Sunnuntain evankeliumi: Kristus on siellä, missä vähäisimmät ovat

piirretty kuva syksyisestä maisemasta
Kuvitus: Gun Damén

Jokaisena kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina luettava evankeliumiteksti on erityisen vahva kannanotto Jeesukselta. Hän toteaa, ettei tuomion mittarina ole moraalinen puhtaus tai oikeaoppisuus, vaan se, miten ihminen kohtelee toista ihmistä tämän ollessa kaikkein haavoittuvimmillaan. Vielä radikaalimmin Jeesus samaistuu juuri niihin ihmisiin, jotka ovat jääneet yhteiskunnan ja yhteisöjen reunoille.

Tekstikatkelma alkaa suurella tuomiokohtauksella. Kaikki kansat kootaan Kristuksen eteen ja ihmiset erotellaan, mutta kiinnostavaa on, millä perusteella erottelu tehdään. Jeesus ei kysele oikeaoppisuudesta tai ovatko tuomittavat noudattaneet kaikkia käskyjä, vaan miten he ovat kohdelleet muita ihmisiä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö eettisillä ja moraalisilla kysymyksillä olisi kristinuskossa merkitystä. Mutta Jeesuksen kuvaamassa viimeisessä tuomiossa huomio kiinnittyy ennen kaikkea toisen ihmisen konkreettiseen kärsimykseen. Jeesus pyrkii kiinnittämään huomiomme siihen, millä on merkitystä ja mihin tulee puuttua, eli toisten kärsimykseen, ei teologisiin lillukanvarsiin.

Kaikkein radikaalein on Jeesuksen väite: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus ei sano, että köyhää pitää auttaa, koska köyhäkin on arvokas. Hän sanoo jotakin paljon suurempaa. Jeesus itse on siellä. Kristus identifioi itsensä ihmisiin, joita yhteiskunta ei pidä arvokkaana tai auttamisen arvoisena. Hän identifioituu heihin, jotka kovin usein jäävät huomaamatta.

Jeesus ei sano, että nämä ihmiset olisivat vähemmän arvokkaita. Hän kuvailee heitä vähäisiksi suhteessa siihen, miten maailma heitä kohtelee. Jeesus ei asetu vähäisten yläpuolelle, vaan heidän joukkoonsa, eli kääntää koko valta-asetelman nurinniskoin.

Jos Kristus samaistuu nälkäisiin, kodittomiin, alastomiin, sairaisiin ja vangittuihin, piilee tuomiokuvauksessa vahva viesti koko kristikunnalle. Meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, kenet me määrittelemme ”meiksi” ja kenet ”heiksi”. Onkin huomionarvoista, ettei kumpikaan tuomiolla oleva ryhmä tunnistanut Kristusta kaikkein vähäisimmissä, eli ”heissä”. Kristus kutsuukin meitä pitämään huolta yhteiskunnan sortamista, sillä me emme osaa tunnistaa Häntä keskuudessamme.

Pohdittavaksi: Tunnistanko Kristuksen niissä ihmisissä, joita olen oppinut pitämään vähäisimpinä?

Tuomiosunnuntai: Kristus, kaikkeuden Herra
Tekstit: Ps. 9:8–9, Ps. 143:1–10, Ps.97:8–9, Mal. 3:19–20, 1. Kor. 15:22–28 tai Hepr. 12:18–25, Matt. 25:31–46.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään heikossa asemassa olevien lasten parissa tehtävään työhön Aasiassa ja Afrikassa Suomen Lähetysseuran kautta.

Lue muita sunnuntain evankeliuminselityksiä:

Sunnuntain evankeliumi: Olkaa valmiita yllättymään

Sunnuntain evankeliumi: Jumala tuntee sinut

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliMuistokirjoitus: Heikki Sippola 1948–2025
Seuraava artikkeliAnnette Gothóni: Haluan auttaa, en tuomita

Ei näytettäviä viestejä