voidaan käsittääkseni suomentaa ’keskuuteen’.
Yksi ”pieniä”vääriä edustavat tulkinnat, joita pyhitetään, muka alkuperäisen traditio-sanan kautta, vaikka alkutekstissä, siis kreikaksi se on ”paradosis”.
Tämä latinan traditio-sana edustaa sitä polkua jossa Jumalan Seurakunta ajassa kr. ek-klesias on väännetty kieroon sanaksi ”kirkko”, mikä on sana ei-mistään.
Ei ole liioittelua ihmetellä kielitieteestä luopumista, kun muuten alkuperäinen teksti on kreikkaan, niin silti sen selkeä sana-ilmaisu korvataan latinalaisella traditio-sanalla. sen jälkeen se säädetään ikuisiksi ajoiksi merkitsemään samanarvoisuutta alkuperäisen Kirjoituksen kanssa. eikä pekästään samanarvoisuutta, vaan traditio pätee poiketessaan alkuperäisestä tekstistä. Tämä on yksi toistamisistani vuosien ajan tälläkin sivustolla, mutta kukaan ei ole sanonut tähän mitään, tai ei ole osannut sanoa.
Uskovien yhteydet ovat nimissään yrittäneet muistuttaa, että esimerkiksi suomeksi ”ekklesia” on käännettynä ”seurakunta”, ruotsiksi, ”församling”, saksaksi ”gemeinde”.
Suomeksi alkoi ote herpoamaan, kun perustettiin Suomen Helluntaikirkko, jota alkuperäiset asianalottjat sitten katuivat, vaikkei juuri kirjallisesti, mutta uskovien kesken keskusteluissa.
Tarkennus sikäli, että RV:n päätoimittaja, Leevi Launonen, kirjoitti 2010 luvun alussa pääkirjoituksen, jonka teema oli ”luopuminen kirkko-sanasta”. Tätä kannattivat kaikki, mutta muutama ”naula” pysyi kirkko-kannassa.
Kirkko tulee sanasta κυριακή, kyriakē, ’Herralle kuuluva’. Se ei siis ole ’sana ei mistään’.
Martti,
Missä ominaisuudessa ”kyriake” on Raamatussa ja missä Raamatussa? Jatketaan sitten siitä.
1. Kor. 11:20 puhutaan Herran ateriasta ja Ilm. 1:10 Herran päivästä.
Martti,
Aivan oikein. Ei ole kysymys kirkosta, eikä sitä sellaiseksi voi kääntää.
Kirkko – sekä laitos että yksittäinen rakennus – on kuitenkin Herran huone, jonka varmaan voi ilmaista tuolla kreikan sanalla. ”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen (Ps. 122:1)!”
Reijo
Sana ekklesia on kreikan sana, jonka alkuperäinen ja konkreettinen merkitys on ollut kreikkalaisten kyläläisten tai kaupunkilaisten YHTEINEN KOKOONTUMINEN TORIKOKOUKSEEN.
Vanhassa testamentissa Septuagintassa eli kreikannoksessa sanaa käytetään täysin samassa merkityksessä kuin synonymi-ilmausta synagoge. Kumpaakin käytetään KOKO KANSASTA, joka kokoontuu yhteen Jumalan kansana.
Kun Vanhaa testamenttia käytettiin kreikkalaisen kulttuurin keskuudessa, niin silloin siihen lisättiin ilmaus Herralle kuuluva eli tehtiin yhdistelmä
kyriake ekklesia
Herran oma kokoon tullut kansa.
Tästä sitten eräissä kielissä on sanan historiallinen kehitys johtanut
kirkko sanaan, tuotsiksi kyrka, saksaksi Kirche, italian Chiesa, englannin church, serbian црква, hollannin kerk jne
ja toisaalta jälkiosaan keskittyviä kulumia esim latinan ecclesia, ranskan église, espanjan iglesia jne
Eihän näissä sanojen kulumisissa ole kysymys mistään muusta kuin sanojen muuttumisesta historian kuluessa. Esimerkiksi sanasta strada tullut suomen sana rata, kreikan Stefanos nimestä latinan Stefanus, ranskan Etienne, suomen Tapani jne. Tai kreikan autuas sanasta makarios tullut kylänimi Makkola Kangasniemellä tai heprean Eleasarista kreikan Lasaros, latinan Lasarus, ruotsin Lars, suomen Lauri ja sukunimi Lalli.
Lauri tulee latinan Laurentiuksesta, laakerein seppelöidystä. Vantaan Pyhän Laurin kirkkokin on omistettu Pyhälle Laurentiukselle, Rooman kirkon marttyyrikuoleman kärsineelle diakonille.
Reijo muuten tulee kreikan valpasta merkitsevästä nimestä Gregorios. Vanhempi suomalainen muoto on Reko. Se koettiin vaikeaksi taivuttaa, jonka vuoksi siitä muokattiin Reijo. Mänttäri taas merkinnee parkitsijaa.
