Pyhän Mikaelin alttarikillassa lapset oppivat liturgiaa

Ryhmä lapsia, nuoria ja yksi aikuinen seisoo kirkon alttarin edessä liturgisissa asuissa. Osa pitää käsissään kynttilöitä ja kulkuristejä. Taustalla näkyy alttari sekä suuri uskonnollinen maalaus.
Alttarikiltalaisia messun jälkeen iloisissa tunnelmissa. Lapset ja nuoret vasemmalta oikealle Esko, Edwil, Antero, Elmeri, Eeli, Sara, Olavi, Saara ja Matti. Kuva: Niilo Rantala

Kangasalan kauniissa kivikirkossa, kirkon sisääntulopäädyssä ryhmä lapsia ja nuoria sitoo ylleen alboja ja kasukoita hyvissä ajoin ennen messua. Nuorimmat ovat 6-vuotiaita, vanhimmat täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

He kuuluvat Pyhän Mikaelin alttarikiltaan. Se on lapsille ja nuorille suunnattu toimintamuoto, jonka kautta myös nuoremmat kastetut voivat oppia lisää jumalanpalveluksesta ja päästä vastuullisiin tehtäviin sen toteuttamisessa.

16-vuotias Edwil kertoo jutelleensa Heikki-papin kanssa ”yhdessä tilaisuudessa”.

– Sitten juteltiin kristinuskosta ja se kertoi mulle alttarikillasta, missä voi kuulla lisää. Mä ajattelin, että mikäs siinä.

15-vuotias Esko puolestaan kertoo olevansa kiinnostunut kristinuskosta ja haluavansa päästä tekemään mukavia tehtäviä ja näkemään kavereita.

– Ja päästä palvelemaan Jumalaa. Äidin kautta tulin kirkon juttuihin mukaan. Mutta kyllä varmaan mun ikäisten kiinnostukseen vaikuttaa myös tämä maailmantilanne.

Kyllä varmaan mun ikäisten kiinnostukseen vaikuttaa myös tämä maailmantilanne.

Samoilla linjoilla on 16-vuotias alttarikiltalainen Elmeri, joka kertoo uskonnon aina kiinnostaneen häntä.

– Täällä pääsee oppimaan paljon kristinuskosta.

Ennen Heikki-papin saapumista kysyn vielä nuorilta itseltään, mikä messun tekemisessä on parasta. Saan kuulla pitkän listan asioita, mitä joukko pääsee tekemään. 14-vuotias Saara ryhtyy luettelemaan.

– Me saamme kantaa ristiä, jakaa virsikirjoja, kantaa kynttilöitä, pitää evankeliumirjaa, kattaa ehtoollisen ja alttarin, pitää ehtoollisleipälautasta, soittaa kelloja, lukea tekstejä ja Raamattua ja niin edelleen.

8-vuotias Olavi haluaa kertoa tärkeän lisäyksen.

– Parasta on kellojen soittaminen, silloin kun leipä siunataan.

– Kyllä hienointa on kantaa ristiä, yksi pojista kuitenkin rientää täydentämään.

Saara, Elmeri ja Esko ovat pitkän linjan alttarikiltalaisia. Kuva: Niilo Rantala

KANGASALAN SEURAKUNNAN pastori Heikki Repo, Pyhän Mikaelin alttarikillan perustaja, kertoo ajatuksen syntyneen jo opiskeluaikana. Revon opettaja Juliette Day kertoi pitävänsä liturgiikkaan ja jumalanpalveluselämään syventynyttä kerhoa lapsille Englannin kirkossa.

Valmistuttuaan Repo päätti kokeilla jotain samankaltaista.

– Ajattelin, että on todella tärkeää, että lapset pääsevät itse toteuttamaan messua. Se on mielekkäintä tietenkin niin, että he itse saavat kannettavakseen vastuuta.

Kun Repo sitten vihittiin papiksi Pälkäneen seurakuntaan, hän perusti killan. Ensimmäiseen tapaamiseen saapui kolme 9-vuotiasta tyttöä. Vaikka kilta ottikin tuolloin ensiaskeleensa, Revon sijaisuus Pälkäneellä päättyi.

– Homma katkesi lyhyeen. Saatuani Kangasalta vakinaisen viran 2018, päätin aloittaa uudelleen.

Pyhän Mikaelin alttarikilta perustettiin ja ratkaisu osoittautui järkeväksi. Nuoria on tavoitettu jo kymmeniä ja tälläkin hetkellä aktiivisia osallistujia on parikymmentä. Repo kertoo tyytyväisenä, että moni kiltalainen on innostunut kirkosta ja teologiasta syvemminkin.

– Yksi jäsenenämme nuorena aloittanut vihittiin juuri papiksi ja toinen killan jäsen on nyt teologian opintojen loppuvaiheessa.

Voisi kuvitella, että nykypedagogiikan mukaan korkeakirkollinen liturgia ei olisi se paras lähestymistapa lapsi- ja nuorisotyöhön. Repo on eri mieltä.

– Kirkossamme osataan valtavan hyvin lapsista puhuminen ja hyvässä tapauksessa lapsille puhuminen. Mutta useimmiten nämä ovat ne kaksi näkökulmaa.

Repo jatkaa huokaisten.

– Perhemessuihinkin tuodaan usein lapsia näytille vanhemmilleen. Kysymys kuuluu kuitenkin, miten lapset voisivat saada vastuullisen aseman, niin että he eivät vaikuta miltään palkintokarjalta?

Repo kaipaa sitä, että lapset ja nuoret pääsevät toteuttamaan seurakunnan jumalanpalveluselämää vastuullisessa roolissa, mihin he kasteensa mukaan kuuluvatkin.

– He ovat täysivaltaisia kristittyjä, ja messu on seurakunnan tärkein toimintamuoto. Siihen heidät on kiinnitettävä.

Moni lapsi täällä voi olla ylpeä siitä, että osaa taitella korporaaliliinan.

PYHÄN MIKAELIN alttarikillassa kaikki lähtee liikkeelle siitä, että lapset ja nuoret ovat tasa-arvoisia toimijoita. Siihen viittaa jo juhlaviin tunikoihin pukeutuminenkin.

– Moni lapsi täällä voi olla ylpeä siitä, että osaa taitella korporaaliliinan, mikä tuntuu monelta pitkäaikaiselta kirkon työntekijältäkin olevan liikaa vaadittu.

Korporaali on alttarilla käytettävä liina, jolle asetetaan siunattavat ehtoollisaineet.

Repo kertoo nuorten olevan vilpittömän kiinnostuneita kristinuskon salaisuuksista ja liturgian merkityksestä.

– Lapset ja nuoret haluavat tuntea omaa uskontoaan ja kiinnittyä siihen. He haluavat ymmärtää sitä, mikä on uskomme ydintä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPiispa Hintikka: Suvivirsikeskustelussa puhutaan toisten ohi – mutta ilmapiiri Suomessa on muuttumassa uskonnolle myönteisemmäksi
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Matti Karppinen 1951–2026

Ei näytettäviä viestejä