Turussa meneillään olevien Kylväjän kesäpäivien missiologisessa symposiumissa tänään puhunut brittiläinen teologian tohtori ja messiaaninen juutalainen Richard Harvey muistutti puheenvuorossaan kirkkoa sen juutalaisista juurista. Messiaaniset juutalaiset, siis Jeesukseen Messiaana uskovat juutalaiset, ovat hänen mukaansa kolminkertainen elävä peili, jonka kautta kristillinen kirkko tunnistaa itsensä.

Menneisyyden peilinä messiaaniset juutalaiset Harvenyn mukaan muistuttavat Jeesuksen (hepreaksi Yeshua), Marian, apostolien ja varhaisimman kirkon juutalaisuudesta. He muistuttavat kirkkoa, että apostolinen usko ei ollut alun perin ei-juutalainen uskonto jolla oli juutalainen tausta, vaan juutalainen messiaaninen liike, johon muut (ei-juutalaiset) kansat sitten armollisesti inkorporoitiin.

Nykyhetken peilinä messiaaniset juutalaiset paljastavat Harveyn mukaan, että kirkon ja Israelin (hengellisenä käsitteenä) suhde on edelleen ratkaisematon. He paljastavat kirkon riippuvuuden (hengellisestä) Israelista, juutalaisuuden ratkaisemattoman suhteen Jeesukseen sekä juutalais-kristillisen dialogin epätäydellisyyden, mikäli messiaanisten juutalaisten äänet suljetaan ulos. He vaativat Harveyn mukaan tuoretta teologista ajattelua, erityisesti liittyen molemminpuoleiseen ekklesiologiaan, lähetystyöhön, kääntymiseen ja juutalaiseen identiteettiin.

Harvey huomautti tässä yhteydessä, että messiaaniset juutalaiset eivät lakkaa olemasta juutalaisia, kun he tunnustavat Jeesuksen Messiaaksi. Itse asiassa monet identifioituvat tähän uskoon tulemisen jälkeen entistä enemmän kansaansa. Siksi on Harveyn mukaan luonnollista, että he haluavat jakaa saamansa evankeliumin oman juutalaisen kansansa ja kaikkien kansojen kanssa. Tuossa todistamisessa keskeistä on kuitenkin kärsivällisyys, hienotunteisuus, nöyryys ja rakkaus. Lähetystyöntekijän asenne joka tuoksahtaa ylpeydeltä, ylemmyydeltä tai korvausteologia, on kokonaan sopimatonta. Nykyisenä peilinä messiaaninen juutalaisuus siis paljastaa paitsi teologiset virheet, myös missionaarisen asenteen.

Messiaaninen juutalaisuus on Harveyn mukaan samalla kertaa kristinuskon juutalainen muoto ja juutalaisuuden kristillinen muoto.

RICHARD HARVEY viittasi messiaanisiin juutalaisiin myös tulevaisuuden peilinä. Hänen mukaansa he odottavat Israelin kansan paluuta (restoration), Israelin ja muiden kansojen (nations) sovitusta ja kaiken muunkin paluuta. He tekevät Harveyn mukaan osittain, varovasti ja epätäydellisesti, mutta aidosti. Messiaanisten juutalaisten olemassaolo ei Harveyn mukaan ole sosiologinen anomalia. Se on teologinen merkki.

Harvey nauratti yleisöään Turussa viitatessaan kristittyjen valtavaan (2,4 miljardia) määrään sekä toisaalta juutalaisten (Harveyn mukaan 16—40 miljoonaa) ja erityisesti messiaanisten juutalaisten (Harveyn mukaan ehkä 150 000) pieneen määrään maailmassa, verraten kristinuskoa savannilla kulkevaan elefanttiin, juutalaisuutta muurahaiseen ja messiaanista juutalaisuutta vielä pienempään vesikirppuun. Viimeksi mainitun tehtävä on Harveyn mukaan kuitenkin puhdistaa vettä, jota muutkin käyttävät.

Juutalaisten ja messiaanisten juutalaisten ääni ja hengellinen merkitys maailmassa on Harveyn mukaan kuitenkin heidän pientä määräänsä huomattavasti suurempi.

Entä mitä messiaaninen juutalaisuus itse asiassa on? Harvey määritteli sen juutalaisten seurakuntien ja ryhmien liikkeeksi, jotka ovat sitoutuneita Jeesuksen messiaanisuuteen, ja noudattavat (embrace) juutalaisuuteen ja Tooraan perustuvia sääntöjä, velvollisuuksia ja identiteettiä sellaisina kuin ne ilmaistaan traditiossa ja uudistettuina Uuden liiton kontekstissa.

Yksinkertaisemmin sanottuna messiaaninen juutalaisuus on Harveyn mukaan samalla kertaa kristinuskon juutalainen muoto ja juutalaisuuden kristillinen muoto. On olemassa messiaanisia juutalaisia seurakuntia ja synogogia ja niiden myötä juutalaista elämää Uuden liiton kontekstissa.