Toivoisin edelleen kantaasi siihen, tarkoittaako ’Henki tulee päällenne’ seurakuntaa yhteisönä vai jokaista uskovaa yksityisesti.
Martti,
Kaikki taivaallinen tapahtuu yksi kerrallaan. Esimerkiksi Pyhän Hengen kaste, uskoontulo, uskosta luopuminen, syntien ja erehdysten tunnustaminen.
Millaiset raamatulliset perustelut löydät käsityksellesi, Reijo Mänttäri?
Jankutusta sanoisin, Martti!
Olen tätä yksi-kerrallaan raamatullisuutta opettanut tälläkin sivustolla. Vaikka kertaus on opintojen äiti, niin rajansa kaikella.
Katsoisin, että sinun kommenttejasi on riittävästi tässä ketjussa. Eli pidä tauko. Poistan jos et pidä.
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”
”Olen tätä yksi-kerrallaan raamatullisuutta opettanut tälläkin sivustolla.” Tämä sivusto on julkisen keskustelun eikä opetuksen alusta. En ole oppilaasi kuten ei kukaan muukaan näitä kenties lukeva.
Martti,
Älä ota haudanvakavasti!
Reijo Mänttäri, ota minut edes joskus vakavasti!
Ei oikein Reijo synny ajatusten vaihtoa , kun väheksyt toisten kommetteja tai uhkailet poistoilla , Martti kysyi ihan asiallisen kysymyksen raamatullisista perusteita ja tuli uhkaus kommenttien poistosta ? Erimieltä voidaan asioista olla ja siihen on aina syynsä, mutta emme ole tuomareita missään asioissa toisiamme kohtaan . Erimielisyys parhaimillaan asettaa meitä tarkastelemaan omia kantoja ja tutkimaan asioita lisää jos suostumme siihen . Asiat voi riidellä mutta toivottavasti ei ihmiset .
Jankutusta, blogisti. Olet jankuttanut väheksyvästi jokaista mielipidettäni täällä. Et edusta totuutta, kukaan sinulle vastaava ei edusta totuutta, minä en edusta totuutta, mielipidteeni ei edusta totuutta. Näillä meriiteillä olen anonut (ja maksan myös) kunniatohtorin arvon erään valhetta edustavan entisen suurvallan feikkiyliopiston tiedekunnalta. Odotan kirjettä.
Charlotta,
Käsitteestä ”jankutus” on tähän hätään paras esimerkki tämä ja yleensä Martin epätoivo, missä tilassa hän kaivautuu ”asiaan”.
On totta, että toistan tai noudatan linjaa, jolle olet minut johdattanut, koskien sinun kommentointejasi. Tämän linjan alku on sinun toistuva muistutus itsestäsi, ettet ole tullut uskoon, etäkä aio tullakkaan. Olen viitannut samanhenkisiin, jopa asiallisesti samanlaisiin ulostuloihin muidenkin teologisen meriitin hankkineitten lausuntoihin, kuten Tommy Hellsten. Tämä linja on akateemisuuden uskottavuutensa vuoksi suosittu ja akateemisuuteen yrittelevien silittelemä. Tällä, yrittelevillä, viittaan niihin ”suntioihin”jotka kertovat tilaisuuksista, joissa ”minä ja muut papit …”.
Ei ehkä suorinta kerrontaa, mutta ethän sitä itsekään harrasta tämän kommenttisi viimeisissä lauseessa , mikä alkaa ”Näillä meriiteillä …”.
”Martin epätoivo, missä tilassa hän kaivautuu ’asiaan’” Kysymyksessä on pikemminkin se, että jaksan kaikesta huolimatta vielä toivoa, että Reijo Mänttäri pystyisi näkemään omien päähänpinttymiensä ohi asioista toisetkin puolet.
Ote aloituksestani:
”Totuudessa vaeltaminen on voimakysymys ja valheessa vaellus on taitokysmys.
Voimakysymys siksi, että mitään ikuista, taivaallista ei ihmisen omassa olemisessa ole.”
Jeesuksen erityinen paheksuminen fariseusten ja kirjanoppineitten isiltä perittyjen (talmudit) sääntöjen, oppien käyttämisestä Kirjoituksia turhentavasti jopa kumoavasti.
Esimerkiksi evlut-RKK tunnustuskirjat määrittelevät totuutta. Toista: tämä naulattiin lujemmin Trentossa, traditioitten nostamisella Alkuperäisten Kirjoitusten vertaiseksi ja jopa, jälleen toistan, mihin kukaan ei yli kymmenen vuoden aikana ole halaistua sanaa sanonut). Vaikka tuo Trenton kokoontuminen oli katolisen kirkon tilaisuus, niin tänään luterilaisuus siihen ahkerasti viittaa. Tätä pidetään ikääänkuin taitona, jolla halutaan korvata uskon voima, eli Jumala.
Jopa luetun käsittäminen ei tässä ”vähän” väärässä tule kyseenalaistettua.
