Turussa tänään vietetyssä Kylväjän kesäpäivien missiologisessa symposiumissa lähestyttiin erityisesti kysymystä juutalaisuudesta ja lähetystyöstä.
Asiaa taustoitti puheenvuorossaan myös Åbo Akademiin Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan professori Antti Laato. Hänen esitelmänsä aiheena oli ”Uskomme juuret – varhainen kristillinen tulkinta Jesajasta”.
Ensimmäiset kristityt eivät Laaton mukaan tulkinneet Vanhaa testamenttia tai Jesajan kirjaa tyhjiössä, vaan he lähtivät liikkeelle juutalaisista tulkinnoista. Vaikka juutalainen tulkinta ei ollut yksiselitteistä — esimerkiksi ylösnousemuksesta oli eri käsityksiä — voidaan Laaton mukaan osoittaa monien Jesajan kirjan selitysten teemojen nousseen juutalaisista tulkinnoista.
Deuterokanonista Siirakin kirjaa esimerkkinä käyttäen Laato mainitsi, että kirjaimellisen ja historiallisen tulkinnan lisäksi juutalaisessa traditiossa porauduttiin tekstin taakse kätkeytyvään salattuun merkitykseen.
Laato lähti esityksessään käymään läpi Jesajan tämän kohdan tulkintahistorian pääpiirteitä. Jesajan kirjan luvussa 53 mainittu Herran kärsivä palvelija kuvaa Laaton mukaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa maailman syntien sovittamiseksi sekä toisaalta Kristuksen seuraajien kärsimyksiä (juutalaisuudessa vakiintuneen marttyyriteologian puitteissa).
Varhaisessa juutalaisuudessa luettuna Jesajan luku 53 ymmärrettiin Laaton mukaan siten, että palvelija joutuu kärsimään ja kuolemaan (53:1—8), hänet haudataan (9), hän näkee kuolemansa jälkeen valon eli hänet pelastetaan kuolemasta (10) ja lopulta hän pääsee osalliseksi mahtavien seurakunnasta eli hän saa aloittaa uuden elämän Jumalan yhteydessä (53: 11—12).
Uuden testamentin uhriteologia ei yksin riitä selvittämään Jeesuksen uhrikuoleman merkitystä.
Jesaja 53 kuvaa Laaton mukaan myös juutalaisia marttyyreja. Danielin kirjassa (12:1—3) viitataan siihen, miten heitä pakotettiin luopumaan isiensä uskosta. Hepreaksi luettuna löytyy yhteyksiä luvun Jesaja 53 tulkintaan. 2. Makkabilaiskirjassa (7:30—33) viitataan ”kärsimiseen omien syntiemme vuoksi”. Kärsimys koituu tässä ajattelussa kyllä kansan hyväksi, mutta siinä on mukana myös tietoisuus kansan synnistä ja siten ansaitusta kärsimyksestä.
Viisauden kirja 2—5 liittyy sanamuodoiltaan usein Septuagintan lukuun Jes. 53. Tekstissä kuvataan juutalaista, jota piinataan uskonsa vuoksi. Vanhurskas kärsii, mutta hänen kärsimyksensä ei koidu muiden syntisten hyväksi.
Tunnettu on Apostolien tekojen kohta, jossa Filippos selittää etiopialaiselle hoviherralle Jesajan lukua 53. Kun Paavali selittää 1. Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 15:1—11) julistamaansa evankeliumiin kuuluvaa neljää keskeistä Kristuksen elämään liittyvää kohtaa, ne kaikki liittyvät Laaton mukaan Jesaja 53:n tulkintaan.
Laato palautti mieliin, miten Uuden testamentin uhriteologia ei yksin riitä selvittämään Jeesuksen uhrikuoleman merkitystä. Kyseessä on hänen mukaansa monisärmäinen timantti, kristillisen evankeliumin keskus, jota täytyy lähestyä monesta eri näkökulmasta. Niitä ovat uhriteologia, lunastus, puhdistus vedellä (kaste), sovinto, vanhurskauttaminen ja synnin vallan murentaminen.
Kaiken kaikkiaan Jesaja 53:n tulkinnassa on kyse siitä, että se avaa kristillisen ristin teologian. Kristityt eivät Laaton mukaan halveksineet hurskaiden juutalaisten tulkintoja. 1. Pietarin kirjeen (2:18—25) kehotus kristityille seurata Jeesuksen antamaa esimerkkiä ja olla valmiina kärsimään — kuten juutalaiset marttyyrit — mutta tässä tulkinnassa ei Laaton mukaan korostu sijaiskärsimys.
Justinus Marttyyri loi ehkä tahtomattaankin antijuutalaisen tavan tulkita Jesajan kirjaa.
Laato nosti esiin Jesajan tulkintaan liittyviä raamatunkohtia ja tulkintatraditioita myös Jeesuksen syntymään, apologeetta Justinus Marttyyriin ja Immanuel-profetiaan, antiikin ajan ja sittemmin varhaiseen kristilliseen Jesajan tulkintaan. Erityistä huomiota hän antoi Justinus Marttyyrin (100—165) ajatteluun. Tällä oli Laaton mukaan ilmiselvästi juutalais-kristillisiä opettajia, mutta siitä huolimatta hänen teoksensa Dialogi juutalaisen Tryfonin kanssa sisältää usein yksipuolisesti painotettuja näkemyksiä.
Justinos esitti Laaton mukaan kuitenkin mielenkiintoisia tulkintamalleja, joiden mukaan juutalaiskristityt saavat seurata Mooseksen lakia ja Bar Kochban kapinassa raunioiksi tuhottu Jerusalem tullaan rakentamaan uudelleen. Lisäksi Justinos käytti paljon ns. yhdistelmäsitaatteja, joissa tulee ilmi juutalaiskristillisiä näkökulmia.
Justinus Marttyyri loi Laaton mukaan ehkä tahtomattaankin antijuutalaisen tavan tulkita Jesajan kirjaa. Ensimmäinen säilynyt kristillinen kommentaari Jesajan kirjaan (Eusebios 300-luvun alussa) mukailee Laaton mukaan pitkälti Justinoksen paaluttamia näkökulmia. Justinosta vanhempi Jesajan kirjan kristillinen tulkinta sen sijaan oli Laaton mukaan paljon ymmärtäväisempi juutalaista kansaa kohtaan.
Justinus Marttyyri on Laaton mukaan ongelmallinen, mutta ei pelkästään sitä: hän halusi tyylistään ja tulkinnoistaan huolimatta kuitenkin säilyttää keskusteluyhteyden juutalaisiin. Kirkon ja synagogan suhde muuttui kuitenkin Laaton mukaan vuosisatojen ajaksi hyvin kivikkoiseksi tieksi. Sillä tiellä on ollut vaikea edetä. Varhainen kirkko on Laaton mukaan ehkä tuhonnut paljon sellaista hyvää, josta olisi meille tänään suhteessa juutalaisuuteen hyötyä. Mutta siitäkin huolimatta eteenpäin on juutalaisuuden ja kristinuskon suhteen tarkastelussa kuitenkin myös päästy.
Lue myös:
Antisemitismin lisääntyminen huolestuttaa kansanedustajia
Ilmoita asiavirheestä