Tunnekuormitus ei jakaudu tasaisesti eri ammattikuntien kesken. Tämä selviää Työterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta, jossa vertaillaan eri ammattiryhmiä sen mukaan, kuinka paljon työssä esiintyy tunteita herättävää sosiaalista vuorovaikutusta ja kuinka kuormittavia nämä tunteet ovat.

Tulos ei tietenkään ole yllätys, mutta se havahduttaa näkemään työelämän tunnekuorman sukupuolittumisen.

Eniten kuormittavia sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä tunteita kokevat tutkimuksen mukaan peruskoulun alaluokkien opettajat sekä sosiaalialan ohjaajat ja neuvojat. Molemmat ammattiryhmät ovat naisenemmistöisiä.

Vähiten kuormittavia tunteita työssään kohtaavat puolestaan valimotyöntekijät, hitsaajat ja levysepät. Näissä ammateissa valtaosa työntekijöistä on miehiä.

On olennaista ymmärtää, että työstä aiheutuva tunnekuorma ei johdu työntekijästä saati sukupuolesta, vaan liittyy kiinteästi tiettyihin ammatteihin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan sote-alalla toimivien masennus- ja ahdistuneisuustaustaiset sairauspoissaolot ovat korostuneet verrattuna muiden alojen työntekijöihin. Käytännössä naisilla on siis enemmän mielenterveysperustaisia poissaoloja kuin miehillä. Se ei johdu naisten psyyken heikkoudesta vaan niiden työalojen kuormittavuudesta, joilla naiset työskentelevät.

TYÖTERVEYSLAITOKSEN ERIKOISTUTKIJA Antero Olakivi peräänkuuluttaa tarkempaa tutkimusta tunnekuormituksen ja työkyvyttömyyden yhteydestä.

Vielä olennaisempaa on etsiä välittömästi keinoja kohtuuttomien tunnekuormien ennaltaehkäisyyn ja purkamiseen työelämässä.

Eräs sosionomiystäväni työskentelee suuressa kaupungissa moniongelmaisten ihmisten kanssa matalan kynnyksen päiväkeskuksessa. Hän saattaa kohdata päivän aikana niin itsemurhaa hautovia, huumeiden käyttäjiä kuin asunnottomiakin. Vaitiolovelvollisuus estää häntä puhumasta tapauksista. Kaupunki ei silti katso tarpeelliseksi, että hän saisi säännöllistä työnohjausta.

Koskaan kaikki ihmiset eivät ole nähneet maailmaa samalla tavoin. Nyt todellisuuskäsitykset tuntuvan kuitenkin pirstaloituvan ennennäkemättömällä tavalla.

Vastaavaa asenneongelmaa on varmasti myös muissa kunnissa ja muilla henkisesti kuormittavilla aloilla. Jotta kaikkein tärkeimmissä ihmissuhdeammateissa palvelevat jaksaisivat työssään, tarvitaan kiireellisiä korjausliikkeitä.

OMA LUKUNSA on, että nykyään tieteellisen tiedon kyseenalaistavat salaliittoteoriat leviävät sosiaalisessa mediassa tehokkaasti, ja myös journalismin eettisiin periaatteisiin sitoutuneiden medioiden välittämä tieto kyseenalaistetaan ”valtamedian propagandana”.

Tästä seuraa, ettei meillä pian ole mitään yhteistä pohjaa, jolta lähteä keskustelemaan ongelmista, saati ratkoa niitä. Koskaan kaikki ihmiset eivät ole nähneet maailmaa samalla tavoin. Nyt todellisuuskäsitykset tuntuvan kuitenkin pirstaloituvan ennennäkemättömällä tavalla.

Kun koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaa samalla ilmastokatastrofi, olisi löydettävä kiireesti vastaus siihen, miten eriytyvistä todellisuuksista päästäisiin kohti riittävän yhteistä, jotta voisimme pelastaa sen, mikä pelastettavissa on.

Lue myös:
Näkökulma: Me sanomme ”ei koskaan enää” mutta emme koskaan onnistu näkemään vaaran merkkejä ajoissa

Näkökulma: Lähetystyö on vuosia ollut kirkkoa repivän kulttuurisodan ytimessä

Näkökulma: Jouluperinteet sentään koetaan tärkeiksi