Suosittelin ystävälleni professori Kari Tarkiaisen Viro-aiheisen esseekokoelman Taikaa ilmassa. Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta lukemista jo siinä vaiheessa kun olin päässyt kirjaa vasta puoliväliin. Tarkiainen kirjoittaa asiantuntevasti ja mukaansatempaavasti.

Esseet onnistuvat yhdistämään menneisyyttä (minevik) ja nykyisyyttä (olevik). Suuria kehityskaaria piirtyy yksityiskohtien kautta.

Teksti painottuu jossain määrin Tarttoon Tallinnan kustannuksella. Se on ymmärrettävää, onhan Tartto vanha yliopistokaupunki, mutta myös siksi, että Tartto on Tarkiaisen ja hänen virolaisen puolisonsa nykyinen kotikaupunki.

Tarkiaisen mukaan virolaisten laulujuhlilla näkyvä vahva isänmaallisuus on pyhittymistä melkein uskonnollisella hartaudella yhteiseen suureen tunnetilaan. ”Kun virolaisilta paljolti puuttuu kristillisen uskonnon harrastus, sen korvaa isänmaallisuus.”

Yksi esseistä käsittelee Mikael Agricolan poikaa Kristian Agricolaa, joka toimi Tallinnan piispana uskonpuhdistuksen murrosajalla. Vain 36-vuotiaana menehtynyt Kristian Agricola esiintyy myös Jaan Krossin romaanissa Uppiniskaisuuden kronikka. Siinä Agricola edustaa eräänlaista toivoa Viron paremmasta tulevaisuudesta.

Agricolan lisäksi kirja ei juurikaan tarkastele Viron uskonnollista elämää. Kukot tekevät yhden poikkeuksen. Noin 40 virolaisen kirkon tornissa on kukko ristin sijaan. Risti on kenties aikanaan muistuttanut liikaa katolilaisuudesta. Tarkiainen muistuttaa siitä, että kukko on heräämisen ja valppauden symboli, mutta viittaa myös ylösnousemukseen.

Viron historiassa neuvostovallan aika on lopulta lyhyt, mutta sitä ei voi ohittaa, jos yrittää ymmärtää nykyvirolaisuutta. Neuvostoajan perintöön kuuluu muun muassa kieltoihin suhtautuminen niitä taitavasti väistämällä.

Neuvostovallan todellisuutta oli myös se, että Sensuuriviraston toimesta tuhottiin muun muassa 8 000 vironkielistä kirjanimikettä, joiden koettiin olevan vaarallisia neuvostojärjestelmää kohtaan. Sellaisia olivat muun muassa Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjat.

Kansallismaisemaa käsittelevässä esseessään Tarkiainen toteaa, että Suomessa on kyseiselle käsitteelle pidempi historia.

Eräänlainen virolainen kansallismaisema on kuitenkin pohjoisessa aukeava avomeri. Merta pitkin pääsee maailman kaikkiin kolkkiin. Tarkiainen lainaa Uuden Viron ensimmäistä presidenttiä Lennart Merta, joka on todennut: ”Maa, joka on meren rannalla, ei ole koskaan pieni.”

Kari Tarkiainen: Taikaa ilmassa. Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta. SKS kirjat 2024. 148 sivua.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!