Annette Gothóni: Haluan auttaa, en tuomita

puolilähikuvassa on pitkähiuksinen nainen valkoiseksi rapatun takan edessä. Takan reunalla näkyy kaksi afrikkalaista patsasta
Työ maailman tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta on täynnä haasteita. Annette Gothóni muistuttaa, että asia koskettaa myös suomalaisia naisia; naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa yleisempää kuin muissa EU-maissa. Kuva: Päivi Arvonen

Annette Gothónista piti tulla juristi. Työharjoittelu käräjäoikeudessa muutti urasuunnitelmat. Nyt Gothóni johtaa Suomen World Visionia, joka pyrkii tekemään maailmasta paremman ja oikeudenmukaisemman etenkin kaikille tytöille ja naisille.

Annette Gothónin, 48, kodin olohuoneessa on vitriinissä esillä muistoja maailmalta. Kivestä ja puusta taidokkaasti muotoillut norsu, kirahvi, virtahepo ja kilpikonna muistuttavat työmatkoista muun muassa Afrikan mantereelle. Metallista ja helmistä valmistetut ihmishahmot toimivat alustana tuikkukynttilöille.

Koskettavimmat muistot ovat kuitenkin mielessä. Annette Gothóni on nähnyt World Visionin hankealueille suuntautuneilla matkoillaan paljon kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta myös lämpöä, sydämellisyyttä ja innostusta muuttaa maailmaa. Matkat ovat suuntautuneet muun muassa Afrikan maihin, Ukrainaan ja Irakiin.

‒ En muista yhtään kenttämatkaa, etten olisi yhtenä iltana itkenyt.

Gothóni on kenttämatkoillaan tutustunut erityisesti tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön, mutta kohdannut myös sodan traumatisoimia lapsia ja perheitä pakolaisleireillä.

Gothónin kotikieli oli ruotsi. Lukion jälkeen hän alkoi opiskella lakia Åbo Akademissa Turussa. Oikeus ja oikeudenmukaisuus ovat hänelle tärkeitä arvoja. Mikä sai muuttamaan suunnan?

‒ Korkeimman johdatus, Gothóni sanoo nyt, oltuaan yli 20 vuotta Suomen World Visionin palveluksessa.

Johdatus konkretisoitui Raaseporin käräjäoikeudessa, jossa Gothóni kuunteli harjoittelijana oikeudenkäyntiä.

Syytettynä oli mies, joka oli ryyppyputken jälkeen puukottanut ystäväänsä. Tekijä ei muistanut teostaan mitään. Hän kertoi saaneensa jo pahimman mahdollisen rangaistuksen; hän oli menettänyt parhaan ja ainoan ystävänsä, joka ei enää edes puhunut hänelle tapahtuneen jälkeen.

‒ Tämä oli se hetki. Koin, että tuomitseminen ei auta, kun mies tarvitsisi apua. Päätin suuntautua ihmisoikeuksiin. En halunnut istua kärjillä tuomitsemassa, Gothóni sanoo.

Johdatettuna tehtävästä toiseen

Annette Gothóni teki lopputyönsä haitallisista käytännöistä kuten sukuelinten silpomisesta ja valtion vastuusta. Tuolloin World Vision oli Suomessa ainoa järjestö, joka teki silpomisen vastaista työtä.

‒ Halusin ymmärtää ilmiötä, mistä siinä oikeasti on kyse, miksi sitä tehdään. Tapasin Suomen World Visionin perustajan Ulla Tervon ja sitten sain puhelinsoiton, että järjestö oli saanut rahoituksen silpomisen vastaiseen vaikuttamiskampanjaan.

Gothónin ensimmäinen pesti World Vionilla kesti yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen hänelle on avautunut aina uusia työmahdollisuuksia samassa järjestössä. Kuusi vuotta sitten hänestä tuli Suomen World Visionin toiminnanjohtaja.

‒ Urani aikana on ollut monia käännekohtia, jolloin olen miettinyt muita työpaikkoja, mutta toistaiseksi minut on aina johdatettu takaisin nykyisen työantajani tehtäviin. Olin toiminnanjohtajan sijainen, kun paikka tuli auki, enkä edes ollut ajatellut hakea.