Jo Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli hyvin erilaisia suuntauksia ja maailmankuvia.

MESSIAANINEN JUUTALAISUUS ei Harveyn mukaan ole kuitenkaan mikään monoliitti. Hän muistutti kuulijoitaan huumorin höystämällä ilmaisullaan, jonka mukaan ”missä on kaksi juutalaista on kolme mielipidettä”. Messiaaninen juutalainen teologia on moninaista ja asettuu Harveyn mukaan akselille, jonka toisessa päässä lopputulos on ”hyvin kristillinen” ja toisessa päässä ”hyvin juutalainen”. Asian kaukaisena taustana on Harveyn mukaan se, että jo Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli hyvin erilaisia suuntauksia ja maailmankuvia.

Mitä juutalaisuuden ja kristinuskon eroon tulee, sitä ei Harveyn mukaan sanan varsinaisessa mielessä koskaan edes kertaheitolla tapahtunut, vaan eri suuntiin lähteminen oli hidas prosessi. Antiikin maailmassa niillä oli hyvin kauan hyvin paljon yhteistä. ”Revisionistisen näkemyksen” mukaan vanhan ja uuden uskonnon ero oli epäsystemaattinen ja sporadinen, eikä kehitys tullut päätökseensä ennen kuin 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Harveyn mukaan olisi perusteita ajatella näitä kahta uskonnollista traditiota edelleenkin myös yhtenä.

Kristinuskon ja juutalaisuuden suhteessa tarvitaan ylipäätään Harveyn mukaan teologista työskentelyä. Hänen mukaansa on tarvetta erilaisille dialogeille, niin kristinuskon kuin juutalaisuuden välillä sekä niiden sisällä, koska messiaaniset juutalaiset ovat osa molempia traditioita.

Johtopäätös juutalaislähetyksestä puhuttaessa vaikuttaa olevan, että sen keskeinen sarka on tänään työ yhdessä messiaanisten juutalaisten kanssa.

KOMMENTTIPUHEENVUORON RICHARD Harveyn esityksen jälkeen käytti Kirkon ulkoasiain osaston johtava asiantuntija, TT Tomi Karttunen. Hänen mukaansa on myös totta, että niin kristittyjen kuin juutalaisten parissa puhe messiaanisista juutalaisista vie edelleen monet epämukavuusalueelle. Siksi on hyvä tiedostaa, että messiaanisen juutalaisuuden kenttä on moni-ilmeinen ja että ei ole kyse esimerkiksi vain evankelikaalisista juutalaisista, vaan myös varhaisten vuosisatojen juutalaiskristillisyydestä, antijudaismista ja antisemitismin ruokkimisesta, täyden uskonnonvapauden tunnustamisesta ja kristillisestä todistuksesta vapauden ilmapiirissä toisia ihmisiä kunnioittaen.

Erityisesti Saksassa, jossa holokaustin ja natsi-Saksan perintö edelleen painaa raskaana, suhde juutalaisiin on Karttusen mukaan hyvin varovainen – tosin kasvavaa antisemitismiä on Karttusen mukaan jälleen myös Saksassa, kuten tiedätään. Sitäkin tärkeämpää olisi hänen mukaansa vahvistaa tajua yhteisestä perustasta keskinäisessä kunnioituksessa.

Karttusen mukaan johtopäätös juutalaislähetyksestä puhuttaessa vaikuttaa olevan, että sen keskeinen sarka on tänään työ yhdessä messiaanisten juutalaisten kanssa, niin että käymättömät keskustelut kristittyjen ja juutalaisten, kirkon ja messiaanisten juutalaisten sekä messiaanisten ja muiden juutalaisten kesken voitaisiin käydä.

Tavoitteena ei Karttusen mukaan tule olla se, että juutalaiset jättävät oman perinteensä. Suhdetta ei tule nähdä tuhotulvan ja tulipalon vaan elämää uudistavan veden ja rakkauden liekin valossa. Mikäli henkilö näin haluaa, avoin kysymys juutalaisten tulevasta Messiaasta voisi saada vastauksen Jeesus Nasaretilaisen ja siten ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan hahmossa. Kuten ei yleensäkään lähetystyössä, mitään pakkoa ei tule käyttää. Kyse on sisäisestä kaipuusta ja löydetystä vastauksesta Pyhän Hengen työn myötä, ei ”lihan käsivarren” voimista.

Kuten Richard Harvey toteaa: tarvitaan ”kärsivällisyyttä, herkkyyttä, nöyryyttä ja rakkautta”, Karttunen totesi.

Lue myös:

”Jos Jumala näyttää mieheltä, myös valta kuuluu miehelle” — tutkija pohtii sukupuolittuneen jumalakuvan seurauksia

Tutkija: Juutalais-kristilliseen traditioon jäi naispuolisen jumalattaren kokoinen tyhjiö

Ilmoita asiavirheestä