Muistokirjoitus: Heikki Sippola 1948–2025

Risti ja kaksi pientä oksalla istuvaa kivilintua hautakivellä.
Kuva: Jukka Granström

Pastori Heikki Lauri Daniel Sippola teki elämäntyönsä Kalliossa vuosina 1976–2012. Urbaani Kallio oli vahvasti kiintynyt pohjanmaalaiseen pappiinsa. Heikki syntyi Ylihärmässä 28.11.1948 ja kuoli Seinäjoella 29.6.2025.

Mustavalkoinen lähikuva silmälasipäisestä, harmaapartaisesta miehestä, jolla on papin valkoinen kaulus ja tumma takki. Mies katsoo yläviistoon oikealle. Tausta on epätarkka.

Heikki vihittiin papiksi Helsingissä 27.10.1976. Hän oli Helsingin seurakuntayhtymän sairaalapappi 1999–2001.

Heikki Sippola oli omaksunut isä Camillon tyylin kohtaajana ja saarnaajana. Giovannio Guareschin kirjassa isä Camillo heijastaa vaatimattomuutta ilman sädekehää. Heikillä oli arjen ja auttamisen armolahja – lämpöisen sosiaalisuuden intohimo.

Heikin seurassa lähimmäinen sai tuntea ylemmyyttä. Heikin saarnat koskettivat ja haastoivat herännäishenkiseen ”alatien kristillisyyteen”. Heikki oli monien ystävä, kuuntelija, sielunveli, uskontulkitsija ja sielunhoitaja sanan syvässä merkityksessä.

Aito körttiläisyys. Siionin virret. Lyhyet seurapuheet olivat tyypillistä Heikkiä.

Bach-rakkaus ja Kallion laatutietoinen kirkkomusiikki sulivat luontevasti Heikin saarnoihin, kuulijoiden sydämiin, taiteen kauneuteen ja Heikin tarmokkuuteen.

Heikin muistoseurat Kallion kirkon Vihreässä salissa nostivat Heikille kuuluvat kiitokset korkealle. Kallion kuuluisa kirkko huokailee hartaan saarnaajansa muistoa. Muistomessussa muisteltiin Heikkiä ja muita edesmenneitä Kallion pappeja syvällä kiitollisuudella. Heikki lahjoitti voimanvuotensa Kalliolle. Seurakuntalaisten kaipaus ja kiitosmieli kunnioittavat nöyrän palvelijansa muistoa.

Heikki Sippolassa yhtyy körttiläinen vaatimattomuus nöyrään palveluhaluun ja lähimmäisyyteen.

Hänen elämäänsä liittyvät körttikansan viljelemät luterilaiset paradoksit. Teologian ydin on Kristuksen risti. Ristinteologiassa elämä on kätketty kuolemaan, kunnia häpeään, pyhyys syntiin, viisaus tyhmyyteen, voima heikkouteen. Pieni on suurta, matala ylhäistä ja alhainen arvokasta.

Elämän voi löytää heräämällä pimeään. Vastakohdat ohjaavat aitoa ihmisyyttä ja kilvoitusta matkalla kaikille kuuluvaan pelastettujen autuuteen.

Palvelin Heikin työtoverina Kallion pappina 1970-luvulla. Heikin syvä katse, sosiaalinen kollegiaalisuus, harras ystävyys ja palvelumieli liittyvät lähtemättömästi Heikin ajatus- ja toimintatapaan.

Heikki kohdisti luontevaa läheisyyttä seurakuntalaisilleen ja työtovereilleen. Heikin seurassa sai tuntea olevansa hyväksytty, Jumalan hyväksymä ja autuuttama ilman ehtoja. Heikki oli armoitettu Herran palvelija.

Tiheään asuttu Kallio, sen uljas kirkko, Linjat ja Merihaka olivat Heikin pitkäaikaisin työalue. Sairaalapappivaihe vielä syvensi ristinteologian kokemusta ja korostusta. Kun kannat ristiä, se alkaakin kantaa sinua. Elämä ja usko kohtaavat valon heräämällä pimeään.

Pohjalainen suoruus, empaattisuus, yhteydenpito ja ystävyys olivat lempeän Heikin valoisia tuntomerkkejä. Heikki oli harras seurapuhuja, kysytty perhepappi, luottamuksen luoja ja vaalija, körttiläisen luterilaisuuden avarakatseinen tulkki.

Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti. Heikki harrasti pyöräilyä, pesäpalloa, metsissä samoilua luisteluhiihtoa, Bachia ja maailmankaikkeuden ihmettelyä.

Ritva-puoliso, omat pojat Taneli, Mikko ja Risto yhtyvät ystäväkansan syvään kiitokseen.

Veli-Matti Hynninen
Kirjoittaja on Heikki Sippolan entinen työtoveri.

Ilmoita asiavirheestä

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!

Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.


Edellinen artikkeliHartaus: Kerran pimeys päättyy ja uusi kevät koittaa

Ei näytettäviä viestejä