Gothónin tuttavat toivoivat, että hänet valittaisiin tehtävään. Perhe oli yllättynyt, ettei hän edes ajatellut hakea työpaikkaa.

‒Tunnistin, että tarvitsen uusia haasteita, en vain heti nähnyt mahdollisuutta. Minua piti melkein lyödä pölkyllä päähän, tarvittiin korkeamman tahon mestarisuunnitelma.

Nyt World Vision on laajentanut varainhankintaa myös Ruotsiin, missä Gothónilla suomenruotsalaisena on ollut tärkeä rooli.

kuvassa on naisen kädet. Molemmissa ranteissa on rannekorut
Annetten isä René Gothóni on tuonut Kreikan Athoksen matkoiltaan koko perheelle Athos-vuoren munkkien tekemät rannekorut. ‒ Kun meillä tulee ikävä toisiamme, voimme koskettaa korua ja kokea olevamme kaikki yhdessä, Annette kertoo.
Kuva: Päivi Arvonen

Pienet onnistumiset antavat toivoa

Työ maailman tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta on täynnä haasteita. Annette Gothóni muistuttaa, että asia koskettaa myös suomalaisia naisia; naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa yleisempää kuin muissa EU-maissa.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen uhka koskettaa myös maahanmuuttajataustaisia tyttöjä Suomessa. Gothóni oli yksi alulle panija lakimuutoksessa, joka helpotti tähän ongelmaan puuttumista merkittävästi.

World Visionilla on pitkäkestoisia kehityshankkeita Itä-Afrikassa. Näitä Gothóni on seurannut yli kaksi vuosikymmentä, myös lukuisilla kenttämatkoilla vuoden tai kahden välein. Muutos parempaan on hidasta, mutta sitä tapahtuu.

‒ Ensimmäisillä kenttämatkoilla Keniassa naiset sanoivat, että heidän tehtävänään on vain kantaa vettä. He vertasivat itseään aaseihin, joille ei kannattanut puhua. Lopulta nämä samat naiset olivat paikallishallinnon jäseniä ja osallistuivat yhteisönsä muuttamiseen ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen.

Nämä yksittäiset pienet muutokset ja naisten kehitystarinat antavat Gothónille voimaa säilyttää optimisminsa, vaikka ongelmien mittasuhteet tuntuvat välillä lähes ylivoimaisilta ja työssä tulee myös sivu- ja jopa taka-askelia.

‒ Tulen kodista, joka on opettanut minut näkemään puolillaan olevan lasin puolitäytenä. Lapsuudenperheeni motto on aina ollut ”ongelmat on ratkaistavissa” ja tämä on juurtunut minuun syvälle.

Kuvassa pitkähiuksinen, keski-ikäinen nainen seisoo portaikossa
‒ Kenttämatkoilla saan paljon voimaa ajatuksesta, että pääsen palaamaan rakastavan perheen luokse. Myös harrastukset eli jalkapallo ja kuorolaulu ovat tärkeitä voiman lähteitä, Annette Gothóni sanoo.
Kuva: Päivi Arvonen

Perhe antaa voimaa

Annette Gothónin lähiperheeseen kuuluu kolme biologista lasta ja yksi bonuslapsi sekä puoliso. Myös välit vanhempiin ovat läheiset.

‒ Kenttämatkoilla saan paljon voimaa ajatuksesta, että pääsen palaamaan rakastavan perheen luokse. Myös harrastukset eli jalkapallo ja kuorolaulu ovat tärkeitä voiman lähteitä.

Gothóni on saanut lapsuudessaan paljon kannustusta ja häneen on luotettu. Hän kertoo eläneensä onnellisen lapsuuden, jonka kohokohtia olivat kesät maalla vanhempien sukujen kesäpaikoilla yhdessä serkkujen kanssa.

‒ Meihin lapsiin luotettiin. Aina kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta siitä ei seurannut nuhtelua vaan keskustelua siitä, miten asian voi seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Tämä on antanut minulle itsevarmuutta, luottamusta elämään ja uskallusta mennä uusille alueille.

Gothónilla on kaksi veljeä, hän oli perheen ainut tyttö. Äidiltään hän sai vahvan naisen mallin, jota isän asenne tuki.

