Luukkaan evankeliumin katkelmassa Jeesus antaa vahvan viestin seuraajilleen siitä, ettei pelon tule määrittää elämää tai estää elämästä. Jeesus painottaa, että antaa viestin nimenomaan ystävilleen, ei muille. Sanoista voikin päätellä, ettei viestiä ole tarkoitettu ainoastaan yksittäisille ihmisille, vaan jokaiselle kristilliselle yhteisölle. Kristillisen yhteisön tulisi Jeesuksen mukaan olla paikka, jossa jokainen voi olla jäsen vailla pelkoa.
Jeesuksen sanoihin kätkeytyy myös ohjeita, jotka ensisilmäyksellä haastavat kristillistä kuvaa Jumalasta rakastavana ja huolehtivana isänä. Jumalaa tuleekin pelätä, sillä Hänellä on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Sanat ovat kuitenkin paradoksaaliset. Jeesus puhuu Jumalan tuomiovallasta vapauttaakseen ihmiset muiden ihmisten vallasta. Ihmisten ei tule pelätä heitä, jotka voivat vahingoittaa heidän ruumistaan, sillä lopullinen valta on yksin Jumalalla.
Kovin usein uskonnollisessa retoriikassa ihmiset käyttävät helvetillä pelottelua kontrollin keinona. Jos usko Jumalaan perustuu helvetinpelolle, silloin ihminen ei kohtaa Jumalaa vapaana, vaan pelon kautta. Tällaisesta kohtaamistavasta Jeesus haluaa vapauttaa meidät sanoillaan.
Jeesus käyttää varpusia esimerkkinä siitä, kuinka Jumala ei unohda tai ohita yhtäkään luomaansa. Varpuset ovat pieniä ja ne olivat Jeesuksen elinaikana halpoja, mutta silti Jumala pitää niistä huolen. Varpusten arvo ei tule ihmisten tai yhteiskunnan katseesta, vaan Jumalan katseesta; siitä, että Jumala on luonut pienen varpusenkin.
Tähän perustuu myös ihmisarvo. Jumala on laskenut jokaisen ihmisen hiuskarvatkin, eli Jumala ei tunne ihmisiä suurena kollektiivina tai kokonaisena ihmiskuntana. Jumala tuntee jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti kaikkine yksityiskohtineen ja pitää jokaista ihmistä arvokkaana, sanoivat muut ihmiset mitä hyvänsä.
Pohdittavaksi: Kenen katse vaikuttaa eniten siihen, millaisena näet itsesi?
24. sunnuntai helluntaista: Kahden valtakunnan kansalaisena
Tekstit: Jer. 29:11, Ps. 75:2–8, 10–11, Ps. 147:13, Jer. 29:4–7, 1. Tim. 2:1–4, Luuk. 12:4–7
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.
Lue lisää evankeliuminselityksiä:
Pyhäinpäivän evankeliumi: Antaisitko seitsemänkymmentäseitsemän kertaa anteeksi?


