Epäilemättä jo moni suomalainen on kyllästynyt siihen keskusteluun, jota suvi- tai jouluvirrestä säännöllisesti vuosittain tunnutaan käyvän. Espoon tunnetussa tapauksessa on valtioneuvoston alainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta määrännyt toistuvasta Suvivirrelle altistumisesta koulussa jo 10 000 euron uhkasakon.

Ottamatta tässä tapaukseen mitään kantaa voidaan kuitenkin laajentaa perspektiiviä uskonnon tai Jumalaa liittyvän sanaston tulemisesta lähelle tilanteissa, joissa ei varsinaisesti olla harjoittamassa uskontoa. Erikoinen ja harvoin mainittu esimerkki ovat monien maiden kansallislaulut: ei ole mitenkään harvinaista, että niissä viitataan Jumalaan. Altistumista uskonnolle ja sen symboliikalle voi siis tapahtua kaikissa niissä tilanteissa, joissa näiden maiden kansallislauluja esitetään tai lauletaan muuten kuin instrumentaalisesti.

Menneinä aikoina suomalaisissa kouluissa opeteltiin myös maakuntalaulut. Nopeasti muisteltuna niissä ainakin Varsinaissuomalaisten laulussa on viittauksia kristinuskon merkitykseen: Auran rantamilla tähti syttyi päälle Suomenmaan, Auran rantamilta lähti onni maahan ihanaan: Kristinuskon, tiedon valta nosti heimot kaikkialta turvaks armaan synnyinmaan, turvaks armaan synnyinmaan.

Toinen huomionarvoinen uskonnollista symboliikkaa uhkuva maailma ovat monien valtioiden liput ja muu virallinen heraldiikka. Ei pidä unohtaa, mihin Pohjoismaiden kansallis- ja valtiolippujen näkyvä ristisymboli viittaa. Kristinuskoon tietenkin. Tanskan ikivanhasta Dannebrog-lipusta se taisi meidän osassamme Eurooppaa lähteä liikkeelle.

Tietenkin kansallislaulut, liput ja vaakunaheraldiikka ovat kansojen kansallista, kulttuurista ja valtiollista perintöä, eivätkä uskonnonharjoitusta. Ketään ei pitä pakottaa uskonnonharjoittamiseen vasten tahtoa, ja tuskinpa kansallislaulun laumaminen, sellaisen sanojen kuuleminen tai uskonnollista symboliikkaa sisältävän lipun katseleminen kenenkään mielestä uskonnonharjoitusta onkaan.

Mutta niin on linjattu myös Suvivirrestä. Asiaan on syytä perehtyä hieman laajemmin.

Tässä jutussa mainitut kansallislaulut ja liput ovat tuskin mikään kattava listaus aiheestaan. Joitakin kuitenkin nostan esille.

JOS ALOITETAAN kansallislauluista ja Suomen lähimmästä kulttuuripiiristä, niin esimerkiksi toisen Pohjoismaan Islannin kansallislaulussa Lövsongurissa lauletaan alkukielellä esimerkiksi näin: Ó, guð vors lands! Ó, lands vors guð! Vér lofum þitt heilaga, heilaga nafn! Käännettynä sanat kuuluvat likimain näin: ”Oi isänmaamme Jumala, oi Jumala meidän maamme! Me ylistämme pyhää, pyhää nimeäsi.”

Eteläisen lähinaapurimme Latvian kansallislaulussa Dievs, svētī Latviju (”Jumala, suojele Latviaa”) ensimmäinen säkeistö kuuluu näin: Dievs, svētī Latviju! Mūs’ dārgo tēviju. Svētī jel Latviju. Ak, svētī jel to! (”Jumala, suojele Latviaa! Rakastettua isänmaatamme. Siunaa Latviaa, oi siunaa sitä!”)

Kaikkein tunnetuin Jumalan mainitseva kansallislaulu lienee Yhdistyneen kuningaskunnan tunnettu God save the King (”Jumala, suojele kuningasta”). Ja sanathan kulkevat God save our gracious King! Long live our noble King! God save the King! (”Jumala suojahas, kuningastamme armahda! Hänt’ varjele!”).

Unkarilaisten kansallislaulu Himnusz (”Hymni”) on kokonaisuutena kuin rukous.

SVEITSIN KANSALLISLAULUN saksankielinen nimi on Schweizerpsalm (”Sveitsiläinen psalmi”). Sen saksankielisessä ensimmäisessä säkeistöissä lauletaan esimerkiksi näin: Wenn der Alpenfirn sich rötet, Betet, freie Schweizer, betet, Eure fromme Seele ahnt, Eure fromme Seele ahnt, Gott im hehren Vaterland! Gott, den Herrn im hehren Vaterland! (”Kun alppien loisteessa vuorenhuiput punertuvat, rukoilkaa, vapaat sveitsiläiset, rukoilkaa, hurskas sielunne aavistaa, hurskas sielunne aavistaa, Jumalan korkeassa isänmaassa! Jumalan, Herran, korkeassa isänmaassa!”)

Suomalaisten kielisukulaisten unkarilaisten kansallislaulu Himnusz (”Hymni”) on kokonaisuutena kuin rukous. Se voidaankin esittää ja usein esitetäänkin paitsi monissa julkisissa tilanteissa, myös isänmaallisten tilaisuuksien jumalanpalveluksissa. Laulun alkusanat kuuluvat: Isten, áldd meg a magyart, Jó kedvvel, bőséggel, Nyújts feléje védő kart, Ha küzd ellenséggel (”Jumala, suojele unkarilaista, hyvällä tahdolla ja yltäkylläisyydellä, ojenna maan puoleen suojeleva kätesi, jos vihollinen iskee”). Runoilija Toivo Lyy suomensi sanat vapaammin: ”Herra sa oot kaikkivaltias, siunaa, suojaa meitä! Johdattakoon Luoja laupias, madjaarkansan teitä!” Unkarin valtionvaakunassa on tunnetusti apostolista kuninkuutta symboloivan kaksipoikkipuisen ristin ohessa Pyhän Tapanin kruunu ja sen risti.