‒ Auton renkaiden vaihtaminen oli aina minun ja isän yhteinen juttu. Isä kannusti minua pelaamaan jalkapalloa. Koskaan minulle ei ole sanottu, etten voisi tehdä jotain siksi, että olen tyttö.

Vastaava elämäntilanne on miljoonille maailman tytöille kaukainen haave, mutta Gothóni ei ole kyynistynyt kohtaamansa todellisuuden ja haasteiden edessä.

‒ Olisi surullista, jos mikään ei enää koskettaisi. On terve merkki, että maailman ihmisten ongelmat koskettavat.

Vanhemmat mahdollistivat reissutyön avioeron jälkeen

Annette Gothónin arki mullistui 13 vuotta sitten avioeron myötä. Hän jäi kolme-, viisi-, ja kahdeksanvuotiaiden lasten yksinhuoltajaksi.

‒ Iso käytännön kysymys oli, miten pystyn jatkamaan työtäni, jossa oli paljon työmatkoja ulkomaille. Moni ystäväni kysyi, mitä aion jatkossa tehdä työkseni. He eivät pitäneet mahdollisena, että voisin jatkaa reissutyötä.

”Äitini lauloi meille aina iltarukoukseksi Ystävä sä lapsien. Samaa olen laulanut pojilleni.”

Gothóni olisi toivonut enemmän tukea kavereilta ja ystäviltään.

‒ Olisiko minulta kysytty samalla tavalla, jos olisin mies? Myös sitä on kyseenalaistettu, miten voin jättää lapset ja matkustaa vaarallisiin kohteisiin.

Avioeron jälkeen Gothónin vanhemmat muuttivat hänen työmatkojensa ajaksi asumaan lasten kanssa.

‒ Olen todella kiitollinen heille tuesta ja isosta avusta, sekä siitä, että lapsillani on isovanhempiinsa läheinen suhde. Se on aika harvinaista tänä päivänä meillä Suomessa ja länsimaissa. Kenttäkohdemaissamme useampi sukupolvi pitää yhteyttä. Me voisimme ottaa tästä oppia.

Gothóni kuvailee lapsuudenkotiaan perinteiseksi luterilaiseksi kodiksi.

‒ Äitini lauloi meille aina illalla Ystävä sä lapsien iltarukoukseksi. Samaa olen laulanut pojilleni, ja toivon, että he aikanaan jatkavat omien lastensa kanssa yhteistä iltarukousperinnettä.

Gothónin vanhemmat tunnetaan merkittävistä työurista yliopistomaailmassa. Isä René Gothóni oli uskontotieteen professori ja äiti Raili Gothóni Diakonia-ammattikorkeakoulun yliopettaja. Molemmat ovat teologian tohtoreita ja tutkijoita sekä tietokirjailijoita.

‒ Meillä kotona kävi kansainvälisiä vieraita ja asuimme vuoden Englannissa. Matkustimme jonkin verran, mutta lomat olivat perheen pyhää yhteistä aikaa, jolloin keskityimme yhdessäoloon.

puolilähikuvassa pitkähiukisnen nainen seisoo kuusen edessä
Kuva: Päivi Arvonen

Athos-vuoren munkkien siunaus

René Gothóni on tuonut Kreikan Athoksen matkoiltaan koko perheelle Athos-vuoren munkkien tekemät rannekorut. Jokaisella perheenjäsenellä on aina ranteessaan tuo samanlainen solmittu nyörikoru.

‒ Kun meillä tulee ikävä toisiamme, voimme koskettaa korua ja kokea olevamme kaikki yhdessä. Koruja on tarvittu vuosien varrella uusia, koska narukoru ei ole kovin kestävä, Annette Gothóni kertoo.

”Naiset antoivat korun minulle ja kertoivat, että minulla on aina Keniassa sisaria, jotka rukoilevat puolestani.”

Hänen toisessa ranteessaan on kenialaisten Tuinuke-naisyrittäjien tekemä lasihelmikoru, jossa on kuvattuna myös Kenian lippu.

‒ Naiset antoivat korun minulle ja kertoivat, että minulla on aina Keniassa sisaria, jotka rukoilevat puolestani. Uskon, että tämä siunaus kantaa.

