Kun Espoon piispalta Kaisamari Hintikalta kysyy koulujen Suvivirteen ja joulunajan virsiin liittyvästä keskustelusta, hän huokaa syvään.
– Sekä Suvivirsi että Varpunen jouluaamuna ja muut sellaiset tuntuvat nostavan kierroksia. Se on surullista ja vähän turhauttavaakin. Keskeistä siinä tuntuu olevan ohi puhuminen tai huutelu, keskustelua se ei ole, Kaisamari Hintikka harmittelee.
Piispan mukaan mainitussa kontekstissa halu ja kyky ymmärtää toista näyttää olevan vähäistä. Ihmiset eivät tule katsomuksineen ja arvoineen nähdyiksi.
– Suomi on kuitenkin monikatsomuksellinen maa. Siksi on tärkeää, että me kuuntelisimme toisiamme, vaikka olisimmekin eri mieltä. Silloin voisimme ymmärtää toista ja sitä, mistä ne tarpeet nousevat ja miksi ne kulminoituvat tällaisiin kulttuurin ja uskonnon rajoilla oleviin asioihin.
Viimeksi suvivirsikiistely nousi parrasvaloihin ja valtakunnallisiin uutisiin pari viikkoa sitten Espoossa, jossa eräs koululaisen vanhempi oli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tekemänsä valituksen mukaan altistunut koulun kevätjuhlissa Suvivirrelle, eikä asiasta oltu etukäteen varoitettu. Valtioneuvoston alainen lautakunta määräsi Espoolle 10 000 euron uhkasakon ja suositteli sitä maksamaan myös hyvitystä.
Espoon kaupunki ei aio sellaista maksaa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on usein linjannut, että että yksi virsi koulun juhlissa ei ole uskonnonharjoitusta.
HINTIKKA EI lähde kommentoimaan erityisesti Espoon tapausta, koska yksittäisen tapauksen kommentointi ei hänen mukaansa rakentaisi mitään. Yleisellä tasolla asiasta puhuttaessa hän muistuttaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen linjannut, että että yksi virsi koulun juhlissa ei ole uskonnonharjoitusta, vaan kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
– Koulut pelaavat asiassa ilmeisesti kuitenkin varman päälle: ei tarvitse olla kuin yksi uskonnollisia elementtejä koulussa kyseenalaistava vanhempi, siksi varmuuden vuoksi siivotaan kaikki sen tyyppinen koulun juhlista pois.
Hintikka muistuttaa, että perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisesti yksittäisestä virrestä koulun juhlissa ei tarvitse erikseen varoittaa. Mutta hän ymmärtää myöskin niitä, joille asia on herkkä ja joille asia voi tulla yllätyksenä.
– Kouluissa voidaan tällaisten tapausten välttämiseksi miettiä, olisiko kuitenkin viisasta ilmoittaa etukäteen, jos tilaisuuden ohjelmassa on vaikkapa musiikkia, joka voidaan tulkita uskonnolliseksi, vaikkei tähän perustuslakivaliokunnan linjauksen valossa tarvetta olisikaan.
– Tämä on rakentavampi vaihtoehto kuin se, että juhlista siivotaan varmuuden vuoksi pois kaikki vähänkin uskontoon viittaava, Hintikka sanoo.
Ylipäätään piispan mukaan olisi tärkeää, että kouluissa oltaisiin kärryillä siitä, mikä tekee jostakin tilaisuudesta uskonnon harjoittamista.
– Tästä on olemassa kirkkohallituksen selkeä ohjeistus vuodelta 2025, joka perustuu opetushallituksen vastaavaan ohjeistukseen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimaan muistioon.
Suomessa on voitu ajatella, että kun uskonto on siivottu julkisesta tilasta, olemme saavuttaneet kehityksen ylimmän tason.
ONKO MAASSAMME jonkinlaista trendiä savustaa uskontoa julkisesta tilasta ulos?
– Päinvastoin. Pikemminkin uskontojen moninaisuus näkyy yhä enemmän suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisessa tilassa, Hintikka toteaa.
Hän huomauttaa, että valtaosalle maailman ihmisistä uskonto on tärkeä osa elämää ja Suomessa ollaan vasta kirimässä kiinni uskonnon merkityksen ymmärtämisessä.
– Suomessa on voitu ajatella, että kun uskonto on siivottu julkisesta tilasta, olemme saavuttaneet jonkin kehityksen ylimmän tason. Mutta nyt lisääntyvä moniuskontoisuus antaakin mahdollisuuden ajatella avarammin.
– Ymmärrän, että se voi olla hankalaa sellaiselle, joka haluaisi, että uskonto olisi vain yksityisessä piirissä. Mutta kehityksen suunta on nyt vain toinen. Varsinkin nuoret kiinnostuvat uskonnosta. Kouluissa nuorilla on eri uskontoihin kuuluvia kavereita. Se herättää kysymyksen siitä, mitä minulla on annettavaa tähän asiaan, Hintikka pohdiskelee.
Hän painottaa sitä, että nuorten keskuudessa hyväntahtoinen uteliaisuus uskontoa yleensä ja myös toisten uskoa kohtaan on kasvanut.
– Toivoisin, että tässä uskonnon näkymisessä julkisessa tilassa olisimme valmiita oppimaan nuorilta. He ovat suvaitsevampia suhteessaan uskontoon, sekä omaansa että ylimalkaan. Tämä on se suunta, johon olemme menossa.
Piispa toivoo, että suomalaisessa katsomuskeskustelussa voitaisiin kuunnella nuorten ääntä enemmän. Se olisi hänen mielestään yhteiskunnan ja uskontojen sekä niiden kannattajien kannalta tärkeää.
– Olisi aika päivittää tätä katsomuskeskustelua. Pitäisi miettiä, miten voisimme kasvaa ulos siitä hapettomasta tilasta, jossa olemme olleet. Ilmapiiri muuttuu, myös media kirjoittaa tänään ihan toisella tavalla uskonnosta kuin aikaisemmin, piispa Kaisamari Hintikka sanoo.
Juttua on korjattu torstaina 18.6. klo 14.50. Aikaisemmin tekstissä sanottiin virheellisesti, että ”Tästä on olemassa kirkkohallituksen ja opetushallituksen yhdessä laatima ohjeistus.” Nyt kyseinen kohta on muutettu muotoon: ”Tästä on olemassa kirkkohallituksen selkeä ohjeistus vuodelta 2025, joka perustuu opetushallituksen vastaavaan ohjeistukseen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimaan muistioon.”
Lue myös:
Pääkirjoitus: Suvivirsi on kuin talvisota ja kesäkirmaus vehreille laitumille
Arkkipiispa: Suvivirrestä on keskusteltava rauhallisesti tietoon nojaten
Suvivirrestä langetettu uhkasakko ei saa ymmärrystä
Ilmoita asiavirheestä