Ja vielä esimerkkinä valtamerentakainen Kanada, jonka kansallislaulussa O, Canada pyydetään englanninkielisessä versiossa näin: From far and wide, O Canada, we stand on guard for thee. God keep our land glorious and free! (”Kaukaa ja laajalta, oi Kanada, me seisomme vartiossa sinun vuoksesi. Jumala pitäköön maamme kunniakkaana ja vapaana!”).

Ja niin edelleen. On toisaalta ihan mielenkiintoinen kysymys, onko yhtyminen uskonnollista sanastoa sisältävän kansallislaulun tai vastaavan laulamiseen myös tunnustautumista siihen, mitä laulun sanat tarkoittavat tai toivovat? Vai tuuliko niitä huulia vain heiluttaa?

KANSALLISLAULUN EI ole mitenkään välttämätöntä sisältää uskonnollista retoriikkaa. Käytännössä sellainen ei maailmassa ole kuitenkaan harvinaista. Sama koskee luonnollisesti edellä jo viitattuja erilaisia kansallisia tunnuksia, kuten lippuja ja vaakunoita. Lippujen värit ja kuviot tarkoittavat yleensä jotakin. Siksi ne kansallislippuja ovatkin. Ei ole harvinaista, että uskonto näkyy myös niissä.

Viiden Pohjoismaan liput ovat kaikki ristilippuja, jolla viitataan yksiselitteisesti kristinuskoon sekä sen myös myötä Pohjoismaiden yhteenkuuluvuuteen. Ristilippuja ovat myös esimerkiksi Ahvenanmaan ja Färsaarten liput.

Ristiä lipussaan kantavat Euroopassa ylpeinä myös Britannia, Georgia, Kreikka, Liechtenstein, Malta, Moldova, Mongtenegro, San Marino, Slovakia ja Sveitsi. Muutakin uskonnollista symboliikkaa on: Andorran lipussa esimerkiksi komeilee piispanhiippa ja Vatikaanivaltion lipussa tunnetusti paavin mitra ja Pietarin avaimet.

Muualla maailmassa erilaista uskonnollista symboliikkaa on lipuissa vielä lisää. Pew research center on laskenut tällaisia maita olevan peräti 64. Mainittakoon tässä kristinuskon kontekstiin kuuluvina vaikkapa monet Britannian Union Jack -lippua oman lippunsa osana käyttävät maat (Australia, Uusi-Seelanti jne.), Tonga ja Vanuatu.

ISLAMIN SYMBOLEITA tai tunnuksia käyttäviä maita on niitäkin lukuisia: esimerkkeinä Algeria, Irak, Libya, Mauritania, Tunisia, Turkki ja Uzbekistan.

Israelin lipussa on juutalaisuuden vanha symboli Daavidin tähti. Intian lipun keskiössä oleva pyörä viittaa maan uskonnollisiin traditioihin. Korean tasavallan lipussa komeilee taolaisuuteen viittaava jin- ja jang-symboliikan kuvio. Ja Nousevan auringon maassa Japanissa valkoisen lipun keskellä on punainen aurinko, maan omaperäiseen uskontoon šintolaisuuteen kytkeytyvä vahva symboli.

Poliittiset aatteet voivat nekin joskus ilmiönä lähentyä uskontoa. Hyvä esimerkki on kommunismi, jonka symbolit — tähti, sirppi, vasara ja muut työkalut — ovat olleet ja ovat edelleen tuota aatetta tunnustavien maiden lipuissa, usein punaisen värin myötä. Mutta täytyykö esimerkiksi kommunistisen diktatuurin alamaisten vasten tahtoaan ”palvoa” noita symboleja? Uskonnonvapautta se ei loukanne, mutta omantunnonvapautta kaiketi kyllä.

Summa summarum: sekoittamatta suuria ja pieniä asioita toisiinsa on todettava, että monien kansakuntien kulttuurissa sekä valtiomuodostelmien itseymmärryksessä on loputtoman paljon viittauksia ja liittymäkohtia siihen aineelliseen ja aineettomaan sisältöön, joka on arvioitu kansakunnan olemassaolon rakennuspuuksi, siis myös uskontoon. Länsimaisessa kontekstissa se uskonto on kristinusko. Sen vaikutus voi näkyä julkisesti ja yksityisesti eri tasoilla, valtiollisissa, kansallisissa, kulttuurisissa ja taloudellisissa yhteyksissä.

Suvivirsi, Enkeli taivaan, muu kristinuskon kalenteriin tai oppeihin liittyvä musiikki, siniristilippu ja monet arkipäiväisetkin suomalaisuuden ilmiöt kertovat siitä, missä kulttuurisessa ja uskonnollisessa traditiossa tämä kansa monien muiden kansojen tavoin on kasvanut. Ne ovat yhteistä kulttuuriperintöämme ja siinä mielessä vahvasti myös osa sitä, mitä elämä tässä maassa on ollut.

Voi sitä kansaa, joka leikkaa itsensä irti omista yhteisistä juuristaan sekä niiden erilaisista symboleista ja tunnuksista.

Lue myös:

Arkkipiispa: Suvivirrestä on keskusteltava rauhallisesti tietoon nojaten

Suvivirrestä langetettu uhkasakko ei saa ymmärrystä

Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman: ”Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä ja sitä saa laulaa kouluissa”

Pääkirjoitus: Sooloseksi vastaan Händelin Messias ei ole mitään uutta

Ilmoita asiavirheestä