Siunausta ja onnea Gothóni on työreissuillaan tarvinnut. Pääsääntöisesti hän on säilynyt kenttämatkoilla terveenä.

‒ Kolme kertaa olen ollut matkalta palattuani sairaalahoidossa, kerran ebolaepäilyn takia eristyksissä ja pari kertaa pahassa vatsataudissa.

Gothónilla on ollut työmatkoilla myös vaarallisia tilanteita.

‒ Olen tietoinen vaaroista ja riskeistä ja saanut turvallisuuskoulutuksen. Osaan toimia kriisitilanteessa. Tämä kaikki helpottaa stressin säätelyä. Olen ensin rauhallinen ja toimin, sitten vasta myöhemmin tulee tärisyttävä fiilis.

Työmatkallaan Ukrainassa Gothóni joutui kotiin soittaessaan lopettamaan puhelun nopeasti, koska hänen piti pommihälytyksen takia lähteä pommisuojaan. Pommisuojassa ei ollut kännykkäverkkoa, ja Gothónin lapset odottivat hieman huolestuneina yhteyden palautumista.

Gothóni mietti ukrainalaisia lapsia ja nuoria.

‒ Ukrainan lapset puhuvat isiensä kanssa videopuheluita rintamalle. Ne puhelut voivat katketa lyhyeen, koska isän on lähdettävä taisteluun. Mietin usein, miten tämä vaikuttaa lasten psyykkiseen hyvinvointiin.

Pienistä summista kasvaa suuri potti

Annette Gohtóni on kenttämatkoillaan kohdannut paljon ihmisiä, joille yksittäisten auttajien tuki merkitsee todella paljon ja auttaa jaksamaan haasteiden keskellä.

‒ Jollekin juuri se kaukaa Suomesta tuleva apu voi olla syy jaksaa eteenpäin. Ajatus siitä, että joku jossain kaukana ajattelee minua, antaa voimaa edistää muutosta.

Gothóni ymmärtää, että viiden tai kymmenen euron tukisumma voi tuntua yksittäisenä pieneltä ja merkityksettömältä.

‒ World Visionilla on kolme miljoonaa kummia ympäri maailman. Tämä on merkittävä tuki muutokselle. Jos jokainen osallistuu pienellä summalla, yhteisvaikutus on suuri.

World Visionin työn rahoituksesta 40 prosenttia tulee yksityishenkilöiltä. Muu rahoitus saadaan julkiselta puolelta ulkoministeriöstä, YK:sta, EU:lta ja pohjoismaisista rahoituslähteistä.

Gothónin mieleen on jäänyt erityisesti yksi slummissa asuva nuori, joka saamansa koulutuksen myötä pystyi muuttamaan paremmalle alueelle ja sai työpaikan. Hän halusi tehdä avustustyölle lahjoituksen.

‒ Hän sanoi: Kyse ei ole siitä, että minulla olisi paljon mistä antaa, vaan siitä, että tiedän, miltä tuntuu, kun ei ole yhtään mitään.

Kiitosaiheita

Annette Gothóni on kiitollinen, että hän on saanut tehdä rakastamaansa työtä. Se on myös opettanut häntä arvostamaan sitä, mikä omassa elämässä on hyvin ja iloitsemaan vaikkapa lämpimästä suihkuvedestä ja hyvästä vedenpaineesta.

”Olemme erilaisia, mutta sydämessämme samanlaisia.”

Kiitollisuutta hän tuntee myös siitä, että on työn kautta saanut oppia tuntemaan hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista kulttuureista.

Työ on opettanut ymmärtämään ihmisten samanlaisuutta kulttuurieroista huolimatta.

‒ Jokainen vanhempi haluaa tarjota lapselleen parhaat mahdollisuudet elämään. Olemme erilaisia, mutta sydämessämme samanlaisia.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 11/2026.

Lue tyttöjen ja naisten oikeuksiin liittyen myös:

Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan kärsivällisyyttä ja koulutusta

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliSunnuntain evankeliumi: Kristus on siellä, missä vähäisimmät ovat
Seuraava artikkeliPaattisilla kiistellään vanhan maalauksen paikasta – tapaus herättää kysymyksen kirkkotaiteen arvostuksesta

Ei näytettäviä viestejä