”Trenton kokoontuminen oli katolisen kirkon tilaisuus.” Sellainen se pyrki olemaan, koko kristikunnan – ei vain Rooman kirkon – kokous. Idän kirkko ei tosin sen arvoa tunnusta.
Martti,
Toistaiseksi olet ainoa innostunut, mutt’et blogin teemasta, niin ehdottaisin blogin teemaan menemistä. Innostasi päätellen uskoisin, että saisit asiaa kymmenkin rivin verran. – järjestävät ja osallistujat ovat olleet hyvin esillä sitten 1500-luvun. Kysymys olisi pieniltä näyttävät suuret harhautukset.
Otsikosta voisin sanoa, että vähäisissä asioissa uskolliset eivät suinkaan aina ole sitä suurissa tai keskeisissä. Jeesus moitti fariseuksia juuri siitä, että he pitivät tarkasti vaarin lain pikkuseikoista ja kadottavat sen ytimen.
Martti,
Sinulla ei ole sitä, yleistäkin, vikaa, että vatkaisit kantaasi pitkästi yhdessä kommentissasi. Toivon, että uskot, että en väheksy oivalluksiasi niiden lyhyyden vuoksi, vaan, että ne ovat etenkin hengellisesti täysiä ”huteja”.
Nyt tämä tokaisusi edustaa puhtaasti teknistä asiaa, ilman hengellisyyttä. Eli Yrität ikäänkuin ”tosiasioilla” tehdä tyhjäksi Jeesuksen opetuksen ja jossa kuulijoitten eturivissa olivat mm. fariseukset, talmudien taitajat.
Olet sanonut miten et lue Raamattua. Siitä varmaankin johtuu, ettet huomioi, että otsikko on suora toisto Luuk.16:10, niinkuin sen otsikkoonkin laitoin. Eli toisin sanoin se, minkä toivoin tulevan ilmi niin tästä kohdasta Luukkaan kirjassa, kuin alotuksessanikin, eli:
Eli ei ole eroa isolla ja pienellä väärällä, niinkuin ei ole isolla ja pienellä kivelläkään eroa, kun ne vajoavat vedessä pohjaan.
Olettaisin, että, jos muuttaisit tämän noukkivan lukutavan koko Raamatun lukemiseen, niin välttyisit hudeilta. Tässä yheydessä kehoitan sinua lukemaan hitaasti Luuk. 16:10-15.
”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta (Matt. 23:23).” Vertasin lainaamaasi Luukkaan kohtaa tähän Jeesuksen fariseuksille ja lainopettajille suuntaamaan moitteeseen, jossa on toinen näkökulma asiaan.
”Eli ei ole eroa isolla ja pienellä väärällä.” Sillä näyttää olevan paljonkin väliä, tarkataanko sivuseikkoja vai olennaisia asioita. Mausteiden tarkasti oikea mittaaminen on sivuseikka, jonka avulla ei saa harhauttaa näkemästä oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden laiminlyöntejä.
Minun ”uskossa” oleminen, tuleminen tai meneminen ei pitäisi sinua kiinnostaa. Pitäydy vain omassa uskomisessasi, mikä taas ei kiinnosta minua. Kerrostaloissa asuu kerrostalokyttääjiä, täällä toisten uskon kyttääjiä, Hengellistä perversiota.
Charlotta,
Älykkyydestähän sinulla ei ole puutetta, mutta usko on toinen juttu. Ei ole kysymys uskomisesta vaan jumalan Pojan Uskosta, jonka Hän, Jumala, lahjoittaa jokaiselle tykönsä tulevalle. Täytyy haluta, eli se ”ele”, mikä sakramentalisessa opissa kielletään.
Älykkyydestäsi huolimatta, et paina mieleesi mitä suoraankin olet sanonut, eli, ettet ole uskossa, etkä ole ainoa joka tätä UT:n keskeistä ja kaiken alku-tapahtumaa jopa halveksuu. Olet kyllä hieman lientänyt uskoontulo-vastaista kantaasi. Kun näin sanon, se ei ole kyttäystä, vaan sen lukemista, mitä kirjoitat.
Tämä on hengellis-uskonnollis-luterilainen keskustelupalsta. Täällä on 17 vuoden ajan jopa keskitytty ”tulla-uskoon” asiaan. Raamattua tuntevana uskoisin sinun huomioivan, että jo Jeesus puhuu seuraajistaan kr. Christianos ja sitten Apostolien teoista alkaen puhutaan uskoontulleista.
Missä tahansa olen asunut, niin kaikkialla olen kertonut olevani uskovainen helluntalainen. Jopa Tehranissa, jossa minulla oli toimisto 3 vuoden ajan.
Olen arvostanut niitä ihmisiä, jotka hengellisiin asioihin kiinnostuksestaan huolimatta ovat selvästi sanoneet, että he eivät ole uskossa, siinä Jumalan Pojan uskossa, josta olen heille todistanut.
’Seuraajat’ on Uuden testamentin kreikaksi ’μιμητης’.
Martti,
Pirun kanssa voi lukea sanakirjaakin.