”Kansakunta alkaa kirjasta.” Tämä runoilija Hando Runnelin säe toimii tunnuslauseena, kun Virossa vietetään tänä vuonna vironkielisen kirjallisuuden 500-vuotisjuhlaa, Raamatu aastaa eli Kirjan vuotta.
Kuten monella muullakin eurooppalaisella kielellä, myös viroksi kirjatuotanto alkoi kristillisistä kirjoista. Historian ensimmäinen vironkielinen teos painettiin luterilaisen uskonpuhdistuksen syntysijoilla Wittenbergissä vuonna 1525.
Julkaisusta ei ole säilynyt ainuttakaan sivua, ja sen olemassaolosta tiedetään ainoastaan 1500-luvun lyypekkiläisten arkistolähteiden perusteella. Lähteissä kerrotaan viron-, latvian- ja liivinkielisistä kirjoista, joita silloinen Lyypekin katolinen hallinto piti niin vahingollisina, että määräsi ne tuhottavaksi.
– Ehkä kirjoissa oli tekstiä Martti Lutherin Vähästä Katekismuksesta tai jotakin muuta reformaattoreiden opetusta, Viron Pipliaseuran pääsihteeri Jaan Bärenson arvioi.
– Kirjat eivät koskaan päässeet Baltiaan saakka, sillä ne poltettiin Lyypekin satamassa.
Viron kirjavuotta juhlistetaan esimerkiksi kirjastoissa, museoissa ja oppilaitoksissa järjestettävillä näyttelyillä ja seminaareilla. Pipliaseura, Eesti Piibliselt, on aktiivisesti mukana tapahtumissa.
– Seuramme on Viron vanhin kustannustalo. Nyt juhlavuonna meidät on kutsuttu järjestämään lähes 20 erilaista raamattunäyttelyä eri puolilla maata. Kerromme raamatunkäännöstyöstä sekä vironkielisen Raamatun ja kirjallisuuden historiasta, Bärenson kertoo.
VANHIMMAT SÄILYNEET vironkieliset tekstit ovat katoliset käännökset Isä meidän– rukouksesta, Ave Maria –rukouksesta sekä Apostolisesta uskontunnustuksesta. Tekstit ovat 1520–30-luvuilta.
Ensimmäinen vironkielinen painettu julkaisu, josta on säilynyt osia, on luterilaisten Simon Wanradtin ja Johann Koellin katekismus vuodelta 1535.
Varsinaisena viron kirjakielen alkuna pidetään vuonna 1739 ilmestynyttä koko Raamatun käännöstä. Se tehtiin viron pohjoisella murteella, ja teos vaikutti siihen, että juuri pohjoismurteesta tuli viron kirjakielen ja virolaisen kulttuurin perusta. Käännös oli alku vironkielisen koulutuksen kehittämiselle ja lukutaidon leviämiselle.
– Käännöksen pääasiallinen tekijä Anton Thor Helle on meidän mikael agricolamme, Jaan Bärenson luonnehtii.
Bärensonin mukaan virolaiset ovat edelleen hyvin kiintyneet lukemiseen ja painettuihin kirjoihin. Maa on usein ollut kärkisijoilla, kun tutkimuslaitokset ovat mitanneet eurooppalaisten kirjojenlukuaktiivisuutta ja -lukuaikaa.
Myös Virossa vuosittain julkaistavien kirjanimikkeiden määrä, noin 3 000, on asukaslukuun suhteutettuna paljon.
– Täälläkin ihmiset lukevat aiempaa vähemmän ja lyhyempiä tekstejä. Silti meillä on tapana vitsailla, että me virolaiset olemme kirjauskovaisia. Lukeminen on edelleen osa identiteettiämme ja kulttuuriamme.
VUODEN 1991 Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen keskeinen osa Pipliaseuran työtä on ollut raamattusivistyksen vahvistaminen ja vaaliminen. Uskonto ei ole ollut pakollinen kouluaine virolaiskouluissa sukupolviin, ja ihmisten tietämys Raamatusta on heikompi kuin vaikkapa Suomessa.
– Pipliaseurassa ajattelemme, ettei Raamattu ole merkityksellinen kirja vain kirkoille ja kirkossakävijöille, vaan sen tulee olla sitä kaikille virolaisille. Se on Jumalan sanaa mutta myös meidän yhteistä kulttuuriperintöämme. Siksi yritämme koko ajan löytää uusia tapoja tuoda esille sitä, kuinka tärkeä kirja se on.
Pipliaseuran valistustyön ansiota tai ei, virolaisten kiinnostus Raamattua kohtaan näyttää lisääntyneen viime vuosina.
– Nyky-Virossa usko on hyvin henkilökohtainen asia. Silti eri kirkkokuntien Alfa-kursseilla, raamattukursseilla ja raamatunopetusryhmissä on satoja osallistujia. Muistan, kuinka 1970–80-luvuilla oli hyvin aktiivisia maanalaisia raamatunopiskeluryhmiä, ja myös 1990-luvulla ryhmiä oli paljon. 2000-luvun alussa kiinnostus väheni, mutta nyt 4–5 viime vuoden aikana se on uudestaan lisääntynyt.
– Myös erilaisilla raamattuapplikaatioilla on runsaasti käyttäjiä, ja tiedämme, että niitä käyttävät myös monet sellaiset, jotka eivät käy kirkkojen tilaisuuksissa.
Virossa valmistellaan parhaillaan uutta koko Raamatun käännöstä. Kirkkojen, valtion ja yliopistojen yhteishankkeena on tarkoitus valmistua viimeistään 2039, jolloin maassa vietetään ensimmäisen koko Raamatun käännöksen 300-vuotisjuhlaa. Viimeisin koko Raamatun käännös on vuodelta 1997.
Lue myös:
Viikon kirja: Viro on pieni suuri maa meren rannalla
Ilmoita asiavirheestä